Arno Forsius

Eric Achrelius (1604—1670) — Turun akatemian ensimmäinen lääketieteen professori

Turun akatemia perustettiin vuonna 1640. Siihen tuli neljä tiedekuntaa, teologinen, oikeusopillinen, lääketieteellinen ja filosofinen. Lääketieteen ainoaksi professoriksi nimitettiin ruotsalainen Olaus (Olof) Regelius, joka oli opiskellut aluksi Upsalassa ja sen jälkeen Alankomaiden Leidenissa. Hän ei kuitenkaan ottanut virkaa vastaan, vaan piti Alankomaihin jäämistä parempana.

Turun akatemian lääketieteen professorin virkaan valittiin vuonna 1641 Eric Achrelius (1604—1670), joka oli siirtynyt Ruotsista Turkuun vähän aikaisemmin. Hän oli syntynyt Öster-Åkerin pitäjässä Ruotsin Roslagenissa ja ottanut lisänimensä syntymäpitäjän mukaan. Hänen vanhempansa olivat rälssitilanhoitaja Daniel Brynolfinpoika ja Anna Nilsintytär.

Eric Achrelius oli opiskellut Upsalan yliopistossa vuodesta 1625 latinaa ja kaunopuheisuutta valmistuen filosofian maisteriksi. Sen jälkeen hän luki lääketiedettä ja suoritti vuonna 1629 siinä tutkinnon, mutta häntä ei promovoitu koskaan tohtoriksi. Achreliukselta on säilynyt painettuna pari puhetta. Toinen on kaunopuheisuuden osoitus vuodelta 1627, jolloin hän ei ollut vielä opiskellut lääketiedettä, ja toinen on surunvalitus Kustaa II Aadolfin vuonna 1632 tapahtuneen kuoleman johdosta.

Turussa Achrelius tarjoutui akatemian ylimääräiseksi lääketieteen opettajaksi osoittaakseen valmiutensa professorin virkaan. Konsistori ilmoitti ennen nimitystä, että Achrelius oli antanut näyttöjä osaamisestaan luennoimalla, pitämällä harjoituksia sekä hoitamalla sairaita. Hänen nimitettiinkin lääketieteen professoriksi 20.9.1641. Achrelius oli kuvausten mukaan keskikokoinen, olemukseltaan kunnioitusta herättävä, hyvämuistinen ja sujuvasti puhuva. Hän avioitui vuonna 1643 piispa Isak Rothoviuksen tyttären Margarethan kanssa. Avioliitosta syntynyt poika Daniel Achrelius oli myöhemmin akatemian kaunopuheisuuden professorina.

Achrelius saavutti virkaveljiensä luottamuksen, sillä hänet valittiin akatemian rehtoriksi lukuvuonna 1643—1644 ja uudelleen lukuvuonna 1650—1651. Kirjallisessa kutsussa uuden rehtorin tehtävään asettamistilaisuuteen 16.5.1644 Achrelius mainitsi, että kaikilla on johtajansa, ihmisruumiin eri osilla, nelijalkaisilla, linnuilla, kaloilla ja matelijoilla, jopa puilla ja kasveillakin. Metallit ja mineraalit tottelevat aurinkoa. Miksei siis yliopistollakin olisi oma johtajansa, moderaattorinsa, rehtori!

Konsistori lähetti Achreliuksen vuonna 1647 Hämeeseen tarkastamaan yliopiston omistamia maatiloja. Silloin hän tutustui lähemmin kansan oloihin ja elämäntapoihin sekä tavallisimpiin sairauksiin, joiden hoidossa hän kokeili kotimaisia lääkeyrttejä. Turun hovioikeus asetti Achreliuksen vuonna 1654 ensimmäiselle ehdokassijalle vapaaseen asessorin virkaan, mutta häntä ei nimitetty siihen.

Lokakuussa 1645 Achreliukselle oli jäänyt enää muutama opiskelija. Silloin hän esitti stipendien jakamista niille, jotka halusivat omistautua lääketieteen opinnoille, ja konsistori hyväksyikin esityksen. Marraskuussa 1645 Achreliusta moitittiin jo ahkeruuden puutteesta, koska hän ei ollut järjestänyt yhtään väitöstilaisuutta. Hänen selityksensä mukaan väitöskirjoja ei saatu painetuksi opiskelijoiden köyhyyden vuoksi, vaikka hänellä oli ollut useita tieteellisiä töitä valmiina jo pitkään. Ensimmäiset 7—8 vuotta Achreliuksen toiminta oli kuitenkin säilynyt kohtalaisen vireänä, mutta sen jälkeen hänen uutteruutensa oli alkanut pahoin hiipua.

Maaliskuussa 1661 esitettiin taas moitteita Achreliusta kohtaan. Hän oli pitänyt luentoja ja harjoituksia kotonaan, jolloin kukaan ei voinut valvoa hänen toimiaan tai lähettää kursoria hänen luokseen, koska ei tiedetty milloin ja mitä hän luennoi. Tähän ja muihin syytöksiin Achrelius vastasi, että hän halusi kyllä luennoida julkisesti ja järjestää väitöksiä sekä käydä ahkerammin kirkossa kunhan penkkijärjestys saadaan valmiiksi ja sää muuttuu lämpimämmäksi, sillä hän oli vielä toipilas sairauden jäljiltä. Hän väitti myös, että hän oli osallistunut konsistorin kokouksiin, vaikka pöytäkirjat osoittivat toista. Professorien kokouksessa häntä oli kehotettu parantamaan tapansa, mutta tuloksetta. Sen jälkeen rehtori ja filosofisen tiedekunnan dekaani olivat vielä käyneet Achreliuksen luona samasta syystä.

Piispa Johannes Terserus kirjoitti syyskuussa 1661 kansleri Per Brahelle, että Achrelius ei ollut hänen aikanaan pitänyt lainkaan luentoja eikä järjestänyt väitöstilaisuuksia. Sen lisäksi hän oli ollut harvoin mukana konistorin kokouksissa ja kirkossa huolimatta kutsuista. Hänen poissa olonsa muiden professorien joukosta oli herättänyt monissa suurta ärtymystä. Terserus kirjoitti myös aikaisemmista toimenpiteistä ja totesi samalla, että parannusta ei ole odotettavissa.

Kansleri Brahe vastasi lokakuussa 1661, että professorien kokous vielä kerran varottaisi Achreliusta laiminlyöntien johdosta. Lisäksi hänelle oli ilmoitettava määräaika, jonka jälkeen hänet erotettaisiin virasta, ellei mitään parannusta ollut tapahtunut. Tällä kerralla uhkaukset tehosivat ja joulukuussa 1661 Terserus saattoi kirjoittaa, että Achrelius oli alkanut pitää julkisia luentoja, tullut kirkkoon muiden professorien mukana eikä enää lyönyt laimin konsistorin kokouksia.

Konsistorin oli kuitenkin pakko jo elokuussa 1662 esittää kanslerille, että akatemiaan määrättäisiin ylimääräinen lääkäri avustamaan vanhaa ja sairasta Achreliusta akatemian töissä sekä lääkärin tehtävissä kaupungissa ja maaseudulla. Lääkärin apua toivoivat erityisesti ylhäiset säätyläiset ja kruunun virkamiehet. Kaupunkilaisten arveltiin myös olevan halukkaita osallistumaan lääkärin palkkaukseen.

Hovioikeuden, konsistorin ja maistraatin nimissä kuninkaalle vuonna 1665 osoitetussa uudessa anomuksessa todettiin, että seudulta puuttui kokonaan kyvykäs lääkäri ja että Achrelius oli ollut jonkin aikaa huonovointinen ja vanhuuden johdosta saamaton. Anomuksessa esitettiin eläkkeen myöntämistä Achreliukselle ja viran uudelleen täyttämistä, jotta seudulle saataisiin taitava lääkäri ja jotta lääketieteestä kiinnostuneet opiskelijat voisivat saada opetusta. Achrelius sai kuitenkin olla virassaan vuonna 1670 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Hänet muistetaan miehenä, joka "ei opettajana eikä lääkärinä täyttänyt paikkaansa".

Achrelius ei julkaissut yhtään väitöskirjaa eikä muutakaan lääketieteellistä teosta. Hänen ainoa lääketiedettä koskeva lausumansa liittyy juomaan, jota tuomiorovasti Georg Alanuksen leski oli valmistanut ennen joulua 1666 ja lähettänyt lääkkeeksi piispa Johannes Gezeliuksen puolisolle. Piispa epäili nimittäin, että juoma sisälsi myrkkyä tai oli taikakeinojen avulla valmistettua, koska siihen oli seistessä muodostunut vähitellen pieniä kiviä. Asian johdosta tehtiin laajat tutkimukset. Alanuksen lesken piika todisti, että juoma oli valmistettu sekoittamalla hevosenlantaa ja vanhaa olutta sekä lisäämällä joukkoon sahramia ja muskotinkukkaa. Kun Achreliukselta kysyttiin, mitä mieltä hän lääkärinä oli asiasta, hän selitti, että hevosen lannan mehu olisi varsin terveellistä pistosta vastaan. Tämä oli yleisesti vallitseva käsitys, joka esiintyi lääketieteellisissä kirjoituksissa vielä sata vuotta myöhemmin.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 32: 3440. Tarkistettu ja lisätty lokakuussa 1999.

Kirjallisuutta:

Fagerlund, L. W. och Tigerstedt, R.: Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland XVI. Helsingfors 1890.

Kansallinen elämäkerrasto, I osa. Porvoo 1927

Sacklén, J. F.: Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Andra Afdelningen, Senare Delen. Nyköping 1824

Sacklén, J. F.: Supplement till Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Nyköping 1835

Lisäys kirjallisuuteen:
Kallinen, M.: Achrelius, Ericus (1604–1670), lääketieteen professori. Suomen kansallisbiografia 1, AakuBrowallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2003.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON