Arno Forsius

Astrologian vaiheita

Astrologia perustuu uskomukseen, että tähdet pystyvät vaikuttamaan maailman ja ihmisten kohtaloihin. Astrologia (kreik. astron, tähti; logos, tieto) tarkoittaa taitoa ennustaa tähdistä. Siitä on erotettava astronomia (astron, tähti; nomos, harrastaja), joka merkitsee nykyään tieteellistä tähtien tutkimusta eli tähtitiedettä.

Tähdistä ennustamisen taito ja tähtitiede esiintyivät rinnakkain vuosituhansia. Useissa Keski- ja Etelä- Euroopan yliopistoissa oli astrologian oppituoleja vielä keskiajan lopulla. Esim. 1500- ja 1600-lukujen vaihteen tienoilla eläneet kuuluisat tähtientutkijat Nicolaus Kopernikus, Tyko Brahe ja Johannes Kepler laativat tieteellisten tutkimustensa ohella horoskooppeja.

Tähdet ja luonnon kiertokulku

Astrologian vaiheisiin perehdyttäessä on muistettava, että aina uuden ajan alkuun saakka maata pidettiin koko maailmankaikkeuden keskipisteenä, jota ympäröivät kiintotähtien taivaankansi ja kiertotähtien kehät. Silloisen käsityksen mukaan aurinko ja kuu kuuluivat seitsemän tunnetun kiertotähden joukkoon.

Kaikissa kehittyvissä kulttuureissa ihmiset ovat jo varhain havainneet vuodenaikojen vaihtelujen ja auringon korkeuden välisen yhteyden. Vaikka lämpötilojen ero vuodenaikojen välillä onkin päiväntasaajan lähettyvillä suhteellisen vähäinen, niin sielläkin luonnon näännyttävät kuivuuden kaudet ja kaiken jälleen elvyttävät sadekaudet tulvineen seurasivat auringon korkeuden vaihteluja.

Kun keväällä Seulasten tähtikuvio ilmaantui esiin auringon takaa, tiesivät muinaiset babylonialaiset, että kevätmyrskyjen aika oli käsillä. Egyptiläiset taas olivat jo tuhansia vuosia sitten havainneet, että Orionin tähtikuvioon kuuluvan Siriuksen paljastuminen auringon takaa ilmoitti vuodesta toiseen tavattomalla säännöllisyydellä Niilin tulvien alkamisen ja Niilin tulva oli koko Egyptin elämän edellytys.

Tähdet ja ihminen

Auringon nousun ja laskun aiheuttama vuorokauden vaihtelu määräsi ihmisen elämän perusrytmin ammoisista ajoista lähtien. Uusi kuu havaittiin syntyväksi aina 29 ½ vuorokauden kuluttua ja kuun kierron pituus eli kuukausi on varmaankin ollut ensimmäinen päivänkiertoa pitempi ajan mitta.

Auringon vaikutukset luontoon ja sen antimiin tulivat selvästi esiin jo varhaisissa kulttuureissa. Periaatteessa lähes kaikki inhimillinen toiminta voitiin aikaisemmin johtaa tavalla tai toisella auringon tahdittamien vuodenaikojen, päivärytmin ja sääolojen vaikutuksista.

Täyden kuun aika on aina vanginnut ihmisten mieliä. Eikö se vielä nykyäänkin ole rakastuneiden haaveilujen otollisinta aikaa? Sitäpaitsi sukukypsässä iässä olevilla naisilla säännöllisten synnytinvuotojen alkamisen väliaika on kuun kierron mittainen ja juuri siitä syystä vuotoja sanotaan kuukautisiksi. Meretkin tottelivat kuun liikettä taivaalla, sillä vuoroveden vuoksi ja luode seurasivat sitä.

Tähtitaivaan tunteminen

Muinaiset babylonialaiset tunsivat alunperin viisi kiertotähteä, jotka olivat myöhemmän latinankielen mukaan Sol (aurinko), Luna (kuu), Merkurius, Venus ja Mars. Kun sitten löydettiin kaksi uutta kiertotähteä, Jupiter ja Saturnus, luvusta seitsemän tuli joka suhteessa ”pyhä luku". Viikosta tuli seitsenpäiväinen ja värit jaettiin seitsemään pääväriin, sävelet seitsemän jaksoihin sekä ruumis seitsemään osaan.

