Arno Forsius

Bergman, Johan Gabriel (1732–1793), piiri- ja lasaretinlääkäri

Johan Gabriel Bergman toimi perusteellisten opintojen jälkeen piiri- ja lasaretinlääkärinä Turussa yli 25 vuoden ajan. Varsinaisen lääkärintyön ohella hän oli uuttera kirjoittaja, joka käytti hyväkseen myös sanomalehteä kansan valistamiseksi tauteja ja niiden hoitoa koskevissa asioissa.

Bergman syntyi Porissa 28.8.1732. Hänen vanhempansa olivat Porin triviaalikoulun opettaja Johan Bergman ja Anna Kekonius, Porin pormestarin Gabriel Kekoniuksen tytär. Perheen isä kuoli pojan ollessa 6 vuoden ikäinen. Johan Gabriel Bergman sai alkeisopetuksen yksityiseltä opettajalta ja vuonna 1744 hänet otettiin Porin triviaalikouluun, jonka hän läpäisi erinomaisella menestyksellä.

Bergman kirjattiin vuonna 1751 ylioppilaana Turun akatemiaan, jossa hän alkoi lukea teologiaa. Enonsa, hovioikeudenneuvos Gabriel Kekoniuksen kuoltua naimattomana Bergman sai perinnön, jonka turvin hänelle avautui mahdollisuus jatkaa opintojaan Upsalan yliopistossa. Sinne hänet kirjattiin ylioppilaaksi vuonna 1753. Bergman omistautui Upsalassa erityisesti matematiikan, fysiikan, kemian ja luonnonhistorian opinnoille. Hän puolusti siellä vuonna 1754 professori J. G. Walleriuksen johdolla pro exercitio -väitöskirjaa ”De Causis Sterilitatis Agrorum”.

Bergman palasi syksyllä 1754 kotimaahan ja jatkoi opintojaan Turun akatemiassa. Hän suoritti kesäkuussa 1756 filosofian kandidaatin tutkinnon hyvin arvosanoin. Sen jälkeen hän puolusti kesäkuussa 1757 professori Johan Kraftmanin johdolla maisterinväitöskirjaa ”De Bonitate Divina in malis physicis conspicua” ja hänet promovoitiin filosofian maisteriksi elokuussa 1757. Bergman toimi Satakuntalaisen osakunnan kuraattorina vuosina 1757—1760. Hän uurasti fysiikan ja kemian tutkimuksen parissa aina vuoteen 1759 ja haki vielä kesäkuussa 1760 tuloksetta kemian dosentuuria ja Mårten Segercrantzin stipendiä.

Näihin aikoihin Bergman oli aloittanut myös lääketieteen opinnot akatemian silloisen lääketieteen professorin Johan Lechen johdolla. Koska akatemian anatomian opetus oli noihin aikoihin kovin niukkaa ja puutteellista, hankki Bergman anatomian tuntemusta suorittamalla omatoimisesti eläinten ja joidenkin ihmisten ruumiinavauksia sekä lukemalla ulkomaisten anatomian tutkijoiden teoksia. Osan opiskeluajastaan Bergman sai asua Turun piiri- ja lasaretinlääkäri Johan Haartmanin luona. Silloin Bergmanilla oli mahdollisuus keskustella päivittäin lääketieteeseen liittyvistä kysymyksistä sekä avustaa Haartmania lääkärin tehtävissä lääninlasaretissa ja osaksi myös sairaskäynneillä kaupungissa. Sen lisäksi Bergman vieraili ahkerasti vuonna 1759 avatussa Turun lääninlasaretissa.

Bergman oli ehdolla täytettäessä Jacob Hidénin jälkeen Porin piirilääkärin virkaa vuonna 1761, vaikka hänen opintonsa olivat vielä kesken, ja hän ilmoittikin Collegium medicumille kieltäytyvänsä siitä. Kun Johan Haartman oli kesällä 1762 hoitamassa omaa terveyttään Ruotsissa Medevin terveyslähteellä, sai Bergman Collegium medicumin luvalla vastata Turun piiri- ja lasaretinlääkärin tehtävistä sekä Kupittaan terveyslähteellä annetusta hoidosta. Bergman jatkoi edelleen lääketieteen opintojaan Turun akatemiassa, jossa Johan Haartman nimitettiin vuonna 1764 lääketieteen professoriksi Johan Lechen kuoltua.

Syksyllä 1765 Bergman matkusti Tukholmaan parantaakseen taitojaan useilla lääketieteen alueilla. Hän opiskeli Roland Martinin johdolla anatomiaa ja kirurgiaa, David Schultz von Schultzenheimin johdolla lapsenpäästötaitoa, Peter Jonas Bergiuksen johdolla materia medicaa eli lääkeaineoppia sekä arkkiatri Abraham Bäckin johdolla käytännön lääketiedettä eli potilaiden hoitoa. Lisäksi Bergman oli harjoittelijana Serafiimilasaretissa ja sinä aikana hän sai arkkiatri Bäckin suosituksesta tehdä myös sairaskäyntejä sekä Tukholmassa että maaseudulla.

Lopuksi Bergman lähti vielä keväällä 1766 Upsalan yliopistoon, jossa hän seurasi enimmäkseen arkkiatri Carl von Linnén luentoja luonnonhistoriassa. Bergman suoritti siellä sekä teoreettisen että käytännön lääketieteen kuulustelut ja puolusti syksyllä 1766 Linnén johdolla tohtorinväitöskirjaa ”De effectu et cura vitiorum diaeteticorum generali”. Näin Bergman sai vihdoin päätökseen yli 15 vuotta kestäneet ja varsin perusteelliset opintonsa. Kaksi vuotta myöhemmin hänet promovoitiin Upsalassa lääketieteen tohtoriksi marraskuussa 1768.

Bergman nimitettiin joulukuussa 1766 Turun piirilääkärin virkaan, joka oli ollut avoimena Johan Haartmanin siirryttyä Turun akatemian lääketieteen professoriksi. Viran haussa Bergman oli ohittanut kaksi vanhempaa hakijaa, jotka eivät osanneet suomea. Hän otti viran vastaan helmikuussa 1767 ja saman vuoden huhtikuussa hänet määrättiin samalla Turun lääninlasaretin lääkäriksi. Koska Turussa ei tuolloin ollut kaupunginlääkäriä, hoiti Bergman myös tätä tehtävää vuoteen 1776 saakka ilman erillistä palkkaa. Sen lisäksi hän toimi vuosina 1774–1776 Kupittaan terveyslähteen lääkärinä.

Bergman oli varsin uuttera kirjoittaja, jonka kirjallinen toiminta tähtäsi pääasiallisesti sivistyneistön ja lukutaitoisen väestön valistamiseen terveyden- ja sairaanhoidon kysymyksissä. Suurin osa kirjoituksista käsitteli kulkutauteja ja niiden ehkäisyä. Suomeksi niistä ilmestyi vain vuonna 1775 Turussa painettu, isorokkoa käsittelevä ”Neuvo yhteiselle kansalle hyödytyxexi ja ojenusnuoraxi kuinga tavalliset kulku- ja tartuvaiset taudit oikein ja vähällä kustanuxella taitavat estetyxi ja paratuxi tulla. 1 kappale, Rupulista”. Useiden erillisinä julkaistujen kirjasten ohella Bergman käytti hyväkseen Turussa ilmestynyttä sanomalehteä Tidningar Utgifne af Et Sällskap i Åbo.

Sairauksia ja niiden hoitoja koskevien kirjoitusten ohella Bergman julkaisi tilastotietoja Turun lääninlasaretin toiminnasta ja kulkutautien esiintymisestä. Hän kirjoitti lehdessä kuvauksen ensimmäisestä Suomessa tapahtuneesta kaihipistosta ja kirjoitussarjana hän antoi naisille ohjeita terveyden säilyttämiseksi. Bergman jatkoi säähavaintojen tekemistä Turussa Johan Lechen ja Pehr Kalmin jälkeen ja hän julkaisi sanomalehdessä otteita niistä. Bergman oli kaikesta päätellen valmistellut myös eräitä tieteellisiä tutkielmia, jotka jäivät kuitenkin käsikirjoituksen asteelle. Ne käsittelivät terveyslähteiden käyttöä ja sotilaiden terveydenhoitoa taistelukentällä.

Bergman oli heiveröinen ruumiinrakenteeltaan, mutta siitä huolimatta hän jaksoi uurastaa 27 vuotta työntäyteisissä virkatehtävissään. Turun hovioikeuden pyynnöstä Bergman antoi vuosittain vaikeissa tappo- ja murhatapauksissa lausuntoja ja mietintöjä, jotka olivat aina perusteellisia ja valaisevia. Hänellä oli kyky käyttää tervettä harkintaa, minkä vuoksi hän näki esille tulevat asiat oikeassa valossa eikä antautunut ennakkoluulojen vietäväksi. Bergman tunnettiin oppineena, etevänä ja kokeneena lääkärinä sekä hyväätarkoittavana ja auttavaisena kansalaisena. Hän sai vuonna 1775 Collegium medicumin asessorin arvonimen.

Bergman oli luonteeltaan teeskentelemätön, minkä vuoksi hän vaikutti toisinaan huonotuuliselta ja ynseältä. Hänen ystävänsä ja asiakkaansa sen sijaan tunsivat hänet aivan toisenlaisena, luotettavana, rehtinä ja avuliaana. Hän auttoi heitä myös virkatehtäviensä ulkopuolella mielellään ja väsymättä sekä neuvoillaan että palveluksillaan. Vaikka hän oli suurten ihmisjoukkojen keskellä enimmäkseen vaitelias kuuntelija, oli hän ystävien kesken iloinen ja puhelias.

Bergmanin kielteisiin luonteenpiirteisiin on saattanut olla osittain syynä hänen heikko terveytensä. Hänen kerrotaan nuorempana kärsineen mm. sisälmysmadoista ja miehuusvuosinaan peräpukamista. Hänen terveytensä heikkeni erikoisesti vuodesta 1792 alkaen. Toistuva kuumeilu piti hänet kesästä 1793 lähtien useita viikkoja sairasvuoteella. Perheettömäksi jäänyt Bergman kuoli 62 vuoden iässä 4.11.1793 Turussa. Hänet on haudattu Bremerien sukuhautaan Piikkiön kirkossa.

KIRJALLINEN TUOTANTO. Ks. F. J. Rabbe, Johan Gabriel Bergman. Finlands Minnesvärde Män, Samling af lefnadsteckningar I. 1853–1854. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid II:1. 1823

KIRJALLISUUS. J. R. Aspelin (tark. Y. Kajava), Bergman, Juhana Gabriel. Kansallinen elämäkerrasto I. 1927. L. W. Fagerlund, Bergman, Johan Gabriel. Finsk Biografisk Handbok I (Utg. af Tor Carpelan). 1903. L. W. Fagerlund och R. Tigerstedt, Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland. XVI. 1890. F. J. Rabbe, Johan Gabriel Bergman. Finlands Minnesvärde Män, Samling af lefnadsteckningar I. 1853–1854. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid II:1. 1823

Kirjoitettu 1996 Kansallisbiografiaa varten. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 1, Aaku – Browallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

Tarkistettu 10.2.1999

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON