Arno Forsius

Benedictus Olai (n. 1524–1582) ja hänen lääkärikirjansa

Ruotsalainen lääkäri Benedictus Olai kirjoitti maansa ensimmäisen lääkärikirjan "Een Nyttigh Läkere Book", joka painettiin Tukholmassa vuonna 1578. Suomi oli silloin osa Ruotsin valtakuntaa, joten teos oli myös Suomen ensimmäinen lääkärikirja. Sekä tekijä että teos ansaitsevat lyhyen esittelyn, joka antaa samalla kuvan silloisesta lääketieteestä kaukaisessa Pohjolassa.

Benedictus Olain elämä

Ennen 1500-lukua Ruotsissa tiedetään olleen vain muutamia lääkärinä pidettäviä ammatinharjoittajia. Varhaisimmat nimeltä tunnetut lääkärit olivat Visbyn kaupunginlääkäri Johannes, joka kuoli vuonna 1343, ja kuningas Maunu Eerikinpojan hovilääkäri Lars Johaninpoika, joka eli 1300-luvun jälkipuoliskolla. Varsin pitkään lähinnä vain hallitsijat ja heidän hovipiirinsä saattoivat turvautua lääkärin apuun. Vasta kuningas Kustaa (I) Vaasa (1496–1560) pyrki lisäämään lääkärien määrää lähettämällä valtion avustusten turvin ruotsalaisia miehiä Keski-Eurooppaan opiskelemaan lääketiedettä.

Eräs varhaisimmista ruotsalaisista lääketieteen opiskelijoista oli Bengt Olofinpoika, joka oli syntynyt noin vuonna 1524. Hän oli ilmeisesti kotoisin Örebrosta ja hänen isänsä oli Olof Bengtinpoika, mutta paljon muuta Bengt Olofinpojan syntyperästä ei tiedetäkään. Isä lienee ollut kohtalaisen varakas, sillä kaksi hänen poikaansa, Anders ja Bengt, opiskelivat ulkomailla. Kolmas poika Nils toimi kirjurina ja kohosi Tukholman raadin jäseneksi sekä raatihuoneenkellarin esimieheksi. Kerstin-tyttärellä oli tytär, jonka pojasta Johan Chesnecopheruksesta tuli aikanaan Upsalan yliopiston fysiikan eli luonnontieteen ja lääketieteen professori, ja toisesta pojasta Nicolaus Chesnecopheruksesta Kaarle IX:n vaikutusvaltainen virkamies.

Bengt Olofinpojan veli Anders Olofinpoika eli Andreas Olai oli opiskellut Wittenbergin yliopistossa vuodesta 1537. Nuorempi veli Olof oli opiskelijana samassa yliopistossa ainakin vuodesta 1542, josta lähtien myös Bengt käytti ajan tavan mukaan latinaistettua nimeä Benedictus Olai.

Varojen puutteessa Benedictus Olain opinnot keskeytyivät toistuvasti, mutta vuonna 1544 hänen onnistui saada Kustaa Vaasan suosituksen perusteella avustusta Strängnäsin tuomiokapitulilta. Sen turvin hän palasi Saksaan ja opiskeli välillä jonkin aikaa Leipzigin ja Rostockin yliopistoissa. Andreas-veli oli myös opiskelijana Rostockissa vuonna 1547, sillä hänet oli erotettu Wittenbergin yliopistosta tappelun ja uppiniskaisuuden vuoksi. Benedictus Olai suoritti maisterin tutkinnon Wittenbergissä vuonna 1549 ja opiskeli sen jälkeen lääketiedettä Leipzigissä ja ilmeisesti muutamassa muussakin Saksan ja Italian yliopistossa. Hän lienee valmistunut lääketieteen tohtoriksi vuonna 1552, mutta vuodesta ja yliopistosta ei ole varmaa tietoa.

Kustaa Vaasan eräässä kirjeessä alkuvuodesta 1554 velvoitettiin Bengt (Benedictus) Olai, Mårten Olai Helsing, Mårten Olai Gestring, Johan Kampe ja Henrik Andreae, jotka kaikki opiskelivat lääketiedettä ulkomailla, matkustamaan kotimaahan heti merien vapauduttua jäistä. Benedictus Olai ei kuitenkaan noudattanut käskyä, vaan matkusteli veljensä Andreaksen järjestämän taloudellisen tuen turvin mm. Italiassa, jossa hänen opettajinaan olivat Realdo Colombo Padovassa ja Gisbert Hortius Roomassa. Kesällä 1560 Benedictus Olai oleskeli Lyypekissä, josta hän matkusti vasta seuraavan vuoden alkupuolella Ruotsiin ja ryhtyi hoitamaan lääkärin praktiikkaa Tukholmassa viimeistään maaliskuussa 1561.

Kustaa Vaasa oli kuollut vuonna 1560 ja kuninkaana oli nyt hänen poikansa Eerik XIV (1533–1577). Kustaa Vaasan lääkärinä aikaisemmin ja sittemmin Juhana-herttuan (myöh. Juhana III, 1537–1592) lääkärinä Turussa toiminut Johann Copp oli kuollut vuoden 1559 alkupuolella. Kustaa Vaasan seuraavana henkilääkärinä oli ollut tohtori Wulf, mutta hänkin lienee lähtenyt Ruotsista ennen Kustaa Vaasan kuolemaa. Viime mainitulla oli nimittäin ollut hoitajinaan kuolinsairautensa aikana vain suurkirkon kirkkoherra maisteri Johannes sekä parturimestari Jakob ja apteekkari, mestari Lukas.

Benedictus Olai oli siten ainoa akateemisen koulutuksen saanut lääkäri Tukholmassa ja niin kuningas Eerik XIV otti hänet palvelukseensa. Hän sai kuitenkin pian kilpailijan, kun Eerik XIV:n opettajana aikaisemmin toiminut humanisti ja Kustaa Vaasan entinen hovilääkäri Dionysius Beurreus (k. 1567) hankki vuonna 1561 Eerik XIV:n lääkäriksi myös alankomaalaisen Wilhelm Lemniuksen (n. 1517–n. 1572), joka oli viimeksi toiminut kuuluisuutta saavuttaneena parantajana Lontoossa. Lemnius oli välillä taas Lontoossa, mutta Juhana III kutsui hänet vuonna 1570 takaisin Ruotsiin. Lemnius mainitsi vuonna 1572 ilmestyneessä ruttokirjoituksessaan, että hänellä oli tekeillä lääkärikirja, jossa ruotsin kielellä selostettaisiin kaikkia tauteja päästä kantapäähän. Tämä hanke, joka ei toteutunut, oli luultavasti myös Benedictus Olain tiedossa.

Kuninkaan kahden lääkärin välit olivat ilmeisen kireät. Lemnius sai tehtäväkseen laatia ehdotuksen lääkärintoiminnan järjestämisestä ja Benedictus Olai toimi enemmän henkilääkärinä, joka seurasi kuningasta päivän mittaan ja kulki hänen mukanaan myös sotaretkillä. Benedictusta ja kuningasta yhdisti astrologian harrastus ja Benedictus sai nauttia useista suosionosoituksista. Eerik XIV oli ollut pitkään luonteeltaan ailahtelevainen ja äkkipikainen. Tilanne muuttui melko äkillisesti huonommaksi vuonna 1567, jolloin hän tuli synkkämieliseksi ja epäluuloiseksi sekä kuvitteli olevansa salahankkeiden kohteena. Lääkäri oli hänen ainoa luotettunsa ja sai tarkastaa ruoan ja juoman, pitää silmällä keittiötä, apteekkia ja makeisvarastoa sekä puolustautua toisinaan itsekin hallitsijansa epäluuloilta.

Toukokuun lopulla 1567 tapahtui Sturen suvun johtavien miesten murhaaminen, johon Eerik XIV osallistui omakohtaisesti. Sen jälkeen kuningas oli täysin muuttunut ja jokainen saattoi havaita, ettei hän ollut enää järjissään. Heinäkuussa hän antoi mestata kokkinsa Kristofferin. Kansalle antamassaan julistuksessa kuningas myönsi olleensa mieleltään sairas ja jonkin aikaa hänen tilansa olikin hieman parempi. Valtakunnan sisäinen valtataistelu kiristyi ja ratkaisevana tapahtumana oli Eerik XIV:n ja aatelittoman Kaarina Maununtyttären vihkiminen avioliittoon heinäkuussa 1568. Syyskuussa 1568 kuninkaan kapinalliset veljet, Juhana-herttua ja Kaarle-herttua (myöh. Kaarle IX, 1550–1611), hyökkäsivät Tukholmaan, mestauttivat Eerik XIV:n kaikkivaltaisen suosikin Göran Perinpojan (n. 1530–1568) ja ottivat kuninkaan vangiksi Tukholman linnaan. Eerik XIV sai aluksi pitää luonaan perheensä, muutamia palvelijoita ja lääkärinsä Benedictus Olain, joka pysyi herransa tukena. Tästä on muistona Kaarle IX:n riimikronikassa seuraavat säkeet, joissa Benedictus Olai pyysi Juhana-herttuaa olemaan lempeä vangitulle veljelleen (kirjoittajan suomennos):

Tohtori Bengt sanoi, seurana tälle, Då sade Doctor Bengt, som honom fölgde,
Armon Herra, suopea olkaa hälle. Nådige Herre, warer honom hulde,
Te kaikki nähdä voitte, ettei saata Regementet kan han eij länge förestå,
hän hallinnassaan pitää tätä maata, Det kunnen I se både stora och små,
siks’ että hältä järjen kyky puuttuu, att hans hufvud är honom forswagadt,
ja vähemmäksi koko ajan muuttuu. Och warder mehr dageliga daga,
Se siksi Kuninkaalle paras oisi, Ty är det Konungens bäste,
jos kunnon asunnon hän saada voisi, Att I gifwen honom ett näste,
ja siellä viettää omassa rauhassa, Där han kan hafwa sin roo,
elonsa loppuun tässä maailmassa. Medan han skall här i werlden boo,
Te hälle antaa voitte Svartsjön linnan, Swatsiö kunnen I wäl honom unne,
ja siihen päätti Tohtori pohdinnan. Sade Doctaren samma stunde

Eerik XIV:n valtaan palauttamiseksi oli tehty syksyllä 1569 salaliitto ja hän yritti paeta, minkä jälkeen vankeuden ehtoja kiristettiin. Pian myös Benedictus Olaita syytettiin vehkeilyistä vangitun kuninkaan hyväksi ja hänet tuomittiin vankeuteen. Benedictus Olai kuljetettiin Turun linnaan, jossa hän sai istua vankina lähes kolme vuotta. Hänen onnistui kuitenkin puhdistautua syytöksistä, joita suuressa oikeudenkäynnissä oli häntä vastaan esitetty. Hän pääsi vapauteen elokuun alussa 1571 ja purjehti Tukholmaan.

Syyskuussa 1571 Benedictus Olai sai siirtyä Upsalaan. Erään arvelun mukaan häntä oli suunniteltu yliopiston lääketieteen opettajaksi. Mahdollisesti hän on myös valmistellut lääkärikirjansa julkaisemista. Neljä vuotta myöhemmin hänet on merkitty lääkärinä hoviväen vakanssiluetteloon ja vuonna 1580 hänelle on maksettu vuotuista palkkaa kuninkaan ryytivaraston esimiehenä. Benedictus Olai kuoli heinäkuun lopulla 1582 Upsalassa. Hänen seuraajansa ryytivaraston esimiehenä oli tohtori Johan Lemoine. Asiakirjoissa mainitaan eräs vaimo Margareta, "gamle doctorens efterleffuerska", ehkä Benedictus Olain taloudenhoitaja, sillä Benedictus Olai ei ollut naimisissa eikä hänellä ollut perillisiä. Benedictus Olain jälkeensä jättämä omaisuus lienee ollut huomattava, sillä siitä käytiin pitkällinen kiista, josta kertyi paljon asiakirjoja. Todettakoon samalla, että Upsalan yliopistoon perustettiin lääketieteen professorin virka vuonna 1595, mutta se täytettiin pätevien oppineiden puutteessa vasta vuonna 1613.

Eerik XIV tuomittiin menettämään kruununsa tammikuussa 1569 ja Juhana-herttua julistettiin seuraavaksi kuninkaaksi (Juhana III). Vangittu Eerik XIV siirrettiin heinäkuussa 1570 Turun linnaan, sieltä elokuun alussa 1571 Ahvenanmaalle Kastelholman linnaan ja marraskuussa 1571 takaisin Ruotsiin Gripsholman linnaan. Uusien salaliittohankkeiden johdosta Eerik XIV siirrettiin kesäkuussa 1573 Västeråsin linnaan ja sieltä edelleen lokakuussa 1574 Uplannin Örbyhusiin. Vähitellen vangitun kuninkaan mielisairaus paheni jälleen. Eerik XIV kuoli helmikuun lopulla 1577, luultavasti veljensä Juhana III:n käskystä myrkytettynä. Rohdonvalmistaja Philip Kern huolehti ruumiin palsamoinnista.

Benedictus Olain lääkärikirja

Benedictus Olai on ilmeisesti alkanut valmistella lääkärikirjaansa vuonna 1571 vankeudesta päästyään. Kirja, joka valmistui painosta vuonna 1578, on omistettu kuningatar Katariina Jagellonicalle (1526–1583). On hyvin ymmärrettävää, että sitä ei ole omistettu kuningas Juhana III:lle, joka oli kohdellut kaltoin Benedictus Olain aikaisempaa herraa ja kaikesta päätellen vielä murhauttanut tämän.

Kuningattarelle osoitetussa omisteessa Benedictus Olai perustelee kirjan laatimista halullaan palvella rakkaan isänmaansa uskollisia asukkaita. Hän viittaa kirjoituksessa oman pohjoisen maansa erikoisiin oloihin ja siitä johtuviin tarpeisiin. Hän vetoaa tässä asiassa myös Hippokrateen kirjoituksiin. Erikoisia olosuhteita olivat kylmä ilmanala, joka vaati suolaista ja savustettua ruokaa sekä runsasta juomista. Vaikka kesällä vaara ei ollut niin suuri, niin toisaalta silloin olivat uhkana lämpimien aikojen kulkutaudit.

Benedictus Olai sanoo, että hän ei ole suinkaan itse laatinut kirjaa kokonaan, vaan ottanut siihen tietoja luotettavimpien ja viisaimpien tekijöiden aikaisemmista kirjoituksista sekä tarkistanut, kokeillut ja muokannut niitä oman maan tilan ja olosuhteiden mukaan. Lyhyiden ja yksinkertaisten ohjeiden ja yleisten lääkitysten lisäksi hän on ottanut mukaan kaikenlaisia "naisväen" tauteja, lasten tauteja sekä kirurgiasta joitakin kappaleita, joiden hän toivoo olevan hyödyksi. Lopuksi hän vakuuttaa nöyrästi ja alamaisesti uskollisuuttaan kuningattarelle ja kuninkaalle elämänsä loppuun saakka.

Kirjoituksissa viitataan paikoin mm. Hippokratekseen, Galenokseen ja Avicennaan, mutta mukana on myös kirjoittajan omia kokemuksia. Tärkeimpiä kirjoitettuja lähteitä ovat tekstivertailujen mukaan olleet Christian Wirsungin "Ein neuwes Arztney Buch" (Ed. Tabernaemontanus 1577), Hinrick Smidin kirja "Lægebog" (1556) sekä Jakob Ryffin (1500–1558) "Hebammenbuch", jotka puolestaan perustuivat taas aikaisempien auktorien kirjoihin.

Kirjan alussa on ohje siitä, miten eräitä yksinkertaisia lääkeaineita on käsiteltävä, ennen kuin niitä voidaan ilman haittaa käyttää lääkkeiden valmistamiseen. Varsinainen lääkärikirja käsittää 199 molemmin puolin painettua lehteä, siis 398 sivua, joilla on 125 numeroitua kappaletta. Niissä käsitellään sairauksia järjestyksessä päästä jalkoihin. Välissä on joitakin yleisempiä jaksoja, joista voidaan mainita mm. kappaleet "parturien tarvitsemista yksinkertaisista lääkeaineista", suoneniskusta, kuppauksesta, saunomisesta, sidoksista ja laastareista, pisto- ja putoamisvammoista sekä virtsasta terveydessä ja sairaudessa.

Benedictus Olai kuvaa sairauksien syitä niukasti ja niiden oireita hieman laajemmin. Pääasiallisesti hän esitteleekin sairauksien hoitoa ja siinä käytettäviä lääkkeitä. Kirjassa tautien määritys perustuu lähinnä kuvattuihin tai havaittuihin oireisiin. Potilaan tutkiminen rajoittuu vain pulssin ja virtsan tarkasteluun. Taudin laadun selvittyä oireiden syitä selitetään antiikin aikana Kreikassa muotoutuneen humoraaliopin perusteella. Sen mukaan sisäiset sairaudet ovat pääasiallisesti seurausta vääristä elintavoista, rasituksesta ja etenkin virheellisestä dieetistä eli päiväjärjestyksestä. Veto ja vilustuminen on kylläkin katsottu usein sairauksien syyksi.

Myös tautien hoito, joka muodostaa pääosan kirjan sisällöstä, määräytyy humoraaliopin perusteella. Hoidon avulla pyritään palauttamaan elimistön perusnesteiden häiriintynyt suhde normaaliksi. Hoitoina käytetään ruokia, suoneniskentää, kuppausta, kylpyjä, peräruiskeita sekä lääkkeitä. Ravintoa koskevat ohjeet riippuvat siitä, minkälaisesta nesteiden tasapainon häiriöstä on kyse ja miten hoidon uskotaan tukevan luonnon parantavia voimia. Suoneniskentää ja kuppausta suositellaan varsin varovaisesti ja usein ehdolla, jos ikä ja kunto sen sallivat. Tässä suhteessa Benedictus Olai oli Roomassa eläneen Claudios Galenoksen (n. 129–200 jKr.) opillisten sovellutusten seuraaja. Vaikka Benedictus Olai oli innokas astrologian harrastaja, niin hän tuo esiin kuun ja kiertotähtien asentoihin liittyvät säännöt esiin lähinnä vain suoneniskujen aikaa valittaessa.

Käytettävissä lääkkeissä oli suuri määrä erilaisia aineksia, mikä liittyi nimenomaan Galenoksen kehittämään temperamenttioppiin ja lääkeaineiden tehon porrastamiseen neljään eri vaikutusasteeseen. Myös näiden galeenisten lääkkeiden tarkoituksena oli useimmiten poistaa elimistöstä haitallista limaa, minkä uskottiin tapahtuvan erityisesti aiheuttamalla hikoilua, limaneritystä nenästä ja ripulia. Perusteet lääkkeiden vaikutuksille olivat täysin teoreettisia. Lääkkeet koostuivat enimmäkseen erilaisista yrteistä ja niiden osista, mutta joskus niihin kuului myös maaperän aineksia, leimattua savea sekä hienonnettua kultaa, helmiä ja jalokiviä. Eräiden tautien kodalla mainitaan erikseen varattomille ja rikkaille soveltuvat lääkkeet.

Esimerkkinä maagisesta hoidosta mainittakoon raivoavan mielisairaan unettomuudessa seuraava keino: "Silloin on otettava musta kukko, poistettava sisälmykset siltä ja sidottava ne lämpiminä pään päälle / tai myös lämmin sianmaha." Verevyydestä johtuvassa päänsäryssä, jossa pään valtimot ovat laajentuneet ja sykkivät, raajat ovat raskaat, virtsa punaista ja makeanpuoleista, voidaan käyttää seuraavaa toimenpidettä, jos sairas ei voi ottaa lääkettä: "Silloin on sidottava molemmat reidet vahvalla narulla tai siteellä / tiukasti / niin kauaksi aikaa kuin luet kerran Isä meidän [rukouksen] / ja tämä tehdään neljä kertaa."

Benedictus Olain lääkärikirjan tarkoituksena oli olla oppaana maallikoille erityisesti sairauksien hoidossa. Varmaankin siitä on ollut hyötyä myös papistolle, kun seurakuntalaiset ovat kääntyneet lääkärien puutteessa sen puoleen saadakseen apua vaivoissaan. Sen lisäksi kirjassa on neuvoja myös parturiammattikunnan jäsenille, jotka tuohon aikaan vastasivat tapaturmien hoidosta ja toimivat kirurgeina sekä hoitivat kuppatautisia elohopeapitoisilla voiteilla.

Benedictus Olain lääkärikirja oli tyypillinen oman aikansa ilmaus. Teoksen laajuuden vuoksi sen julkaiseminen on vaatinut kirjoittajalta suurta uutteruutta ja sen painaminen huomattavia kustannuksia. Lääketieteellisesti teoksella on vain historiallista arvoa eräänä jäänteenä antiikin ajalta aina uuden ajan alkuun periytyneen hoitokäytännön osoittajana. Omintakeista oli yritys soveltaa hoitoperiaatteita Ruotsin valtakunnan oloihin ja käyttää lääkkeiden valmistamiseen mahdollisuuksien mukaan omasta maasta saatavia aineksia.

Katso myös kirjoitusta Ensimmäisten lääkärien ajat Ruotsissa ja Suomessa.

Kirjoitus on valmistunut elokuussa 2002. Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2003: 2: 205.

Kirjallisuutta:

Andersson, I.: Eerik XIV. WSOY. Porvoo 1954.

Benedictus Olai, "Een Nyttigh Läkere Book ther vthinnen man finner rådh/hielp och Läkedom til allehanda menniskiornes siwkdomar bådhe inwertes och vthwertes. [---]". Stockholm 1578. Facsimile 1938, 1957. Facsimilen esipuheen kirjoittanut O. T. Hult.

Härö, A. S.: Benedictus Olain lääkärikirja. Eerik XIV:n perhelääkärin ohjeita pään sairauksia hoidettaessa. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja, 1992: 38–64. Vammala 1992.

Lisäys kirjallisuuteen elokuussa 2008:

Een Nyttigh Läkere Book. Benedictus Olain lääkärikirja vuodelta 1578. Ruotsista suomentanut Sakari Härö. Julkaisija Suomen Lääkäriliitto. Keuruu 2008.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON