Paavon Perunasivu

Perunaseitti vaivaa perunan laatua

Ahvenniemi, P. 2006. Puutarhasanomat 2006(4):22-24.

Kaupan tiskistä löytyvä suomalainen peruna on nykyään kohtalaisen laadukasta. Sanomistakin yksittäisten erien laadusta kuitenkin yhä löytyy. Laatuongelmien taustalla on usein yllättäen yksi ja sama perunan tauti, perunaseitti, jota on tutkittu muutaman vuoden ajan Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitoksen seittiprojektissa.

Seitti on maailmanlaajuinen ongelma

Perunaseittiä aiheuttaa maaperässä viihtyvä Rhizoctonia solani –sieni. Seitti vioittaa maailmanlaajuisesti lukemattomia viljelykasveja. Sillä on runsaasti eri alamuotoja, niin sanottuja anastomoosiryhmiä, joilla on eri isäntäkasveja. Perunaa vahingoittavan seitin muodon, AG-3:n, ei tiedetä tartuttavan mitään muuta kasvia. Se on sikäli hyvä uutinen, että se tarjoaa heti yhden keinon seitin torjumiseksi: kun pellossa viljellään jotakin muuta kasvia kuin perunaa, taudin määrä maassa vähenee.

Mitä seitti sitten aiheuttaa?

Perunaseitin vaikeus tautina piilee siitä, että useimpia sen aiheuttamia vaurioita ei voi varmuudella tietää juuri seitin aiheuttamiksi. Tässä se poikkeaa muista perunan taudeista. Rupinen peruna on rupinen ja taudinaiheuttajan tietää heti rupibakteeriksi. Samaten esimerkiksi perunaruton tai bakteeritautien aiheuttajan tunnistaa heti taudinoireista. Kai juuri seitin oireiden vaikean tunnistettavuuden vuoksi sen torjuntaankaan ei ole osattu oikein tosissaan ryhtyä ennen kuin ihan viime vuosina.

Seitti pystyy aiheuttamaan perunaan lähes kaikkia mahdollisia laatuvikoja, muun muassa mukulan epämuotoisuutta, vihertyneisyyttä, kasvuhalkeamia, kuoppia tai uria mukulan pintaan, verkkoruven tapaista kuorirosoa, ruskeaa laikkua mukulan keskelle, onttoutta ja keitetyn perunan vetisyyttä. Näiden helposti havaittavien laatuvikojen lisäksi seitti laskee sadon määrää, tärkkelyspitoisuutta ja mukulalukua ja muuttaa sadon kokojakaumaa. Ainoa varma jälki itse seittisienestä perunasadossa on musta seittirupi, sienen kestomuoto, mukuloiden pinnalla.

Mistä viat sitten aiheutuvat?

Seitti iskee perunaan herkimmin siemenperunan pinnalla olevasta seittiruvesta käsin. Myöskin maahan edellisinä syksyinä kasvijätteiden mukana jääneet pahkat itävät keväisin, ilmeisesti useamman vuoden ajan, ja tartuttavat perunaa. Seittisieni voi elää maassa myöskin rihmastona maan orgaanisen aineksen antamalla ravinnolla ja kasvaa tilaisuuden tullen perunaan Seitille on tyypillistä, että se pystyy vioittamaan vain perunan maanalaisia osia, vain melko nuoria solukkoja, ja sen vuoksi vain lyhyehkön ajan kasvukauden alussa.

Ensin vioittuvat idut, jo ennen perunan pintaantuloa. Idunkärkien vioittumisen seurauksena varsiluku jää normaalia pienemmäksi ja kasvuston kehitys myöhästyy. Pääasiassa näistä seikoista johtuu seitin vaikutus sadon määrän ja tärkkelyspitoisuuteen. Lisäksi varsiluvun pieneneminen johtaa yleensä myöskin mukulaluvun pienenemiseen samassa suhteessa.

Seuraavaksi vioittuvat maavarret, heti kohta kun niitä alkaa muodostua  pari viikkoa perunan pintaantulon jälkeen. Kun maavarren kärki kuolee, siihen ei voi kehittyä mukulaa. Tässä nopeat syövät hitaat ja seittisen kasvin mukulat muodostuvat lopulta hyvin lyhyisiin maavarsiin tiiviiksi ryppääksi. Myöhemmin mukulat painautuvat kasvaessaan yhä tiukemmin toisiaan vasten ja voivat kehittyä pahoin epämuotoisiksi. Sen lisäksi tiiviin mukulapesän ylimmät perunat pilkistävät herkästi ulos penkistä ja vihertyvät.

Kolmas seitille otollinen vaihe on mukulanmuodostuksen alku, koska aivan pienten mukuloiden pinta on seitille arkaa. Pienen mukulan hyvin pinnallinenkin infektoituminen riittää aiheuttamaan myöhemmin perunan kasvun myötä verkkoruven tapaista kuorirosoa. Lajikkeilla, jotka saavat herkästi kasvuhalkeamia, tällainen pinnan ärsytys riittää laukaisemaan halkeilemisreaktion. Jälsikerrokseen asti ulottuvasta infektiosta seuraa mukulaan syviä kuoppia, jotka usein sekoitetaan sepän toukkien aiheuttamiin madonreikiin.

Kun kaikkeen edellämainittuun vielä lisää, että varsien tyveen ituvaurioiden jäljiltä jäävä versolaikku saattaa haitata ravinteiden ja yhteyttämistuotteiden kulkeutumista varressa ja siten pahoin häiritä kasvin normaalia aineenvaihduntaa, paketti alkaakin olla kasassa. Seitti pilaa kokonaisvaltaisesti hyvän sadon edellytykset. Pellosta nousee syksyllä hyvin sekalaista seurakuntaa.

Miten seittiä torjutaan?

Seitin torjunta ei loppujen lopuksi kovin kummoista vaadi, kun vain on ensin tiedostettu seitin riskit ja torjunnan tarpeellisuus. Koska seitti tartuttaa herkimmin ja pääasiassa siemenessä olevasta seittiruvesta käsin, on seittiruveton siemenperuna kaiken a ja o. Seittirupea taas muodostuu vain tuleentuvaan perunaan ja varsinkin silloin, kun varsisto hävitetään kemiallisesti. Seittiruven voi siksi estää yksinkertaisesti välttämällä seuraavan vuoden siemeneksi tarkoitetun perunan varsiston hävitystä ja nostamalla tällainen perunaerä ennen kuin seittiruven muodostus on alkanut. Tämä neuvo koskee tietenkin niin myyntisiemenen tuottamista kuin tilan omaa siemenlisäystäkin.

Jos siemenerässä sitten kuitenkin on kaikesta huolimatta seittirupea, kirvestä ei ole vielä syytä heittää kaivoon. Siemenen kastelupeittaus on nimittäin osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi päästä siemenperäisestä seitistä eroon. Maatartuntaan seittipeittauksella ei kuitenkaan ole vaikutusta. Tavasta, millä siemenperuna saatetaan märäksi, ei ole niin väliä. Aiemmat pelot bakteeritautien lisääntymisestä, kun siemenperuna kastellaan, eivät myöskään ole toteutuneet. Jos siemen peitataan jo ennen idättämisen aloittamista, se täytyy tietenkin kuivata huolellisesti tuulettamalla.

Koska seitti on myös maalevintäinen tauti, on myöskin viljelykierrolla vaikutusta seitin määrään. Jos edellisvuoden sadossa oli paljon seittirupea, on pelättävissä, että myöskin maahan jäi paljon tartuntaa. Varsinkin silloin välivuoden tai parin pitäminen perunan viljelyssä olisi paikallaan. Ainakaan siemenperunaa ei samalla lohkolla pitäisi viljellä heti seittisen sadon jälkeen.

Perunan nopea alkukehitys voisi vähentää ennen pintaantuloa tapahtuvaa itujen vaurioitumista. Pelkästään idätyksellä aikaansaatava etu on kuitenkin marginaalinen, jos peruna istutetaan niin isoon penkkiin, että idätetynkin pintaantulo kestää lähes kolme viikkoa. Näinhän nykyään on valitettavasti useimmiten asianlaita. Jos idätykseen yhdistettäisiin hieman myöhäistetty istutus lämmenneeseen maahan ja istutettaisiin mahdollisimman matalaan penkkiin, peruna tulisi pintaan jopa alle kymmenessä päivässä. Tällaisella kasvuvauhdilla olisi jo käytännön merkitystä seitin torjunnassa.

Seitin torjunnan tarve on kärjistänyt nykyaikaisessa siemenperunan käsittelyssä  piilevän melko ison ongelman: miten pitää isot siemenperunamäärät optimaalisissa olosuhteissa ennen istutusta? Tilan peruna-ala voi olla kymmeniä hehtaareja eikä siemenen kunnolliseen valoidätykseen ole mitään mahdollisuuksia. Isoissa laatikoissa tai säkeissä idätettäessä taas lämpötila ja kosteus perunamassan sisällä nousee seitille sopivaksi ja idut voi olla seitin vioittamia jo ennen istutusta. Laatikon sisässä muodostuvat pimeäidut eivät ole muutoinkaan välttämättä hyödyllisiä. Herääkin kysymys, eikö olisi parempi pitää siemenperuna lähes istutukseen asti mahdollisimman viileässä, eikä yrittääkään idättää sitä. Kun kunnollisia idätysoloja ei pysty kuitenkaan luomaan.

Miten tästä eteenpäin?

Kasvitaudin torjunta onnistuu harvoin tuosta vain ruiskuttamalla. Syy on usein siinä, että taudin esiintyminen johtuu pohjimmiltaan viljelyn vääristyneistä rakenteista. Perunaseitin kohdalla tämä näkyy oikein selvästi. Varsiston hävittäminen siementuotannossa, monokulttuuri vallitsevana viljelymuotona, siemenen idättäminen suurina massoina ja perunan istuttaminen isoon penkkiin ovat kaikki vallitsevia (vääriä) viljelykäytäntöjä, joiden seurauksena meillä on seittiongelma. Näiden väärien käytäntöjen oikaiseminen vaatii, paitsi ongelman tiedostamista, myös runsaasti uutta taloudellista panostusta.

Se, miten hyvin seittiongelma pystytään hoitamaan, riippuukin eniten siitä, miten paljon seitillä on vääntöä muuttaa viljelytottumuksia. Monokulttuurin kampeamiseen seittiongelman tiedostaminen tuskin riittää, mutta siementuotannon joidenkin toimintatapojen muuttumiseen ja siemenperunan käsittelyn kehittämiseen terveempään suuntaan sillä saattaa olla vaikutusta. Ja seittipeittausta voidaan aina käyttää tulipalon torjuntana, jos kaikki muu pettää.

 

Kuvat:

Seittisen kasvin mukulapesä

Terveen kasvin mukulapesä

Seittirupea mukulan pinnassa

Terve perunaerä

Seittinen perunaerä

Vioittuneita nuoria mukuloita

Seitin vioittamia ituja

Versolaikkua

Vioittuneita maavarsia