Arno Forsius

Amerikan muinaiskulttuurien lääkintätaito

Amerikan mantereilla oli kehittyneitä kulttuureja kauan ennen kuin eurooppalaiset löysivät vuonna 1492 meritien sinne. Mayojen kulttuuri kukoisti Väli-Amerikassa vuosina 100—1524, atsteekkien Pohjois-Amerikan eteläosissa vuosina 1000—1530 ja inkojen Etelä-Amerikan luoteisosissa vuosina 1000—1533.

Atsteekkien pääkaupungissa Tenochtitlanissa eri alueet olivat velvolliset huolehtimaan katujensa puhtaudesta. Jätteitä kerättiin ja niitä poltettiin kaupungin rajojen ulkopuolella. Kaupungissa oli viemärijärjestelmä ja kaduilla oli yleisiä käymälöitä. Inkojen suuret vuotuiset juhlamenot, citua, tarjosivat samalla tilaisuuden asumusten puhdistamiseen.

Vallinneista sairauksista ei ole paljon tietoja. Inkojen keraamisessa taiteessa on kuvattu elimiä, kirurgisia toimenpiteitä, synnytyksiä sekä rituaalisia ja rikoksista langetettuja silpomisia. Kuvissa on tunnistettavissa leishmaniaasin ja oroyakuumeen ihomuutoksia. Syfilis näyttää olleen "uuden maailman" tauti, joka tuli sieltä Eurooppaan Kolumbuksen laivamiesten mukana vuonna 1493.

Uskonnollis-maagiset käsitykset vallitsivat ajattelua. Atsteekeilla oli tähtien liikkeisiin perustuva kalenteri ja tähdistä ennustaminen liittyi uskonnollisiin näkemyksiin. Atsteekeilla oli mielenkiintoa luontoa kohtaan, mutta tieteeksi asti se ei kehittynyt. Kokemusperäisestä lääkintätaidosta oli joitakin todisteita ja esim. leishmaniaasia kutsuttiin nimellä uta, myrkyllinen hyönteinen. Anatomian tuntemus oli vähäistä, vaikka uskonnollisissa rituaaleissa käytettiin ihmisuhreja, joiden sykkivä sydän uhrattiin auringolle.

Mikään tauti ei ollut luonnollinen ja jokaisella niistä oli oma selityksensä. Sairaus merkitsi hyvien ja pahojen voimien välisen tasapainon häiriintymistä. Uskonnon mukaan oli olemassa sekä sairauksia aiheuttavia että niitä parantavia jumalia. Pahoja jumalia ja henkiä pidettiin tautien aiheuttajina mm. tuulen välityksellä, koska joitakin sairauksia esiintyi erityisesti tiettyinä vuodenaikoina vallitsevien tuulten yhteydessä. Tabujen rikkomista ja magiaa pidettiin myös sairauksien syynä.

Mayoilla hemenes-papit oli järjestetty eräänlaiseksi lääkärikunnaksi. Sen parannustaitojen uskottiin periytyvän suoraan jumalilta. Myöskään atsteekkien keskuudessa papin ja lääkärin tehtäviä ei ollut erotettu toisistaan selkeästi. Siellä lääkärin tehtävä siirtyi yleensä isältä pojalle. Vammojen hoidossa käytettiin sitomista ja manipulaatioita. Monet parantajat erikoistuivat tiettyihin hoitoihin ja siten oli olemassa murtumien asettajia, hampaiden vetäjiä, synnytysten avustajia, kirurgeja, kylpyparantajia, yrttikauppiaita sekä ennustajia. Inkojen keskuudessa oli pyrkimystä päästä eroon tarpeettomasta erikoistumisesta, minkä vuoksi sekä lääkäriksi että kirurgiksi ryhtyviltä vaadittiin yrttikasvien tuntemusta.

Sairauksien tunnistaminen perustui taudin kehitykseen ja havaittaviin oireisiin, mutta apuna käytettiin myös astrologiaa ja muuta ennustamista. Kokemusperäisessä hoidossa yrttilääkintä oli tavallisinta. Atsteekit tunsivat noin 1200 lääkeyrttiä. Huumaavia rohtoja, joita saatiin peyotl-kaktuksesta, teonancatl-sienestä ja ololiuqui-viinistä, annettiin myös uskonnollisissa menoissa. Lääkkeitä käytettiin mm. ripulin hoitoon, keskenmenojen aiheuttamiseen ja ihottumavoiteisiin. Inkojen yrttilääkkeistä ovat peräisin mm. kokaiini, kiniini, ipecacuanha, curare ja perubalsami. Lisäksi käytettiin myös chamicoa, jolla on atropiinivaikutus.

Uskonnosta johtuen tauteja vastaan taisteltiin tunnustamalla rikkomukset tabuja kohtaan. Taikuuden ja pahojen henkien aiheuttamia tauteja torjuttiin ja hoidettiin amuleteilla tai manauksilla. Atsteekit ajoivat pahoja henkiä pois myös yrteillä, jotka aiheuttivat ulostamista, oksentamista ja hikoilua. Sen lisäksi käytettiin rituaalisia tansseja ja uhreja pahojen henkien lepyttämiseksi. Inkojen keskuudessa uskottiin, että tauti voitiin lähettää pois siirtämällä se johonkin eläimeen, esim. marsuun, tai nuolenkärkiin ja muihin esineisiin.

Muita hoitoja olivat mm. ruokajärjestys, peräruiskeet, suitsukkeet, suonenisku sekä eräät fysikaaliset menetelmät. Kylvyt olivat tärkeä hoito ja inkoilla oli kylpylaitoksia. Haavat puhdistettiin, peitettiin kasvihauteilla tai linnunmunista saadulla valkuaisella ja sidottiin. Verenvuotoa tyrehdytettiin pureskelluilla lehdillä. Pään vammoissa verenvuotoa hillittiin pään ympäri asetetun puristustussiteen avulla.

Kirurgia näyttää olleen melko kehittynyttä. Erityisesti inkojen keskuudessa kirurgia on ollut monipuolista. He ovat tunteneet trepanaation, amputaation sekä pinnallisten kasvainten poiston. Haavojen sulkemisessa käytettiin hakasina väkämäisiä muurahaisenpäitä. Atsteekit sulkivat haavoja hiuksilla ommellen. Myös raajaproteesit olivat tunnettuja. Sikiön paloitteluja tehtiin synnytyksen päättämiseksi. Atsteekkien keskuudessa on ilmeisesti ollut eräänlaisia hoitolaitoksia.

Väestön muuttaessa oli havaittu, että ylängöillä asuneet eivät säilyneet terveinä trooppisilla alueilla, minkä vuoksi pakkosiirtoja vältettiin. Alkoholin ja huumaavien yrttien väärinkäyttöä vastaan taisteltiin tietoisesti. Inkoilla oli vanhusten ja rampojen huoltoa ja työllistämistä erityisesti tarkoitukseen kerättyjen varojen turvin. Rammoilta oli avioliiton solmiminen kielletty.

Amerikan muinaiskulttuurit sortuivat eurooppalaisten valloittajien sotatoimiin sekä näiden mukanaan tuomiin kulkutauteihin, mm. isorokkoon, tuhkarokkoon ja pilkkukuumeeseen, jotka aiheuttivat suunnattomia väestömenetyksiä. Maya-kulttuurin rappeutumisen syynä on pidetty keltakuumeen aiheuttamaa väestökatoa.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1997: 9: 1070. Tarkistettu huhtikuussa 2001.

Kirjallisuutta:

Ackerknecht, E. H.: Geschichte der Medizin. 7. überarbeitete und ergänzte Auflage von Axel Hinrich Murken. Stuttgart 1992

Jetter, D.: Geschichte der Medizin. Einführung in die Entwicklung der Heilkunde aller Länder und Zeiten. Thieme. Stuttgart 1992

Lyons, A. S. and Petrucelli, R. J., II: Medicine, An Illustrated History. Harry N. Abrams, Inc., Publishers, New York, Japan 1978

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON