Click Misula`s food to get to know how Misula was killed
| INFO | REPERTOIRE | |
| SVENSKA | THE WORD | |
| Program |
Chopin:Impromptu G-flat major op 51,Munkkivuori Church,6.4.-08 Bad Yamaha
Chopinin sävellystyyliin vaikutti voimakkaasti hänen ihailunsa Italialaista "bel canto" –oopperatyyliä (Bellini) kohtaan ja hänen mieltymyksensä sellon ja ihmisen lauluääneen. Impromptu Ges-duuri sisältää vaativia kaksoisäänijaksoja,sekä polyfoniaa vaatien soittajalta artikulaation herkkyyttä .Impromptussa Ges-duuri on selkeä ABA-muoto, jossa B-osa on kuin sellosoolo.
Säveltäjä-ja teosesittelyt(A,K):
Schubert composed his last sonata during his 11 last days.The first movement is often played too slowly because of the molto moderato tempomarking.First theme is no doubt one of Schuberts most beautiful one.Second theme is more like a prayer with a victorysong middlesection.Scherzando is pure joy,and maybe there a reminiscence of Beethoven in the trio .The Austrian appears in the last dancy rondo,
with nonearthly dreaming sections and bursts of pain from the most serious depth.
Schubertin A-duurisonaatti D 959 kuuluu hänen kolmen viimeisen sonaattinsa joukkoon.Kolme op posth sonaattia ja C-duuri jousikvintetto,Schubertin viimeinen ilmaisu,eivät todemmiksi voi tulla.Hän aloitti A-duurisonaatin keväällä -28 ja viimeisteli sen juuri ennen kuolemaansa 31 vuoden ikäisenä. Sonaatissa A-duuri tekstuuri on ensimmäisessä osassa kuin jousikvartetolle.Ensimmäisen osan tahtien rytmitys muistuttaa courantea,eli tahdit voidaan vuoroin jaksottaa 3 ryhmiin,vuoroin kahden tahdin ryhmiin, ja siitä johtuu kuulijan mahdollinen assosiaatio barokkiin.Toisen osan monotonisen laulun keskeyttää resitatiivina Schubertille tyypillinen raivonpuuska,joka on kuin säveltäjän vastalause hänen ankealle elämänkohtalolleen.Humoristinen ,hikkaava , instrumentaalisempi scherzo-osa johtaa sonaatin huipentumaan,mieleenpainuvaan rondon lauluteemaan,joka esiintyi Schubertilla jo 11 vuotta aiemmin a-mollisonaatin D 537 finaalissa sekä laulussa Keväällä Schulzen sanoihin vuodelta 1826,D 882.
Schubertin B-duuri sonaatti D 960 sai tyrmäävän vastaanoton aikalaisen kriitikon taholta,mutta tänä päivänä se on pianisteille yksi syvällisimmistä,ja tulkinnallisesti pelätyimmistä teoksista,jossa joka nuotti on musiikkia,ja josta yhden nuotin välinpitämätön ohitus merkitsisi aarteen putoamista likakaivoon.
Ensimmäinen osa soitetaan usein liian hitaasti osan tempomerkinnän molto moderato vuoksi sekä ehkä Schubertin kauneimpiin kuuluvan pääteeman esille tuomiseksi.Toinen,varsinainen hidas osa on kuin rukous voittolaulu-välitaitteella.Scherzo on iloa,ja sen triossa on kuin muisto Beethovenista.Neljännessä osassa tulee itävaltalaisuus esiin rondon kaksijakoisessa tanssirytmissä ja fugatokehittelyn ponnekkuudessa,mutta myös häivähdys virsistä,unelmoinnista,syvästä tuskasta ja iankaikkisista tuomioista .Schubert oli hyvin köyhä eikä hänellä toisinaan ollut edes omaa instrumenttia millä soittaa tai säveltää. hänen aikalaisensa eivät tunnustaneet häntä säveltäjänä.Hän ei koskaan löytänyt puolisoa,ja kuoli ennenaikaisesti 31 vuotiaana.Toisin kuin tämän päivän säveltäjät,hänellä ei ollut taloudellista tukea eikä arvostusta.
Kuten Chopin ja Bach ,Rahmaninovkin sävelsi pianopreludeja,joissa kuuluu edeltävien säveltäjien preludiperinne.Preludihan tarkoittaa alkusoittoa jollekin,tai tietyn tunnelman asettamista ja esittelyä.C-molli preludi muistuttaa Bachia,D-duuri taas itseänsä Rachmaninovia,es-mollissa hän luo yhden pianorepertuaarin tehokkaimmista kakoisoteharjoituksista ,ja juuri teknisesti vaikeat kaksoisterssit ja kvartit ovat Rachmaninovin pianotekstuurissa tyypillisiä.Es-molli ja d-mollietydit op 39 kuuluvat hänen kauneimpiin etydeihinsä,ja joista d-mollissa hän ihanasti yhdistää kaksoisääniverryttelyn upeaan aistilliseen harmoniaan,ja es-mollissa soi venäläinen pitkä,pitkä melankolinen laulu.
Rachmaninov itse sanoi,että kussakin musiikkikappaleessa on "the point",piste,tulkinnallinen huippupiste.Pisteen voi paikantaa siitä,että sen kohdalla huoneessa lepäävä kissa huokaisee,ja kuulijalle nousee kananliha.
kuuntele:Bach.(Ranskalainen alkusoitto:)Alkusoiton juhlalliset kaksoispisteelliset soinnut reunustavat sen nopeaa imitatiivista canzone-keskustaa, ja 7 tanssin sarjassa seuraa teräväkohotahtinen,väliin kaksi-,väliin kolmijakoinen vakava courante,puolen tahdin mittaisella koholla alkava kaksijakoinen kevyempi gavottipari,vielä kevyemmät kolmijakoiset passepiedit,tanssien keskimmäisenä hartain ja tempoltaan hitain 3-jakoinen Sarabande,4-jakoinen kaksiääninen Bourrée-pari,pisteellisellä rytmillä rientävä nopea gigue sekä solistin ja orkesterin vuoropuhelua jäljittelevä echo.
Ei ole konserttoa kullekin kansalle,vaan konsertin ensimmäisen kappaleen nimi johtuu siitä,että konsertto sävellysmuotona oli nimenomaan italialaista alkuperää. Vuoden 1600 vaiheilla konsertto-termi merkitsi kahta musisointitapaa: kahden tai useamman soitin- tai laulukuoron vuorottelua ja yhden tai useamman sooloäänen musisointia basso continuon säestyksellä. Yhtyeen, orkesterin, säestyksellä esitettyä loistokasta soitinsävellystä sillä ymmärrettiin vasta myöhäisemmän kehityksen aikana.Bachin Italialaisen konserton ensimmäisessä ja kolmannessa osassa vuorottelevat selvästi eri soitinkuorot keskenään ja nykyflyygelillä tämän voi toteuttaa sävy-ja nyanssierojen avulla.Konserton toisessa osassa taas musisoi sooloääni tasaisen säestävän basson yllä.Poikkeuksellisesti Bach on nuotintanut andanteosan sooloäänen kaikki ornamentit eli korukuviot tarkkaan haluamansa laisiksi,joten esittäjälle ei jää vastuuta ornamenttien improvisoinnista,kuten tuona aikana oli yleensä tapana.Italialainen konsertto on syntynyt Bachin ollessa prinssi Leopoldin palveluksessa Cöthenissä,ja tuona aikana syntyivät myös hänen Brandenburgilaiset konserttonsa sekä Das Wohltemperiertes Klavierin ensimmäinen osa.
Englantilaisessa sarjassa g-molli on myös Italialaisia, Saksalaisia ja Ranskalaisia tyylivaikutteita ja syntyi säveltäjän asuessa Weimarissa. Preludi on rondon esiasteen,barokin ritornellon muodossa,jossa jälleen imitoidaan tutti-soolo-vaihtelua,niinkuin Italialaisen konsertonkin 1. ja 3. osissa. Preludia seuraa tanssisarjassa kaksijakoinen tasaisen liukuva allemande, nopeampi teräväkohotahtinen, väliin kaksi-, väliin kolmijakoinen courante , tempoltaan hitain 3-jakoinen Sarabande, puolen tahdin mittaisella koholla alkava kaksijakoinen kevyempi gavottipari sekä triolirytmillä rientävä fugatogigue, jossa giguen toisessa puoliskossa on sen trioliteema käännetty ylösalaisin. Toisin kuin nykyään ,kaikki kertaukset olivat tuohon aikaan pakollisia, ja sääntönä oli, että soittaja sai itse improvisoida kertauksissa omat ornamenttinsa, kuitenkin silloisten tyylisääntöjen mukaan . Ainoastaan sarabanden kertauksien ornamentit on Bach nuotintanut.
György Ligetin hypnoottisen kauniissa minimalistisessa Musica Ricercata nr 7 :ssa kuuluvat Unkarin silloisen kommunistihallinnon taiteelle asettamat rajoitukset.Rytmisesti ja tonaalisesti rohkeammat Etydit ovat uudemman pianokirjallisuuden suurimpia teoksia ja nostavat Ligetin historian kaikkien suurimpien säveltäjien joukkoon. Rytminkäsittelyssään hän on ainutlaatuisen nerokas.Ligeti sekä maalaa että puhuu musiikissaan,ja siten hän jatkaa Chopinin ja Debussyn pianomusiikkitraditiota.Hänen musiikissaan on kuultavissa kärsivän ihmisen ääni.Ligeti kuvaa kyllä maailman pahuutta ja mielettömyyttä,mutta musiikin subjekti,uhri itse ei sulaudu pahuuteen,vaan todistaa siitä kärsimällä. Hän on profeetta joka kertoo viime vuosisadan sanoinkuvaamattomista kauheuksista,juutalaisena hän näki ja koki sen niin läheltä,että ei voinut olla säveltämättä näkemästään.Voiko juutalaisten/kristittyjen vainosta kirjoittaa totuudenmukaisemmin kuin esim hänen puolalaisille omistamassansa Etydissä "Varsovan Syksy","Huimaus" tai "Paholaisen portaat" ?
Voiko paholaista uskonnollisuuden valepukuun verhottuna kuvata paremmin kuin Ligetin "paholaisen portaat"-etydissä soivilla kirkonkelloilla?Voiko paholaisen tarjoamaa jatkuvaa omavanhurskauden syöttiä ja ansaa kuvata paremmin kuin noilla portailla,jotka lopulta nousevatkin kadotukseen? Ligeti valmistui Budapestin musiikkikorkeakoulusta –49,opetti siellä vuoteen –56, ja juutalaisena pakeni Wieniin.Kölnin radion studiossa hän sävelsi ensimmäiset merkittävät elektroniikkamusiikkiteoksensa,jotka yhdessä seuraavien sävellysten Apparations,Atmosphéres ja Volumina kanssa muodostuivat käänteentekeviksi koko eurooppalaisen taidemusiikin kannalta.Ligeti on myös säveltänyt orkesteri- ja kamarimusiikkia,kuoroteoksia sekä oopperan.
Frédéric Chopin,
Venäläinen Skrjabin vaeltaa yksiosaisessa 5. sonaatissa sävellajista toiseen,mutta pitää teoksen kutakuinkin sonaattimuodossa .Tritonusaihe reunustaa muutamasta motiivista rakennetujen 4 teeman sirpalemaista kaleidoskooppia esittely- kehittely-ja kertausjakson raameissa.Esitysohjemerkintöinä mm. myrskyisän ylistävästi,hivelevästi,henkeään haukkoen,nautinnollisesti,hurmioituneesti raukean veltosti jne.Pateettinen etydi edustaa myöhäisromantiikkaa säveltäjän nuoruusvuosilta.Ihmeellinen tanssahtava jazz-rytmi siinä 4. sonaatissa,ja pirstalemaisesti myös 5.sonaatissa.Skrjabinhan sekosi ihan oikeasti vanhempana,hänestä tuli okkultisti,ja meni aika pitkälle siinä.Mutta 5. sonaattiinasti hän on vielä ihan "normaali",ja pystyn soittamaan hänen kappaleitaan,mutta siitä eteenpäin ne muuttuvat peloittaviksi.
.
Dmitri Sostakovits sävelsi 5 kuukaudessa 24 preludia ja fuugaansa J.S. Bachin 48 samannimisen innoittamana .Des-duuri preludissa tyypillistä hirtehistä Sostakovits -valssia,ja fuuga polyfoninen mestariteos 11 nuotin kromaattisesta rivistä.
Vuotta ennen suurta Hammerklavier-sonaattia päivätty Beethovenin 28.sonaatti tarjoaa kvartettokudosmaisesti I osan pääteeman dominantissa,ja vasta lyhyen kehittelyn jälkeen laskeudumme kertausjakson sivuteemassa perussävellajiin.Kysymyksen kaltainen traaginen sointutoisto laukeaa codaan.Marssiosan pisteellinen kaanon kulkee rohkeiden modulaatioiden kautta trio-osaan,jossa se saa hartauden muuttuessaan tasaisiksi kahdeksasosiksi.Lyhyen tutkistelevan Adagio-osan jälkeen muistuu I osan pääteema ja siirrymme Finaalin riemuun.Mahtavan kehittelyfuugan jälkeen A-duuri loistaa kirkkaasti.
Klassismin aikakausi katsotaan alkaneen noin 1650. Se hallitsi musiikkimaailmaa Keski-Euroopan saksankielisillä alueilla aateliston keskuudessa. Klassismin suurimpia saavutuksia ovat sonaattimuodon kehittyminen, jolla oli juurensa barokissa. Sonaatti innoitti muiden muassa Mozartia luomaan parasta musiikkiaan. Mozart oli filantrooppi ja sosiaalisesti älykäs. Hänellä oli hedonistinen luonteenlaatu ja suhtautui yhtä kiihkeästi elämään kuin musiikin luomiseen. Säveltäjänä hän oli äärimmäisen tuottelias ja kehitti klassismin täysiin mittoihinsa.
Katkelma maileistani koskien Hammerklavieria
Beethoven oli luonteeltaan kai aika tulinen ja kiihkeä,ja uskon että silloisilla kevyemmillä soittimilla hän onkin saattanut haluta soittaa Hammerklavier-sonaatin aika vikkelästi,ja mahdollisesti jopa hiukan huolimattomastikin.
Huolellista ja täyttä saundia etsiessä tempot helposti hidastuvat,mutta siitä saattaa muoto kärsiä.Rakenteen esille tuomisessa nopeampi tempo auttaa,hitaasti soitettaessa kokonaisuus saattaa hämärtyä,ja keskitytään yksityiskohtiin.Jossain välimaastossa on totuus.Sekä kokonaisrakenne että yksityiskohdat ovat tärkeitä.Tuo kappale on teknisesti niin vaikea,että uskon siksi monien soittavan sen hitaammin.
Sen vain tiedän,että esim Chopinin kappaleisiin on ympätty sairaan nopeita metronomimerkintöjä,jotka varmasti eivät ole säveltäjän omia toiveita.Tämä ylinopeus johtuu siitä,että pianistit ovat tahtoneet näyttää miten hyvä tekniikka heillä on,ja soittamisesta on tullut raviurheilua sekuntikellon kanssa nopeusennätyksiä kalastellessa.
Tärkeintä on tuo kirkkaus ja ylistys tuossa kappaleessa-kunhan sen arvokkuus ja taivaallisuus säilyy-se on tärkeintä.
Alkuteema ei todellakaan saisi pilkkoutua esim kahdeksi motiiviksi,vaan sen pitäisi olla yksi kokonaisuus-siksi nopeampi tempo ,jossa ensimmäinen trumpettifanfaarifraasi(x2) pysyy koossa,on se oikea tempo............
On ollut kauhea kiire.Niinkuin tuo 138 metronomimerkintä Hammerklavierissa.Se on ehdottomasti puppua.JOnkun muun hullun lisäämä.Ei voi olla Beethovenin oma.Tuo metronimimerkintä,joka löytyi 2 editiossa jotka minulla on,on väärä.
Olen kuullut että B:llä oli metronomi tasan 2 vkoa,jonka jälkeen hän heitti sen ikkunasta huutaen:"tämä laite on helvetistä!"Siis uskon,että jokin tendenssi on tullut historian myötä soittaa tuo piisi liian nopeasti.
Siksi nuo Kempff ja kumppanit ovat ehkä halunneet tehdä vastavedon ja protestin asiaan.
Todellista tempoa ei varmaan edes tiedetä.
Mutta nämä hullut ovat lisänneet näköjään myös Beethovenin sonaatteihin hulluja liian nopeita tempojaan.
Eräs pianoasiantuntija sanoi,että siihen aikaan on myös saattanut olla "vialliset" metronomit-mitä tuo nyt tarkoittaakin.
Siis koska oikeaa tempoa ei ole kirjattu mihinkään,siksi on kai "laillista" tehdä omia erilaisia päätöksiään asiassa.Mulla on Kempffin levy,ja mielestäni tuo tempo on liian hidas.Schnabel on aina soittanut kaiken liian nopeasti,ja hieman huolimattomastikin.
Onpa kiperä kysymys jonka esitit ja ihan aiheellinen.En ollutkaan huomannut miten järjettömiä tempomerkintöjä on Beethovenissa.Kappale on kuitenkin "alla breve" joten saa olla vain 2 iskua tahdissa,ei neljä.Siinä se paras ohje.Ja Allegro on varmaan Beethovenin oma ohje.
Ja vielä se ,että siihen aikaan "Allegro" tarkoitti sitä mitä sen italiankielinen merkitys on,eli "SUJUVASTI"eikä silloin ollut näitä nykymetronomeja,joissa sille on määritelty jokin tietty metronomilukema.Tästä kait alkaa nämä sekaannukset.2 iskua tahdissa ja Allegro-siinä Beethovenin mielipide.
HUOM sama pätee Chopiniin-älkää hyvät ihmiset uskoko niitä metronomimerkintöjä!!
Esim Lisztin aikana hänen h-mollisonaattinsa esitys kesti 45 minuuttia,tänään vain 25m.Sostakovitsilla oli itsellään viallinen metronomi,tämä on kuulema yleinen tieto venäjällä,että hänen metronomimerkintöjään ei siis voi ottaa vakavasti,on vähennettävä jokin luku siitä mikä siellä lukee.
Mozart omisti viimeisen sonaattinsa oppilaalleen,jonka lahjaton pianonpimputus sai hänet ilkikurisesti muotoilemaan 3. osan teeman kuulostamaan siltä,miten juuri ei saisi soittaa:kaaren loput paukutetaan staccatona.Vaikka Mozart on jälkimaailman tuntema ja arvostama,hän ei elinaikanaan saanut riittävää tunnustusta tai toimeentuloa sävellystyöstään.Hänen musiikkinsa on useimmiten poikkeuksellisen humoristista ja hyväntuulista,jopa lapsenomaista.Mutta surullinen Mozart onkin sitten aivan lohduton.Kaikista säveltäjistä Mozartin musiikissa on suurin hyötysuhde.Hänellä ei ole yhtään ylimääräistä nuottia,vaan kaikkein vähimmällä määrällä nuotteja hän kykenee ilmaisemaan kaikkein eniten musiikkia.Variaatioiden säveltäjänä Mozart on säveltäjistä tuottoisin,erillisiä pianovariaatioteoksia hänella on 17.Joskus variaatioteos korvaa sonaatin tai konsertonosaa, tässä tapauksessa ensimmäistä osaa..Superhienoa menuettia seuraa ns.Turkkilainen marssi. Turkkilaisuuden kuvaus taiteessa oli tyypillistä Mozartin aikakautena sillä turkkilaiset koettiin järjestäytyneen yhteiskunnan vihollisina.Musiikissa karikointi ilmenee hillittömänä rytminä ,alkukantaisena melodiana ja köyhänpuoleisena harmoniana.
Ohjelma 2009
Olen koonnut ohjelmaan kauneinta ruotsalaista ja suomalaista pianomusiikkia.Valintakriteereinäni on ollut teoksen musiikillinen sisältö ,laulavuus sekä sen soveltuvuus toteutettavaksi nimenomaan pianolla.
Ruotsalaiselta Wilhelm Stenhammarilta (1871 -1927) löytyy huolellisesti punnittuja vakavia pianokappaleita,joissa hänen oma yksilöllinen säveltäjäprofiilinsa ilmestyy vapaana edeltävien romantiikan ajan säveltäjien antamista esikuvista.Fantasiassa op 11 no 3 on melodista nerokkuutta sekä arkkitehtonisuutta.Paitsi että Stenhammar on ollut Ruotsin huomattavimpia säveltäjiä, oli hän myös ahkera konserttipianisti ja kapellimestari,rakentamassa Ruotsiin sen ensimmäistä ammattiorkesteria toimien Göteborgin sinfonikkojen taiteellisena johtajana 15 vuoden ajan.
Selim Palmgren (1878-1951)oli nimenomaan pianosäveltäjä,olihan hän itse konserttipianisti. Kolmikohtauksisen nokturnon 1. osa laulaa lastenlaulun ?twinkle twinkle little star? tunnelmissa,sen vastakohtana tumma toinen osa on selvästi ?emotionaalisen yön laulu?,ja yön päättää impressionistinen luonnonvaikutelmainen ?sarastus?.
Vaikka Sibelius (1865-1957)mielletäänkin suomen suurimmaksi säveltäjäksi,olen sitä mieltä,että hän ei välttämättä ollut sitä kuitenkaan pianosäveltäjänä.Hän itse omien sanojensa mukaan piti pianoa epäkiitollisena instrumenttina.Yhtyen yleiseen mielipiteeseen pidän hänen ensimmäiseen julkaistuun pianoteokseensa kuuluvaa Impromptua op 5 no 5 yhtenä hänen parhaimpana pianosävellyksenään.
Eero Kestin Intermezzo on keskimmäinen 3 kappaleen sarjasta,johon kuuluu myös Prelude ja Meditation.Eero Kesti (s.1959) on opiskellut sävellystä Sibelius-Akatemiassa Olli Kortekankaan ja Kalevi Ahon johdolla. Hänen sävellyksiään on esitetty lukuisissa konserteissa Suomessa ja ulkomailla mm. Wienin Musikvereinissa v. 1989 ja 1992. Hänen tämänhetkinen sävellystuotantonsa on toistasataa teosta,käsittäen sävellyksiä orkesterille, eri kamarimusiikkikokoonpanoille ja soolosoittimille. Tämän lisäksi hän on tehnyt lukuisia sovituksia ja orkestrointeja. Hän sai Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan v. 2000 taiteilijapalkinnon sävellystyöstään.Kansainvälinen Allmusic-levyarvostelusivusto kuvailee Kestin ?Kevät?-orkesteriteosta Kymi Sinfoniettan soittamalla Alban levyllä näin: ?To hear it without knowing what it was, you would never guess that this piece is "new music," but it is not anachronistic -- it is a solid and well-realized orchestral piece in a fresh, late romantic style. If you have traditional tastes and think the contemporary classical music scene has gone into the crapper, perhaps you should seek this disc out. You will find much here to surprise and delight you. ~ Uncle Dave Lewis, All Music Guide ?
Myös Visbyssä,Ruotsissa syntynyt Einar Englund (1916-1999) vältti atonaalisuutta,ja sai vatsanpuruja ?nykymusiikista?.Tämä uusklassisti oli myös itse erittäin hyvä pianisti, hänen loukkaantumisensa sodassa johti pianistiuran kariutumiseen.Englundin pianoteoksia soittavat voivat nauttia hänen luonnollisesta ja taitavasti toteutetusta pianotekstuuristaan,ja Introduzione e Toccata on kansainvälisestikin suosittu teos pianistien konserttiohjelmissa.Englund viljeli traditionaalisia muotoratkaisuja.Hän onnistuu erittäin hyvin tässä teoksessa luomaan yksityiskohdiltaan osittain ennustettavan ja arkkitehtonisen ja siksi klassisen, mutta myös samalla nerokkaan improvisatorisen pianoteoksen.Englund kuvaa omaa sävellystyötään kirjassaan ?Sibeliuksen varjossa? näin:?Säveltämisprosessia ei käy selittäminen sanoin.Aivoihin sukeltautuu omalaatuisia musiikillisia kuvia,joita yrittää panna paperille.Säveltäjä ei johda musiikkia,vaan se häntä.Usein sellaisia teitä joita on vain pakko kulkea.Ehkä työskentelytapani on vanhanaikainen,sitä en tiedä,mutta ainakin se poikkeaa nykysäveltäjien tavasta käyttää laskutikkua ja tietokonetta.?
Loppuosa ohjelmaani koostuu ohjelmistosta joita soitan myös viimeisimmällä Chopin-levylläni. Chopin(1810-1849) otti ensimmäistä kertaa intrumentaalimusiikissa käyttöön termin "balladi",joka oli jo ollut käytössä runoudessa ja runolaulussa muotona,joka kertoo yleensä jostain synkästä ja traagisesta tapahtumasta.Säveltäjä pysyy erittäin uskollisena balladitraditiolle kaikissa 4 Balladissaan,sillä kaikkien niiden pääteemoissa on tanssillinen rauhallinen kuusijakoinen tahtilaji , teoksissa on havaittavissa ?esilaulajan? ja ?kuoron? vuorottelua, selvää kertosäkeisyyttä ja rondomaisuutta ja balladit ovat selvästi tarinoita musiikin muodossa. Ensimmäisen Balladin pääteema on suuren yleisön suosikki. Kaihoisan kertosäkeen motiivi toistuu myös mukaeltuna duurimuunnoksena valoisamman vastateeman lopukkeessa kä tuskaisena kysymyksenä aivan codan lopussa. Toivo ja haaveet ilmaisevat itsensä vastateeman valssissa,ja scherzandoalueessa kuulemme jotain jopa huvittavaa,mutta lopun codassa tempo muuttuu vääjäämättömästi takaisin alun johdannon kaksijakoisuudeksi ja realiteetit murskaavat haaveet. Karkea muotoanalyysi olisi :Johdanto resitatiivi- A-välisoitto- B- A2- B1-välisoitto -scherzando- B2- A-Coda.
Toisessa balladissa vuorottelevat äärimmäisen vastakkaiset tunnetilat ja elementit.Teos on omistettu Robert Schumannille,jolle hänen persoonansa kaksijakoisuus oli riivauksen ja ahdistuksen aihe.Schumann mielellään antoi omille teoksilleen kuvaavia nimiä ja väittää Chopinin itse myöntäneen että tähän teokseen on vaikuttanut inspiroivasti puolalaisen Mickiewitczin Balladiruno,jossa uponneen Liettualaisen kaupungin neidot on muutettu lumpeenkukiksi,jotta venäläisten sotilaitten joukot eivät löytäisi heitä.Lammen lumpeenkukkien rauhan häiritseminen kuitenkin aiheuttaisi balladirunon mukaan häiritsijän kuoleman.Hellä siciliennen tahdissa keinuva teema F-duurissa keskeytyy kaksi kertaa rajun Presto con fuoco-mollitaitteen vuoksi, kunnes vasemman käden oktaaveissa mylvivä " kukkateema" johtaa hurjaan loppuhuipentumaan. Vahingoittumaton surullinen "lumpeenkukkateema" lopettaa teoksen.Karkea muotoanalyysi voisi kuvata teosta näin:A-B-A1-B1-Coda-A2.
Neljästä balladista valoisin ja ainoa toiveikkaana päättyvä on kolmas,As-duuri.Siinä voimme kuulla hienostunutta eleganssia.Balladi on rytmiseltä käsittelyltään herkullinen.Pisteelliset rytmit,synkoopit ja tauot aiheuttavat teemoihin hengitystaukoja ja katkoja. As-duuriballadin ensimmäisessä teemassa voi pinnistäen kuvitella kuulevansa metsästystorvia .Vastateema saattaa tuoda taas mieleen modaalisuutensa ja rytmityksensä vuoksi kohtalokkaan viettelevän mutta samalla myös pelottavan runouden taruhahmon eli aalloilla keinuvan vedenneidon.Siksi historioitsijoiden väittämä inspiraatioyhteys puolalaisen Mickiewiczin metsästäjästä ja vedenneidosta kertovan Balladirunon kanssa voikin ainakin osittain olla totta.Chopin oli kuitenkin liian suuri säveltäjä tehdäkseen ohjelmamusiikkia,eikä hänen musiikkinsa tarvitse mitään ulkomusiikillisia selityskeinoja tullakseen ymmärretyksi.Lisäksi As-duuri-Balladin valoinen loppu ei täsmää ollenkaan Mickiewiczin traagisen Ondinerunon kanssa,sillä lopusta ei löydykään mitään veteen hukutettua miesparkaa. As-duuriballadin "vedenneitoaiheen" esittelyn keskellä saapuu tunnelmaa keventämään perussävellajissa kuudestoistaosakuvioinen materiaali "C" yhdistyen myöhemmin säestyksenä ?vedenneitoteemaan? cis-mollissa.Kuudestoistaosarytmisen urkupistesäestyksen yllä taas A ja B teemat yhdistyvät,kunnes ensimmäinen teema saa lopulta voittoisan lopun.Karkea muotoanalyysi:A-B-C-B1-CB-BA-A1-C.
Neljännen balladin tapahtuneesta hyvin koskettavasta tarinasta tuntuu olevan jo kauan aikaa,tai,toisin kuin ensimmäisessä balladissa,säveltäjä tuntuu olevan vihdoinkin sinut rakkauteen väistämättä kuuluvan kärsimyksen kanssa.Usein analyytikot yrittävät väkisin löytää sonaattimuotoa teoksista,joissa sitä ei ole.Kuitenkin neljännessä Balladissa sonaattimuoto saa upean toteutuksen. Johdannossa on jotain taivaallisiin kelloihin assosioituvaa .Ensimmäinen teema on massiivisen pitkä,mutta pysyy silti koossa alafraasien painopisteiden siirtyessä välillä tahdin alulta puolelle tahdille ja välillä takaisin.Teeman keskeyttää ennakoiva aavistus vielä ilmestymättömästä toisesta teemasta.Pääteema on tarpeeksi kaunis kestääkseen kaikki esittelyjakson 3 toistoa ja varioinnit .Luontevan kriisiepiseodin kautta päästään subdominantissa laulavaan tunnelmaltaan toiveikkaampaan vastateemaan, joka sekin on fraasirakenteeltaan yllättävän pitkä kokonaisuus."Kehittelyjaksoon" mahtuu scherzandon ja ensimmäisen teeman fragmenttien lisäksi myös johdannon teeman uusi tuleminen.Hetken luulemme,että kappale alkaa alusta uudelleen d-mollissa,mutta etsiskelevä fugatojakso,jossa ensimmäinen teema kulkee kaanonissa 3 eri äänessä,päätyy f-mollikertausjaksoon.Kauniisti varioidun pääteeman 4. esiintyminen johtaa valoisan vastateeman saapumiseen paikalle toisen kerran entistä romanttisempana pientä terssiä ylempänä kuin ensimmäisellä esiintulollaan,mutta nyt saadakseen itselleen uuden melodisen hännän,jatkuakseen vakuuttavan kadenssin kautta yhä edelleen kohti ikään kuin väistämätöntä luhistumista takaisin f-molliin,mutta mitä sitten tapahtuu?Mitä tarkoittavat nuo johdannon dominantin harmonioissa ilmestyvät hiljaiset pitkät duurisoinnut?Ovatko ne tämän kappaleen ratkaisu ja valonlähde?4 tahdin pituisen C-duurisoinnun jälkeen loppucoda jyrää f-mollin synkeyden pianoteknisesti vaikeassa päätöksessä,jossa voi havaita kontrapunktisuutta ja jopa bachmaista tekstiä. Tämän balladin traagisen lopun läpäisee rakkaus,ei epätoivo.Molliin päättyvä loppukulminaatio onkin voitto. (Anne Kauppi)
Misula-Records on nimetty Ilveksen surmaaman rakkaan ystäväni Misula-kollin nimen mukaan.Misula-Records muuttui kotilevytehtaasta yritykseksi 21.1.-05.Äänitykset eri puolilla Suomea ei aivan kaikkein parhailla instrumenteilla ,nimittäin mm.LPR,Kirkkonummi,Vuotalo,Vaasan kaup.talo:Steinway;Nurmijärvi:Bösendorfer;Savonlinna,Tre:Kawai;Tapiolan kko,Ilmajoki,Siilinjärvi,Kerimäki,Eurajoki,Iisalmi:Yamaha;Matteus-Church:Grotrian-Steinweg;Karjaa:Augustin Förster;Salla:Bechstein..jne.
Click Misula`s food to get to know how Misula was killed