Arno Forsius

Anatomisten leikkelyjen alku Turun akatemiassa

Anatomian havainto-opetus on lääkärinkoulutuksen kulmakiviä. Sen järjestäminen on kuitenkin tuottanut usein suuria vaikeuksia. Vaikka käytettävissä olisikin asianomaiset tilat, niin ainakin tarvittavien vainajien saantiin on liittynyt monenlaisia ongelmia.

Turun akatemia perustettiin vuonna 1640 ja sen toiminta jatkui Helsingin yliopistona vuodesta 1828. Turun akatemiassa oli kauan aikaa vain yksi ainoa lääketieteen professorin virka lääketieteen ja anatomian opetusta varten. Sen ensimmäiseksi haltijaksi tuli vuonna 1641 Eric Achrelius (1604–1670). Opetuksen piiriin kuuluivat anatomian ja käytännön lääketieteen lisäksi lääkeaineoppi, jossa lääkekasvien tuntemuksella oli tärkeä osuus. Säännösten mukaan oppiaineita oli käytävä läpi kolmen vuoden jaksoissa. Anatomian opetus perustui aluksi ulkomaisten oppineiden kirjoituksiin ja kuviin.

Sadan ensimmäisen vuoden ajan Turun akatemiassa sai vain osan tarvittavasta opetuksesta ja lääkäriksi valmistuminen edellytti opintojen jatkamista Ruotsissa tai muualla ulkomailla. Fysiologia oli osa fysiikkaa eli luonnonoppia ja sitä opetti fysiikan professori. Tälle kuului myös kasvitieteen opetus vuoteen 1665, jonka jälkeen se siirtyi lääketieteen professorille.

Akatemian seuraava lääketieteen professori Elias Til-Landz (1640–1693) järjesti Suomen ensimmäisen anatomisen leikkelynäytöksen Turussa vuonna 1686. Sitä varten tarvittiin kuninkaan lupa ja leikkely tapahtui julkisesti akatemian suuressa auditoriossa. Rehtori julkaisi kutsukirjeen tilaisuuteen, johon sai osallistua yhden markan maksua vastaan myös muita kuin opiskelijoita. Kertyneistä maksuista tilitettiin puolet professorille ja puolet rehtorille. Til-Landzin tiedetään järjestäneen myöhemmin leikkelytilaisuuksia myös kotinsa yhteydessä, jonne hän oli järjestänyt yksityisen anatomisen teatterin. Til-Landzin laatimana julkaistiin akatemian ensimmäinen lääketieteellinen väitöskirja "Disputatio medica isagogicen comprehendens", joka sisältää lääkintätaidon jaoittelun. Siinä anatomia luetaan keskeisiin opetusalueisiin, sillä se "opettaa suorittamaan ihmisruumiin leikkelyn, eikä tyydy teurastajien tapaan pintapuoliseen tietämykseen, vaan paljastaa pienetkin osaset."

Seuraavien professorien Lars Braunin (myöh. Braunerskjöld, 1657–1729) ja Nils Walleriuksen (1666–1704) aikana anatomisia ruumiinavauksia ei ilmeisesti tehty. Sen sijaan heidän jälkeensä professoriksi valittu Petter Hielm (1670–1716) järjesti kuninkaan luvalla toisen julkisen ruumiinleikkelyn Turussa vuonna 1709. Hän sanoi haluavansa lisätä sillä myös nuorison mielenkiintoa anatomian opintoja kohtaan. Seuraava julkinen anatominen leikkelynäytös tapahtui vuonna 1724 professori Petter Elfvingin (1677–1726) aikana. Leikeltävänä oli kuninkaan antaman luvan perusteella erään rikollisen ruumis. Rehtori oli jälleen lähettänyt kutsun tilaisuuteen ja toivotti siinä tieteen ystävät kaikista säädyistä tervetulleiksi. Professori avasi tilaisuuden runomuotoisella puheella.

Seuraava lääketieteen professori oli Herman Diedrich Spöring (1701–1747), jota voidaan pitää ensimmäisenä omia havaintojaan julkaisseena suomalaisena anatomina. Hän järjesti akatemian neljännen julkisen leikkelytilaisuuden vuonna 1730. Nyt professori laati itse kutsun tilaisuuteen. Siinä korostettiin jälleen anatomisten leikkelyiden merkitystä lääketieteessä. Spöringin aikana pantiin myös vireille kysymys erityisen anatomisen teatterin rakentamisesta Turun akatemiaan muiden yliopistojen tapaan, mutta hanke ei toteutunut vielä silloin. Spöring julkaisi Suomessa ensimmäisenä kaksi patologisanatomista ruumiinavausta löydöksineen, toisen vuonna 1733 ja toisen vuonna 1742.

Vuonna 1747 annettiin kuninkaallinen asetus, joka salli leikkelyjen suorittamisen valtakunnan yliopistoissa kanslerin luvalla. Silloin myös yliopistot saivat luvan rakentaa omilla varoillaan anatomisia saleja ja palkata professorin avuksi prosektoreita, esileikkaajia. Samalla määrättiin, minkälaisia vainajia oli lupa käyttää anatomisissa leikkelyissä. Vuodesta 1757 Turun akatemian prosektorina oli Turun kaupunginlääkäri, mestarivälskäri eli kirurgi Lars Forstén (k. 1768), joka sai palkkionsa osana kerättyjä leikkelymaksuja. Leikeltävinä tulivat kysymykseen itsemurhan tehneet ja hirtetyt rikolliset sekä kuolleena syntyneet tai murhatut lapset. Vuonna 1782 mukaan lisättiin Seilin hospitaalissa tai Turun linnan vankilassa kuolleet sekä ne kodittomat ja kerjäläiset, jotka kuolivat Turussa tai enintään kolmen peninkulman etäisyydellä sen ympäristössä.

Annettujen määräysten mukaan lääketieteen professorin oli järjestettävä anatominen leikkelynäytös joka toinen vuosi. Asianomaisten tilojen puuttuessa se oli kuitenkin ollut Turussa vaikeaa. Professori Johan Lechen (1704–1764) aikana kaupunkiin saatiin vihdoin ensimmäinen anatomia- ja leikkelytalo, joka valmistui vuonna 1763. Vihkiäistilaisuuden kutsussa mainittiin, että paikalla on myös ulkomailla opin saanut prosektori ja että professori Leche pitää tilaisuudessa ruotsinkielisen puheen anatomian historiasta.

Seuraava lääketieteen professori Johan Haartman (1725–1788) suoritti julkisen anatomisen leikkelyn huhtikuussa 1768. Sen jälkeen hän ilmoitti tyytyväisenä lääkintäviranomaisille Tukholmaan, että useimmat Turun kuninkaallisen hovioikeuden jäsenet olivat olleet seuraamassa tilaisuutta. Nämä olivat suhtautuneet siihen niin suopeasti, että Haartman sai toimituksesta palkkiona 300 ja prosektori 150 kuparitaalaria. Ruumiiden leikkelyyn liittyi yhä juhlavuutta, sensaation tuntua ja suuren yleisön uteliaisuutta. Vähitellen anatominen leikkely muuttui kuitenkin kokonaan laitoksen sisäiseksi toiminnaksi.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 15: 1720. Tarkistettu lokakuussa 2003

Kirjallisuutta:

Niemi, M.: Kuolema iloitsee palvellessaan elämää. Suomen anatomian historia 1640–1990. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1990.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON