Chopin Study b minor op 25 no 10
Scherzo b-molli on muodoltaan scherzoista vaativin,mutta myös soitetuin ja helposti kuulostaa jankuttavalta,ellei soittaja kykene rakentamaan harkittua kokonaiskehittelyä.Impromptu Ges-duuri sisältää vaativia kaksoisäänijaksoja,sekä polyfoniaa vaatien soittajalta artikulaation herkkyyttä.Sen välitaitteessa soittaa kuin sello oman soolonsa.2005..Chopinin nokturnoista polyfonisin on ehkä Es-duuri op 55,ja sitä kuulee harvoin soitettavan hyvin.Preludi fis-molli on lempipreludini op 28 sarjassa,tässä soitettuna ylimääräisenä Savonlinnan tuomiokirkon kauniissa akustiikassa.
Chopinin 27 Etydiä
24 etydiä opukset 10 ja 25 syntyivät ajallisesti lähellä toisiaan, ainoastaan opuksien julkaisupäivämäärät erosivat 4 vuodella. Ensimmäinen etydi syntyi vuonna 1829. Se oli todennäköisesti op 10 no 8. Sitä seurasivat not 9, 10 ja 11. Vallankumousetydi (op 10 no 12) syntyi vuonna 1831, jolloin Chopin ahdistui Venäläisten kaapattua Varsovan, missä hänen lapsuudenperheensä asui. Viimeisenä tästä opuksesta syntyivät Etydit no 3 ja 4. Op 10 julkaistiin 1833. Vuoteen 1834 mennessä oli op 25:n viimeiset etydit no 1 ja no 12 sävelletty, sillä hän esitti koko opuksen Pariisissa tuolloin. Teos julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1837. Op posth 3 etydiä julkaistiin 1840, mutta niiden sävellysvuotta ei tiedetä. Kaikkia 27 etydiänsä Chopin ei koskaan kerralla esittänyt julkisesti.
Chopin innostui etydien säveltämisestä kuultuaan viuluvirtuoosi Paganinin esittävän omia etydejään ja sävelsi Etydinsa aikana, jolloin hän vielä haaveili konsertoivan pianistin urasta. Jälkimaailman onneksi hän sai pianistina Pariisissa penseähkön vastaanoton johtuen hänen vaimeasta pianonäänestään. Hän soittikin mieluummin asiantuntevalle ihailevalle ystäväpiirilleen sekä oppilailleen yksityistiloissa. Koko elämänsä aikana hän ei soittanut kuin n. 30 julkista konserttia ja pääsi siksi säveltäjänä kehittymään vapaana yleisön miellyttämisen ansoista.
Instrumenttina piano oli kehittynyt uuteen vaiheeseen. Ensimmäistä kertaa sillä voitiin soittaa nopeasti ja lujaa. Sammuttajat ja pedaalit olivat kehittyneet siten, että kielet jäivät soimaan tarpeeksi kauan, voitiin soittaa laulavaa pitkää ääntä. Kukaan ei ollut aiemmin laulanut pianolla niin kuin Chopin ja pedaalinkäytössä Chopinista tulikin uranuurtaja.
Chopin itse sanoi, ettei voi aloittaa uutta pianismikoulukuntaa, kun ei ole koskaan tuntenut edes sitä vanhaa. Hänethän oli opiskeluaikana Puolassa jätetty edistymään yksin pianonsoitossa, koska hänelle ei löytynyt ketään tarpeeksi pätevää pianonopettajaa. Sitä vastoin musiikinteoriassa ja erityisesti kontrapunktissa hän sai vahvan pohjakoulutuksen. Chopinin musiikissa kontrapunktisuus on hyvin lineaarista. Oikeastaan voitaisiin puhua ?polymelodioista?. Hän on mestari duettojen kirjoittajana, onhan pianonsoitto pohjimmiltaan aina duettoa oikean ja vasemman käden kesken. Etydeissä ei olekaan kohtaa, missä molemmat kädet eivät laulaisi. Myös nopeimmissa etydeissä Chopin tavoittelee laulavuutta, kirjoittaahan hän useimpiin legato.
Lukuisia pianoetydejä oli julkaistu, mutta kukaan ei ollut aiemmin luonut pianoetydejä konserttikelpoisiksi taideteoksiksi. Chopin laajensi pianotekniikan termin kattamaan muutakin kuin nopeutta ja lihasvoimaa. Hänelle tekniikka oli myös kosketusta ja soinnin laatua sekä kontrapunktin, harmonian ja rytmin toteutuksen hallintaa. Hän oli ensimmäinen, joka teki etydistä musiikkia ja musiikista etydiä. Hän ei ollut ainoastaan musiikin historian suurin pianopedagogi, vaan myös musiikin historian suurin pianosäveltäjä.
Chopin tutki ja ihaili Johann Sebastian Bachin musiikkia ja jopa ennen jokaista julkista esiintymistään soitti itseksensä vain sitä.Bachin WK I Preludeissa ja Fuugissa on selkeitä heijastuksia Etydeihin (esim. Preludit C-duuri ja Fis-duuri). Puolalaisen kansanmusiikin lisäksi Chopinin sävellystyyliin vaikutti voimakkaasti hänen ihailemansa italialainen bel canto (Bellini) oopperatyyli sekä hänen mieltymyksensä sellon ja ihmisen lauluääneen. Chopinin pianismissa näkyy myös pianistisäveltäjien Fieldin ja Hummelin tyylien vaikutus.
Chopinin 24 Etydiä + 3 op posth Etydiä eivät noudata mitään säännöllistä sävellajisuhdejärjestystä niin kuin hänen 24 Preludiansa tai niin kuin Bachin 24 Preludia ja Fuugaa. Mutta etydien sävellajit ovat kuitenkin selvästi järjestetyt taiteelliseksi kokonaisuudeksi seuraten toisiaan joko duuri-mollisuhteessa, rinnakkaisduuri-mollisuhteessa tai terssi- tai kvinttisuhteessa. Op 25 no 11 seuraa edeltäjäänsä kokosävelaskeleen päässä. Kaikkia 24 sävellajia ei siis käydä läpi. Yhtäkään etydiä ei voisi kuitenkaan transponoida toiseen sävellajiin, niin kauniisti ne kertovat omasta sävellajistaan. Ne ovat juuri oman sävellajinsa synnyttämiä luomuksia. Jokainen etydi käy myös läpi oman sävellajinsa klaviatuurisia käsien asento-ongelmia. Pedagoginen viisaus ja oivallus näkyy siinä, että kussakin etydissä käsitellään pääasiassa yhtä pianoteknistä osa-aluetta, esim. terssit, sekstit, oktaavit, murtosoinnut, arpeggiot, repetitiot, hypyt, vasen käsi tai niinkuin Opus posthumous 3 Etydissä polyrytmiikka ja äänenkuljetus.
Etydien sukujuuret ovat barokin improvisatorisessa preludissa. Siinä soittaja valitsee jonkin kuvion, jota toistamalla hän improvisoi teoksen. Vastaava kuvio on Etydeissä rytminen ja tekninen yksikkö, jonka toistaminen on ennenkaikkea sormia ja tekniikkaa vahvistava ominaisuus. On varsin käytännöllistä, että etydit ovat lyhyitä, vain muutaman minuutin mittaisia. Kun yksi on soitettu vaihdetaan toisenlaiseen rasitukseen tai levähdetään hitaammassa laulavassa etydissä. Etydit kuulostavat paikoitellen jopa improvisatorisilta. Chopinin kerrotaankin improvisoineen op 25 no 2:n yhdeltä istumalta erään naisen antamasta teemasta.
Etydeissä löytyy samanaikaisesti a-b-a -muoto sekä läpisävelletty pienimuotoinen kehittelymuoto. Selkeimmin läpisävellettyjä kehittelyjä ovat op 25 no 1 sekä op posth no 1. Niissä etydin alkuteema ei koskaan palaa samanlaisena alkuperäisessä sävellajissaan, vaan käy läpi kehittelyn ja saavuttaa kulminaation rauhoittuakseen lopulta. Monet Etydit taas ovat läpisävelletyn kehittelyn ja a-b-a -muodon välimuotoja, kuten op 25 not 6 ja 8. Suurin osa Etydeistä on kuitenkin lähempänä a-b-a –muotoa, lopukkeella tai ilman, joskin usein b-materiaali on joko a:n harmonisia modulaatioita ja sekvenssejä tai se on vain hiukan a-materiaalista poikkeava ?toinen teema?. Varsinasia välitaitteita, joissa se (b) on selvästi erilainen kuin etydin alku (a), on vain etydeissä op 10 no 3 sekä op 25 no 5 ja 10.
Tämä muotojen ennustettavuus ja samankaltaisuus luo kuulijalle turvallisuuden tunteen. Vapaudutaan maistelemaan kunkin sävellajin ominaismakua sekä nauttimaan säveltäjän melodioista ja harmonioista. Chopinin melodiat ovat aina pohjimmiltaan diatonisia, vaikka hän onkin kromaattisuuden mestari. Hänen fraasinsa ovat aina isommassa mittakaavassa symmetrisiä, mutta sisältävät usein pienempia ala-fraaseja, jotka voivat olla epäsymmetrisiä, niin kuin etydissä op 10 no 3 E-duuri. Slaavilainen modaalisuus kuuluu etydeissä, joissa moduloidaan ylennettyyn 4. asteeseen tai alennettuun toiseen asteeseen sekä alennetaan ja ylennetään asteikon 2. ja 7. säveltä, mikä tuo molliin epätoivoista tunnelmaa. Slaavilainen perimä kuuluu muutenkin hänen koko tuotannossaan mm. rytmeinä ja nopeina molli-duurivaihteluina. Chopin oli patriootti, hyvin isänmaallinen henkilö. Etydeissä Chopinin puolalaistyyli on kuitenkin vielä nupullaan.
Etydien luonne-erot ovat valtavat. Chopinin sommittelutaide tekee etydikokonaisuudesta merkittävän taideteoksen. Etydien sävellajisuhteet ja niiden lähes draamallinen tunnelman vaihtelevuus luovat kokonaiselämyksen, minkä voi tavoittaa, kun kuuntelee etydit peräkkäin. Chopinille musiikki on kommunikaatiota, siis kieli – itseasiassa runoutta. Hänellä oli myös teatraalista lahjakkuutta. Hän kykeni pilanpäiten imitoimaan erilaisia karaktereita ja esittämään rooleja ja henkilökarikatyyrejä pianolla myös musiikin muodoissa. Juuri tämä vaihtelevuus toisiaan seuraavien etydien karaktereissa on niin mielenkiintoista. Kaikkein dramaattisimmissa paikoissa hän kirjoittaa jopa 3 f:ää eli erittäin kovaa!. FFF löytyy etydeissä op 10 no 4 ja no 12 , op 25 no 5:n lopun voittoisassa loppuarpeggiossa sekä op 25 kolmen viimeisen etydin paatoksessa ,joiden perään soitettuna hiljaisemmat op posth etydit tuovat epilogimaisen seesteisyyden. Sankarillinen C-duurietydi aloittaa sarjan,ja editiovalintani mukaan se pitää soittaa kauttaaltaan forte. Kohdat, joissa on 3 ppp merkkiä (äärimmäisen hiljaa) ilmestyvät nykyisten editioiden etydeissä op 10 no 9 ja op 25 no 1 sekä 7.Chopinilla oli 150 oppilasta, joista joidenkin nuotteihin hän kirjoitti juuri tuolle oppilaalle räätälöidyt neuvot ja esitysohjeet sekä harjoitteluvinkit. Kun kaikki nuo neuvoja saaneet oppilaat julkaisevat omat Chopinin Etydinsä, seurauksena on nykyinen sekaannus siitä, mikä on Chopinin alkuperäinen esitysohjemerkintä, mikä taas ei. Valitettavasti aivan kaikista yksityiskohdista ei kenelläkään ole varmaa tietoa, on vain eri vaihtoehtoja. Soittajan on valittava, mitä editiota hän uskoo. Sekaannusta on aiheuttanut myös se, että Chopin itse oli sairautensa vuoksi fyysisesti heikko. Häntä arvosteltiinkin hänen hennosta soinnistaan. Sisimmässään hän ei ollut hento, vaan hyvin maskuliininen ja aristokraattinen. Jos jäljitellään säveltäjän omaa tapaa soittaa teoksiaan, joudutaan harhaan, sillä hän olisi halunnut soittaa suuremmalla äänellä, muttei vain kyennyt. Pianon vasaroimista Chopin sensijaan inhosi ja pyrki aina mahdollisimman kauniiseen sointiin ja laulavuuteen. Chopinia ei koskaan voi soittaa kyllin kauniisti.
Kiistanalaisia dynamiikkamerkintöja on mm. op 10 no 5:ssä. Monissa editioissa kappaleeseen on painettu forte-pianovaihteluita sekä tempomerkintä Vivace, mutta ?alkuperäinen? Chopinin käsikirjoitus ei sisällä mitään pääteeman dynaamisia vaihteluita, eikä Vivacea ,vaan ainoastaan leggierissimo ja legatissimo.
Kokonaisuuteen luovat hengähdystaukoja ne etydit, jotka vaikuttavat lähinnä nokturnoilta tai preludeilta (esim. op 10 no 3, no 6 ja no 9 ,op 25 no 7 sekä 3 etydiä op posth). Juuri näistä etydeistä löytyy joitain järjettömiä metronomimerkintöjä nykyisissä editioissa. Esimerkiksi Chopin ei itse antanut mitään metronomimerkintää etydille op 10 no 6, mutta jotkut editiot antavat sairaan nopean 69 puolelle tahdille. Op 10 no 3 varten löytyy taas esitysohjeeksi Lento (ma non troppo) tai Vivace (ma non troppo). Päättäkää itse onko kappale vilkas ralli vai rauhallinen aaria.
Chopin itse sanoi op 10 no 3 E-duurietydistään, että melodia on hänen parhaansa.
Aikalaiskuulijat todistavat kuultuaan Chopinin esittävän sävellyksiään:
- Hän oli kuin laulaja, joka ei turhia huolehdi säestäjästään, vaan seuraa intuitiotaan ja tunteitaan vapaasti.
- Hän ei halua valloittaa,vaan hän haluaa rakastaa.
- Chopinin esityksen aikana jouduin liian suuren liikutuksen vuoksi pari kolme kertaa poistumaan salista kootakseni itseni jälleen ?
Chopin syntyi joko 1809 tai 1810 Puolassa. Hän muutti Pariisiin 1831. Säveltäjä kärsi koko elämänsä heikoista keuhkoistansa ja sairastui lopulta tuberkuloosiin, johon hän kuoli 1849.
Chopinin sävellystyyliin vaikutti voimakkaasti hänen ihailunsa Italialaista bel-canto (Bellini)oopperatyyliä kohtaan ja hänen mieltymyksensä sellon ja ihmisen lauluääneen Vikkelässä Impromptussa Ges-duuri on selkeä ABA muoto,jossa "B"materiaali on kuin sellosoolo.Impromptu Ges-duuri sisältää vaativia kaksoisäänijaksoja,sekä polyfoniaa vaatien soittajalta artikulaation herkkyyttä.