Arno Forsius

Avellan, Nils (1749–1780) – kaupunginlääkäri, anatomian professori

Nils Avellan oli Turun akatemiassa ensimmäinen anatomian professori, joka nimitettiin vuonna 1778 perustettuun uuteen virkaan. Samalla anatomian opetus erotettiin lääketieteen professorin muusta opetusalasta. Varat virkajärjestelyihin saatiin lääketieteen professori Johan Haartmanin ja kaivospatruuna, asessori Johan Hisingerin yhteisenä lahjoituksena.

Turun katedraalikoulun käytyään Nils Avellan kirjattiin vuonna 1766 ylioppilaaksi Turun akatemiaan, jossa hän opiskeli aluksi filosofiaa ja kemiaa. Hänelle myönnettiin Mårten Segercrantzin stipendi vuosina 1768–1771 ja hän toimi amanuenssina kemian laboratoriossa vuonna 1770. Professori Johan Haartmanin luona asuessaan Avellan kiinnostui lääketieteestä. Hän kuunteli myös Haartmanin luentoja vuosina 1771–1772 ja puolusti vuonna 1771 stipendiaattiväitöksenä Haartmanin kirjoittamaa tutkielmaa "De Apoplexia". Sen jälkeen Avellan palasi kemian pariin ja puolusti vuonna 1772 maisterinväitöksenä Pehr Adrian Gaddin laatimaa tutkielmaa "Tentamen speciminis Chemiae opticae". Avellan promovoitiin maisteriksi vuonna 1772.

Avellan aloitti varsinaisesti lääketieteen opinnot Turun akatemiassa vuonna 1772. Hän matkusti kuitenkin jo vuonna 1773 Ruotsiin ja opiskeli aluksi Tukholmassa anatomiaa professori Roland Martinin johdolla. Tämä oli eräs niistä lääketieteilijöistä, jotka jo silloin kannattivat kirurgisten taitojen opettamista myös lääkäreille. Tukholmasta Avellan siirtyi Upsalaan jatkamaan lääketieteen opintoja ja valmisti siellä tohtorinväitöskirjansa "Dissertatio Physiologica de Perspiratione Insensibili", joka tarkastettiin vuonna 1775 Carl von Linnén johdolla. Avellan sai lääketieteen tohtorin arvon Upsalassa vuonna vuonna 1775.

Samoihin aikoihin avoimeksi tulleeseen Turun kaupunginlääkärin virkaan oli kaksi ehdokasta, Linnén puoltama Avellan sekä kaupungin porvariston suosima Nils Wasström, joka oli Turun akatemian apteekkarin poika. Virkaa pidettiin avoimena Avellanin opiskellessa edelleen Upsalassa. Opintojen päätyttyä hänet nimitettiin helmikuussa 1776 Turun kaupunginlääkäriksi ja samalla Kupittaan terveyslähteen intendentiksi.

Tammikuussa 1777 akatemiaan perustettiin lääketieteen apulaisen virka anatomian prosektoria (leikkelyavustaja) varten. Viran hoitaminen liitettiin kaupunginlääkärin tehtävään ja Avellanille maksettiin prosektorin tehtävästä 300 taalarin vuotuinen palkka sen 300 taalarin lisäksi, jonka hän sai kaupunginlääkärin virasta. Näin Avellanista tuli akatemian lääketieteen apulainen ja anatomian prosektori. Saman vuoden lopulla ilmestyneessä akatemian opetusohjelmassa ilmoitettiin, että Nicolaus Avellan, Med. Dr. Docens, Medicus ordinarius Urbis Aboae, antaa opetusta anatomiassa, osteologiassa ja ruumiin leikkelyssä.

Professori Haartmanin pyrkimyksenä oli edelleen vähentää omaa opetusvelvollisuuttaan. Siinä tarkoituksessa hän ja kaivospatruuna, asessori Johan Hisinger lahjoittivat yhdessä akatemialle vuonna 1777 varat toisen lääketieteen apulaisen palkkaamista varten. Tämän apulaisen tehtäviin kuuluisi toimia kasviopin demonstraattorina (neuvojana). Lahjoituksen ehtona oli, että Haartmanin suosikki Avellan nimitetään samalla anatomian ylimääräiseksi professoriksi entiset palkkaetunsa säilyttäen.

Lahjoituksen ehto täytettiin ja niin Avellan nimitettiin huhtikuun alusta 1778 akatemian anatomian professoriksi kaupunginlääkärin ja anatomian prosektorin tehtävistä maksettavilla palkkioilla. Lahjoitus turvasi kuitenkin sen, että akatemiaan voitiin palkata Avellanin tilalle uusi lääketieteen apulainen. Järjestelyjen toteuduttua Haartman opetti vain käytännön lääketiedettä sekä materia medicaa eli lääkeaineoppia.

Kaikesta päätellen Avellan ei ollut kovin tyytyväinen lääketieteelliseen uraansa, sillä hän aikoi pyrkiä Pehr Kalmin jälkeen talousopin professorin virkaan. Avellan ei kuitenkaan ehtinyt hakea sitä, sillä hän sairastui keväällä 1779 vaikeaan ja pitkään kestäneeseen suolistokuumeeseen. Hän toipui sairaudesta hitaasti ja vaivalloisesti niin, että pystyi syksyllä jälleen antamaan opetusta muutaman viikon ajan. Avellanin toimikausi anatomian professorina jäi varsin lyhyeksi, sillä hänen tautinsa uusiutui joulun tienoilla 1779 ja hän kuoli jo tammikuussa 1780.

Pian Avellanin kuoltua akatemian anatomian prosektorin ja Turun kaupunginlääkärin virat erotettiin toisistaan.

Henkilötietoja: S 15.12.1749 Nummi, K 14.01.1780 Turku. Vanhemmat: Nummen pitäjän papiston apulainen Johan Avellan S 9.1.1709 Kaarina, K 1.1.1785 Kaarina, ja Christina Bark (Barck) S 22.4.1711, K 28.7.1801 Tammela. Puoliso: 1779 Johanna Wilhelmina Lagerborg, S 24.9.1757, K 5.5.1815 Turku. Puolison vanhemmat: Turun hovioikeuden varapresidentti Carl Lagerborg ja tämän 2. puoliso Barbara Catharina Hising. Lapset: Ei lapsia. LÄHDE: A. Bergholm (toim.), Sukukirja Suomen aatelittomia sukuja I osa. Sukututkimusseuran kustantama näköispainos. 1984.

Korjaus huhtikuussa 2007: Nils (Nicolaus) Avellan oli syntynyt 15.2.1749, kastettu Tammelan seurakunnassa 17.2.1749. Edellisessä kappaleessa lihavoidut tiedot korjattuja.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 1, Aaku – Browallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. L. W. Fagerlund och R. Tigerstedt, Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland. XVI. 1890. Johan J. Haartman – Nils Avellan, Akateeminen väitöskirja aivohalvauksesta. Latinan kielestä suomentaneet Reijo Pitkäranta ja Sari Kivistö. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 1995. W. G. Lagus, Åbo Akademis Studentmatrikel, Senare Afdelningen 1740–1827. Album Studiosorum Academiae Aboensis MDCXL–MDCCCXXVII. 1895. J. E. Railo, Johan Johansson Haartman ja Nils Avellan, preeses ja respondentti. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 12. 1995. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid I. 1822.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON