Arno Forsius

Arcanum, salainen lääke

Arcanum (mon. arcana) on latinankielinen sana, joka tarkoittaa alunperin salaisuutta tai salaista kykyä ja ominaisuutta.

Sveitsiläissyntyinen lääkäri Paracelsus (1493–1541) yhdisti käsitteen arcanum lääkkeisiin. Hänen luonnonfilosofiansa mukaan sairaus oli kuin siemen, joka kasvoi, ja lääke oli kuin kipinä, joka leimahti tuleksi. Kuten kipinä voi olla alkuna kaiken tuhoavalle metsäpalolle, niin voi myös pienikin määrä lääkettä hävittää sairauden. Maailmankaikkeus, luotuna täydellisesti ihmistä varten, oli Paracelsuksen käsityksen mukaan järjestetty niin viisaasti, että jokaista sairautta varten oli myös olemassa vastaava lääke ympäröivässä maailmassa.

Kaikkia näitä spesifisiä lääkeaineita, joita siis oli yhtä monta kuin sairauksiakin, Paracelsus nimitti yhteisesti nimellä arcana. Lääketieteen päätehtävänä oli löytää kaikki arcanat. Taudit, joita lääkkeet paransivat, olivat havaittavissa esim. kasvin muodon ja sairaan elimen ulkonäön samankaltaisuuden perusteella. Monissa Jumalan luomissa töissä ei ollut kuitenkaan havaittavissa vastaavuutta ilmaisevia merkkejä. Tällaisia aineita olivat metallit ja suolat sekä useat kasveista valmistetut rohdot. mm. oopiumvalmisteet. Silloin lääkärin oli kokeilemalla löydettävä lääkkeiden salaiset ominaisuudet, "qualitates occultae". Paracelsus oli vielä osittain astrologian ja humoraaliopin pauloissa. Jos taivaankappaleet kieltäytyivät ottamasta hoitoa suojaansa, ei siitä ollut mitään hyötyä.

Paracelsus piti aina mukanaan pitkää miekkaa ja hänen väitettiin säilyttävän elämää pidentävää salaista lääkettä miekkansa kädensijan nupin sisällä. Salaisen lääkkeen arveltiin sisältävän oopiumia ja sen avulla Paracelsuksen uskottiin voivan jopa herättää kuolleita henkiin. Paracelsus on käyttänyt ihmelääkkeestään nimeä laudanum, mutta kaikesta päätellen se ei ole voinut olla samaa ainetta kuin englantilaisen Thomas Sydenhamin (1624–1689) laudanum -tinktuura, joka oli valmistettu liuottamalla oopiumia alkoholiin.

Myöhemmin arcanum -käsitteen merkitys muuttui. Sillä alettiin tarkoittaa apteekeista myytäviä lääkkeitä, joiden koostumusta ei ollut ilmoitettu toimittamisen yhteydessä. Arcanum saattoi olla lääkärin kilpailukeino, joka haluttiin pitää muilta salassa. Tällaisten lääkkeiden valvonta oli tietenkin ongelmallista.

Ruotsin valtakunnan 17.10.1758 päivätyssä kuninkaallisessa kirjeessä, joka koski myös Suomea, annettiin seuraavat määräykset: "Kaikki uusien lääkkeiden keksinnöt on luovutettava Collegium medicumin [lääkintätoimen keskusviraston] haltuun, eikä kuten aikaisemmin on tapahtunut, pelkästään [Collegiumin] esimiehen tutkittavaksi ja tarkastettavaksi, jolloin niin sanottujen arcanain kokoonpano, vaitiolon velvoituksella, voidaan säilyttää Collegium medicumissa, sinetöitynä Collegiumin ja keksijän sineteillä, joita sinettejä ei saa murtaa ennenkuin herää kysymyksiä lääkkeen hinnasta, hyvästä laadusta tai vaikutuksesta. Siihen nähden, että mitään ei voi tapahtua nopeammin kuin keksijän tai valmistajan tekemät muutokset koostumuksessa, tulee Collegiumin vuosittain tarkastaa sellaiset lääkket, joita ei sillä välin ole tarkastettu."

Ruotsissa C. J. Hartman arvosteli vuonna 1835 lääkärikirjassaan puoskareita sen vuoksi, että nämä tulevat aina aiheuttamaan laskematonta vahinkoa kaikessa sisällisessä hoidossa, josta heidät olisi äärimmäisellä ankaruudella pidettävä erossa. Hän jatkoi: "Se mikä saa tämän saman tuomion, ovat kaikki lääkkeet, joita myydään apteekkien ulkopuolella, arcanat ja yleislääkkeet, olkoonpa niiden mukana erioikeuksia ja ansioluetteloita tai ei. Ne on ankarasti kiellettävä, kuinka viattomilta ne ehkä näyttävätkin."

Suomessa lääkintätoimen ylihallitusta koskevassa asetuksessa vuodelta 1830 määrättiin, että pääjohtajan on huolellisesti pyrittävä ehkäisemään sekä luvatonta lääketieteellistä toimintaa ja puoskarointia että tuntemattomien ja useimmiten haitallisten ns. arcanain myyntiä. Tässä toiminnassa pääjohtajalla oli oikeus saada tarvittavaa virka-apua.

Arcanum on jäänyt lääketieteen historiaan ja useimpien nykykielten sanastoihin käsitteenä, jolla tarkoitetaan nimenomaan salaista lääkettä. Kuuluisimpia salaisia lääkkeitä ovat olleet eräät yleisenä vastamyrkkynä eli antidotumina tunnetut lääkeaineet kuten mitridaatti ja teriakki.

Mitridaatti, Antidotum Mithridaticum tai Electuarium Mithridatus, on saanut nimensä Pontoksen kuninkaasta Mithridates VI Eupatorista (132–63 eKr.), joka taisteli voitokkaasti roomalaisia vastaan. Hän pelkäsi kaiken aikaa tulevansa myrkytetyksi, minkä takia hän kokeilemalla sekoitti vastamyrkyn, joka lopulta sisälsi 54 eri aineosaa.

Myös keisari Nero pelkäsi myrkyttämistä ja hän antoi ensimmäisen hovilääkärinsä Andromachuksen kehittää edelleen mitridaattia. Andromachus päätyi Theriaca Andromachi -nimellä eli teriakkina tunnettuun seokseen, jossa oli peräti 74 eri aineosaa. Teriakin uskottiin sisältävän kaikkien mahdollisten myrkkyjen vastamyrkyt. Nimensä se sai siitä, että vastamyrkky oli tarkoitettu erityisesti suojaksi eläinmyrkkyjä ja varsinkin käärmeenpuremia vastaan (theriakos, villieläintä koskeva). Käärmeenliha olikin teriakin olennainen aineosa.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1992: 22–23: 2115. Tarkistettu kesäkuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Bergmark, M.: Lust och lidande. Om droger på gott och ont. Prisma. Sjätte bearbetade upplagan september 1981. Malmö 1981. [1. painos Natur och Kultur, 1956.]

Brummer, P.: Mitridaatti ja teriakki. Lääketieteen historiaa tarinoina II. Huhtamäki Oy, Lääketeollisuus. Juväskylä 1988.

Finlands Medicinal-Författningar, Första Delen 1683–1808. Utg. af. F. J. Rabbe. Helsingfors 1837.

Leibbrand, W.: Heilkunde, Eine Problemgeschichte der Medizin, Verlag Karl Alber, Freiburg-München, Freiburg im Breisgau 1954

Pagel, W.: Paracelsus (1493 bis 1541). Teoksessa Die Berühmten Ärzte. Herausgegeben von R. Dumesnil und H. Schadewaldt. Aulis Verlag Deubner & Co, Köln. [Ilman painovuotta]

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON