Arno Forsius

Artturi Hiidenheimo, vihtiläinen kunnallisneuvos

Curriculum vitae

Eric Vasströmin piirros Uudessa Suomessa 2.2.1921

Artturi Fredrik Hiidenheimo (1877—1956) oli vihtiläinen kunnallisneuvos, jonka elämäntyö versoi maataloudesta monille yhteiskunnan, liike-elämän ja kulttuurin vainioille. Hän oli 1900-luvun alkupuolen ajan myös merkittävä valtakunnallinen vaikuttaja mm. maatalouden yhdistys- ja osuustoiminnassa, kunnalliselämässä, kansanedustajana, kirkollishallinnon asiantuntijana sekä pankki-, vakuutus- ja yritystoiminnassa.

Lapsuus ja nuoruus

Artturi Fredrik Hiidenheimo (Törnström vuoteen 1906, nimenmuutos ilmoitettu Suomen Virallisessa Lehdessä 12.5.1906) syntyi 23.5.1877 Vihdissä. Hän kuului talonpoikaiseen sukuun, joka oli omistanut Oravalan talon Vihdissä ainakin vuodesta 1543 alkaen. Hänen isoisänsä Israel Törnström oli tullut Lohjalta kotivävyksi Oravalaan vuonna 1843. Artturi Hiidenheimon vanhemmat olivat maanviljelijä, taloustirehtööri Sven Israel Törnström (Hiidenheimo vuodesta 1906) ja Karoliina Kristiina Tolpo, jonka isä oli maanviljelijä, valtiopäivämies Axel Gabriel Tolpo. Sven ja Karoliina Törnströmin perheeseen syntyi neljä poikaa, joista Artturi oli nuorin. Tyttäriä perheessä oli viisi, joista vain kaksi eli aikuisiksi.

Kansakoulun jälkeen Artturi Hiidenheimo kävi Virolahdella Harjun kaksitalvisen maanviljelyskoulun vuosina 1895—1897. Vaikka hän oli perheen neljästä pojasta nuorin, tuli hänestä talon seuraava isäntä, sillä vanhemmat veljet olivat etsineet elämänuransa toisaalta. Harjun maanviljelyskoulussa ollessaan Artturi Hiidenheimo joutui mukaan Vihtori Peltosen eli Johannes Linnankosken käynnistämään suomenkielisten talonpoikien kulttuurin kehittämistyöhön, jolla oli ratkaiseva vaikutus Artturi Hiidenheimon myöhempiin elämänvaiheisiin.

Artturi Hiidenheimosta tuli vuonna 1897 Uudenmaanläänin Maanviljelysseuran perustajajäsen ja jäsenhankkija. Seuran toiminnassa hän tutustui myös Nummelta kotoisin olevaan maanviljelijään ja valtiopäivämieheen Kaarle Ojaseen, jonka tyttärestä tuli pian Oravalan emäntä. Uudenmaanläänin Maanviljelysseuran kautta Artturi Hiidenheimo liittyi muihin tärkeisiin maataloudellisiin osuustoimintayhteisöihin, joilla oli tärkeä merkitys suomalaisten maanviljelijöiden kehityksessä sekä ammatillisesti että sivistyksellisesti.

Oravalan isäntä

Artturi Hiidenheimo osti vuonna 1898 kotitalonsa vanhemmiltaan ja ryhtyi erityisesti isänsä toivomuksesta maanviljelijäksi, vaikka olikin harkinnut kaupalliselle alalle ryhtymistä. Artturi Hiidenheimosta tuli myös vuonna 1898 Vihdin Säästöpankin kamreerin apulainen ja vuoden 1899 alusta pankin kamreeri. Tämä tehtävä ei vienyt aluksi paljon aikaa, sillä pankki oli kymmenkunta seuraavaa vuotta avoinna vain yhtenä lauantaina kuukaudessa.

Artturi Hiidenheimo solmi vuonna 1900 avioliiton Kaarle Ojasen ja Mariaana Hangasniemen vanhimman tyttären Fanny Maria Naeman (1874—1928) kanssa. Perheeseen syntyi runsaan 11 vuoden aikana kuusi lasta, joista vanhin kuoli päivän ikäisenä. Muut lapset olivat Saara Margareta Elisabet (1902—1988), Fanny Marianna Kristiina (Kirsti) (1905—1993), Juuri Antti Artturi (1907—1944), Marja-Maija Helena (1909—1979) ja Pirkko-Liisa Mariatta (1911—1996). Maija-tytär ei pystynyt lapsuuden vaikean sairauden vuoksi käymään koulua. Hän asui kotona ja oli apuna erilaisissa kotitalouden askareissa. Fanny Hiidenheimo kuoli 54 vuoden ikäisenä vuonna 1928.

1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli perheen kasvun ohella erityisesti maatilan toimintaedellytysten parantamista maanviljelyä tehostamalla sekä lypsykarjan- ja sianjalostusta kehittämällä. Etenkin eläinten hoito ja jalostustoiminnan menestyminen olivat nuoren ja vastuuntuntoisen emännän harteilla.

Yhteisten asioiden hoitaja

Artturi Hiidenheimo osallistui heti täysi-ikäiseksi tultuaan yhdistysrientojen ohella kotikunnan asioiden hoitoon. Tarmokas isäntä tuli pian tunnetuksi oman kunnan lisäksi myös ympäröivässä maakunnassa. Yritys eduskunnan jäseneksi vuonna 1907 ei tuottanut tulosta, mutta vuonna 1909 hänet valittiin Vihdin ensimmäiseen kunnanvaltuustoon. Hänestä tuli heti valtuuston varapuheenjohtaja ja seuraavana vuonna puheenjohtaja yhdeksän vuoden ajaksi. Julkisten luottamustehtävien myötä Artturi Hiidenheimo joutui yhä enemmän mukaan myös pankki- ja liiketoimintaan.

Punaisen vallan aikana vuonna 1918 Artturi Hiidenheimo joutui kumouksellisten vasemmistolaisten vainon kohteeksi, mutta hänen onnistui päästä vapauteen Riihimäen vankilasta ja piiloutua häntä murhaamaan lähetetyiltä punaisten partioilta. Hänen veljensä Pentti Hiidenheimo sen sijaan joutui punaisten murhaamaksi Nummella helmikuun puolivälissä 1918. Rauhan palaamisen jälkeen Artturi Hiidenheimo määrättiin valtiorikosylioikeuden jäseneksi. Hän vaati henki- ja omaisuusrikoksia tehneiden rankaisemista, mutta tunsi sääliä harhaanjohdettuja ja syyttömästi kärsimään joutuneita sekä vankileirillä henkensä menettäneitä kohtaan.

Artturi Hiidenheimon kiinnostus puoluepoliittista toimintaa kohtaan kasvoi 1910-luvun lopulla. Vuoden 1917 aikana hän oli maataloustuottajien ryhmässä mukana perustamassa uutta Kansanpuoluetta. Kun Kansallinen Kokoomuspuolue perustettiin vuoden 1918 lopulla, siirtyi Artturi Hiidenheimo pysyvästi tämän puolueen riveihin. Hänet valittiin kolmesti kansanedustajaksi Uudeltamaalta ja hän oli siten Kokoomuspuolueen edustajana vuosien 1919—1926 valtiopäivillä. Kansanedustajan tehtävä merkitsi myös valtakunnallisten luottamustehtävien lisääntymistä.

Maataloudesta talouselämän pariin

Artturi Hiidenheimo solmi vuonna 1929 toisen avioliittonsa sosiaaliministeriön naispuolisen köyhäinhoidon apulaistarkastajan Elli Tavastähden (aik. Tawaststjerna, 1883—1950) kanssa, joka oli ollut usean vuoden ajan hänen eduskunta- ja puoluetoverinsa. Tämä oli ollut virkanainen ja avioliitossa ollessaan hän osallistui paljon niihin julkisiin velvollisuuksiin, joita hänen miehensä osaksi tuli yhteiskunnan monipuolisena vaikuttajana.

Artturi Hiidenheimo osti vuonna 1929 Oravalan yhteyteen Salmelan, suvun toisen haaran ja sittemmin ulkopuolisten omistukseen siirtyneen osan Oravalasta, eräitä vähäisempiä alueita lukuun ottamatta. Silloin syntyi jälleen lähes alkuperäisen kokoinen Oravalan tila. Vuoden 1932 alusta Artturi Hiidenheimo luovutti tilan maatalouden hoidon pojalleen Antti Hiidenheimolle, joka oli valmistunut edellisenä vuonna maatalousteknikoksi.

Talvi- ja jatkosodan vaikeat ajat merkitsivät suuria muutoksia maatalon elämässä. Elintarvikkeiden säännöstely ja työvoiman puute olivat leimallisia niille. Sekä vuoden 1940 keväällä että vuoden 1944 keväällä venäläisten pommittaessa kiivaasti Etelä-Suomen asutuskeskuksia oli Oravalassakin suuri joukko Helsingistä evakuoituja asukkaita. Sen lisäksi Oravalassa oli jonkin aikaa sijoitettuna myös luovutetun Karjalan sotasiirtolaisia.

Sotavuodet merkitsivät suuria muutoksia myös Oravalan tilan kohdalla. Vuoden 1942 lopulla Artturi Hiidenheimo päätti luopua maatilasta ja myydä sen neljälle lapselleen. Pojalle tuli kantatila, puolet Oravalasta, ja kolmesta tyttärestä jokaiselle tuli kolmannes tilan toisesta puolikkaasta. Kesäkuun lopussa 1944 ainoa poika Antti Hiidenheimo kaatui Karjalan kannaksella ja hänen puolisonsa Aira (o.s. Oravala) jatkoi perikunnan haltuun siirtyneen kantatilan viljelyä.

Luopumisen aika

Artturi Hiidenheimon toinen puoliso Elli Hiidenheimo kuoli vuoden 1950 lopulla. Maija-tytär asui edelleen kotona ja samassa talossa asui myös toinen tytär Kirsti (avioit. Rantapuu) perheineen. Sen lisäksi lähinaapureina asuivat perheineen tytär Pirkko (avioit. Ritvala) sekä kaatuneen pojan puoliso ja lapset. Puolison menetys oli kuitenkin ankara isku ikääntyvälle miehelle.

Eläkeikään tultuaan Artturi Hiidenheimo pyrki vähitellen luopumaan monista yhteiskunnan ja liike-elämän velvollisuuksista. Kuolemaansa asti hän piti kuitenkin tehtävänsä monissa rakkaiksi käyneissä yhteisöissä, joista on syytä mainita Kansallis-Osake-Pankki, Vakuutusyhtiö Aura, Oy Hermetic Ab, Oy Olkkala, Asunto-osakeyhtiö Vihtilä, Uudenmaan Maamieskoulu, Suomen Raakasokeritehdas, Vihdin Säästöpankin isännistö ja Kansallisen Kokoomuspuolueen Säätiö.

Artturi Hiidenheimo oli aivan vuoden 1955 loppuun saakka aktiivisesti mukana luottamustehtävissään ja liike-elämässä. Lähes oireettomana kytenyt sairaus mursi hänen voimansa äkillisesti vuoden 1956 alussa ja hän kuoli Helsingissä 14.1.1956 kymmenkunta päivää sairaalassa oltuaan.

Maanviljelys

Artturi Hiidenheimon isältään ostama kotitalo Oravala ei ollut silloin tarpeeksi suuri kannattavan maanviljelyn harjoittamista ajatellen. Ensimmäinen tehtävä oli peltojen parantaminen salaojituksen, lannoituksen ja koneistamisen sekä paremmin tuottavien viljelyskasvien avulla. Uutta oli mm. sokerijuurikkaan viljelyn aloittaminen. Edelleen Artturi Hiidenheimo kiinnitti paljon huomiota maatalouden sivuelinkeinoihin, kuten metsänhoitoon ja kalastukseen.

Toinen tehtävä oli lypsykarjan jalostaminen ja maidontuotannon lisääminen maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Siinä Artturi Hiidenheimo valitsi linjaksi jo lähes kadonneen länsisuomalaisen lehmän jalostamisen. Sen lisäksi sianjalostuksella oli alkuvaiheessa suuri merkitys maatilan kehittämisessä. Karjanhoidon ja -jalostuksen käytännön toteuttamisessa talon emännällä Fanny Hiidenheimolla oli huomattava osuus. Paljon varoja jouduttiin käyttämään maatalouden tarvitseman suuren rakennuskannan uudistamiseen ja lisäämiseen.

Oravalan talosta tuli edistyksellisyytensä ansiosta jo 1910-luvulla virallinen harjoittelutila. Suuresta ja alati vaihtuvasta harjoittelijajoukosta huolehtiminen oman perheen ja vakituisten työntekijöiden ohella lisäsi paljon varsinkin emännän työtaakkaa. Toisaalta toiminta nuorten kanssa antoi hänelle virkistävää vaihtelua niinä vuosina, jolloin omat lapset olivat useita kuukausia vuodessa poissa kotoa koulunkäynnin ja opiskelun vuoksi.

Artturi Hiidenheimon ostettua vuonna 1929 Salmelan, vanhan Oravalan talon toisen puolikkaan, kasvoi maatilan viljelysala merkittävästi. Samoihin aikoihin Artturi Hiidenheimo hankki omistukseensa huomattavia metsäalueita, joiden tuotto tuki myös maatalouden kannattavuutta. Hänen poikansa Antti Hiidenheimo, joka sai vuonna 1932 tilan maatalouden käytännön johtamisen huolekseen, jatkoi erityisesti peltoviljelyn kehittämistä ja maatalouden koneistamista.

Artturi Hiidenheimo luopui maanviljelijän tehtävistä vuoden 1942 lopulla, jolloin hän myi tilan lapsilleen, kuten aikaisemmin on kerrottu. Kun hänen poikansa kaatui jatkosodan lopussa vuonna 1944, oli hän kuitenkin vielä miniänsä tukena, kunnes tämä ehti saada kokemusta maatilan hoidossa.

Maataloudellinen yhdistys- ja osuustoiminta

Artturi Hiidenheimo liittyi vuonna 1897 Harjun maanviljelyskoulun käytyään juuri perustettuun Uudenmaanläänin Maanviljelysseuraan ja ryhtyi sen jäsenhankkijaksi. Seuran toiminnassa hän tutustui moniin sen ajan huomattaviin vaikuttajiin, joista voidaan mainita mm. Vihtori Peltonen eli Johannes Linnankoski sekä Kaarle Ojanen. Seuran kautta Artturi Hiidenheimo tuli mukaan maanviljelyn edistämisen ja maaseudun sivistämisen kannalta merkittäviin yhteisöihin.

Maatalouden osuustoiminnan kehittämisen kannalta tärkeintä oli liittyminen Pellervo-Seuraan ja tutustuminen Hannes Gebhardiin. Artturi Hiidenheimo kuului 1900-luvun alussa suurimpaan osaan maatalouden osuustoimintayhteisöistä ja oli monissa niistä luottamustehtävissä. Kauaskantoisia ratkaisuja, joihin Artturi Hiidenheimo oli vaikuttamassa, olivat mm. Maataloustuottajain Keskusliiton ja sen lehden Maaseudun Tulevaisuus perustaminen.

Osuustoiminnan vaikutus liiketoiminnan kehitykseen oli noihin aikoihin hyvin merkittävää. Artturi Hiidenheimo oli perustamassa mm. Porvoon Osuuskauppaa, Keskusosuusliike Hankkijaa, Vihdin Kauppaosuuskuntaa ja Vihdin Osuusmeijeriä. Eräs huomattava osuustoiminnallisen liikkeen haarautuma oli myös Vakuutusyhtiö Aura, jossa Artturi Hiidenheimo oli mukana perustamisesta kuolemaansa saakka.

Sivistys- ja kulttuuritoiminta

Artturi Hiidenheimon toiminta kansansivistystyön hyväksi alkoi kotikunnan nuoriso-, raittius- ja maamiesseuroista. Uudenmaanläänin Maanviljelysseuran kautta Artturi Hiidenheimo tuli mukaan perustamaan Länsi-Uudenmaan kansanopistoa ja Karjanhoitokoulua Vihtiin. Maalaisväestön sivistystason nostaminen ja ammattitaidon kehittäminen olikin Artturi Hiidenheimon päämääränä alusta alkaen. Kotikunnassa hän oli laajentamassa kansakoululaitosta kunnan kaikkiin osiin. Myöhemmin hän toimi Turun suomalaisen yliopiston ja Helsingin Yhteiskunnallisen Korkeakoulun hyväksi sekä oli 1930-luvun alussa perustamassa yhteiskoulua Vihtiin.

Artturi Hiidenheimo osallistui voimakkaasti myös vapaan sivistystyön kehittämiseen ja oli mm. perustamassa Suomen Kulttuurirahastoa ja Uudenmaan maakuntaliittoa. Hän tuki monia sivistys- ja kulttuurihankkeita tekemällä huomattavia lahjoituksia henkilökohtaisesti tai rahastojen välityksellä. Rahastoista tärkeimmäksi muodostui Vihdissä toimiva Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö, joka myöntää stipendejä mm. sivistys- ja valistustoimintaan, Vihdin historiaan liittyviin tutkimuksiin sekä paikkakunnan taloudellisen toiminnan kehittämiseen.

Kotiseututyö oli erityisen lähellä Artturi Hiidenheimon sydäntä. Hänen panoksensa Kaarle Soikkelin kirjoittaman Vihdin historian aikaansaamisessa oli ratkaiseva. Artturi Hiidenheimo oli myös sukunsa ja kotitalonsa perinteiden vaalija. Hänen ansiostaan julkaistiin historiikki Vihdin Oravalan sukutilasta ja hän oli vuosikymmenien ajan sukupiirin kokoava keskushenkilö. [Katso myös Artturi Hiidenheimo (1877–1956) taiteen ystävänä ja suosijana.]

Kunnallinen ja seurakunnallinen toiminta

Artturi Hiidenheimo oli aktiivisesti mukana Vihdin kunnan yhteisten asioiden hoidossa yli 50 vuoden ajan kunnanvaltuutettuna, lautakuntien ja toimikuntien jäsenenä sekä kunnan edustajana maakunnallisissa ja valtakunnallisissa elimissä. Artturi Hiidenheimo osallistui jo 1900-luvun alkuvuosina kuntakokouksiin ja sai hoidettavakseen useita luottamustehtäviä. Hänet valittiin vuonna 1909 ensimmäiseen kunnanvaltuustoon. Hänestä tuli heti valtuuston varapuheenjohtaja ja seuraavana vuonna puheenjohtaja vuoteen 1918 saakka. Valtuuston jäsen hän oli edelleen vuoteen 1925 saakka sekä sen jälkeen vuosina 1929—1936 ja 1946—1950, viimeiset kolme vuotta samanaikaisesti vanhimman tyttärensä Saaran (avioit. Forsius) kanssa.

Artturi Hiidenheimo totesi varhain kuntien yhteistyöstä koituvat edut ja pyrki jo vuonna 1911 saamaan aikaan kuntayhtymän Lounais-Suomeen. Koko maata koskeva Maalaiskuntien Liitto syntyi kuitenkin vasta vuonna 1921, jolloin Artturi Hiidenheimon panos oli merkittävä. Hänestä tuli liiton hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja ja hän toimi tässä tehtävässä vuoden 1946 päättymiseen saakka. Vielä senkin jälkeen hän oli vuonna 1929 perustetun Maalaiskuntien Liiton Talo Oy:n hallituksen puheenjohtaja kuolemaansa saakka. Hän oli 1900-luvun alkupuolella maan huomattavimpia kunnallismiehiä ja hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi vuonna 1924.

Artturi Hiidenheimo oli kasvanut kotona kristilliseen arvomaailmaan ja hän koki evankelisluterilaisen kirkon ja sen sanoman tärkeäksi elämän perustaksi. Hänen oma uskonnollisuutensa tuli esiin velvoittavana hänen monissa puheissaan. Hän oli kotiseurakunnassaan merkittävä yhdysside seurakunnan jäsenten ja kirkon organisaation välillä. Artturi Hiidenheimo osallistui Vihdin seurakunnan toimintaan erityisesti hallinnon ja talouden asiantuntijana kirkkovaltuustossa vuosina 1920—1937 sekä kirkkohallintokunnan puheenjohtajana vuosina 1938—1955. Hänen kokemustaan käytettiin hyväksi 11 kirkolliskokouksessa sekä monissa suurissa ja vaikeissa komiteatehtävissä.

Puoluetoiminta

Artturi Hiidenheimo kuului alunperin vanhasuomalaisiin eli Suomalaisen Puolueen kannattajiin. Hän pyrki eduskuntaan vuonna 1907 raittiusväen tunnuksin, mutta ei tullut valituksi. Vuonna 1917 hän oli perustamassa uutta Kansanpuoluetta Maataloustuottajien Keskusliiton piirissä. Tämän puolueen kesto jäi varsin lyhyeksi, sillä sen pohjalta syntyivät vuonna 1918 Kansallinen Kokoomuspuolue ja Kansallinen Edistyspuolue. Artturi Hiidenheimo siirtyi silloin pysyvästi Kokoomuspuolueen riveihin.

Artturi Hiidenheimo valittiin vuoden 1919 eduskuntavaaleissa ensimmäisen kerran Kokoomuspuolueen kansanedustajaksi Uudeltamaalta. Hän oli kansanedustajana vuosien 1919—1926 valtiopäivillä ja koko ajan jäsenenä valtiovarainvaliokunnassa. Osan ajasta Artturi Hiidenheimo toimi eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana, siihen aikaan epävirallisena luottamushenkilönä. Eduskuntakautenaan ja myöhemminkin Artturi Hiidenheimo edusti Kokoomuspuoluetta monissa valtion komiteoissa ja valtion omistamien teollisuusyritysten hallintoelimissä.

Muista merkittävistä valtiollisista tehtävistä on aiheellista mainita valtiorikosylioikeuden jäsenyys vuosina 1918—1919, valtion virkatalokomission jäsenyys, Uudenmaan läänin elintarviketoimiston johtajan tehtävä, kauppa- ja teollisuusministeriön hinnoitteluneuvoston jäsenyys sekä katokomitean puheenjohtajuus. Vuonna 1928 Artturi Hiidenheimo oli ehdolla apulaismaatalousministeriksi.

Artturi Hiidenheimo oli 1920- ja 1930-luvulla Kokoomuspuolueen tunnetuimpia poliitikkoja. Siihen vaikuttivat ennenkaikkea hänen maltillinen toimintatapansa ja hänen laaja kokemuksensa maatalouden, kunnallisasioiden, pankki- ja vakuutusalan sekä liike-elämän tehtävissä. Artturi Hiidenheimo oli Kokoomuspuolueen valtuuskunnan varapuheenjohtaja vuosina 1919—1931 ja sen lisäksi hän oli vuodesta 1930 alkaen Kokoomuspuolueen Säätiön hallituksen jäsen kuolemaansa asti.

Pankki- ja vakuutustoiminta

Artturi Hiidenheimo toimi vuodesta 1899 alkaen Vihdin Säästöpankin kamreerina vuoteen 1923 ja toimitusjohtajana vuoteen 1926 saakka. Työmäärä lisääntyi vähitellen pankin toiminnan vilkastuessa. Artturi Hiidenheimo joutui 1920-luvulla mukaan Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin hallintoon ja toimi useita vuosia sen hallintoneuvoston jäsenenä ja puheenjohtajana.

Artturi Hiidenheimo oli 1910-luvun lopulla perustamassa yksityistä liikepankkia Luotto-Pankki Oy:tä. Hän siirtyi kuitenkin jo vuonna 1918 Kansallis-Osake-Pankin leiriin ja olikin tämän pankin hallintoneuvoston ja tarkastusvaliokunnan jäsen aina kuolemaansa saakka. Viimeiset 10 vuotta Artturi Hiidenheimo oli hallintoneuvoston varapuheenjohtaja.

Artturi Hiidenheimo myötäili 1920-luvun lopulla jossakin määrin pitkäaikaisen ystävänsä A. Oswald Kairamon näkemyksiä, kun tämä yritti saada J. K. Paasikiven vetäytymään pankin pääjohtajan virasta. Artturi Hiidenheimo näyttää kuitenkin olleen syntyneessä kiistassa melko puolueeton ja säilytti siten Paasikiven ystävyyden. Paasikiven mukaan Artturi Hiidenheimo oli aktiivisimmin pankin asioihin perehtyneitä hallintoneuvoston jäseniä.

Pellervolaisen osuustoimintaliikkeen ja maataloudellisten etujärjestöjen kautta Artturi Hiidenheimo tuli mukaan maatalouden tueksi kehitettyyn vakuutustoimintaan, jonka hoitamista varten perustettiin Suomen Maanviljelijäin Keskinäinen Tapaturmavakuutusyhdistys, myöhempi Vakuutusyhtiö Aura eri toimintamuotoineen. Artturi Hiidenheimo oli hallintoneuvoston tai johtokunnan jäsenenä mukana Aura-yhtiöiden toiminnassa vuodesta 1919 alkaen aina kuolemaansa saakka, siis yli 35 vuoden ajan.

Liiketoiminta

Artturi Hiidenheimolla oli nuoresta pitäen kyky tarkastella toimintoja liiketaloudellisesta näkökulmasta. Hän olikin aikonut alunperin kauppakouluun ja liikealalle. Maanviljelijäksi ryhdyttyään hän alkoi kehittää tilansa tuottavuutta aluksi maanviljelyn ja karjanhoidon sekä myöhemmin metsätalouden avulla. Artturi Hiidenheimon yksin tai naapurien kanssa toteutetut ensimmäiset yritykset olivat salaojaputkitehdas, turvepehkutehdas ja Helsingissä toimiva maitokauppa.

Vähitellen Artturi Hiidenheimo lähti mukaan maataloudellisen osuustoiminnan piirissä syntyneisiin liiketaloudellisiin yrityksiin, joista tärkeimmät olivat Vihdin Osuusmeijeri ja Keskusosuusliike Hankkija. Toiminta pankkimiehenä perehdytti hänet maapohjan merkitykseen sijoituksena, lainojen vakuutena ja kaupankäynnin kohteena.

Lamakauden alku 1920-luvun lopulla merkitsi Artturi Hiidenheimolle ryhtymistä eräiden muutaman hengen yhteisomistuksessa olevien yritysten toimivaksi osakkaaksi. Pitkäaikaisimmat niistä olivat Oy Olkkala ja Oy Hermetic Ab. Oy Olkkalan kautta hän kuului Suomen Sahanomistajain ja Tiiliteollisuusliiton johtokuntiin.

Artturi Hiidenheimo oli lisäksi mukana useiden liike- ja teollisuusyritysten hallintoelimissä, joista mainittakoon mm. Suomen Sähköteollisuus Oy, Sähkö Oy Gottfr. Strömberg, Vihdin Sähkö Oy, Sarvis Oy, Suomen Raakasokeritehdas, Itä-Suomen Raakasokeritehdas sekä Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy.

Huomattava taloudellinen panostus oli suuren Asunto-osakeyhtiö Vihtilän perustaminen ja sen asuintalon rakentaminen 1930-luvun alussa yhdessä rakennusmestari Otto Wuorion kanssa Helsinkiin Pursimiehenkadun ja Kankurinkadun länsikulmauksen muodostamalle tontille. Hiidenheimo ja Wuorio omistivat aluksi yhdessä talon huoneistot, jotka olivat kaikki annettuina vuokralle. Myöhemmin jokunen huoneisto oli myyty asukkaille.

Loppusanat

Artturi Hiidenheimo oli tavattoman idearikas, aikaansaava ja määrätietoinen luonteeltaan. Hänen kantavia periaatteitaan olivat kristillisyys, raittius, rehellisyys ja isänmaallisuus. Hän vaati itseltään ja muilta hyvää järjestystä ja laadukasta työtä, mutta hän myös palkitsi uskollisia työntekijöitä. Joskus hän saattoi olla kiivas, mutta toisaalta nopeasti leppyvä. Puhujana hän oli tunteisiin vetoava ja suorastaan karismaattinen. Hän ilmaisi asiat usein esimerkkien ja vertausten avulla.

Artturi Hiidenheimon toiminta kodin, kunnan, seurakunnan ja koko suomalaisen yhteiskunnan hyväksi on ollut suorastaan käsittämättömän laaja-alainen ja mittava. Hänen muistonsa elää voimakkaana erityisesti Vihdin kunnan historiassa ja suvun piirissä. Elli ja Artturi Hiidenheimon nimeä kantava säätiö jatkaa apurahoja jakamalla hänen aloittamaansa työtä sivistys- ja valistustyön, taloudellisen toiminnan sekä historiantutkimuksen edistämiseksi Vihdin kunnassa.

Artturi Hiidenheimo oli tämän kirjoittajan äidinisä.

Kirjoitus on valmistunut 15.3.1999. Tarkistuksia tehty toukokuussa 2000. Kirjoittajan teos "Artturi Hiidenheimo 1877–1956, Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi" on ilmestynyt syyskuussa 2002, se on lisätty alla olevaan kirjallisuusluetteloon.

Valikoima kirjallisuutta:

Blomstedt, Y.: Kansallis-Osake-Pankin historia I 1889—1939, Helsinki 1989

Eskelinen, H.: Paikallisen kansanvallan puolesta. Maalaiskuntien Liitto/ Suomen Kunnallisliitto 1921—1971. (Suomen Kunnallisliitto.) Helsinki 1974

Forsius, A.: Artturi Hiidenheimo 1877–1956, Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö, Vihti. Jyväskylä 2002. 373 s., noin 100 kuvaa.

Halla, O.: Vihdin kirja. Kuvauksia Vihdistä kautta aikojen. Vihti 1969

Hiidenheimo, P.: Oravalan veljessarjan toiminta pellervolaisen osuustoimintaliikkeen uranuurtajina ja valtiollisessa politiikassa. Kirjassa Muistikuvia Oravalasta, Vihti 1984

Ketola, E.: Vihdin historia 1918—1965. Maanjaon aika. Ensimmäinen osa 1918—1939. Jyväskylä 1996

Ketola, E.: Vihdin historia 1918—1965. Maanjaon aika. Toinen osa 1939—1965. Jyväskylä 1997

Ketola, E.: Vihdin Sähkö 1919—1994. Paikallinen osakeyhtiö maaseudun sähköistäjänä ja energiayhteiskunnan rakentajana. Helsinki 1994

Leino-Kaukiainen, P. ja Uino, A.: Suomalais-Kansallinen Kokoomus. Suomalaisen puolueen ja Kansallisen Kokoomuspuolueen historia vuoteen 1929. Vammala 1994

Myllyniemi, S.: Vihdin historia 1800—1918. Vihti Venäjän vallan aikana. Jyväskylä 1990

Pousar, J.: Vihdin Säästöpankki 1876—1976. Vihti 1976

Törmä, T.: Auran miehet muotokuvina. Espoo 1982

Vihdin Oravalan sukutila. Tila- ja henkilöhistoriaa keskiajasta nykyaikaan. Kirjoittanut Kaarlo Soikkeli. Täydennyksin ja liittein varustanut Elli Hiidenheimo. Painoon toimittanut Eino Parikka. Helsinki 1953.

Lisäys 2004:

Uola, M.: Hiidenheimo, Artturi (1877–1956) Maalaiskuntien Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja, kunnallisneuvos. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON