Kirsti Haikon tarina joulun ihanuudesta
Ny se on sitte joulu |
- Maatamenon aika on ollu reippahasti aamuyän pualella, vaikkei oo enää pikkujouluja mihinään päin.
- Ku heräät muutaman tunnin yöunen jäläkihin tuntuu huules tutun kirpiältä. Ku saat silimät auki ja kattelet peilistä, niin kalapiasta naamasta erottuu joulunpunaanen herpes huules.
- Ku kompuroottet keittiöhön, niin oot matkalla ainaki kolome kertaa pirättäny sytyttähän jouluvaloja. Havaannu kans, notta kynttelikös kohta yks lamppu sammuu.
- Kersat ja koira-häjyläänen herää mouruamahan: ” Äitee, tulooko pukki tänään? Äitee, mullei oo mitään tekemistä.”
- Ku keittelet kakaroolle puurua, ne rupiaa tappelemahan, notta sisälle tuatu kuusi on kaatua. Orottelet isännän kommenttia: Kamarista kuuluu tasaasta korsaamista. Meet erotuamariksi, uhkaalet: ”Joulupukki tuo teille vittoja, jonsetta heti lopeta.” Piänimmäänen jokon alimmaasena on punnertanu haisevan lahajan housuuhinsa ja viät sen vessahan pyykättäväksi.
- Ku tuut takaasi, niin puuro on hellalla. Haju on tutun jouluunen. Peset hellan, jota justihin viime yänä oot puali tuntia jynssäny, ja keität uuren puuron. Paat kaffinkeittimen päälle ja hajet leheren. Leheres on pelekkiä mainoksia. Se viime viikolla ostettu joululahaja on ny -50% ales.
- Kaffia juores ja toisella kärellä piänintä syöttäes, teet listaa tekemättömistä hommista. Hajet lisää paperia.
- Heräät hyvin nukutun yän jäläkihin. On se mukavaa, ku ei tarvinnu nousta kellon soittohon ja kaffi haisoo nenähän ja vähä joku muuki.
-Peilistä kattoo vähän parroottunu kaveri, mutta muutoon hyvin säilyny.
- Meet aamukaffille, akka on jo syättäny kersat. Taputtelet häjyä poikaa päähän ja sanot: ”Tulookos pian joulupukki, häh?”
- Sanot akalle:” Otaksää kersat mukahan kauppahan, mullollis vähä hommia viälä.”
- Koko talo hilijenöö, meet soffalle, oikaaset ja painat kaukosäätimen nappulasta urheilua ruutuhun.
- Hekken päästä muistat notta saikki eileen komian lahajapullon, päätät vähä maistella, onko se kunnon ainetta.
- Akan vieres yöpöyrällä kello pirraa kolomatta kertaa, ny soon kuus ja meet taas kertaa kattomahan, onko kinkku kypsä. Pussi on pettäny ja rasvaliämi on valahtanu pellillen. Siunaalet, ku ei sentäs uunin pohojallen. Mittari on tapis, ku nostat kinkun uunista. Peset uunin.
- Kersat juoksoo ovelle yöpairoos: ”Äitee, koska pukki tuloo?”
- Meet vessahan kuselle, ekkä kerkiä kattella peilistä, ku anoppi soittaa: ”Mullon puuro valamis, tulukaa aijoos sitte. Mullen ei saa tuora mitään lahajoja, muista se!”
- Peset häjyn poijan pehvan, pujet sen ja kattelet muille mukuloolle juhulavaattehet. Silität justihin paitoja, ku ukko nousoo. ”Onko kaffia?”
- Rupiat märäjämähän: Ukko siihen: ”Onko sulla ny justihin jouluna ne aijat?”
- Kersat tappeloo kuusenkoristeesta, piänin seisoo tikkahilla ja koristaa yläoksia. Meet hätähän. Ukko on hakenu leheren ja keittäny kaffin. Kiittelet.
- Yrität rauhoottua ja laitat joululaulut soimahan rariosta. Heti tuloo niin tunnelmallista, notta rupiat taas poraamahan.
- Äitee soittaa ja selevittää puali tuntia minkämoisia joululahajoja hän on pakettihin pannu. Lopuuksi kysyy: ”Et sunkaa soo kipiä, ku oot niin hilijaanen? Soot sellaanen hainavaappoo, sun pitääs syörä riskisti. Ja muista ostaa punaasta maitua, ei ainakaa sitä kurria.”
- Juat kaffin ja syätät piänimmän. Ukko tekee lähtyä jouluostoksille ja sanoo.”Mää tuun aijoos, notta keriitähän äireen työ ennen joulurauhan julistusta.”
- Kersat tappeloo taas, sanot niille: ”Tonttu kattoo klasista, olokaa ny kunnolla.”Rupiat taas poraamahan. Piänen ottaa sua kaulasta ja painaa räkääsen nenän sun naamahan kiinni. Huamaat, notta sillon sonnat taas housuus, lähäret sitä pyykkäämähän.
- Pakotat kersat omaan kamarihin ja imuroottet kuusenhavut ja vähä mualtaki. Muistat, notta Amalia-tärin joulukukka on viemätä. Arvelet, notta vierähän sitte mummulahan mennes, ku ei oo kiirusta. Sitte meet pakkaamahan viimmeesiä lahajoja, kersat tuloo salasmana kamaristansa.
”Äitee, noi kiusaa.”
”Äitee, kellekkä tua suklaa on?”
”Äitee, toi viilti kinkkua!”
” Koska joulupukki tuloo?”
”Mihinä isä on?”
”Koska mennähän mummolahan?”
- Oot puettanu kersat, ja verät sukkahousuja jalakahan. Tottahan ne ritsahtaa. Kiruat äänehen. Esikoonen opastaa: ”Äitee nuan ei saa sanua, ny joulupukki ei tua lahajoja sullen.”
- Orotat ukkoa kaupasta, lapset puettuna, kukat pakattuna, anopin lahaja laukus. Hikoolet, kattelet kellua. 11.45 ukko kurvaa pihahan ja huutaa klasista: ”Nopiaa, ny autohon.” Hyppäät piänin kainalos autohon ja isäntä kaasuttaa jo menöhön, ennenku saat oven kiinni. Ukko ajaa hyvää faarttia koko matkan, silti Joulurauha on julistettu, ku kerkiättä perille.
- Anoppi on mossas: ”Aina tootta myöhäs, vaikka kyllä mää sen arvasin. Mistähän ihimistä rangaastahan, ku annetahan tuollaanen miniä.(Huokaus!)
- Koitat hymyyllä, ku anoppi halaa pitkähän poikaansa ja mukuloota. Sulle antaa vähä kättä. Ku ojennat lahajan, anoppi sanoo vaan, notta. ”Määhän sanoon, notta mulle ei saa tuora mitään.” Ottaa kumminki hapinesta paketin sulta. Ny se on sitte joulu.
Kirsti Haiko