Arno Forsius

Ruttonuolet ja muut tautiammukset

Pahan nuolet

Aikaisempina aikoina on esiintynyt sekä ihmisillä että eläimillä paljon sairauksia, joissa vaiva on ilmaantunut äkkiä tai uhri on sortunut nopeasti maahan, ikään kuin ammuttuna. Tämäntapaiset mielikuvat ovat olleet syynä uskomuksiin, että moni tauti oli näkymättömän ammuksen aiheuttama. Ne ovat peräisin kaudelta, jolloin ainoa tehokas ammus oli nuoli, minkä vuoksi kansanperinteessä yleisimmin kerrotaan juuri ruttonuolista ja noidannuolista. Ampuminen tapahtui aina näkymättömästi ja nuoli oli tietenkin mahdollisimman vaikeasti havaittava. Koska taudin aiheuttaneesta nuolesta ei myöskään jäänyt mitään merkkejä sen enemmän ihoon kuin sen allekaan, täytyi ampumisen ilmiselvästi tapahtua taikuuden avulla.

Ruttonuolet

Jo antiikin Kreikassa uskottiin Olympoksen vuorilla leijuvien jumalien ampuvan kohtalokkaita nuoliaan, joilla ne aiheuttivat tuhoisia kulkutauteja niin ihmisille kuin eläimillekin.

Kansanuskomusten mukaan juuri kuumetauti aiheutettiinkin ampumalla ruttonuolia, jollaisina pidettiin erityisesti sian harjaksia. Suomalaisen legendan erään muunnelman mukaan ruttonuolet olivat syntyneet seuraavasti: "Kolme porttoa synnytti pojat itsekuki ja hautasivat Samarian kirkon porrasten alle. Kun nyt Neitsyt Maria meni kirkkoon, niin varsin tunsi, et siel' oli liiempi, ja käski ottaa net ylös. Kun nes saathiin ylös, niin kuumuuesta ja maasta syntyivät rutto, rupuli ja punanen tauti, jotka lensivät tuulen puuskana ilmhaan. Näistä lensi rutto Jobin sikoihin ja otti niihe harjasta nuolen."

"Närimys kantru,
Jesuxen kirjan kantaja,
Kulta nuoran hallihteja,
Sijan harjaxista nuoli,
Maahan sinä ammut sillä."

Edellä olevassa Ruton synty -loitsun muunnelmassa mainitaan ruton aiheuttajana Närimys kantru. Loitsun närimys tarkoittaa poltteen eli äkillisen kuumetaudin aiheuttajaa. Kantru taas on vääntymä Pyhän Gertrudin nimestä. Kansa siis uskoi, että Pyhä Gertrud saattoi halutessaan aiheuttaa ruton ampumalla ihmisiin sian harjaksista peräisin olevia nuolia. [Katso myös kirjoitusta Pyhimykset suomalaisessa kansanparannuksessa.]

Noidannuoli ja pistosnuoli

Kalevalan mukaan noita teki nuoliansa Väinämöisen kaataman suuren tammen lastuista, joita Pohjolan piika kokosi konttiinsa ja kantoi kotiinsa. Pistosnuolien synnyn yhteydessä tunnetaan toisaalla kansanrunoudessa myös niiden sulittaminen: "Piru piiliä takoo, nauloja naputtelee pääskyn pienistä sulista, varpusen vipusimista."

Noitien, kateiden tai paholaisen uskottiin ampuvan tai lähettävän matkaan nuoliansa. Niiden pääteltiin kulkevan tuulispäiden mukana ja aiheuttavan erilaisia tauteja ja muuta pahaa. Tavallisimmin noidannuolten aiheuttamina on pidetty äkillisiä, tuntemattomasta syystä ilmaantuneita kiputiloja, etenkin niskassa, selässä tai kyljessä.

Elias Lönnrotin (1802–1884) mukaan noidannuolen tai pahan nuolen aiheuttamana tautina pidettiin mm. halvauskohtausta. Vielä nykyäänkin äkillistä lihaskipua selässä kutsutaan noidannuoleksi.

Eläinten amputauti

Eläimillä paholaisen, pirun tai lemmon nuolen aiheuttamaa tautia kutsuttiin nimillä amputauti, ammus, lento tai letty (lentty). Taudinkuvaan kuului yleensä eläimen äkillinen sairastuminen, vatsan turpoaminen ja sortuminen maahan. Taudin todellinen syy oli tavallisesti suolenkiertymä, tuoreen rehun aiheuttama käymisilmiö eli ähky tai pernaruton aiheuttama vakava tulehdus.

Äkillisesti kuolleiden eläinten suolistosta toisinaan löytyneitä karvabezoaareja ja muitakin bezoaareja eli tyriä pidettiinkin todisteina paholaisen lähettämistä ammuksista. Nämä karvakerät (aegagropila) olivat todellisuudessa syntyneet eläinten nuoleskellessa karvojaan.

Eläinten ruttonuolten olemassaolosta keskusteltiin vielä 1800-luvun puolivälissä vakavassa mielessä, mutta sittemmin niistä ei enää kuultu oppineiden piireissä. Kansan parissa uskomukset ruttonuolista elivät sitkeästi kauan senkin jälkeen.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1991: 18: 1835. Tarkistettu maaliskuussa 2003.

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, B.: (The) History of Medicine in Finland 1828–1918. The History of Learning and Science in Finland 1828–1918. Helsinki 1975

Haavio, M.: Suomalainen mytologia. WSOY. Porvoo 1967

Hako, M. (toim): Kansanomainen lääkintätietous. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 229: 4 Osa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, Turku 1957

Harva, U.: Suomalaisten muinaisusko. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1948.

Lönnrot, E.: Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri, 3 uudestaan korjattu laitos Helsinki 1867. Facsimile ("Neljäs korjaamaton laitos"), Tampere 1981. (1 painos Helsinki 1839, 2 painos Porwoo 1856)

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON