Arno Forsius

Lääketiede 1900-luvun loppupuolella

Lääketieteen teknistymisen aika

Lääketieteen kehitys on ollut toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun lopulta alkaen nopeaa erityisesti teknisen edistymisen seurauksena. Kauden historiallinen kuvaaminen lyhyessä katsauksessa ei ole mahdollista. Tässä esityksessä pyritäänkin tuomaan esiin vain tärkeimpien kehityslinjojen pääpiirteitä. Edeltävää kehitystä kuvataan jaksossa Lääketiede 1900-luvun alkupuolella.

Yleinen kehitys

Läntisen maailman elintaso on yleensä kohonnut, mutta täälläkin valtioiden poliittinen hajoaminen, 1970- ja 1990-luvun taloudelliset vaikeudet sekä paikalliset sodat ovat vaikeuttaneet eräillä alueilla terveydenhuollon tason ylläpitämistä ja kehittämistä. Myös lääketieteessä kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä on kasvanut. Ehkäisevän terveydenhuollon kehittäminen olisi kehitysmaissa välttämätöntä. Kehittyneissä maissa väestön terveydenhuollolle asettamat vaatimukset ovat lisääntyneet. Lääketieteen jatkuvasta edistymisestä huolimatta ns. epäviralliset tai vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat kasvattaneet suosiotaan.

Kehittyneissä maissa syntyneisyys oli laskussa parantuneiden ehkäisymenetelmien ansiosta ja kuolleisuus väheni melkein kaikissa ikäluokissa. Väestön keski-ikä kohosi varsinkin lasten kuolleisuuden vähentyessä, mutta kauden lopulla myös vanhusten elinajan pidentyessä. Vaikka väestönkehitys kehittyneissä maissa onkin hidastunut, uhkaa maailmaa kuitenkin väestöräjähdys kehitysmaiden suuren väestönlisäyksen vuoksi. Vuoden 1999 aikana maailman väkiluku ylitti 6 miljardia.

Kehitysmaiden ongelmat ovat lisääntyneet pitkällisten sotien, nopean väestönkasvun ja vaikean ravitsemustilanteen seurauksena. Ympäristön köyhtyminen ja saastuminen, puhtaan veden ja energian puute, mittavat jäteongelmat ja laajat ympäristötuhot ovat lisänneet ympäristötekijöistä aiheutuvia terveyshaittoja laajoilla alueilla myös kehittyneissä maissa. Nekin ovat tuoneet esiin terveydenhuoltoon eri tasoilla liittyviä eettisiä ongelmia.

Sairauspanoraama

Kehittyneissä maissa sairauspanoraamalle on ollut leimaa antavaa vanhusten ikäluokille ominaisten ja ylipainoisuuteen liittyvien sairauksien lisääntyminen sekä tartuntatautien väheneminen, lukuunottamatta 1980-luvulla ilmaantunutta HIV-tartuntaa ja sen aiheuttamaa AIDSia.

Kehitysmaissa on yhä runsaasti aikaisempia kulku- ja tartuntatauteja, kuten malariaa, lepraa ja tuberkuloosia, sekä uutena HIV-tartuntaa ja AIDSia. Lisäksi ovat olleet näkyvästi esillä eräät virusten aiheuttamat hengenvaaralliset verenvuotokuumeet, joiden epidemiat ovat kuitenkin olleet verraten suppeita. Taloudellisen tilanteen vaikeutuminen on tuonut eräät jo kadonneet tartuntataudit uudelleen esiin myös joissakin aikaisemmin kehittyneissä maissa.

Lisääntyviä ongelmia ovat olleet myös alkoholin, tupakan ja huumeiden aiheuttamat terveysriskit, liikenneonnettomuuksien aiheuttamat vammat sekä elin- ja työympäristön saastumisen aiheuttamat sairaudet. Elintarviketeollisuuden ongelmat, eräät ravintoaineiden mukana leviävät sairaudet ja laajentuneet markkina-alueet ovat aiheuttaneet uusia riskejä.

Lääketiede

Tieteen ja tekniikan kehitys on ollut 1900-luvun loppupuolella erittäin nopeaa ja monipuolista. Uudet keksinnöt ja sovellutukset ovat parantaneet merkittävästi myös käytännön lääketieteen tutkimus- ja hoitomahdollisuuksia. Huomattavaa kehitystä ovat merkinneet mm. uudet kuvantamismenetelmät, radioaktiiviset tutkimus- ja hoitomenetelmät, synteettinen ja molekyylitason kemia, tietokoneavusteiset tutkimus- ja hoitolaitteet sekä geenitekniikka.

Sekä lääketieteellinen tutkimus että sairauksien tutkimus ja hoito ovat muuttuneet yhä enemmän monitieteellisiksi toiminnoiksi ja useiden eri alojen asiantuntijoiden ryhmätyöksi. Lääketieteen ja terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen tarve on nykyään jatkuvaa ja uudistuvaa.

Lääketiede ja terveydenhuolto sen sovellutuksena ovat saaneet kehittyneissä maissa myös lisääntyvästi poliittista merkitystä kansanterveystyöhön, ympäristökysymyksiin, sosiaalitoimeen ja talouselämään liittyvien kytkentöjen kautta.

Lääketieteen ja biologian perustutkimuksen kehittyessä sairausilmiöiden selityksiä on etsitty yhä enemmän solu- ja molekyylibiologiasta. Sen ohella on kiinnitetty huomiota biologisia perustapahtumia määrääviin tekijöihin, kuten geneettiseen perimään ja ohjaukseen, solujen sisäiseen ja ulkoiseen toimintaan, ravinnon ja ympäristötekijöiden vaikutukseen sekä tartuntatautien tarttumismekanismeihin.

Tiede ja lääketiede ovat kansainvälistyneet ja lisäksi ihmiset siirtyvät monista eri syistä maista ja kulttuureista toisiin. Se on lisännyt tarvetta yhdenmukaistaa myös lainsäädäntöä ja ammatinharjoittajien kelpoisuusehtoja eri maissa. Lääketieteen kansainvälistyminen on johtanut myös pyrkimyksiin standardisoida tauti-, kuolinsyy-, toimenpide- ja muita nimistöjä terveysolojen ja -tilastojen vertailemiseksi eri maissa.

Lääketieteen ja tekniikan kehittyminen ovat tuoneet esiin uudenlaisia eettisiä ongelmia, joita liittyy mm. raskauden ehkäisyyn ja keskeyttämiseen, elinsiirtoihin, aivokuoleman määrittämiseen, kuoleman jouduttamiseen ja saattohoitoon vaikeiden sairauksien loppuvaiheessa. Sen lisäksi eettisiä ongelmia syntyy entistä enemmän hoitomahdollisuuksien rajoittamisesta iän, työkyvyn ja taloudellisten seikkojen johdosta. Potilaan oikeuksiin saada itseään koskevia tietoja ja osallistua sairautensa vaatimien päätösten tekemiseen sekä hänen asioittensa salassapitämiseen on kiinnitetty huomiota myös lainsäädännöllä.

Anatomia, patologia ja fysiologia

Anatomian tutkimuksessa on tapahtunut kehitystä erityisesti kirurgian soveltamista ajatellen. Elektronimikroskoopin kehitys on antanut uutta tietoa kudosten ja solujen rakenteista. Se on tapahtunut yhteistyössä solutason fysiologisten tapahtumien ja solurakenteiden biokemiallisen selvittämisen kanssa. Huomattava merkitys on ollut perintötekijöiden ja kudosrakenteiden identifioimisella, joita on oikeuspatologian alalla voitu käyttää myös henkilöiden tunnistamiseen "geneettisten sormenjälkien" avulla. Oikeuspatologian merkitys on lisääntynyt myös ns. ihmisoikeusrikosten selvittelyssä.

Fysiologiset tutkimukset ovat kohdistuneet solutason ilmiöihin ja elimistön perustoimintoihin sekä sairauksien tutkimisessa ja hoidossa tarvittavien menetelmien kehittämiseen. Varsinkin hengityksen ja verenkierron kliinistä fysiologiaa on pystytty kehittämään ja soveltamaan leikkauksien ja tehohoidon aikana tarvittavien elintoimintojen ylläpitämisessä.

Bakteriologia, virologia ja immunologia

Bakteriologia ja virologia ovat kehittäneet mikro-organismien rakenteiden ja tartuntatapojen tuntemusta sekä avustaneet niiden aiheuttamissa sairauksissa käytettävien lääkkeiden tutkimusta. Varsinkin virusten tutkimuksessa on edistytty merkittävästi. Useita bakteeri- ja virustauteja vastaan on onnistuttu kehittämään rokotteita. Viruksia vastaan on kehitetty myös lääkkeitä, joilla on parannettu mm. HIV-tartunnan ja B-hepatiitin saaneilla jäljellä olevan elinajan ennustetta.

Tauteja aiheuttavia uusia mikro-organismeja ovat mm. prionit. Niiden aiheuttamista taudeista ovat olleet esillä ihmisillä Creutzfeldt-Jacobin tauti ja eläimillä BSE-tauti (bovine spongious encephalopathy) eli "hullun lehmän tauti". Uusia ongelmia ovat aiheuttaneet eräät tautien hoidossa käytetyt hormoni- ja verivalmisteet, jotka ovat tartuttaneet hoidettuihin mm. Creutzfeldt-Jacobin tautia, B-hepatiittia ja HIV-tartuntaa.

Immunologia on laajentunut mikrobitautien diagnostiikasta, hoidosta ja ennaltaehkäisystä koskemaan myös mm. autoimmuunitautien, sidekudostautien, allergisten sairauksien sekä syöpäkasvaimien tutkimusta ja hoitoa.

Diagnostiikka

Diagnostiikan kehitys on ollut nopeaa ja monipuolista. Tavanomaisten laboratoriossa tehtävien tutkimusten rinnalla voidaan käyttää välittömästi suoritettavia liuska- ja muita pikatutkimuksia. Uusia menetelmiä ovat radioisotooppien käyttöön perustuvat kemialliset ja immunologiset tutkimukset. Tutkimuksia on pyritty suorittamaan yhä enemmän kotona oleville potilaille ja sairaalapotilaillekin ennen sairaalaan tuloa.

Röntgenkuvauksen ja -läpivalaisun rinnalle ovat tulleet tietokoneavusteiset tutkimusmenetelmät sekä uusina menetelminä ultraääni-, lämpö-, radioisotooppi-, magneetti- ja positronikuvantamiset. Niiden avulla on voitu vähentää tutkittavien saaman radioaktiivisen säteilyn määrää. Röntgenkuvauksen uusia sovellutuksia ovat olleet ortopantomografia ja mammografia. Kuvantamismenetelmien nopeutuminen on lisännyt mahdollisuuksia käyttää niitä myös toiminnan tutkimiseen.

Kehittyneet tähystimet yhdistettynä videokuvaukseen ovat tehneet mahdolliseksi kehon onteloiden, tiehyeiden ja vieläpä verisuontenkin tarkastelun ja näytteenoton. Niiden avulla on voitu korvata useita säteilyriskiä lisänneitä tutkimusmenetelmiä.

Yhä tärkeämmän osan ovat saaneet erilaiset fysiologiset tutkimusmenetelmät, joita on käytetty sekä elinten toiminnan tutkimusta että hoidon seuraamista varten. Elektroniikan kehitys on parantanut merkittävästi erilaisia sähköisten toimintojen rekisteröintimenetelmiä, joita ovat mm. sydänvirtakäyrä (EKG), aivosähkökäyrä (EEG) ja hermo-lihas-sähkökäyrä (NMG).

Ammattihenkilöstö

Potilaiden tutkimus ja hoito on muuttunut yhä enemmän ryhmätyöhön perustuvaksi. Potilastyön päävastuu on yhä lääkäreillä, vaikka suurissa hoitolaitoksissa johtajana onkin nykyään usein hallinto- ja talousalan asiantuntija.

Lääketieteen tietämyksen ja toimintapiirin laajeneminen on pidentänyt lääkärien koulutusta ja korkean ammattitaidon saavuttaminen on vaatinut yhä useammin erikoistumista jollekin lääketieteen erikoisalalle tai toimintalohkolle. Useita aikaisemmin lääkäreille kuuluneita toimintoja on siirretty muille terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Yhteiskunnan järjestämän terveydenhuollon rinnalla toimii kaikkialla yksityinen terveydenhuolto, jonka käyttöä useat yhteiskunnat tukevat eri tavoin.

Sairaanhoitajakoulutuksen saaneilla ja siitä edelleen eri erikoisaloille koulutetuilla työntekijöillä on yhä ratkaiseva merkitys varsinaisessa sairaanhoidossa, erityisesti sairaaloissa. Sairaanhoitajakoulutuksen saaneen henkilökunnan ohella lääketieteen soveltaminen vaatii nykyään useita muita ammattiryhmiä, kuten kemistejä, fyysikkoja, fysiologeja, farmasiahenkilökuntaa, psykologeja, terapeutteja, atk-asiantuntijoita jne.

Sairaiden hoito

Sairauksien hoito on edelleen kaksijakoista, laitoksiin ja niiden ulkopuolelle suuntautunutta. Sairaaloissa potilashoitoa välillisesti tukevien toimintojen tilantarve on kasvanut huomattavasti. Sairaalahoidon kustannukset ovat myös lisääntyneet nopeasti.

Laitoksissa ja kotona tapahtuvan hoidon välillä on tapahtunut koko ajan siirtymiä, hoidon piiriin kuuluvista sairauksista ja hoitomenetelmien kehittymisestä riippuen. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi erityisesti 1990-luvulla on pyritty yhä enemmän kehittämään hoitomalleja, jotka osaltaan ovat palvelleet pyrkimyksiä lyhentää hoitoaikoja laitoksissa ja tukea potilaiden selviytymistä kotihoidossa.

Tällaisia järjestelmiä ovat jaksottaishoito laitoksissa, päiväsairaalat, vanhusten ja invalidien palveluasunnot sekä kotisairaanhoito. Myös hajautettuja kotisairaaloita ollaan kehittämässä. Uusia hoitomuotoja on kuolevien potilaiden ns. saattohoito erityisissä hoitokodeissa, sairaaloissa tai kotona.

Yleishoidot

Kuntoutus ja toimintaterapia ovat muodostuneet aktiivisiksi menetelmiksi työ- ja toimintakyvyn palauttamiseksi. Ne on otettu kauden aikana hoitosuunnitelmien osaksi alusta pitäen. Nestehoito on kehittynyt kvalitatiivisesta nesteenannosta kvantitatiiviseksi puutosten korvaamiseksi. Verensiirtojen käyttöperusteet ovat muuttuneet ja kokoveren antamisesta on siirrytty yhä enemmän erilaisten verivalmisteiden käyttöön. Eräiden virussairauksien tarttuminen verivalmisteiden välityksellä on ollut ajoittain vakavana ongelmana. Sairaaloihin on perustettu 1950-luvulta alkaen tehohoidon yksiköitä. Useimmissa sairaaloissa on varauduttu myös valmiuteen luonnon-, ydin-, suuronnettomuus- ja ympäristökatastrofien varalta.

Lääkehoito

Tehdasvalmisteet ovat korvanneet apteekissa valmistettavat lääkkeet melkein kokonaan. Synteettisten ja puolisynteettisten lääkevalmisteiden osuus on kasvanut huomattavasti. Kehitys on kulkenut yhä enemmän kohden elimistön aineenvaihdunnan reaktioiden säätelyä kapea-alaisilla täsmälääkkeillä, joilla voidaan vaikuttaa mm. kudosten entsymaattisiin järjestelmiin ja solujen molekyylitason toimintoihin. Geenitekniikka on luonut uusia mahdollisuuksia lääkeaineiden biokemiallisessa tuottamisessa sekä eläimistä saatavien lääkeaineiden valmistamisessa.

Tämän kauden aikana merkittäviä uusia lääkeaineryhmiä ovat olleet mm. antibiootit ja kemoterapeuttiset mikrobilääkkeet, psyyken lääkkeet, verenpainelääkkeet, aineenvaihduntalääkkeet, hormonilääkkeet ja ehkäisytabletit, diabeteslääkkeet, sydänlääkkeet ja kortisonivalmisteet. Sytostaatit (solunsalpaajat) ovat parantaneet pahanlaatuisten veritautien ja kasvainten hoitomahdollisuuksia. Immunosupressio on parantanut merkittävästi elinsiirtojen onnistumista ja eräiden kroonisten sairauksien hoitoa.

Uusia lääkemuotoja ovat olleet mm. ruoansulatuskanavassa hitaasti liukenevat depot-tabletit, ihon alle sijoitettavat kestovaikutteiset tabletit ja kapselit, sisäänhengitettävät aerosolit ja muut sumutteet, iholle laitettavat laastarit, lääkkeelliset ehkäisykierukat sekä painesuihkevalmisteet. Geenitekniikka on tarjonnut uudenlaisia hoitomahdollisuuksia myös eräiden sairauksien hoidossa.

Lääkehoitojen kehittyminen ja useiden lääkkeiden samanaikainen käyttö ovat tuoneet esiin myös lääkeaineiden metaboliaan liittyvät interaktiot, joissa jokin lääkeaine saattaa vaikuttaa toisen lääkeaineen tehoon voimistavasti tai heikentävästi. Sen lisäksi lääkeaineiden sivuvaikutukset ovat tulleet entistä useammin esiin, mm. veren hyytymishäiriöt, luuydinvauriot, aineenvaihdunnan häiriöt sekä sikiökauden aikaiset epämuodostumat. Viime mainituista talidomidin haitat olivat laajasti esillä kauden alussa.

Vakavaksi ongelmaksi on muodostunut runsas ja osittain tarpeeton antibioottisten ja kemoterapeuttisten lääkkeiden käyttö, joka on lisännyt tauteja aiheuttavien mikrobien vastustuskykyä niitä kohtaan. Sen johdosta on kyseisten lääkkeiden käyttöä on pyritty supistamaan haitan vähentämiseksi. Vaikuttavien lääkkeiden laajamittainen käyttö on tuonut mukanaan myös ympäristöongelmia ja tarvetta kehittää keinoja niiden hoitamiseksi. Esim. antibiootit ovat aiheuttaneet haittoja jäteveden puhdistuksessa ja sukuhormonivalmisteet vesistöjen eläimistölle.

Erikoisalojen painoalueita

Käytännön lääketiede toimii jatkuvasti erikoisaloihin jakautuneena, vaikka sairaalat, osastot ja toimintapisteet ovatkin yhä enemmän useamman erikoisalan yhteisiä. Tiedon ja taidon lisääntyessä erikoisaloja on muodostunut yhä enemmän ja niiden sisällä uusia suppeita erikoisaloja. Seuraavassa mainitaan eräiden erikoisalojen merkittäviä ongelmia ja painoalueita.

Sydän- ja verisuonitaudeissa ovat etualalla olleet mm. sepelvaltimosairaudet ja verenpainetauti. Sairauden hoitoa ja ennustetta parantavia menetelmiä ovat olleet sydämen tahdistimien käyttö, sepelvaltimoiden ahtaumien ohittaminen tai poistaminen sekä perussairauden hoito ravitsemuksella ja lääkkeillä. Umpirauhasten ja aineenvaihdunnan sairauksissa tutkimusmenetelmät ja lääkkeet ovat kehittyneet. Struuman esiintymistä on voitu vähentää ruokasuolan mukana annetulla jodiprofylaksialla. Kehittyneissä maissa lisääntyviä ongelmia ovat ylipainoisuus, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja metabolinen oireyhtymä. Diabetes on yleistynyt, mutta toisaalta hoitomenetelmät ovat parantuneet. Kehitysmaissa ongelmat ovat toisenlaisia, suuret määrät ihmisiä kärsivät aliravitsemuksesta tai ainakin valkuaisen ja suojaravinteiden puutteesta.

Keuhkosairauksissa ovat lisääntyneet tupakkasairaudet kuten keuhkosyöpä, allergiset sairaudet kuten keuhkoastma sekä ympäristön ilmansaasteiden aiheuttamat haitat. Antibiootit ovat ratkaisevasti parantaneet tulehduksellisten keuhkosairauksien hoitomahdollisuuksia.

Tarttuvien kulkutautien merkitys on vähentynyt kehittyneissä maissa, mutta vilkastunut matkustaminen on lisännyt niissäkin trooppisten tautien vaaraa. Ruokamyrkytyksiä esiintyy yhä runsaasti. Isorokko on saatu hävitetyksi koko maapallolta ja kehittyneissä maissa lastentauteina esiintyneet kulkutaudit on saatu lähes häviämään rokotuksilla. Influenssaepidemiat toistuvat usein ja niiden riskejä on voitu vähentää laajoilla rokotuksilla.

Keuhkotuberkuloosi on kehittyneissä maissa saatu hallintaan, mutta kehitysmaissa se on edelleen vakava ongelma ja useissa köyhtyneissä maissa tuberkuloosi on päässyt uudelleen leviämään. Monissa kehittyneissä maissa tuberkuloosisairaaloita on lakkautettu tai otettu muuhun sairaalakäyttöön. Lepra ja malaria on saatu häviämään kehittyneistä maista lähes täysin, mutta kehitysmaissa ne aiheuttavat yhä paljon sairastumisia ja kuolleisuutta. Kaikkia mainittuja tauteja vastaan on kehitetty uusia tehokkaita lääkkeitä, mutta ongelmana on taudinaiheuttajien muuttuminen vastustuskykyisiksi niitä kohtaan. Malariaa vastaan on onnistuttu kehittämään rokote, mutta sen käyttö on ollut vielä rajoitettua.

Sukupuolitauteja esiintyi vaihtelevasti. Kuppataudin hoito parani ratkaisevasti, kun penisilliini saatiin yleiseen käyttöön heti kauden alussa. Tippurin aiheuttavilla gonokokeilla on kehittynyt resistenssiä useita antibiootteja kohtaan. Uusia ns. seksitauteja ovat herpesinfektio, klamydiainfektio ja visvasyylä. 1980-luvun alusta levinnyt HIV-infektio ja sen aiheuttama AIDS ovat aiheuttaneet sairastumisia kaikkialla maailmassa, erityisen runsaasti useissa Afrikan ja Kaakkois-Aasian kehitysmaissa.

Allergisten ihottumien esiintyminen on lisääntynyt lukuisien kemiallisten aineiden ärsytyksen johdosta. Ilmakehän otsonikerroksen oheneminen on lisännyt ihon altistusta ultraviolettisäteilylle ja samalla ihosyövän riskiä.

Silmätautien alalla harmaa- ja viherkaihin esiintyminen on lisääntynyt erityisesti vanhusten määrän kasvaessa. Leikkausmenetelmät ovat kehittyneet merkittävästi. Huomattava parannus on ollut keinomykiön asentaminen kaihileikkauksen yhteydessä. Suuria ongelmia ovat diabetekseen liittyvät silmäsairaudet. Korvatautien kohdalla on mainittava elektronisten sisäkorvaistukkaiden käyttö kuulovammojen hoidossa.

Vanhusten määrän kasvaessa erityisesti kehittyneissä maissa geriatria, vanhusten lääketiede, on muodostunut tärkeäksi erikoisalaksi. Vanhusten kohdalla vakavana ja kasvavana ongelmana ovat Alzheimerin tauti ja muut dementiaa aiheuttavat sairaudet.

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, kuten nivelreuma, nivelrikko ja selkävaivat, ovat suuria työkyvyttömyyden aiheuttajia ja elämisen haittoja. Sekä nivelreumassa että nivelrikossa keinonivelten ja muiden kirurgisten hoitomenetelmien osuus on kasvanut voimakkaasti kehittyneissä maissa. Kauden alussa kortisonivalmisteista toivottiin ratkaisua tulehduksellisten nivelsairauksien hoitoon, mutta niillä ei ole saavutettu pysyviä tuloksia. Nykyään on siirrytty vaikuttamaan sairauksien immunologisiin kudosreaktioihin.

Kirurgiassa on tapahtunut suurta kehitystä useilla tasoilla. Preoperatiivinen hoito, uudet anestesiamenetelmät, potilaiden vitaalitoimintojen seuranta ja niiden ylläpitäminen toimenpiteen aikana, heräämötoiminta ja tehohoito ovat tehneet mahdolliseksi suorittaa leikkauksia entistä vaikeampien sairauksien hoitamiseksi myös vastasyntyneillä ja keskosilla sekä entistä iäkkäämmillä potilailla.

Kirurgiassa ovat kehittyneet erityisesti avosydänleikkaukset ja verisuonikirurgia sekä elinsiirrot ja keinoelinten istuttaminen. Menetelmistä ovat kehittyneet erityisesti endoskooppiset ja videolaparoskooppiset leikkaukset sekä mikrokirurgiaan perustuvat toimenpiteet. Aivan uusi toimintatapa on bench-surgery, elimen irrottaminen toimenpiteen ajaksi. Eräät aikaisemmin kirurgiaan kuuluneet toimenpiteet ovat siirtyneet muiden erikoisalojen toimintapiiriin, mm. tahdistimien laitto sekä valtimoahtaumien pallolaajennukset.

Syövänhoito on parantunut parempien leikkausmenetelmien ja varhaisemman taudinmäärityksen seurauksena sekä liittämällä leikkaukseen säde-, sytostaatti- ja hormonivalmistehoitoja. Munuaisten toiminnanvajavuuden hoitona on ollut kauden alusta keinomunuaishoito sekä muut dialyysihoidot ja munuaisensiirto. Keinomunuaishoitoa on käytetty myös eräiden myrkytystilojen hoidossa.

Naistentaudeissa saavutettiin kohdunkaulan syövän ehkäisemisessä useissa maissa hyviä tuloksia irtosolunäytteiden avulla tapahtuvassa seulonnassa. Myöhemmin vapautunut sukupuolinen käyttäytyminen on lisännyt kohdunkaulan syöpäriskiä, koska emättimen ja kohdunkaulan tulehdussairaudet ovat yleistyneet.

Ehkäisykeinojen, erityisesti e-pillerien ja kohdunsisäisten "kierukoiden" käyttö ovat vähentäneet raskauksia ja syntyneisyyttä. Eräissä maissa uskonto kieltää kuitenkin ehkäisymenetelmät ja raskaudenkeskeytykset. Naisen ja miehen sterilisaatio ovat yleistyneet ehkäisymenetelminä. Useissa maissa raskaudenkeskeytys on varsin vapaata, jolloin siitä on tullut osaksi ehkäisykeinojen lisä, mutta samalla se on poistanut naisille usein hengenvaaralliset rikolliset raskaudenkeskeytykset.

Raskauksien rajoittamisen ohella kehittyi toisaalta ns. lisääntymislääketiede, jonka tavoitteena on tehdä raskaus ja lapsen saanti mahdolliseksi niissä tapauksissa, joissa se ei ole onnistunut normaalisti naisen tai miehen hedelmällisyyshäiriön vuoksi. Lisääntymislääketieteen keinoja ovat hormonihoidot, naisen hedelmöittäminen keinotekoisesti aviomieheltä tai muulta luovuttajalta saaduilla siittiöillä, siemennesteen pakastaminen, hedelmöitys koeputkessa, alkionsiirto ja kohdunvuokraus.

Äitiysneuvolatoiminta on erityisesti kehittyneissä maissa vähentänyt raskaanaolevien sairauksia ja synnytyskuolemia. Synnytykset tapahtuvat kehittyneissä maissa enimmäkseen laitoksissa, mihin on johtanut sekä synnytyskivun välttäminen että syntyvän lapsen turvallisuuden lisääminen. Keisarinleikkaukset ovat lisääntyneet samoista syistä. Toisaalta pyrkimys luonnonmukaiseen synnytykseen laitoksissa ja kotisynnytyksiin on kasvanut.

Äitien raskaudentilan seurantaan liittyy olennaisena osana myös kehittyvän lapsen terveydentilan seuranta. Siinä käytetään apuna laboratoriotutkimuksia sekä ultraäänitutkimusta sekä kromosomitutkimuksia. Eräitä sikiökauden aikana havaittavia häiriöitä on mahdollista hoitaa raskauden kestäessä. Rh-immunisaation aiheuttamat anemiat on saatu poistetuksi rokotuksilla. Joidenkin sikiökauden aikana kehittyvien sairauksien toteamiseksi on kehitetty seurantajärjestelmiä. Tällaisia sairauksia ovat mm. Downin syndroma ja toxoplasmoosi.

Lastentautien erityisongelmia ovat olleet keskosuus, pienten keskosten tehohoito, synnynnäiset kehityshäiriöt, perinnölliset aineenvaihdunnan sairaudet ja lapsuusiän pahanlaatuiset kasvaimet. Eräät erikoisalat ovat muodostaneet lastentautien sisällä omat toimintayksikkönsä, mm. kirurgia, psykiatria, syöpätaudit ja yliherkkyystaudit.

Psykiatriassa otettiin kauden alussa käyttöön tehokkaat psyykenlääkkeet, joiden avulla on voitu merkittävästi hallita psykoottisia oireita. Uusien lääkkeiden avulla on voitu lyhentää laitoshoidon kestoa ja siirtää sairaita kotihoitoon tai eri tavoin tuettuun avohoitoon. Sen seurauksena mielisairaansijojen määrää on vähennetty ja sairaaloita on suljettu. Samansuuntaista kehitystä on tapahtunut myös kehitysvammaisten hoidossa. Laitospaikkojen vähentyessä avohoidon ongelmat ovat lisääntyneet ja omaisten vastuu kasvanut.

Lääkkeiden ohella psyykkisten sairauksien hoidossa on käytetty erilaisia psykoterapian muotoja. Psyykkisten vaikeuksien määrä näyttää lisääntyneen myös ns. hyvinvointivaltioissa kiireisestä ja stressiä aiheuttavasta elämäntavasta johtuen. Erilaisia rauhoittavia tai psyykeen muilla tavoin vaikuttavia lääkkeitä käytetään yhä runsaammin. Psyykkisiä häiriöitä ovat lisäämässä alkoholin ja huumeiden kasvava käyttö. Alkoholismista ja huumeiden käytöstä vierottamiseen on kehitetty uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja.

Lasten ja nuorten psykiatriaan on kiinnitetty erityistä huomiota, mutta hoitomahdollisuuksia ei ole yleensä saatu luoduksi tarvetta vastaavasti. Psyykkisten häiriöiden ennaltaehkäisyssä on käytetty apuna kasvatus- ja perheneuvoloita. Psykologian alalla on kehitetty erilaisia psykiatrista hoitoa tukevia tai korvaavia menetelmiä sekä yksilö- että ryhmäterapiaan. Uusia kokeiluja ovat olleet mm. suuronnettomuuksissa osallisina olleiden ja heidän omaistensa tukiryhmät.

Hammashoito

Fluoriprofylaksialla on useissa maissa saatu hampaiden reikiintyminen vähenemään voimakkaasti. Xylitolin käytöstä reikiintymisen vähentäjänä on myös saatu näyttöä. Paikkauksessa on käytetty uusia aineita, kuten muoveja ja lasi-ionomeerejä. Elohopeapitoisen amalgaamin haitat ovat olleet ajoittain kiivaan väittelyn kohteena ja sen käyttö onkin vähentynyt voimakkaasti. Ihmisten ikääntyminen on lisännyt iensairauksien merkitystä. Oikomishoito on yleistynyt lapsilla ja nuorilla sekä leukojen kasvuhäiriöiden että ulkonäön johdosta. Proteettiset menetelmät ovat kehittyneet voimakkaasti ja leukaluihin istutettavat metalliset kiinnitykset ovat yleistyneet.

Eläinlääkintähuolto

Eläinlääkintähuollon ongelmina ovat eräät eläinten tartuntataudit, hyötyeläinkasvatuksen suuret tehoyksiköt sekä antibioottien, hormonien ja anabolisten aineiden käyttö tuotannon lisäämiseksi. Teolliseen eläinrehujen valmistukseen on liittynyt menetelmiä, jotka ovat aiheuttaneet terveyshaittoja sekä eläimille että niitä ravintona käyttäville ihmisille. Esimerkkejä niistä ovat dioksiinipitoiset ja BSE-tautia ("hullun lehmän tauti") aiheuttavat rehuvalmisteet. Eläinlääkinnän merkitys väestön terveydenhuollon tekijänä on korostunut elintarvikkeiden teollisen valmistuksen yleistyessä sekä eläinten ja elintarvikkeiden kaupan kansainvälisyyden lisääntyessä.

Kansanterveystyö

Kansanterveystyöllä tarkoitetaan kaikkia niitä ennalta ehkäiseviä toimintoja, joiden tarkoituksena on parantaa väestön terveydentilaa seurannan, neuvonnan, ohjauksen ja eräiden lääketieteellisten toimintojen avulla.

Äitiysneuvolatoiminnan avulla on edelleen todettu varhaisvaiheessa ja vähennetty raskaanaolevien sairauksia, erityisesti raskausmyrkytyksiä, sekä vähennetty keskosuutta ja kuolleena syntyneisyyttä, todettu sikiön epämuodostumia ja ohjattu hoitoon niiden vuoksi.

Lastenneuvolassa tapahtuva lasten terveydentilan ja kehityksen seuranta sekä neuvonta ovat parantaneet lasten hoitoa ja terveyttä. Todetut häiriöt on ohjattu tarvittavaan hoitoon. Olennainen osa neuvolatoimintaa on ollut lasten tavanomaisten tartuntatautien ehkäisy kattavilla rokotuksilla. Neuvolatoimintaan liittyy myös hammashuolto sekä tarvittaessa perhe- ja kasvatusneuvolatyö.

Kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto sekä puolustusvoimien terveydenhuolto jatkavat lastenneuvolatoiminnan työtä kullekin ikäkaudelle ominaisten haittojen ehkäisemiseksi. Koululaisten ja nuorten aikuisten hammashoidolla on merkittävä osuus. Erityisessä nuorisoneuvonnassa annetaan valistusta mm. psyykkisissä vaikeuksissa ja ehkäisyasioissa.

Aikuisväestön kohdalla terveysneuvontaa annetaan työpaikkaterveydenhuollossa, ikäryhmätarkastuksissa sekä aikuisten ja vanhusten neuvoloissa. Muita aikuisten neuvontamuotoja ovat mm. ehkäisyneuvonta ja perhesuunnittelu. Aikaisemmin määräajoin suoritetuilla röntgenpienoiskuvauksilla oli suuri merkitys tuberkuloosin varhaistoteamisessa. Viime aikoina on pantu painoa tupakan, alkoholin, ylipainoisuuden ja suurten kolesteroliarvojen aiheuttamiin terveyshaittoihin sekä niiden vuoksi annettavaan neuvontaan.

Ikäkausiin liittyviä joukkotarkastuksia ovat olleet mm. röntgenpienoiskuvaukset keuhkosyövän toteamiseksi, naisten syöpätarkastukset, mammografiakuvaukset, verenpainemittaukset, suolistoloisten toteaminen, veren kolesterolimittaukset ja suolistoverenvuotojen havaitseminen. Joukkotutkimuksia on myös toteutettu paikoin mahasyövän ja eturauhassyövän löytämiseksi.

Kehittyneissä maissa kohtuulliset sairaalamaksut, sairausvakuutus, eläketurva, pakolliset tapaturmavakuutukset ja tarvittaessa sosiaalitoimen myöntämä toimeentulotuki ovat lisänneet kansalaisten yhdenvertaisuutta sairaanhoidon järjestelmässä.

Tulokset

Kehittyneissä maissa sairaanhoito ja kansanterveystyö on saatu hyvälle tasolle. Ennaltaehkäisevässä työssä ovat edelleen ongelmina tapaturmat, työperäiset sairaudet ja stressi, psyykkiset sairaudet, tukielinsairaudet, syöpä, diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, HIV-tartunta, alkoholi, tupakka ja huumeet. Vanhusten määrän kasvu tulee aiheuttamaan edelleen lisäystä vanhoille ikäluokille ominaisissa sairauksissa. Niistä ovat eniten elämisen rajoituksia aiheuttavia liikuntaelinten sairaudet, psyykkiset sairaudet ja dementia. Kahden viimeisen vuosikymmenen kokemusten mukaan terveyden- ja sairaanhoito taantuu nopeasti, jos sen taloudellisia voimavaroja merkittävästi supistetaan. Kehitysmaissa terveyden- ja sairaanhoidon edistyminen riippuu ratkaisevasti siitä, missä määrin kehittyneet maat voivat antaa niille tukea, varoja ja koulutusta.

Kirjoitettu vuonna 1999, viimeistelty lokakuussa 1999. Eräitä lisäyksiä on tehty helmikuussa 2001.

Kirjallisuus:

Yleiset hakuteokset ja lääketieteellinen ammattikirjallisuus.

Lisäys kesäkuussa 2003: Cooter, R. and Pickstone, J.: Companion to Medicine in the Twentieth Century. Routledge, London and New York. Great Britain 2003.

 TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON