Arno Forsius
Aschan, Forsius ja Wænerberg
–perhekuntien jäseniä
Akademiska Sångföreningen ja
Sällskapet M.M. -kuoroissa
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan aihepiiriä
lähinnä suku- ja kulttuurihistorian kannalta. Aluksi on aiheellista esitellä
otsikossa mainitut perhekunnat, että lukijat voisivat helpommin sijoittaa
kirjoituksessa vastaan tulevat henkilöt niiden yhteyteen. Kirjoituksen lopussa
on erillinen tiivistelmä, jossa kerrotaan vielä lyhyesti perhekunnista kuoroihin
kuuluneiden laulajien henkilötiedot.
Aschanin, Forsiuksen ja Wænerbergin
perhekunnat
Akademiska Sångföreningenin (AS)
100-vuotishistoriikista kävi ilmi, että kuoroon oli sen perustamisvuonna 1838
liittynyt kolme ylioppilasta, Petter Adolf Aschan, Carl Henrik Forsius ja
Gabriel Mauritz Wænerberg, joiden elämänvaiheet liittyivät sittemmin toisiinsa
perhekuntien välisten avioliittojen kautta. Näihin perhekuntiin kuuluneita
laulajia oli otsikossa mainituissa kuoroissa kaikkiaan 18 noin 80 vuoden
mittaisen ajanjakson aikana.
Aschan –sukuun kuulunut perhekunta muodostui, kun
kirkkoherra Adolf Adam Arwidssonin (1762–1832) ja Anna Katarina Molinin
(1768–1843) tytär Sofia Gustava Arwidsson (1796–1877) solmi avioliiton
kirkkoherra Gustaf Adolf Aschanin (1794–1832) kanssa. Tunnettu suomalaisuuden
puolesta taistelija Adolf Iwar Arwidsson (1791–1858) oli Sofia Gustava
Arwidssonin veli.
Gustaf Aschanin ja Sofia Arwidssonin
lapset olivat Petter Adolf (1818–1896, puoliso n. 1849 Elise Aspelund), Agatha
Sofia (1820–1886, puoliso 1841 Gabriel Mauritz Wænerberg), Amalia Charlotta
(1823–1900, puoliso 1845 Carl Henrik Forsius), Matilda Gustava (1825–1897,
puoliso 1847 Johan Ferdinand Carlstedt), Carl Achates (1827–1912, puoliso 1857
Mathilda Wænerberg) ja Olivia Carolina (1830–1909, puoliso 1852 Emil Wilhelm
Bjugg).
Forsius –sukuun kuulunut perhekunta
muodostui, kun fil. maisteri ja opettaja Gustaf Henrik Forsius (1780–1842)
solmi vuonna 1813 avioliiton Henrietta Carolina Teschen (1791–1851) kanssa.
Heidän aikuisiksi eläneet poikansa olivat Carl Henrik (1815–1889, puoliso 1845
Amalia Charlotta Aschan), Lorenz Anton Axel (1823–1861, naimaton), Kristian
Fredrik (1825–1905, puoliso 1864 Charlotta Johanna Olivia Witting) ja Johan
Wilhelm (1826–1897, puoliso 1864 Hulda Aurora Hollmérus). Lisäksi aikuisiksi eli
neljä tytärtä, ja ennen aikuiseksi ehtimistä kuoli kaksi lasta, poika ja tytär.
Wænerberg -sukuun kuulunut perhekunta
muodostui, kun ent. laivaston tykkijunkkari, ratsutilallinen Johan Peter
Wænerberg (1782–1820)
solmi vuonna 1805 avioliiton Helena Lucia Wittingin (1778–1859) kanssa. Heidän
pojistaan Gabriel Mauritz Wænerberg (1818–1887) solmi
avioliiton vuonna 1841 Agatha Sofia Aschanin (1820–1886) kanssa, ja toisen pojan Carl Johan
Wænerbergin
(1808–1878) 1. avioliitosta Henrika Emelina Grönbergin (1815–1845) kanssa
syntynyt tytär Mathilda Helena Wænerberg (1837–1877) oli naimisissa
Carl Achates Aschanin (1827–1912) kanssa.
Näiden
perhekuntien jälkeläisistä, jotka kuuluivat AS:ään ja sen piiristä syntyneeseen
M.M. -kuoroon, kerrotaan myöhemmin kuorojen toiminnan yhteydessä.
Soikeassa kuvassa on eturivissä keskellä Sofia Aschan
(o.s. Arwidsson) sekä vasemmalta hänen tyttärensä Olivia Bjugg (o.s. Aschan),
Matilda
Carlstedt (o.s. Aschan), Amalia Forsius (o.s. Aschan) ja Agata
Bjugg, puolisonsa takana Johan Carlstedt, äitinsä takana Carl
Aschan, seuraavana edellisen veli Petter Aschan ja viimeisenä puolisonsa
takana Gabriel
tehdyn vertailun perusteella valokuva on otettu 1860-luvun
loppupuolella.
Oikealla olevassa
kuvassa on Carl Forsius, viereisessä kuvassa olevan Amalia Aschanin puoliso.
Daniel Nyblinin ottama valokuva
Carl Forsiuksesta on luultavasti 1880-luvun
alkuvuosilta. Molemmat valokuvat ovat yksityisarkistoista.
Akademiska Sångföreningen
1838–1878
Akademiska Sångföreningen (AS) perustettiin vuonna
1838. Sen perustaja oli säveltäjä Fredrik Pacius, joka oli myös kuoron
ensimmäinen johtaja vuosina 1838–1846. Tarkoituksena oli luoda yliopiston
opiskelijoista kuoro, joka pystyisi kehittämään Suomessa vielä vaatimatonta
kvartetti- ja kuorolaulun tasoa, lähinnä ruotsalaisten ja saksalaisten esikuvien
mukaan. Kuorossa oli vuonna 1840 noin 80 laulajaa.
Vaikka kuoro olikin leimallisesti ruotsinkielinen,
oli siinä mukana myös suomea äidinkielenään puhuvia laulajia. Kuoron
ohjelmistoon kuului pohjoismaisten ja saksalaisten laulujen ohella varhaisten
suomalaisten säveltäjien lauluja, millä oli suuri merkitys suomalaisen
kansallistunteen kehitykselle. Kuoro myös tilasi oman aikansa säveltäjiltä uusia
lauluja ja vaikutti siten sävellystyötä ja kuoro-ohjelmistoja elähdyttävästi.
Akademiska Sångföreningenin toiminta jatkuu vuonna 2008 edelleen vireänä.
Sekä Petter Aschan, Carl Forsius että Gabriel
Wænerberg liittyivät kuoroon jo perustamiskeväänä 1838. Gabriel Wænerberg oli
tullut ylioppilaaksi vuonna 1834 ja hän opiskeli filosofian maisteriksi ja
teologian tohtoriksi. Forsius oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1835 ja hän
opiskeli filosofian maisteriksi, minkä jälkeen hän ryhtyi opettajaksi. Petter
Aschan oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1837 ja hän opiskeli papiksi. Kuten
edellä on todettu, näiden kuorolaisten yhteydet eivät jääneet pelkästään
opiskelun ja lauluharrastuksen varaan, sillä sekä Gabriel Wænerbergistä että
Carl Forsiuksesta tuli Petter Aschanin lanko.
Mainittujen varhaisten kuorolaisten toiminnasta
kuorossa ei ole paljonkaan tietoja. Gabriel Wænerberg oli eräs niistä kuudesta
laulajasta, jotka esittivät serenadin kesäkuussa 1843 Suomeen konserttimatkalle
saapuneelle Jenny Lindille, kuuluisalle ruotsalaiselle laulajattarelle.
Wænerberg oli myös sepittänyt ”Minun kultani --- ” –laulun sävelmään sanat
siihen jäähyväisserenadiin, jonka hän ystäviensä kanssa lauloi juhlitulle
laulajattarelle matkan päättyessä.
Vuonna 1845 kuoroon liittyivät Petter Aschanin
veli Carl Achates Aschan, joka oli tullut samana vuonna ylioppilaaksi, ja Carl
Forsiuksen veli Kristian Fredrik Forsius, joka oli tullut ylioppilaaksi vuonna
1843. Heistä Carl Aschan suoritti yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon ja
ryhtyi opettajaksi. Kristian Forsius puolestaan opiskeli silloin filosofian
maisteriksi ja lääkäriksi, suorittaen myös lääketieteen ja kirurgian tohtorin
tutkinnon. Hän toimi myöhemmin piiri- ja kaupunginlääkärinä Uudessakaarlepyyssä.
Edellä mainitut laulajat kuuluivat siis kuoroon
Fredrik Paciuksen johtajakaudella ja arvattavasti eräät heistä olivat mukana
historiallisessa juhlassa Kumtähden kentällä vuonna 1848, jolloin kuoro esitti
Paciuksen johdolla ensimmäisen kerran hänen säveltämän ja Runebergin sanoittaman
laulun ”Vårt land” (Maamme -laulu).
Agatha Sofia Aschanin ja Gabriel Wænerbergin
(1818–1887) poika Thorsten Adolf Wænerberg (1846–1917), myöhemmin tunnettu
taidemaalari ja Suomen taideyhdistyksen intendentti, tuli ylioppilaaksi vuonna
1865 ja liittyi kuoroon samana vuonna.
Vuoden 1876 aikana kuoroon liittyi kolme
mainittujen perhekuntien jäsentä, Karl Allan Aschan (1857–1914), Karl Emil Bjugg
(1853–1878) ja Valter
Voldemar Forsius (1856–1939), ja vuonna 1877 Adolf Ossian
Aschan (1860–1939).
Allan ja Ossian Aschan olivat Carl Aschanin ja
Mathilda Wænerbergin poikia. Allan Aschan tuli ylioppilaaksi vuonna 1876 ja
hänestä tuli apteekkari. Ossian Aschan, joka tuli ylioppilaaksi vuonna 1877,
opiskeli Polyteknillisessä opistossa diplomi-insinööriksi ja väitteli filosofian
tohtoriksi. Myöhemmin hän oli kemian professori Helsingin yliopistossa. Karl
Bjuggin vanhemmat olivat tilanomistaja Emil Wilhelm Bjugg
(1817–1868)
ja Olivia Carolina Aschan, joka oli
Petter ja Carl Aschanin sisar. Karl Bjugg kuoli jo kaksi vuotta kuoroon
liittymisensä jälkeen. Valter Forsius oli Carl Forsiuksen ja Amalia Aschanin
poika, joka valmistui yliopistossa fil. maisteriksi ja toimi myöhemmin
kouluylihallituksessa aistivialliskoulujen tarkastajana.
Allan ja Ossian Aschan, Karl Bjugg sekä Thorsten
Wænerberg olivat siis Valter Forsiuksen äidin puoleisia serkkuja. Mainitusta
serkkujoukosta useat siirtyivät vuonna 1878 perustettuun ”M.M.” -kuoroon.
Akademiska
Sångföreningen 1878–1920
Akademiska
Sångföreningenin sisällä tapahtui vuonna 1878 hajaantuminen. Sen laulajista
irtautui silloin merkittävä joukko uudeksi kuoroksi, jonka työnimenä oli
”Petersburgs Concerten” eli ”P.C”. Tämä uusi kuoro tunnetaan parhaiten nimellä
”Sällskapet M. M.” tai ”M.M.”. Sen vaiheista kerrotaan enemmän tuonnempana.
AS menetti
seuraavan kerran jäseniään vuonna 1882, jolloin suomenmieliset laulajat erosivat
siitä ja liittyivät P. J. Hannikaisen perustamaan suomenkieliseen kuoroon
”Ylioppilaskunnan Laulajat”. Vuodesta 1885 alkaen AS:n toiminta alkoi jälleen
elpyä, kun siihen oli liittynyt uusia laulajia. Hiljaisen kauden aikana vuonna
1883 kuoroon oli liittynyt mm. Arne Sigfrid Forsius (1864–1939), joka lauloi I
tenoria. Hänen isänsä oli Johan Forsius, kuorossa aikaisemmin laulaneiden Carl
ja Kristian Forsiuksen nuorempi veli, ja äiti Hulda Aurora
Hollmérus
Arne Forsius
tuli ylioppilaaksi vuonna 1882. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa fil.
kandidaatiksi ja valmistui sen jälkeen voimistelunopettajaksi. Elämäntyönsä hän
teki Porvoon tuomiokirkon urkurina ja monipuolisena musiikin vaikuttajana
Porvoon seudulla. Arne Forsius toimi AS:n vt. johtajana vuosina 1883–1887.
Vuonna 1886 hänet kutsuttiin myös M.M. -kuoroon, jossa hän lauloi II tenoria
joinakin vuosina. Lisäksi hän teki pienimuotoisia sävellyksiä ja laulujen
sovituksia sekä toimi musiikinopettajana ja pianonvirittäjänä.
Myös Arne
Forsiuksen kaksi nuorempaa veljeä kuului AS:ään. Heistä Harald
Christian Forsius (1873–1950) liittyi kuoroon luultavasti vuonna 1893. Hän oli
tullut ylioppilaaksi vuonna 1892 ja opiskeli maanmittariksi. Hän toimi Porvoossa
Itä-Uudenmaan paloapuyhdistyksen toimitusjohtajana. Hän oli lisäksi Porvoon
seudun laulu- ja musiikkiliiton puheenjohtaja. Toinen veli Gerhard Forsius
(1881–1939) liittyi AS:ään vuonna 1904 ja lauloi siinä I tenoria. Hän oli tullut
ylioppilaaksi vuonna 1903 ja toimi Helsingin Säästöpankissa pankinkamreerina.
Hän siirtyi myöhemmin M.M:ään ja sai tämän kuoron kultaisen ansiomerkin vuonna
1925. Veljekset Arne, Gerhard ja Harald Forsius olivat siis Valter Forsiuksen
isänpuoleisia serkkuja.
Rolf
Krogerus (1882–1965) tuli AS:n jäseneksi vuonna 1901 ja lauloi kuorossa I
bassoa. Hän oli Valter Forsiuksen sisaren Naëma Johanna Forsiuksen ja eversti
Viktor Alexander Krogeruksen poika, joka valmistui ylioppilaaksi vuonna 1900.
Hänestä tuli filosofian tohtori ja Ruotsalaisen normaalilyseon luonnonhistorian
ja maantieteen yliopettaja. Hän oli kuoron sihteerinä vuosina 1903–1904. Hän
lauloi myöhemmin M.M:ssä ja oli tämän seuran varapuheenjohtaja vuosina
1917–1919.
Myöhemmin
AS:ään liittyivät vielä Valter Forsiuksen ja hänen puolisonsa Emilia (Mili)
Sofian (o.s. Lilius) pojat Irmer Forsius (1892–1930) ja
Eiler Forsius (1897–1951). Irmer Forsius tuli ylioppilaaksi vuonna 1912 ja
lauloi kuorossa II tenoria vuodesta 1916. Hän oli yksi AS:n 18 laulajasta, jotka
liittyivät jääkäreihin. Hänestä tulikin jääkärimajuri ja ammattisotilas. Eiler
Forsius valmistui ylioppilaaksi vuonna 1915 ja lauloi kuorossa II bassoa
vuodesta 1916. Hän luki ensin diplomiekonomiksi ja sen jälkeen vielä
agronomiksi. Hän toimi myöhemmin pankinjohtajana Vihdin Säästöpankissa.
Näissä kuvissa ovat vasemmalta Valter Forsius, hänen
nuorimmat poikansa Irmer Forsius ja Eiler Forsius, sekä viimeisenä
oikealla
hänen isän puoleinen serkkunsa Arne Forsius. Kolme ensimmäistä kuvaa ovat
yksityisarkistosta, Arne Forsiuksen kuva
on teoksesta "Akademiska
Sångföreningen 1838–1938".
Aschanin
suvusta liittyivät AS:ään Allan Aschanin lisäksi hänen veljensä Johannes Aschan
(1872–1939) vuonna 1891 ja Allan Aschanin poika Karl Martin Waldemar Aschan
(1891–1920) vuonna 1909. Johannes Aschan lauloi kuorossa II tenoria. Hän tuli
ylioppilaaksi vuonna 1891, valmistui vuorityöinsinööriksi Saksassa ja toimi
Suomessa aluksi Teknillisen korkeakoulun ylimääräisenä lehtorina ja sen jälkeen
rahapajan apulaisjohtajana. Karl Aschan liittyi kuoroon vuonna 1909 ja lauloi
siinä II bassoa. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1909 ja työskenteli
apteekkialalla. Hän oli myös AS:n sihteeri vuosina 1911–1914.
Sällskapet
Muntra Musikanter eli M.M.
Kuten edellä
jo mainittiin, Akademiska Sångföreningen hajosi kahteen osaan, kun sen piiristä
muodostettiin vuonna 1878 uusi ”12-kertainen kvartetti” eli 48 tai n. 50
laulajaa käsittänyt kuoro. Sen nimenä oli aluksi ”P. C.”, joka oli lyhenne
sanoista Petersburgs Concerten. Kuoron tarkoituksena oli nimittäin tehdä
konserttimatka Pietariin, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Vielä samana vuonna
kuoron nimeksi tuli ”Sångarkören Muntra Musikanter”, tai lyhyemmin ”M.M.”, koska
sen tunnuslauluksi muodostui August Ferdinand Ricciuksen (1819–1886) säveltämä
laulu ”Muntra musikanter”.
Kuoron
johtajaksi tuli sen perustaja Gösta ”Kösse” Sohlström. Kuoron tavoitteena oli
toimia huippukuorona ja erityisesti kehittää kvartettilaulua. AS:ssä kuuluminen
kuoroon jäi usein lyhytaikaiseksi ja vaativamman taidon saavuttamisen kannalta
riittämättömäksi.
Hyvin
alkaneen kauden jälkeen innostus kuitenkin alkoi laantua ja kuorolaiset
hajaantuivat kukin omille tahoilleen. Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1889
tehdyn konserttimatkan jälkeen tilanne vaikeutui siinä määrin, että kuoro päätti
vuonna 1891 lakkauttaa itsensä. Toimintaa oli kuitenkin jatkuvasti erilaisina
yhtyeinä ja jopa kuoronakin, mutta toisilla nimillä.
Vuonna 1896
Oscar Mechelin, eräs kuoron merkittävistä johtajista, päätti perustaa kuoron
uudelleen vuoden 1897 alusta, nyt nimellä ”Sällskapet M. M.” Uusien sääntöjen
mukaan yhdistyksessä oli kuoroon kuulumattomien lisäksi myös musiikista sekä
kuoro- ja kvartettilaulun kehittämisestä kiinnostuneita ”hiljaisia” jäseniä.
Tämän jälkeen uuden yhdistyksen ja kuoron toiminta alkoi kehittyä nopeassa
tahdissa. Myös M.M. on rikastuttanut suomalaista kuorolaulua tilaamalla
lukuisilta säveltäjiltä uusia kuoroteoksia. Kuoron toiminta jatkuu vuonna 2008
edelleen vilkkaana.
Valter
Forsius oli muuttanut pian M.M:n perustamisen jälkeen Helsingistä Porvooseen,
mutta vuonna 1885 Helsinkiin palattuaan hänestä tuli yksi kuoron aktiivisista
jäsenistä. AS:stä siirtyivät M.M:ään aikaisemmin mainituista laulajista mm.
Ossian Aschan, Allan Aschan ja Thorsten Wænerberg sekä myöhemmin Gerhard
Forsius ja Rolf Krogerus. Arne Forsius lauloi ajoittain M.M:ssä, mutta pysyi
myös AS:n jäsenenä. Muista seuran jäsenistä on aiheellista mainita Berndt Erik
Lagerstam, joka taidemaalarina teki kuoron laulajista 40 öljyvärimaalausta
1910-luvun alkutaitteessa.
Valter
Forsius oli varsin keskeinen henkilö seuran toiminnassa. Hän oli myös seuran
puheenjohtaja viisivuotiskautena 19.3.1907–19.3.1912. Tuon ajanjakson aikana
kuorossa oli johtajana Axel Stenius vuosina 1903–1910, tp. johtajana Gösta
Enckell vuosina 1910–1911, ja johtajana kuoron perustaja Gösta Sohlström vuosina
1911–1913. Ennen Valter Forsiusta ja hänen jälkeensä seuran puheenjohtajana oli
hänen serkkunsa Ossian Aschan 19.3.1902–19.3.1907 ja 19.3.1912–19.3.1913.
M.M.
konsertoi ahkerasti Helsingissä ja useissa muissa Suomen kaupungeissa. Sen
lisäksi kuoro teki suuren määrän konserttimatkoja ulkomaille, levitti
suomalaisen kuorolaulun tuntemusta ja loi yhteyksiä ulkomaisiin kuoroihin.
Seuraavassa esitetään lyhyet katsaukset kolmesta kuoromatkasta, joilla Valter
Forsius oli mukana.
Kaksinkertaisen
kvartetin matka Pietarhoviin 2.8.–4.8.1885
Valter
Forsius on kirjoittanut kuvauksen ”
Resan till Peterhof”, M.M. -kuoron
jäsenistä kootun kaksinkertaisen kvartetin laulumatkasta Pietarhoviin elokuun alussa 1885. Se
on julkaistu teoksessa ”M.M. 1878–1928” (Helsingfors 1928).
Venäjän
keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III ja hänen puolisonsa Maria
Fedorovna, joka oli Tanskan prinsessa Dagmar, olivat lähdössä Suomeen
loppukesällä 1885. Hovitallimestari ja luotsilaitoksen ylihallituksen vt.
päällikkö Sten Carl Tudeer puuhasi ennen hallitsijaparin matkaa
laulutervehdyksen järjestämistä keisarinnan kunniaksi Marianpäivänä 3.8.1885
Pietarhovissa, Pietarin kaupungin läntisessä esikaupungissa. Ylioppilaskuorot
tunnettiin ”vallankumouksellisista aatteistaan”, minkä vuoksi tervehdyksen
esittäjiksi valittiin kaksinkertainen kvartetti M.M:n laulajista, eräänä heistä
Valter Forsius.
Matka
Pietarhoviin alkoi luotsilaivalla ”Valvoja” 2.8.1885, alkuun myrskyisessä
säässä. Seuraava aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena, ja laulajat asettuivat
keisariparin asuntorakennuksen pihalla keisarinnan toisessa kerroksessa olevan
makuuhuoneen ikkunan alle. Siinä he esittivät laulutervehdyksensä, johon kuului
useita serenadeja ja kauniita lauluja, kuten ”Jag hälsar dig”, ”Ljuva flicka,
tag vår hyllning” ja ”Ser jag stjärnorna sprida sitt flammande sken”. Jonkin
ajan kuluttua keisaripari ilmaantui lastensa kanssa makuuhuoneen vieressä
olevalle parvekkeelle kuuntelemaan esityksiä. Viimeisenä laulajat esittivät
”Suomen laulun”, jonka jälkeen keisarinna kiitti heitä lyhyesti tanskaksi
hänelle osoitetusta tervehdyksestä.
Laulajat
vaativat Tudeerilta, että heidän olisi päästävä myös klo 12 alkavalle keisarin
vastaanotolle. Itsepäisten vaatimusten seurauksena Tudeer onnistui hoitamaan
asian, juhlien alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Laulajat ohjattiin
erääseen suureen saliin, jonka kautta majesteettiparin oli kuljettava
vastaanottosaliin ylioppilaiden ohi. Ilmeisesti majesteettiparille oli etukäteen
kerrottu asiasta, sillä he pysähtyivät laulajien eteen ja esittivät kumpikin
kiitollisuutensa aamuisen laulutervehdyksen johdosta. Poistuessaan keisarinna
lausui vielä heille ”näkemiin Helsingissä”.
Loppupäivän
laulajat saivat viettää tutustumalla Pietarin kaupunkiin. Siellä heitä odottivat
keisarilliset hevosvaunut kuskeineen ja lakeijoineen. Ne herättivät yleisössä
suurta kunnioitusta, samoin kuin hovitallimestari Tudeerin kultakoristeinen
univormu sekä ylioppilaiden valkoiset lakit. Kaupungilla sotilaat ja poliisit
paljastivat päänsä, kun vaunut ajoivat saattueena heidän ohitseen. Illalla
laulajat nousivat Pietarissa junaan ja olivat aamulla 4.8.1885 herätessään
lähestymässä Helsinkiä.
M.M:n
Tukholman matka 29.3.–4.4.1902
M.M.:n
matkasta Tukholmaan 29.3.–4.4.1902 on olemassa painettu kirjanen ”M.M.
Stockholmsfärden
Ensimmäinen
konsertti Tukholmassa pidettiin 2. pääsiäispäivänä 31.3. Kuninkaallisen
Musikkiakatemian suuressa salissa. Sali oli täynnä yleisöä, joka palkitsi
laulajat jatkuvilla suosionosoituksilla. Ohjelmasta voidaan mainita Jean
Sibeliuksen ”Sortunut ääni” ja Armas Järnefeltin ”Sirkka”, joka herätti
rytmillään suurta huomiota. Kuoron oli esitettävä useita toistoja ja
ylimääräisiä numeroita. Viimeisenä kuoro lauloi Sibeliuksen ”Athenarnes sång”
(Ateenalaisten laulu) yhdessä poikakuoron ja orkesterin kanssa.
Toinen
konsertti oli tiistaina 1.4. Katariinan kirkossa. Yleisön innostus oli suuri ja
suosionosoitukset runsaita. Ohjelmassa olivat mm. Oskar Merikannon ”Lohdutus”,
Eduard Hermeksen ”Armaasta erotessa”, Sibeliuksen ”Työnsä kumpasellakin” ja
Friedrich Reissigerin ”Olaf Trygvason”. Lopuksi kuoro lauloi ylimääräisenä
Martti Lutherin virren ”Vår Gud är oss en väldig borg” (Jumala ompi linnamme).
Kolmas
konsertti pidettiin keskiviikkona 2.4. jälleen Kuninkaallisen Musiikkiakatemian
suuressa salissa. Sali oli täysi ja kuulijoiden keskuudessa vallitsi voimakas
tunnelma. Ohjelmistossa olivat mm. Sibeliuksen ”Sydämeni laulu” ja ”Sortunut
ääni”, Fredrik Paciuksen ”Suomen laulu”, ”Du gamla, du friska (myöh. fria)”,
Paciuksen ”Vårt land” (Maamme) ja viimeisenä samoin Paciuksen ”Björneborgarnes
marsch”.
Konsertin
jälkeisenä yönä II tenoria laulanut Lennart Hansen kuoli Serafimerlasaretissa,
ilmeisesti sydänkohtaukseen. Hänellä oli ollut huonovointisuuskohtaus jo
lähtömatkalla junassa, mutta hän ei halunnut keskeyttää matkaansa. Neljättä ja
loppuunmyytyä konserttia Kuninkaallisessa Teatterissa 3.4. ei haluttu peruuttaa,
mutta sen ohjelma muutettiin sävyltään vakavammaksi. Esiintymislavalla ollut
kuoron standaari oli peitetty suruharsolla. Konsertin alkuosassa yleisö esitti
suosionosoituksensa vaimennettuina. Ohjelmassa olivat mm. Sibeliuksen ”Sydämeni
laulu” ja ”Sortunut ääni”. Viimeksi lauletun Paciuksen ”Suomen laulun” jälkeen
kuoro sai esittää lukuisia ylimääräisiä numeroita.
Konserttimatka
oli järjestetty ”Svenska Publicistklubben” -yhdistyksen tukemiseksi. Yhdistystä
pidettiin nimittäin tärkeänä kanavana Suomea koskevan tiedon välittämiseksi
ulkomaille, sillä Suomessa sensuuri esti kaikki tämänkaltaiset pyrkimykset. Uno
Öller on laatinut edellä mainitun kertomuksen tästä kuoromatkasta. Myös tämä
kirjanen joutui sensuurin kohteeksi. Kaikkiaan viisi kohtaa on sen vaatimuksesta
painettu yli mustalla värillä kahteen kertaan. Olen selvittänyt mustan värin
alle jääneiden kohtien sisältöä vähäisten kohoumien ja heijastuserojen avulla.
Aivan kaikkien kirjainten ja sanojen tulkitseminen ei ole onnistunut täydellä
varmuudella. Seuraavassa kaksi esimerkkiä sensuroiduista kohdista.
Uno Öller
kirjoittaa Katariinan kirkossa pidettyä konserttia koskevan selostuksen
sensuroidussa kohdassa näin:
”En gripande
afslutning fick denna konsert därigenom, att omedelbart efter det de sista
tonerna förklingat, organisten stämde upp ’Vår Gud är oss en väldig borg’, den
vackraste hyllning åt vårt land, som kom hjärtat att klappa högre, när vi stämde
i och unisont sjöngo psalmen till slut. — Det var ett oförgätligt ögonblick, när
vi här i främmande land under templets höga hvalf inför de andäktigt lyssnande
skarorna sjöngo denna psalm, som för oss blifvit en tröst i de furiga dagar, vi
genomlefva, och i hvilken vi vant oss att nedlägga all vår förtröstan på
framtiden.” (Kirjan sivulla 42.)
Seuraava
sensuroitu kohta on Johannes Hovingin vastauksesta maljapuheeseen Katariinan
kirkossa pidetyn konsertin jälkeisessä juhlassa:
”Men om vi genom våra
sånger ha kunnat sjunga oss in i svenska hjärtan, om den förståelse för vår
kunst, som strömmar emot oss i så rikligt mått under dess dagar, blir varaktigt
beståndande, då har ändamålet med vår resa varit politisk, och vår afsikt att
visa hvad våra kompositörer förmå i dessa dystra och sorgliga tider kläda i
tonernas skrud, blifvit uppnådd.” (Kirjan sivulla 47.)
M.M:n
Tanskan matka 11.8.–24.8.1908
Elokuussa
1908 kuoro teki laajan konserttikiertueen Tanskaan. Tähän aikaan Valter Forsius
oli yhdistyksen puheenjohtaja, joten hänelle lankesi sen johdosta myös
virallisia velvollisuuksia. Kuoron johtajana oli Axel Stenius
ja kuorossa oli osanottajia yhteensä 59. Matkan aikana kuorolla oli kaikkiaan 13
konserttia, yksi Hangossa ja 12 Tanskassa.
Matka alkoi
tiistaina 11.8.1908 illalla Arcturus -laivalla Helsingistä Hankoon. Hangossa
laivalla vietetyn yön jälkeen kuoro piti keskiviikkona 12.8. päivällä konsertin
Hangon Seurahuoneella ja matka jatkui iltapäivällä kohden Kööpenhaminaa.
Kööpenhaminaan saavuttiin perjantaina 14.8. aamulla, ja illalla oli Odd-Fellow
-Palæet’ssä loppuunmyyty konsertti, joka saavutti yleisön suuren suosion.
Seuraavana päivänä, lauantaina 15.8. oli kaksi konserttia Roskildessa, ensin
konsertti tuomiokirkon mahtavasti kaikuvissa holveissa 800–900 kuulijalle ja
illalla ulkoilmakonsertti Trægaardenissa suosionosoitusten jatkuvasti kasvaessa.
Konserttien välillä oli puutarhakutsut, jonka aikana Valter Forsius esitti
kiitokset paikallisille isännille. Ulkoilmakonsertin jälkeen siirryttiin junalla
takaisin Kööpenhaminaan, jossa kuoro oli kutsuttu Eläintarhaan
”Journalistföreningen’in” vieraaksi. Valter Forsius vastasi täälläkin isäntien
puheeseen ja kohotti yhdeksänkertaisen eläköön -huudon Tanskalle ja sen
kansalle. Maljoja juotiin myös tanskalaiselle naiselle ja Helsingin kaupungille.
Sunnuntaina
16.8. kuoro matkusti Helsingöriin, jossa se piti kaksi konserttia, ensimmäisen
klo 5 ip ja toisen klo 8 ip, molemmat ulkona kylpylähotelli Marienlystin
tenniskentällä. Erityistä suosiota saavuttivat mm. Selim Palmgrenin ”Sjöfararen
vid milan” ja suomalainen kansanlaulu ”Oi jos ilta joutuisi”. Konserttien
välillä oli suuri juhlapäivällinen. Maanantaina 17.8. matkustettiin junalla
takaisin Kööpenhaminaan. Matkalla pysähdyttiin Humlebækissä, jossa
pianotehtailija Herman N. Petersen tarjosi ”Lille Kragerup” -huvilansa pihalla
kuorolaisille aamiaisen. Kööpenhaminassa kuorolla oli loppuunmyyty konsertti
illalla Tivolin suuressa konserttisalissa. Suurta suosiota saavuttivat mm. Axel
Törnuddin laulu ”Loitsu” ja kansanlaulu ”Det var en vacker sommarkväll”. Sen
jälkeen oli suuret juhlat ”Skydebanen’illa”.
Tiistaiaamuna
18.8. matkustettiin junalla Odenseen, jossa pidettiin ensimmäinen konsertti klo
3 ip. ”Industripalæet’issa”. Etukäteen varautuneeksi oletettu yleisö oli
kuitenkin innostunut ja vaati useita ylimääräisiä numeroita, niiden joukossa
erityisestä toivomuksesta Armas Järnefeltin laulun ”Wanderers Nachtlied”. Toinen
konsertti pidettiin illalla ”Fruens Bøgessä”, ulkoilmassa läheisellä
joenrannalla erään rakennuksen parvekkeelta. Se oli akustisesti ongelmallinen
paikka ja konsertin taso jäi jossakin määrin epätasaiseksi, mutta kuulijat
olivat silti hyvin tyytyväisiä.
Keskiviikkoaamuna
19.8. kuoro matkusti junalla ja lautalla Aarhusiin, jossa pidettiin klo 8 ip.
konsertti suuressa puistossa, kaksi ensimmäistä osaa hallissa ja kolmas osa
hallin ulkopuolella ulkona puistossa, jossa oli kauniina iltana 4000–5000
kuulijaa. Konsertti vietiin läpi ripeässä tahdissa. Varsinkin iloiset numerot ja
solistiesitykset miellyttivät kuulijoita. Yöllä matkustettiin laivalla
Kööpenhaminaan ja siellä kuoro piti torstaina 20.8. klo 6 ip. illansuussa
konsertin ”Rosenborg Have’ssa” (puutarhassa) 8000 kuulijalle. Kaikki numerot oli
esitettävä kahteen kertaan ja lisäksi useita ylimääräisiä.
Perjantaina
21.8. klo 4 ip. oli kansankonsertti alennetuin hinnoin Kööpenhaminan
raatihuoneen suuressa hallissa, johon oli myyty 3000 lippua. Tämän konsertin
tasoon kuorolaiset eivät olleet väsymyksestä johtuen itse täysin tyytyväisiä.
Arvostelujen perusteella laulut olivat kuitenkin soineet paremmin kuin he itse
olivat arvioineet. Pian kuorolaiset kuitenkin virkistyivät ja loppuunmyyty
jäähyväiskonsertti Tivolissa saman päivän iltana klo ½ 8 ip. saavutti suuren
menestyksen. Viimeisenä esitetty ”Porilaisten marssi” sai aikaan valtavat
suosionosoitukset, ja sen jälkeen kuoro esitti ylimääräisinä Karl Collanin ”Vasa
marsch” sekä Hans Ernst Krøyerin ”Det er et yndigt Land”, Tanskan
kansallislaulun, joista viime mainittua yleisö kuunteli seisomaan nousten.
Kotimatka
alkoi höyrylaiva Arcturuksella seuraavana päivänä, lauantaina 22.8., ja laiva
saapui Helsingin satamaan maanantaina 24.8. aamulla.
Taiteilija Berndt Lagerstam ja kuorolaisten
muotokuvat
M.M:ään kuuluivat 1900-luvun alussa veljekset
Frans ja Berndt Lagerstam, joiden vanhemmat olivat kruununnimismies Frans Henrik
Lagerstam (1838–1881) ja Hilda Karolina Ottilia Ahnger (1836–1872). Frans
Lagerstam (1862–1927), ammatiltaan maanmittausinsinööri, eräs seuran
”hiljaisista” jäsenistä, oli varsin taitava runojen sepittäjä.
Berndt Erik Lagerstam (1868–1930) puolestaan
kuului M.M:n laulaviin jäseniin, joka lauloi kuorossa I bassoa, mutta sen
lisäksi myös baritonisooloja. Berndt Lagerstam tuli ylioppilaaksi vuonna 1889,
minkä jälkeen hän opiskeli Polyteknillisessä instituutissa ja suoritti siellä
vuonna 1895 arkkitehdin tutkinnon. Hän auskultoi seuraavana vuonna sekä
Ruotsalaisessa että Suomalaisessa normaalilyseossa ja suoritti opettajan
tutkinnon. Hän ei toiminutkaan koskaan arkkitehtinä vaan pidettynä
piirustuksenopettajana.
Berndt Lagerstam oli piirustuksenopettajana
useissa helsinkiläisissä kouluissa, sekä suomen- että ruotsinkielisissä. Sen
lisäksi hän oli opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa,
mallipiirtämisen lehtorina Teknillisessä korkeakoulussa sekä piirustuksen
opettajana Suomalaisessa normaalilyseossa. Sen lisäksi hän oli taitava
taidemaalari, joka maalasi erityisesti maisemia, meri- ja satamanäkymiä sekä
muotokuvia.
Berndt Lagerstam maalasi vuosina 1909–1911
muotokuvat kaikkiaan
Taulut ovat nykyään M.M:n huoneistossa
Helsingissä, talossa Liisankatu 2 – Maurinkatu 6.
Valter Forsius M.M:n
puheenjohtajana
Valter Forsius oli M.M:n puheenjohtaja seuran
juhliessa 30-vuotista toimintaansa vuonna 1908. ”Svenska publicistklubben”
ojensi M.M. -kuorolle suuren laakeriseppeleen 11.5.1908 pidetyn
30-vuotisjuhlakonsertin päättyessä. Lisäksi kuoro sai laakeriseppeleet M.M:n
naisilta, joita edustivat rouvat Mili (Emilia) Forsius ja S. Hallman sekä neiti
Stenius, Filharmoniselta seuralta, jota edustivat herrat R. Kajanus ja R. E.
Westerlund, sekä Suomen Laulu -kuorolta, jota edustivat herrat Onni Talas ja
Eino Rautavaara.
Konsertin jälkeen Kaivohuoneella pidetyssä
juhlassa seuran puheenjohtaja Valter Forsius pyysi paistiin päästyä puheenvuoron
ja kohotti kuorolle ja sen ylväälle muistolle 9-kertaisen eläköön-huudon. Hänen
pitämänsä puhe päättyi eläköön-huutoon M.M.:lle, vanhalle ja ikuisesti nuorelle,
sen ylväille muistoille ja sen runsaille tulevaisuudentoiveille. Sen jälkeen
kajahtivat salista kuoron kunniamarssin ”Hur skönt det är ut” sävelet.
Valter Forsius oli seuran puheenjohtajana myös
silloin, kun Berndt Lagerstam maalasi muotokuvia seuran jäsenistä. Sen vuoksi
Valter Forsius on näkyvästi esillä myös ryhmämuotokuvassa, jossa hän on
parhaillaan maljaa kohottamassa. Puheenjohtajakaudesta on muistona kultainen
umpikuorinen taskukello, jonka Valter Forsius sai muistoksi seuralta 13.5.1912.
Seuran jäsenten muotokuvien paljastustilaisuudessa
3.11.1911 esitettiin Frans Lagerstamin riimittelemä runo muotokuvien kohteista,
ensimmäisenä puheenjohtaja Valter Forsiuksesta:
”För Forsius vår främsta skål,
för hövitsmannen utan like;
han har nog i munnen mål,
ordet för i M.M:s rike.
Ej med fraser, stora gester
plär han krydda, smycka
talet;
ej som grannlåtstalare vid fester
eller som de dästa präster,
rada fram båd’ klokt och galet,
likt och olikt sammanmalet.
Bland allvardsorden skämtet yr
som skum på höga vågors
kammar,
skimrande då dagen gryr.
Humorn bryter sina dammar,
glömmer allvaret och
flammar.
Orden flöda
utan möda;
lysa, glöda,
glöda liksom rosenröda,
mogna bär bland furustammar
eller ängens friska gröda; —
och sångarskaran hurrar,
glammar.
— Men vid allvarsorden
är det tyst kring borden,
sångarskaran lyssnar andlös vorden.
Hur påtagligt lyser ej humorn ur han
drag.”
Toisena esimerkkinä voidaan mainita Ossian Aschan,
Valter Forsiuksen serkku ja seuran puheenjohtaja ennen häntä:
”Ett hell för Ossian Aschan,
en aktad sångarveteran
från forna M.M:s dagar.
Oberörd av åldersåren
står han bland oss frisk som
våren,
öböjd av naturens lagar.
Även han har stått i spetsen
för M.M. i talarkretsen. —
Presiderande vid bordet
har han då med kläm fört ordet.”
Aschan,
Adolf Ossian (1860–1939), AS 1877 I B, yo 1877, dipl. ins., fil. tri,
kemian professori HY. Vanhemmat Carl Achates Aschan ja Matilda Helena
Wænerberg, puoliso Elin Enqvist.
Siirtyi M.M:ään, sen puheenjohtaja 1902–1907 ja 1912–1913. Hän sai vuonna
Aschan, Carl
Achates (1827–1912), AS 1845, yo 1845, fil. maist., opettaja Kuopiossa
1866–1890. Vanhemmat Gustaf Adolf Aschan ja Sofia Gustava Arwidsson, puoliso
Matilda Helena Wænerberg.
Aschan,
Johannes (1872–1939), AS 1891 II T, yo 1891, fil. kand., metallialan insinööri,
rahapajan apulaisjohtaja 1915. Vanhemmat Carl Achates Aschan ja Matilda Helena
Wænerberg, puolisot 1. Augusta
Enqvist, 2. Thyra Elisabet Lassel.
Aschan, Karl
Allan (1857–1914), AS 1876(?), yo 1876, apteekkari Helsingissä. Vanhemmat
Carl Achates Aschan ja Matilda Helena Wænerberg, puoliso Hedvig Maria af
Tengström. Siirtyi M.M:ään.
Aschan, Karl
Martin Waldemar (1891–1920), AS 1909 II B, fil. maist. toimi apteekkialalla.
Vanhemmat Karl Allan Aschan ja Hedvig Maria af Tengström. Oli AS:n sihteeri
1911–1914.
Aschan,
Petter Adolf (1818–1896), AS 1838, yo 1837, fil. maist., pappi, Sakkolan
kirkkoherra 1873. Vanhemmat Gustaf Adolf Aschan ja Sofia Gustava Arwidsson,
puoliso Elise Asplund.
Bjugg, Karl Emil (1853–1878), AS 1876 I T, yo
1872. Vanhemmat tilanomistaja Emil Wilhelm Bjugg ja Olivia Karolina Aschan.
Forsius,
Arne Sigfrid (1864–1939), AS 1882 I T, yo 1882, fil. kand, voimistelunopettaja,
Porvoon tuomiokirkon urkuri 1901. Vahemmat Johan Wilhelm Forsius ja Hulda Aurora
Hollmérus, puoliso Johanna Elvira Wikman. Lauloi myös M.M:ssä. Hän sai vuonna
1920 Svenska folkskolans vänner –seuran kultaisen lyyran.
Forsius,
Carl Henrik (1815–1889), AS 1838, yo 1835, fil. maist., opettaja Heinolassa,
opettaja ja rehtori Porvoossa. Vanhemmat Gustav Henrik Forsius ja Henriette
Karolina Tesche, puoliso Amalia Charlotta Aschan. Lisäys: Carl Henrik Forsiuksen tyttären
Agneksen ja tämän puolison Nils Ferdinand Spolanderin jälkeläisissä on ollut
kuorolaulun harrastajia useassa sukupolvessa heidän pojastaan Raimo
Spolanderista (myöh. Puolanne) alkaen. Osa hänen jälkeläisistään on ottanut
uudelleen suvun vanhan nimen Spolander. Spolander–Puolanne suvun kuorolaiset
ovat laulaneet "suomenkielisten" kuoroissa, erityisesti Ylioppilaskunnan
Laulajissa (YL), paitsi Harri Spolander Akademiska Sångföreningenin kuorossa.
(Tietoja antanut Harri Spolander kesäkuussa 2010.)
Forsius,
Eiler (1897–1951), AS 1916 II B, yo 1915, diplomiekonomi, agronomi, Vihdin
Säästöpankin johtaja. Vanhemmat Valter Voldemar Forsius ja Emilia (Mili) Sofia
Lilius, puoliso Saara Margareta Elisabet Hiidenheimo.
Forsius,
Gerhard (1881–1939), AS 1904 I T, yo 1903, pankinkamreeri Helsingin
Säästöpankissa. Vanhemmat Johan Wilhelm Forsius ja Hulda Aurora Hollmérus,
puoliso Maria Jedescheff. Lauloi myöhemmin M.M:ssä ja sai vuonna
Forsius
Harald Christian (1873–1950), AS 1893(?), yo 1892, maanmittari, Itä-Uudenmaan
paloapuyhdistyksen toimitusjohtaja Porvoossa. Vanhemmat Johan Wilhelm Forsius ja
Hulda Aurora Hollmérus, puoliso Jenny Alina Hollmérus. Oli Porvoon seudun laulu-
ja musiikkiliiton puheenjohtaja.
Forsius,
Irmer (1892–1930), AS 1912(?) II T, yo 1912, jääkärimajuri, ammattisotilas,
pataljoonankomentaja Uudenmaan rykmentissä. Vanhemmat Valter Voldemar Forsius ja
Emilia (Mili) Sofia Lilius, puolisot 1. Dagny Ilona Linnea Sabelli, 2. Alma
Verna Biese.
Forsius,
Kristian Fredrik (1825–1905), AS 1845, yo 1843, fil. maist., lääket. ja kir,
tri, Uusikaarlepyyn piiri- ja kaupunginlääkäri. Vanhemmat Gustav Henrik Forsius
ja Henriette Karolina Tesche, puoliso Olivia Johanna Charlotta Witting.
Forsius,
Valter Voldemar (1856–1939), AS 1876 II T, yo 1875, fil. maist.,
kuuromykkäinkoulun opettaja, aistivialliskoulujen tarkastaja ja kouluneuvos
kouluhallituksessa. Vanhemmat Carl Henrik Forsius ja Amalia Charlotta Aschan,
puoliso Sofia Emilia (Mili) Lilius. Siirtyi
Krogerus,
Rolf (1882–1965), AS 1901 I B, yo 1900, fil. tri., luonnonhistorian yliopettaja
Ruotsalaisessa normaalilyseossa. Vanhemmat Viktor Alexander Krogerus ja Naëma
Johanna Forsius, puoliso Ruth Johanna Relander. AS:n sihteeri 1903–1904.
Myöhemmin M.M:ssä, varapuheenjohtaja 1917–1919.
Lagerstam, Berndt Erik (1868–1930), M. M. I basso,
myös baritonisolisti, yo 1889, arkkitehti, piirustuksenopettaja, taidemaalari.
Vanhemmat kruununnimismies Frans Henrik Lagerstam ja Hilda Karolina Ottilia
Ahnger, puoliso Hilda Augusta Ulrika Ahnger. M.M:n kultainen ansiomerkki
1911.
Lagerstam,
Frans (1862–1927), maanmittausinsinööri, M.M.:n ”hiljainen” jäsen. Vanhemmat
kruununnimismies Frans Henrik
Lagerstam ja Hilda Karolina Ottilia Ahnger, puoliso Elin Sofia Westlin. Harrasti
runojen kirjoittamista.
Wænerberg, Gabriel Mauritz
(1818–1887), AS 1838, yo 1834, fil. maist., teol. tri., esittelijäsihteeri
senaatin kirkollisasiain toimituskunnassa. Vanhemmat tykkijunkkari,
ratsutilallinen Johan Peter Wænerberg ja Helena Lucia Witting,
puoliso Agatha Sofia Aschan.
Wænerberg, Thorsten Adolf
(1846–1917), AS 1865 II B, yo 1865, taidemaalari, Suomen taideyhdistyksen
intendentti. Vanhemmat Gabriel Mauritz Wænerberg ja Agatha Sofia Aschan,
puoliso Emilia Fredrika Nyström.
Tämä kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2008
tervehdyksenä Henrik ja Harriet Forsiukselle heidän timanttihääpäivänsä
(18.3.2008) johdosta.
Lukijoita, joilla on kirjoitukseen lisätietoja tai
oikaisuja, pyydetään ilmoittamaan niistä kirjoittajalle sähköpostilla arnoldus@saunalahti.fi
.
Lähteitä:
Akademiska Sångföreningen 1838–1938. Redigerad av
Finn E. Sommerschield. Historiken författad av Guy Topelius, Otto Ehrström,
Gunnar Söderlund, Knut von Hertzen, Öyvind Stadius. Akademiska Sångföreningen.
Helsingfors 1938. (Matrikel över Akademiska Sångföreningens medlemmar 1839–1938
av Per Erik Gadd.) [Arne Forsiuksen kuva on tästä teoksesta.]
Forsius, V.: Resan till Peterhof. Ett minne från
gamla M.M., upptecknat av Valter Forsius. Teoksessa: M.M. 1878–1928. Helsingfors
1928 (sivut 30–38).
M.M. 1878–1928. [Huvudredaktör Verner Hougberg.]
Helsingfors 1928.
M.M. Stockholmsfärden 1902. (Uno Öller).
Sällskapet M.M. Helsingfors 1902. [Sensuroituja kohtia on sivuilla 29 (2), 34,
42, 47.]
Sällskapet MM:s årsbok 1958–1959. 29 årgången.
Årsbokens redaktion Torsten Paulig, Gustav Thulé. Helsingfors 1959.
”Vi äro Muntra musikanter…” Festskrift I anledning
av Sällskapet M.M:s 70-årsjubileum. Helsingfors 1948.
Suullista ja
kirjallista lisätietoa on antanut Erik Lagerstam (s. 1919) sedästään Frans
Lagerstamista ja isästään, taiteilija Berndt Erik Lagerstamista
helmi-maaliskuussa 2008, mistä esitän hänelle parhaat kiitokset. Hän on myös
antanut käyttööni M.M. -kuoroa koskevaa kirjallisuutta.
TAKAISIN
KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA
HAKEMISTOON