Arno Forsius

Alva Forsius (1866–1935) – sosiaalinen auttaja, kätilö, naisasian edistäjä

Alva Forsius syntyi vuonna 1866 Porvoon maalaiskunnassa, toiseksi vanhimpana perheen kaikkiaan 12 lapsesta. Hänen vanhempansa olivat Johan Wilhelm Forsius ja Hulda Aurora Hollmérus, jotka omistivat Porvoon lähellä sijaitsevan Åbyn säteritilan. [Katso myös Forsius-suku.] Alva Forsius sai vuonna 1884 päästötodistuksen Porvoon tyttökoulusta. Sen jälkeen hän suoritti 2-vuotisen kurssin Helsingin opettajataroppilaitoksen valmistavalla käsityökurssilla, osallistui Taideyhdistyksen piirustusopetukseen sekä suoritti kurssin  Helsingin kutomaopistossa. Alva Forsius oli vähän aikaa opettajana Porvooseen perustetussa naisten käsityökoulussa, jossa hän opetti erityisesti ompelukoneen käyttöä.  

Alva Forsiuksessa oli herännyt voimakas halu antautua sosiaaliseen avustustyöhön. Sen seurauksena hän liittyi Helsingissä ns. Metsästäjänkadun ystäväryhmään ja omistautui kokonaan sen hengelliseen ja sosiaaliseen työhön. Tänä aikana hän suoritti myös evankelistakurssin.


Kuvassa on Alva Forsius Pelastusarmeijan puvussa ilmeisesti 1890-luvun alkuvuosina. Valokuva on otettu
Helsingissä valokuvaamo Skilnadens Atelier'issa. Sen on luovuttamut käyttöön Pelastusarmeijan museo. (Kuvan
kontrastia on hieman lisätty ajan myötä tapahtuneen haalistumisen vuoksi.)

Metsästäjänkadun ystäväryhmässä syntyi ajatus liittyä Pelastusarmeijaan ja saada sille oma osasto Suomeen. Yhteisen päätöksen perusteella Louise af Forselles (o.s. Etholén, 1850–1934) lähetti vuoden 1888 lopulla Pelastusarmeijan perustajalle William Booth’ille pyynnön, että tämä ottaisi järjestönsä vastuulle Suomessa aloitetun toiminnan. Samalla Louise af Forselles esitti, että Constantin Boije af Gennäs (1854–1934), Hedvig von Haartman (1862–1902) ja Alva Forsius voisivat matkustaa Englantiin saadakseen järjestön pelastusupseerin koulutuksen. Myönteisen vastauksen saatuaan he lähtivät matkaan huhtikuussa 1889 ja palasivat kotimaahan puolen vuoden kuluttua, Boije af Gennäs kapteenina, von Haartman ja Forsius luutnantteina.

Marraskuun alussa 1889 pidettiin Helsingissä Pelastusarmeijan vihkimisjuhla. Samalla Hedvig von Haartmanista tuli Suomen Pelastusarmeijan väliaikainen johtaja. Syyskuussa 1890 hänet nimitettiin, adjutantiksi ja kapteeniksi ylennettynä, Pelastusarmeijan viralliseksi johtajaksi Suomessa.

Metsästäjänkadun ystäväryhmän ydin hajaantui 1890-luvun lopulla. Louise af Forselles jatkoi sosiaalista toimintaa Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen johdossa. Hedvig von Haartman siirtyi vuonna 1898 saksankielisen Sveitsin Pelastusarmeijan johtoon. Alva Forsius on ollut vuonna 1893 mukana Hämeenlinnan pelastusarmeijan toiminnassa. Pian sen jälkeen Alva Forsius erosi Pelastusarmeijasta henkilökohtaisista syistä ja kouluttautui kätilöksi. Atle Wilskmanin sukututkimusten mukaan eron syynä olisi ollut sairaus, mutta sen laadusta ei ole mitään varmoja tietoja.

Alva Forsius valmistui kätilöksi vuonna 1895. Seuraavana vuonna hän toimi yksityisenä kätilönä Porvoon kaupungissa ja maalaiskunnassa. Ilmeisesti työtä oli kovin vähän, sillä vuonna 1897 hän oli hakeutunut turva- ja työkodin johtajan tehtävään Turussa. Sen jälkeen hän oli suorittanut syyskuussa 1898 tutkinnon "koneellisessa lapsenpäästöopissa" eli synnytyspihtien ja synnytyksissä käytettävien muiden välineiden käytössä.

Vuonna 1898 Alva Forsius päätti perustaa Porvooseen yksityisen synnytyslaitoksen, joka avattiin kesäkuun alussa 1899 vuokratiloissa. Kätilöksi valmistuttuaan Alva Forsius avasi 1.6.1899 yksityisen synnytyslaitoksen Porvoossa. Siinä oli viisi vuodepaikkaa ja se sai kaupungilta vuotuisena avustuksena 3000 mk sekä pienempiä avustuksia säästöpankilta ja anniskeluyhtiön voittovaroista. Hän laati synnytyslaitoksensa alkuvaiheessa myös pari ohjekirjasta odottaville äideille.

Myöhemmin Alva Forsius hankki synnytyslaitokselleen oman talon, joka oli rakennettu tonteille 2 ja 5 korttelissa 55. Rakentamista varten saatiin valtiolta 35 000 markan kuoletuslaina sekä varustamista varten tukea 500 mk. Sen lisäksi kaupungin vuotuinen avustus nostettiin 5000 markkaan ja myöhemmin 6000 markkaan. Uusi synnytyslaitos avattiin toukokuussa 1902. Paikkojen määrä oli nyt 12, joista 5 oli vapaavuoteita.

Hyvin toiminut ja tarpeelliseksi osoittautunut synnytyslaitos joutui eri syistä taloudellisiin vaikeuksiin 1910-luvun puolivälissä. Alva Forsius tarjosi laitosta Porvoon kaupungille, mutta tämä ei pystynyt lunastamaan sitä. Niin synnytyslaitos päätyi vuonna 1915 Porvoon yksityiselle sairaskotiyhdistykselle, joka piti kaupungissa yllä yksityistä sairalaa.Vuonna 1925 synnytyslaitos siirrettiin yksityissairaalan lähelle uuteen rakennukseen ja vanhasta synnytyslaitoksesta tuli oppilaskoti Elevhemmet i Borgå.

Synnytyslaitoksen toiminnan aikana Alva Forsius näki yksinäisten synnyttäjien suuret vaikeudet niin raskauden, synnytyksen kuin pikkulapsen hoidonkin aikana. Näiden kokemusten perusteella hän ryhtyi 1910-luvulla suunnittelemaan maamme ensimmäistä suojakotia ("ensikoti") yksinäisille äideille ja lapsille. Alva Forsius osti Porvoon kaupungista tontin ja rakennutti sille talon, mutta talon valmistuttua hän ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin. Entisenä Pelastusarmeijan upseerina hän tarjosi suojakodin taloa Pelastusarmeijalle, joka ottikin talon haltuunsa. Pelastusarmeija vei hankkeen loppuun ja hankki taloon toiminnan aloittamista varten tarvittavan kalustuksen ja sisustuksen. Suojakoti, jolle Alva Forsius oli antanut nimen "Solhem", avattiin 1.6.1914.

Alva Forsius oli vielä vuonna 1925 perustamassa Porvooseen "sivistyneiden naisten vanhainkotia". Siihen mennessä yhteiskunta oli ylläpitänyt vanhainkoteja lähinnä vain köyhäinhoidon vastuulle kuuluvia varattomia vanhuksia varten ja yksityiset vanhainkodit olivat vielä harvinaisia. Alva Forsius oli vaikuttamassa siihen, että perustettavalle vanhainkodille saatiin taloudellista tukea mm. Porvoon kaupungilta. Tiedot mainitusta vanhainkodista ovat vielä puutteellisia. (Lisätty maaliskuussa 2016.) 

Muun sosiaalisen toimintansa lisäksi Alva Forsiuksella oli kolme kasvattitytärtä, Anna Sofia (1900–1924), Marta Bernhardine (1905– kuolinvuosi toistaiseksi tuntematon) ja Eva Elisabet (1912–2014, avioit. Riutta). Anna Sofia näyttäisi toimineen lastenhoitajana suojakodissa "Solhem". Hänet on haudattu vuonna 1924 Porvoon Näsin hautausmaahan samaan hautapaikkaan, johon Alva Forsius haudattiin vuonna 1935. Marta Bernhadinen elämäntarina on jäänyt arvoitukselliseksi. Eva Elisabeth oli avioliitossa Jaakko Riutan (1907-1967) kanssa, joka lienee kuollut Lahdessa. Eva Riutta eli pitkän ja monivaiheisen elämän. Hän kuoli vuonna 2014 Tampereella. Eva Riutan elämästä on runsaasti tietoa sivustolla [www.Kotilinna.fi.] 

Alva Forsius on kirjoittanut 1920-luvulla kirjasen ruotsiksi ja suomeksi kokemuksistaan kasvattilasten huoltajana. Ruotsinkielinen niistä on runomuotoinen, suomenkielinen suurimmaksi osaksi suorasanainen. Kirjasesta käy ilmi, että hän on ottanut kaikki kasvattilapsensa vastasyntyneinä. Porvoon tuomiokirkkoseurakunnan 2013 antamien tietojen mukaan Anna Sofia oli kasvattilapsi, mutta Marta Bernhardine ja Eva Elisabet olivat vuonna 1929 adoptoituja. (Eila Forsblomin kirjallinen tieto 2013.)

Porvoossa on perustettu vuonna 2013 Alva Forsius yhdistys vaalimaan hänen muistoaan ja työtään. (Eila Forsblomin kirjallinen tieto 2013.) Nykyään sen nimenä on Alva Forsiuksen muistoyhdistys ry. (lisätty 2015). Muistoyhdistys on päättänyt paljastaa Alva Forsiuksen kunniaksi äiti – lapsi -patsaan  24.5.2016, jolloin on kulunut 150 vuotta hänen syntymästään, hänen Porvoossa Linnankoskenkadun varrelle perustamansa synnytyslaitoksen pihalla (lisätty lokakuussa 2015).

Kirjoitus on valmistunut vuonna 2002. Kasvatti- ja adoptiolapsia sekä Alva Forsius yhdistyksen perustamista koskevat lisäykset vuonna 2013. Täydennyksiä ja lisäyksiä maaliskuussa 2016 Anneli Mäkelä-Alitalon esitelmässä mainittujen tietojen ym. lähteiden perusteella.

Lisäyksiä lähteisiin 2015 ja 2016. Kirjoitus on liitetty Naisten Ääni –tietokannan nettisivustolle elokuussa 2015.

Alva Forsiuksen kirjoituksia:

Forsius, Alva: Fosterbarnen. Borgå: [s.n.], 1922, 10 [+1] s.; [2. uppl.] 1923; 3. uppl. Borgå [Förf.] 1926, 11 s.

Forsius, Alva: Förord [i boken:  Hammarskjöld, Hugo: Föredrag. Borgå: [s.n.], 1925, 12 s. Säljes för välgörande ändamål]  

Forsius, Alva: I stilla stunder (1). Helsingfors: [s.n.] 1922, 16 s. [Heng. laulukirj.]

Forsius, Alva: Kasvattini. Porvoo [Tekijä] 1923 15 s.   

Forsius, Alva: Korta råd till blifvande mödrar. Helsingfors: [s.n.], 1901 14 s. Öfvers. från finskan. (Föreningen Marthas skrifter)   

Forsius, Alva: "I väntade dagar": några enkla råd för blifvande mödrar. Helsingfors: W. Hagelstam, 1899. 15 s. [liten 8:o]   

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, B.: Privata sjukhus i Finland. Festskrift Del II. Utgiven med anledning av Finska Läkaresällskapets 150-års jubileum. Finska Läkaresällskapets Handlingar 4/1985.

Gulin, H.: Palava sielu. Piirteitä Hedvig von Haartmanin elämästä. Helsinki 1951.

Gulin, H.: Säteilevä elämä. Louise af Forselles. 3. painos. Helsinki 1948.

Hartman, T.: Borgå Stads Historia, I–III Delen. G. L. Söderström. Borgå 1908.

Heiman, L.: Porvoon vaiheita 1900–1920. Porvoo 1983.

Kajanti, C.: Katarina Ouchtomsky 1848–1929. Teoksessa: Koskettavia naiskohtaloita Suomen historiasta. Karisto, Hämeenlinna 2000.

Kajanti, C.: Amanda Cajander 1827–1871. Teoksessa: Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta. 2. painos. Karisto, Hämeenlinna 1999.

Könönen, E.: Hengen miekka, auttava käsi. Pelastusarmeijan vaiheet Suomessa. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1964.

Lisäyksiä:

Alva Forsiuksen muistoyhdistys ry. – Föreningen Alva Forsius minne r.f. 2014 http://alvaforsius.fi/       http://alvaforsius.fi/sv

Mäkelä-Alitalo, Anneli: Alva Forsius 150 vuotta. Esitelmä Porvoon kansalaisopistossa 15.3.2016. Esitelmä kirjallisessa muodossa, sen pitäjän lähettämänä. Maaliskuu 2016.

Vuorenniemi, Paula: Kätilö Alva Forsius. Sähköinen teosluettelo. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kätilö AMK. Terveyden ja hoitamisen opinnäytetyö. 10.5.2015. Metropolia. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505127613

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA TAI KULTTUURIA HAKEMISTOON