Vuosituhansien aikana ihminen on mielikuvituksessaan yhdistellyt tähtien taivaalle muodostamia kuvioita ryhmiksi, jotka ovat hänen mielestään esittäneet jumaliin, taruihin tai eläimiin liittyviä aiheita. Aivan erityisessä asemassa ovat olleet ns. Eläinradan muodostavat tähtitaivaan kuviot, joiden kautta aurinko, kuu ja kiertotähdet näyttävät kulkevan vuotuisella radallaan.

Noin vuonna 2000 eKr aurinko sijaitsi kevätpäivän tasauksen aikoihin Oinaan tähtikuviossa, jota silloin nimitettiin tästä syystä Päiväläiseksi. Tästä aurinko näytti liikkuvan siten, että se lähimain kuukauden ajan viipyi tähtikuvioissa, joiden nimet olivat vilkkaan mielikuvituksen niille antamien hahmojen mukaan Härkä (aik. Härkävaljakko), Kaksoset, Rapu, Leijona, Neitsyt (aik. Elonleikkaaja), Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris (aik. Vuohikala), Vesimies, Kalat ja vuoden umpeutuessa jälleen Oinas.

Koska maan kuvitellun pyörimisakselin asento on muuttunut koko ajan, on myöskin auringon näennäinen sijainti kevätpäivän tasauksen aikana siirtynyt suhteessa Eläinrataan. Nykyään aurinko onkin tuona ajankohtana Vesimiehen tähtikuviossa. Sen vuoksi puhutaankin nyt ”Vesimiehen ajasta”. Vaikka auringon sijainti Eläinradan tähtikuvioihin nähden on muuttunut, laativat nykyiset tähdistä ennustajat eli horoskooppien laatijat ennustuksensa yhä 4000 vuoden takaisen tähtitaivaan mukaan.

Muinaisten babylonialaisten aikana, jolloin tähtikuviot ovat yleensä saaneet nimensä, sattui Kaksoisvirran maassa vuoden alun sateiden ja tulvien aika Kauriin, Vesimiehen ja Kalojen merkeissä. Siitä syystä nykyisen Kauriin tähtikuvion nimi olikin silloin Vuohikala. Neljä kuukautta myöhemmin aurinko oli Elonleikkaajan merkissä, jota egyptiläisten myöhemmin antaman nimen Suuri Äiti mukaan alettiin kristinuskon vaikutuksesta nimittää Neitsyeksi.

Elonleikkaajan tähtikuvio oli selvästikin saanut aikanaan nimensä viljan korjaamisen ajankohdan mukaan. Kala tuli kristikunnassa Kristuksen vertauskuvaksi 300-luvulla ainakin osaksi sen johdosta, että auringon sijainti kevätpäivän tasauksen aikana oli siirtynyt Oinaan tähtikuviosta Kaloihin noin 100 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen.

Myös Linnunradan ulkopuolella oleva tähtitaivas jaettiin mielikuvitukseen perustuviin tähtikuvioihin, joiden nimet heijastelivat alunperin babylonialaisten maailmankuvaa ja jumalolentoja. Yksittäisten tähtien nimet ovat enimmäkseen kreikkalaisten antamia ja ne on otettu suureksi osaksi heidän jumaltaruistaan.

Tähtien vaikutus maailmaan

Jo babylonialaisten keskuudessa syntyi käsitys, että se Eläinradan merkki, jossa aurinko kulloinkin sijaitsi, vaikutti jollakin erityisellä tavalla aurinkoon. Olihan nimittäin joka vuosi todettu, että auringon ollessa Vesimiehen ja Kalojen tähtikuvioissa oli sadeaika. Tällöin kuviteltiin, että päivän jumala oli antanut Eläinradan tähtikuvioiden hengille tehtäväksi voimistaa tai heikentää auringon säteitä ja lisätä tai vähentää niiden kosteutta.

Samalla tavalla näytti ilmeiseltä, että tähtikuviot vaikuttivat myöskin muihin kiertotähtiin, jollaisena aurinkoakin pidettiin. Siten esim. Ravun ja Leijonan tähtikuvioiden uskottiin vaikuttavan kuivattavasti aurinkoon ja kuuhun, koska auringon ollessa näissä tähtikuvioissa oli todella kuivuuden aika. Jos kuu sattui olemaan näissä merkeissä, ei ollut sopivaa kylvää, vaan piti mieluummin odottaa kuun siirtymistä kosteampiin tähtikuvioihin.

Tähtikuvioilla uskottiin olevan myös vaikutuksia, jotka liittyivät niille nimensä antaneisiin olioihin. Niinpä Eläinradassa Leijona edusti rohkeutta, Skorpioni vaaraa jne. Näiden vaikutusten arveltiin ilmenevän myös niiden ihmisten elämässä, jotka sattuivat syntymään auringon ollessa kyseisessä tähtikuviossa. Vaikutuksen määrää taas riippui siitä, oliko tähtimerkki nousemassa vai laskemassa syntymän hetkellä.

Myös auringon, kuun ja muiden kiertotähtien uskottiin vaikuttavan maailmaan. Yksittäisen kiertotähden vaikutus määräytyi käsityksen mukaan sen paikasta tähtitaivaalla ja kiertotähtien yhteisvaikutus sen mukaan, mikä niiden keskinäinen asema eli havaitsemissuuntien välinen kulma oli. Erityisen merkityksellisiä olivat taivaankappaleiden konjunktiot eli niiden sattuminen taivaalla samaan kohtaan. Myöhemmin kiertotähtien radat jaettiin, samaan tapaan kuin kuulla, kuumiin, kylmiin, kuiviin ja kosteisiin alueisiin. Sen lisäksi kiertotähtien vaikutuksen voimakkuuden pääteltiin vaihtelevan mm. eri viikonpäivien mukaan.

Tähtitarhan säännöllisesti toistuvien ilmiöiden lisäksi ennustusten perusteena käytettiin muitakin taivaan ja ilman tapahtumia, esim. auringon- ja kuunpimennyksiä, pyrstötähtien ilmaantumista sekä auringon ja kuun kehiä tai vierusaurinkoja. Epäsäännöllisistä ilmiöistä tehtiin ennustuksia, jotka koskivat kuivuutta, sadetta ja myrskyjä, kulkutauteja ja poikkeuksellista kuolleisuutta, sotia ja valtiollisia kiistoja, hallitsijoiden ja valtahenkilöiden kuolemaa tai vallasta suistumista. Nämä ennustukset olivat yleensä elämää ja luontoa uhkaavia.

Tieteellinen astrologia

Kreikkalaiset kehittivät astrologiasta matemaattisen tieteen. Heitä kiinnostivat erityisesti kiertotähtien väliset kulmat ja niistä aiheutuvat vaikutukset ihmisen elämään. Luotettavien ennustusten laatimista varten tarvittiin monimutkaisia tauluja, efemeridejä, joiden mukaan taivaankappaleiden sijainti haluttuna aikana voitiin määrittää.

Rooman valtakunnassa 100-luvulta alkaen astrologiasta tuli ensimmäisen kerran selvästi liikeyritys. Lukemattomat kaldealaisiksi itseään nimittävät ennustajat laativat halukkaille maksua vastaan horoskooppeja (kreik. hora, hetki -tai syntymähetki; skopein, katsoa) eli ennustuksia sekä koko elämää että tulevaa viikkoa varten.

Keskiajan alkupuolella astrologian opit olivat kiteytyneet uskontoon verrattavaksi tieteeksi. Sen ehdottomia auktoriteetteja olivat Rooman hellenistisellä kaudella Ptolemaios (n. 100—170) ja arabikulttuurin kukoistuskaudella Albumasar eli Abu Mashar (787—886), joiden luomiin sääntöihin vedottiin satojen vuosien ajan.

Astrologian harjoittajien keskuudessa esiintyi useampia koulukuntia, joiden käsitykset saattoivat poiketa toisistaan, joskus varsin jyrkästi. Olipa koulukunta mikä tahansa, jäi horoskoopin tulkinnassa aina mahdollisuus selityksille, jos ennustukset eivät osuneet oikeaan. Astrologiasta oli tullut tiede, jota ei voitu osoittaa vääräksi.

Aikaa myöten tähdistä ennustamisen taitoon liittyi aina vain hienompia vivahteita. Horoskooppien laadinta oli tullut tavattoman vaikeaksi ja siihen pystyivät ainoastaan matematiikan taitajat, joilla oli käytössään tarvittavat tähtitaulukot, efemeridit. Astrologista käytettiinkin usein nimitystä matemaatikko.

Tähdet ja ihmiskohtalot

Tähtien vaikutukset ihmisten kohtaloihin ilmaistiin horoskoopeilla ja niiden selityksillä. Paperille piirrettiin tavallisesti ympyrä, joskus neliö, jonka kehä jaettiin 12 osaan Eläinradan tähtikuvioiden mukaan. Kehän osien päistä kuvion keskipisteeseen vedetyillä viivoilla kuvio jaettiin kahteentoista alueeseen, joita kutsuttiin huoneiksi.

Huoneet luettiin vastapäivään numerojärjestyksessä, jossa I vastasi Oinaan tähtimerkkiä, ja ne merkitsivät seuraavia elämän alueita: I syntymä ja elämänkulku, II rikkaus, III sisarukset, IV vanhemmat ja vanhuus, V lapset, VI terveys, VII avioliitto, VIII kuolema ja kuolintapa, IX uskonto ja matkat, X ammatti ja elämänarvot, XI ystävät ja hyväntekijät sekä XII vihamiehet. 12 auringon huoneen lisäksi voitiin horoskoopin piiri jakaa 28 kuun huoneeseen, joista jokaisella oli myöskin oma merkityksensä.

Taivaankantta kuvaavaan horoskooppikaavaan merkittiin kiertotähtien eli auringon, kuun, Marsin, Merkuriuksen, Venuksen, Jupiterin ja Saturnuksen asemat ihmisen syntymähetkellä. Sen lisäksi horoskooppiin merkittiin kulloinkin nousemassa ja laskemassa oleva eläinradan tähtikuvio. Taivaankappaleiden ja tähtikuvioiden sijainnista horoskoopin eri huoneissa ja kiertotähtien välisistä kulmista tehtiin johtopäätökset ihmisen kohtaloista.

Kristinusko ja astrologia

Kristinuskolla ja astrologialla näytti olevan alusta pitäen jotakin yhteistä. Vanhassa testamentissa sanottiin jo, että Luoja on asettanut taivaankappaleet merkeiksi. Johannes Kastajalla oli opetuslapsia yhtä monta kuin kuukaudessa päiviä, nimittäin 29 miestä ja puolikasta vastaava nainen. Jeesuksella taas oli yhtä monta opetuslasta kuin Eläinradassa oli tähtimerkkejä. Kaiken lisäksi Raamatun kertomuksen mukaan uusi tähti oli ilmoittanut Jeesuksen syntymästä.

Jumalan äiti vastasi Neitsyen tähtikuviota, jolle babylonialaiset olivat aikaisemmin antaneet nimen Elonleikkaaja ja egyptiläiset Suuri Äiti. Kristinuskon kaudella Marian syntymäpäiväksi nimettiin 8.9., jolloin Neitsyen tähtikuvion sirppitähti tuli esiin auringon takaa ja Marian taivaaseen astumisen päiväksi säädettiin 15.8., jolloin sama tähti painui piiloon auringon taakse. Sen lisäksi Jeesuksen syntymäpäiväksi määrättiin 25.12., kun Konstantinus Suuri oli kohottanut kristinuskon Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi. Tämä päivä oli aikaisemmin ollut talvipäivän seisauksen kunniaksi auringon juhlapäivä.

Kristillinen kirkko ei voinut kuitenkaan varauksetta hyväksyä tähdistä ennustamista, joka selitti ihmiselämän kohtaloineen pelkästään tähtien sijainnin seurauksiksi. Tällöin Jumalan tahto ei olisi enää ollut tutkimaton ja Jumalan teot olisivat olleet tähdille alistettuja. Armon kautta tapahtuva lunastus olisi silloin ollut sattumanvaraista eikä Jumalan tahdosta riippuvaa. Kukaan ei olisi enää ollut vastuussa itsestään, jos tähdet olisivat määränneet ihmisen luonteen ja teotkin. Siksi kristikunnan jumaluusoppineet taistelivat tähdistä ennustamista vastaan, mutta huonolla menestyksellä.

Arabialainen kulttuuri levisi 1100-luvulla Eurooppaan ja aiheutti kaikinpuolisen virkistyksen monilla tieteen aloilla. Silloin astrologiakin nousi uuteen kukoistukseen. Astronomia eli tähtitiede kehittyi voimakkaasti, kun astrologiaa varten pyrittiin laatimaan entistä tarkempia taulukoita tähtien asemien laskemiseksi eri ajankohtina.

Kristinusko joutui alistumaan astrologian edessä. Kirkko tyytyi siihen, että astrologia merkitsi tietoa tietyn kohtalon mahdollisuudesta, mutta ei sensijaan mitään pakottavaa ennustetta, joka olisi määrännyt ihmisen kohtaloista. Näin säilyi mahdollisuus vapaaseen tahtoon ja Jumalan armon kautta tapahtuvaan pelastukseen.

Astrologia levisi kuitenkin hyökyaallon tavoin kautta koko kristityn ja muunkin maailman. Kaikki toiminta sopeutettiin tähtien kulkuun. Kukaan arvostaan kiinni pitävä mies, olipa hän sitten hallitsija tai porvari, ei ryhtynyt mihinkään toimeen tutkimatta ensin tähtien asemaa tai kysymättä neuvoa astrologilta.

Lääketiede ja astrologia

Kreikkalaisten ajoista lähtien ihmisen sairauksien oli katsottu johtuvan pääasiassa sen neljän nesteen, nimittäin veren, mustan sapen, keltaisen sapen ja liman epätasapainosta. Pidettiin itsestään selvänä, että tähdet vallitsivat myös näiden nesteiden tasapainoa. Siinä suurin merkitys oli kiertotähdillä. Veri kuului Jupiterille ja Venukselle, musta sappi Saturnukselle, keltainen sappi Marsille ja lima Kuulle.

Lima oli sairauksien kannalta tärkein elimistön neste ja näin ollen Kuulla oli erittäin merkittävä osuus ihmisen elimistöön. Olivathan silloisen käsityksen mukaan aivot, ymmärryksen olinpaikka, limasta muodostuneet ja siten erityisesti Kuun vaikutuksen alaisena.

Edellä mainitusta oli tietenkin suoranaisena seurauksena, että taivaankappaleilla oli vaikutusta sekä tautien syntyyn että niiden paranemiseen. Astrologian oppien mukaan sairastuminen oli tähtitaivaan ennalta määräämä kohtalonomainen asia, johon ei syntymänsä jälkeen voinut paljonkaan vaikuttaa tapaturmien välttämistä ehkä lukuunottamatta.

Tautien parantamista sen sijaan voitiin auttaa valitsemalla taivaankappaleiden vaikutuksen kannalta edulliset hoitokeinot ja ajankohdat. Kuviteltiinpa käytettyjen rohdosten voiman riippuvan ratkaisevasti siitä, mikä taivaankappaleiden ja erityisesti kuun sijainti oli niiden talteenottamisen hetkellä.

Roomalaisen Pliniuksen noin vuonna 50 kertoman mukaan Massiliassa elänyt lääkäri Crinas keksi yhdistää astrologian ja lääketieteen "matemaattiseksi päiväkirjaksi" eli astrologiseksi kalenteriksi. Marcus Manilius puolestaan kirjoitti noin vuonna 100 viisiosaisen runomuotoisen teoksen "Astronomicon", jossa opetettiin myös eläinradan merkkien vaikutukset eri ruumiinosiin. Näin astrologian merkitys lääkintätaidossa kasvoi edelleen.

Ihmisen päätä ja kasvoja hallitsi Oinas. Kaula ja kurkunpää kuuluivat Härän vaikutuspiiriin. Käsivarret ja kädet sopivat parillisina Kaksosten suojelukseen. Rintaa varjeli Rapu saksineen. Leijona hallitsi sydäntä, kun taas Neitsyt suojeli maksaa ja keuhkoja. Vaaka varjeli suolistoa ja sisäelimiä. Skorpioni hallitsi ”salaisia paikkoja” eli ulkoisten sukuelinten seutuja. Jousimiehen alueeseen kuului lantio ja Kauriille polvien seudut. Vesimies varjeli pohkeita ja Kalat jalkateriä.

Kiertotähdet vallitsivat ihmisruumista silloisten käsitysten mukaan seuraavasti: Aurinko ruumiin oikeaa puoliskoa ja kuu vasenta, Saturnus erityisesti pernaa, Jupiter keuhkoja, Mars sukuelimiä, Venus vatsaontelon elimiä ja Merkurius käsivarsia.

Keskiajan loppupuolella lääketiede joutui lähes täysin astrologian valtaan. Kreikkalaisten perustama, havaintoihin perustuva ihmisten tutkiminen ja hoitaminen unohtuivat melkein kokonaan. Tähtitaivaan, kiertotähtien ja Eläinradan tähtikuvioiden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille ja sairauksille kehittyi järjestelmä, jonka pyrittiin ottamaan huomioon kaikessa.

Astrologian oppirakennelma oli varsin monimutkainen eikä oppimattomilla ihmisillä ollut mitään edellytyksiä noudattaa sen sääntöjä. Niinpä ei osattu käyttää hyväksi "hyviä hetkiä" sairauksien hoidossa, ja mikä pelottavinta, tietämättömyyden vallitessa saatettiin suorittaa hoitotoimenpiteet aikoina, jolloin niistä oli suoranaista haittaa.

Ihmiskunnan avuksi tuli kuitenkin kirjapainotaito. Suonenisku oli aina 1800-luvulle asti tärkein hoito melkeinpä kaikissa taudeissa. Jo 1480-luvulla painettiin ensimmäiset kuun vaiheita esittelevät kalenterit, joissa annettiin ohjeita edullisista suoneniskupäivistä. Näistä alunperin lääkärien laatimista kalentereista kehittyivät painetut almanakat, joissa kuukausien päiväluettelot saivat vähitellen yhä tärkeämmän sijan.

Päiviin liittyvät astrologiset erikoispiirteet ilmaistiin Eläinradan tähtikuvioita, aurinkoa, kuuta ja muita kiertotähtiä sekä niiden asemaa osoittavien merkkien avulla. Sitäpaitsi käytettiin erityisiä merkkejä osoittamaan, milloin tietyt asiat saatettiin suorittaa tavallista edullisemmin. Kaksoisristi tarkoitti hyvää ja yksinkertainen risti kohtalaista suoneniskupäivää, kuusisakarainen tähti hyvää lääkkeen nauttimispäivää, kuppaussarvi hyvää kuppaamis- ja kylpemispäivää, kannellinen ruukku hyvää lapsen vierottamispäivää ja apilanlehti hyvää kylvö- ja istutuspäivää. Myös huonoa ja hylättävää päivää varten oli oma merkkinsä.

Almanakasta tuli jokamiehen opas terveydenhoitoon ja muihin tavalliseen elämään liittyvissä asioissa. Usein niissä oli painettuna myös ihmisruumiin kuva, johon oli merkitty suoneniskun suorittamista varten, mitä osia ruumiista kukin taivaankappale vallitsi. Ei ollut nimittäin samantekevää, mistä suonesta verta laskettiin almanakan osoittamana "hyvänä päivänä”.

Kun almanakan sivut olivat aivan liian ahtaat monimutkaisten sääntöjen selostamista ajatellen, alettiin almanakkojen liitteenä julkaista erityistä ennustuskirjaa, jossa selvitettiin tarkemmin päivien edullisuutta tai epäedullisuutta tiettyjen tehtävien kannalta. 1600-luvun alkuvuosina tulivat almanakkoihin mukaan astrologiset sääennustukset.

Kiertotähtien, aurinko ja kuu mukaanluettuna, sijainti toisiinsa ja Eläinradan merkkeihin nähden oli silloisten käsitysten mukaan syynä ukkosen, sateen, tuulen, myrskyn, sumun, pakkasen, kuumuuden, suojasään ja kaikkien muidenkin sääilmiöiden esiintymiseen. Astrologiset sääennustukset eivät tietenkään osuneet oikeaan kuin sattumalta, mutta sitä puolusteltiin sillä, että Jumala ei ollut sidottu tähtien vaikutukseen ja että hän voi ohjata ja muuttaa kaiken toisinkin tahtonsa mukaan.

Astrologian valta väistyy

Luonnontieteiden kehittyessä ja tiedon lisääntyessä uuden ajan alkupuolelta lähtien alkoi astrologian valtakausi vastaavasti väistyä. Yhä useammin kiinnitettiin huomiota ennustusten virheellisyyteen ja ruvettiin vaatimaan astrologian hylkäämistä tieteenä. Kauimmin hyväksyttiin säätä koskevat ennustukset. Syntynyt taistelu oli pitkällinen eikä se ole vieläkään astrologiaa kokonaan nujertanut.

Astrologian tukipylväs on ollut almanakka, joka on muuttunut hyvin hitaasti vuosisatojen kuluessa. Suomalaisten tekemien almanakkojen sarja alkaa vuodesta 1608 ja ensimmäiset niistä laati Sigfridus Aronus Forsius Tukholman ja vuonna 1623 Turun horisontin mukaan. Ne olivat tyypillisiä astrologisia almanakkoja ennustuskirjoineen. Ensimmäinen suomenkielinen almanakka ilmestyi Turussa vuonna 1705 Laurentius Tammelinin julkaisemana. Sääennustukset jäivät lopullisesti pois vasta vuoden 1887 almanakasta lähtien.

Muutoin tähtitieteelliset merkinnät ovat almanakoissa säilyneet meidän päiviimme asti. Vaikka jo 1600-luvun alussa kaukoputken keksimisen jälkeen voitiin todeta, että kuussa ei ole silmiä, nenää ja suuta, kuten aikaisemmin uskottiin, jäivät nämä kasvonpiirteet pois almanakan kuulta vasta vuonna 1970. Mätäkuu, astrologiaan ja kansanperinteeseen vahvasti liittynyt ajanjakso, oli mukana suomalaisessa almanakassa vielä vuonna 1995.

Astrologia elää sitkeästi edelleen. Jokainen itseään arvossa pitävä aikakauslehti katsoo aiheelliseksi julkaista viikottain, kuukausittain tai vuosittain ennustuksia eri eläinradan tähtimerkkien vaikutuksen alaisena syntyneille henkilöille. On olemassa lukuisia astrologeja, jotka pyynnöstä ja korvauksesta laativat syntymähoroskooppeja ja muita astrologisia ennustuksia niitä kaipaaville ja niihin uskoville ihmisille.

Nykyajan astrologeja ei häiritse lainkaan, että Eläinradan tähtikuvioiden kehä on vuosituhansien aikana pyörähtänyt niin, että auringon sijainti kevätpäivän tasauksen sattuessa on siirtynyt Oinaan tähtikuviosta ensin Kristuksen syntymän aikoina Kalojen tähtikuvioon ja nyt Vesimiehen tähtikuvioon. Tästä huolimatta he laativat Eläinrataan perustuvat ennustuksensa 4000 vuotta vanhojen sijaintien perusteella.

Astrologia elää vielä vaihtoehtoisessa lääkinnässä mm. siten, että antroposofi Rudolf Steinerin opin mukaan lääkkeeksi käytettävät mistelinoksat on poimittava talteen tiettyjen kuunvaiheiden aikana, jotta niillä olisi mahdollisimman suuri teho. Ainoa almanakkaan yhä liittyvä astrologinen ennustusmuoto on kalakalenteri, joka noudattaa sekin yksinomaan kuun vaiheita.

Loppusanat

Astrologia ja ennenkaikkea usko siihen ovat tavallisimmin olleet kehitystä jarruttavia tekijöitä. Toisaalta on kuitenkin todettava, että astrologian mukana läntinen maailma sai arabialaisen kulttuurin kautta paljon muuta unhoon jäänyttä tietoa ja että pyrkimys astrologisten ennustusten tarkkuuden lisäämiseksi nopeutti tähtitieteen kehitystä uuden ajan alussa.

Astrologia on esimerkki ihmisen luoman kulttuurin harharetkistä uteliaisuuden poluilla. Vaikka tähdet eivät määrääkään kohtaloamme, niin niiden mukaan laaditut astrologiset ennustukset ovat vaikuttaneet ihmisten ajatteluun ja tekoihin tavalla, jonka merkityksen mittaaminen tuskin lienee mahdollista.

Kirjoitus perustuu Päijät-Hämeen tutkimusseuran Studia universalia -luentoon 29.9.1981. Tarkistettu 25.3.1999

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA TAI LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON