Arno Forsius

af Bjerkén, Pehr (1765—1818) — kirurgi, Suomen sodan ylilääkäri

Pehr af Bjerkén oli maineikas ruotsalainen lääkäri ja kirurgi, joka toimi lyhyen ajan Suomessa sotilaslääkärinä vuosina 1789—1790. Hänen kuuluisuuttaan on lisännyt se, että hänet mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoissa kapteeni Georg Carl von Döbelnin lääkärinä, joka oli suorittanut tälle vaikean leikkauksen musketinluodin otsaan aiheuttaman sotavamman vuoksi.

Pehr af Bjerkén oli 9-vuotias, kun hänen isänsä, lääketieteen tohtori ja asessori Pehr af Bjerkén vanhempi kuoli. Bjerkén nuorempi valitsi isänsä ammatin ja alkoi opiskella lääketiedettä. Hänet kirjattiin vuonna 1779 ylioppilaana Upsalan yliopistoon, jossa hän suoritti vuonna 1785 filosofian tutkinnon ja puolusti vuonna 1787 maisterinväitöskirjaa.

Ns. Kustaan sodan syttymisen jälkeen Bjerkén sai syyskuussa 1788 kesken opintojensa komennuksen armeijan sairaalalääkäriksi Göteborgiin. Sen jälkeen hän oli armeijan lääkärinä Suomessa vuosina 1789—1790, viimeksi helmikuusta 1790 alkaen sairaalalääkärinä Loviisassa. Välillä hän suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon Upsalan yliopistossa joulukuussa 1789.

Sodan päätyttyä Bjerkén toimi Tukholmassa Ruotsin kirurgian uranuurtajan Olof af Acrelin apulaisena Serafiimilasaretissa. Sen jälkeen Bjerkén jatkoi vuonna 1792 opintojaan Upsalan yliopistossa, jossa hän suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon kesäkuussa vuonna 1792 ja väitteli lääketieteen tohtoriksi huhtikuussa 1793 lapsivuodekuumetta koskevalla väitöskirjalla "De indole et curatione febris puerperalis". Hänet promovoitiin poissaolevana lääketieteen tohtoriksi kesäkuussa 1793.

Ruotsin Kirurgiseuralta saamansa apurahan turvin Bjerkén lähti Lontooseen täydentämään kirurgisia taitojaan. Siellä hän toimi vuosina 1793—1796 sairaalakirurgina sekä St. Thomas´ että Guy´s Hospitalissa kuuluisan kirurgin Henry Clinen johdolla. Bjerkén avusti lisäksi tätä yksityispraktiikan hoidossa.

Vähäinen stipendi ei suinkaan riittänyt peittämään menoja, sillä elämä Lontoossa oli kallista. Sen vuoksi Bjerkénin oli pyydettävä lisää rahaa Kirurgiseuralta. Hän kirjoitti tohtori Daniel Théelille, että hän on kyllä, piru vieköön, seurannut saamaansa neuvoa harrastaa uutterasti lääketieteen opintoja. Sen lisäksi hän kertoi noudattaneensa toistakin ohjetta: Ede, bibe, lude, post mortem nulla voluptas (Syö, juo, leiki, kuolon jälkeen ei haluja ole). Kirjeessään Bjerkén ilmoitti raivostuvansa, ellei hän pian saa 300 puntaa lisää. Théelin ei auttanut muu kuin suostua pyyntöön. Kotimaahan palatessaan Bjerkén kävi tutustumassa sairaaloihin myöskin Pariisissa, josta hän matkusti Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin.

Kotimaahan saavuttuaan Bjerkén asettui Tukholmaan, jossa hän toimi mm. sukupuolitautiparantolan lääkärinä elokuusta 1797 alkaen. Hän suoritti syyskuussa 1798 kirurgian maisterin tutkinnon ja hänestä tuli vähitellen kuuluisa ja suosittu kirurgi. Hänet nimitettiin heinäkuussa 1802 kuningas Kustaa IV Aadolfin ensimmäiseksi henkilääkäriksi ja arkkiatriksi.

Suomen sodan sankari Georg Carl von Döbeln oli aikaisemmin ns. Kustaan sodan aikana saanut Porrassalmen taistelussa musketinluodin otsaansa. Taistelun jälkeen Döbeln oli joutunut venäläisten vangiksi ja hoidettavaksi Mikkeliin. Hänet oli kuitenkin vapautettu pian ja hän pääsi palaamaan Tukholmaan. Siellä Döbelnille suoritettiin vaikea kalloleikkaus, jonka jälkeen hänet tunnettiin mustasta otsasiteestään. Yksi säkeistö runossa "Döbeln Juuttaalla" J. L. Runebergin teoksessa Vänrikki Stoolin tarinat viittaa otsan vammaan ja Bjerkéniin:

"Turhuutta paljon, tohtor´, uskotahan,
ma lienen vapaauskoja jos ken;
mut lääketaitoon sai mun luottamahan
tää otsani ja ystäväin Bjerkén.
Siis olen noudattanut tahtoanne,
kuin lapsi maannut, niellyt rohtojanne
ja niitä pöydälläni kärsinyt.
Te tiedettänne seuraatten, sen tiedän,
mut päiviäkö senvuoks maaten vietän?
Ei, rikkokaa kuin mies sen säännöt nyt!"
(Paavo Cajanderin suomennos.)

Edellä olevien säkeiden perusteella on päätelty, että Bjerkén on suorittanut Döbelnille otsan korjausleikkauksen, mutta muut tiedot eivät tue tätä olettamusta.

Perimätiedon mukaan lääkäri, jolle Döbeln Runebergin mukaan osoitti edellä mainitut sanansa, oli Johan Edgren (1782—1825).

Suomen sodan syttyessä Bjerkén määrättiin 20.2.1808 Suomessa toimivan pohjoisen armeijan ensimmäiseksi kenttälääkäriksi. Sen lisäksi hän sai 28.2.1808 nimityksen Svean henkivartiokaartin rykmentinlääkäriksi. Armeijan lääkärin tehtävä oli epätoivoinen ja kun Bjerkén otti sen vastaan 11.4.1808, olivat Ruotsin joukot vetäytyneet jo Pohjanmaalle asti.

Lääkkeiden, sidetarpeiden, kaluston ja vaatetuksen puutteen lisäksi asioiden hoitamista vaikeutti Bjerkénin ja intendentti, eversti von Platenin välille puhjennut riita. Potilaiden vähäisetkin hoitomahdollisuudet kariutuivat, kun Platen määräsi sijoittamaan sairaat Oulun seuduilla maalaispirtteihin ja saunoihin. Haavoittumisten lisäksi joukkojen keskuudessa raivosi kulkutauteja ja kuolleisuus oli hirvittävän korkea. Lääkäreitä syytettiin laiminlyönneistä, mutta Bjerkén puolusti heitä vaatien sotaoikeuden koolle kutsumista. Kiistan seurauksena Platen vapautettiin tehtävästään.

Bjerkén oli armeijan ylilääkärinä helmikuun loppuun 1809, jolloin sotatoimet siirtyivät Ruotsin puolelle. Vaikeissa oloissa Bjerkén onnistui tehtävässään tyydyttävästi ja teki kaikkensa kurjuuden lievittämiseksi. Häntä pidettiin etevänä organisaattorina, joka arvovaltansa ansiosta sai pidetyksi ohjat käsissään. Hallinnon vaikeudet vaativat huomattavan osan Bjerkénin ajasta, mutta hän näyttää osallistuneen myös käytännön lääkärintyöhön. Hänen kerrotaan osoittaneen urheutta taistelukentällä ja hoivanneen haavoittuneita kuulasateessa. Myös sotavangit hoidettiin ja Venäjän keisari Aleksanteri I myönsi Bjerkénille venäläisen kunniamerkin, josta tämä kuitenkin kieltäytyi.

Suomen sodan päätyttyä Bjerkén nimitettiin 23.4.1809 Uplannin rykmentin rykmentinlääkäriksi ja kesäkuusta 1809 alkaen hän toimi Tukholmassa Serafiimilasaretin ylikirurgina. Hän sai syyskuun lopulla 1812 ylikenttälääkärin arvon ja hänet nimitettiin joulukuussa 1812 prikaatinlääkäriksi 2. jalkaväkidivisioonan 3. prikaatissa.

Bjerkén kutsuttiin kesäkuussa 1809 Kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi ja hän sai huhtikuussa 1810 Collegium medicumin asessorin arvonimen. Hänet kutsuttiin myös The Medical Society of Londonin sekä La Société Médicale de Montpellierin jäseneksi. Bjerkén oli hyväntekeväisyysseura Pro Patrian jäsen joulukuusta 1815 alkaen. Lisäksi hänet nimitettiin useiden ritarikuntien ritariksi.

Bjerkén oli aikansa etevin ruotsalainen kirurgi, jonka diagnostista taitoa on kiitelty ja jolla oli korkea käsitys ammattinsa velvoituksesta. Hän oli etevä käytännön lääkäri ja taitava leikkaaja, joka uskaltautui tekemään menestyksellisesti myös aikaisemmin tuntemattomia leikkauksia. Bjerkénin kirjallinen toiminta oli niukkaa ja hän julkaisi vain kolme lääketieteellistä kirjoitusta sarjassa Svenska Läkare Sällskapets Handlingar. Niistä yksi käsitteli arsenikin vaikutusta syöpähaavaumiin ja muut olivat kirurgiaan liittyviä tapausselostuksia.

Israel Hwasser piti opettajanaan toiminutta Bjerkéniä hyväsydämisenä, jalona ja nerokkaana, mutta toisaalta myös turhamaisena. Bjerkénin tiedetään olleen itsevaltainen ja puheissaan karkea. Sittemmin kuuluisa kirurgi C. J. Ekström kieltäytyi Serafiimilasaretin alilääkärin virasta arvellessaan, että hän ei tulisi toimeen Bjerkénin kanssa. Viimeisinä elinvuosinaan Bjerkénin mainitaan kallistuneen "hekumalliseen elämään". Kaikesta päätellen hänen alkoholin käyttönsä oli runsaanlaista ja hänen kerrotaan sanoneen, että hän luotti käteensä vasta parin lasillisen jälkeen.

Bjerkén matkusti vuonna 1818 Göteborgiin tekemään rakkokivileikkausta. Matkalla hän sairastui halvauskohtaukseen Jönköpingissä suomalaisen virkaveljensä Jakob Edgrenin luona. Sairaus osoittautui kohtalokkaaksi, mutta itsetietoinen Bjerkén ei epäillyt kuolinvuoteellakaan asemaansa Ruotsin ensimmäisenä kirurgina. Kun Edgren silloin toi tiedon kuningas Kaarle XIII:n kuolemasta, Bjerkén totesi: "Niinpä niin, Ruotsin kuningas on kuollut ja kirurgien kuningas seuraa pian perässä." Edgren kirjoitti Bjerkénin arkulle seuraavat sanat:

"Genom läkekonstens makt
en kraftig hjälp
för den lidande mänskligheten
bortgick Han
Saknad af Nationen"

(Hän, joka lääkintätaidon halliten
oli voimallinen apu
kärsivälle ihmiskunnalle,
meni pois
kansakunnan kaipaamana)

Henkilötietoja: S 2.1.1765 Tukholma, K 2.2.1818 Jönköping, haudattu Dalan kirkkoon Skaraborgin läänissä. Vanhemmat: lääket. tri, asessori Pehr af Bjerkén, S 22.11.1731, K 29.5.1774, ja Johanna Margareta Christiernin, S 27.4.1738, K 12.8.1807. Puolisot: (1) 21.12.1798 Brita Catharina Lind, S 24.1.1768, K 20.3.1811; (2) 23.9.1811 edellisen puolison käly Sofia Christina Wetterqvist, kapteeni Karl Magnus Lindin leski, S 1783, K 3.4.1816. Puolisoiden vanhemmat (1) kornetti Georg Lind ja Johanna Hallenberg; (2) isä majuri Olof Wetterqvist. Lapset ensimmäisestä avioliitosta: Pehr Wilhelm, lääket. kand.; Johanna S 1800, K 1877, puoliso kirkkoherra, lääket. tri Jakob Emanuel Arpi; Pehr Göran S 1803, K 1854, aliluutnantti. LÄHDE: G. M. Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor I. 1925.

Kunniamerkkejä ym.: Vasa orden I lk ritari 21.9.1808, Venäjän P Vladimirin ritarikunta ritari 1810, Nordstjärneorden ritari 28.4.1814, Illis quorum meruere labores kultainen ansiomitali 24.12.1808.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 1, aaku – Browallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

KIRJALLISUUS. G. M. Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor I. 1925. L. W. Fagerlund, af Bjerkén, Pehr. Finsk Biografisk Handbok I (utg. af Tor Carpelan). 1903. E. W. Juvelius, Bjerkén, Pehr. Kansallinen elämäkerrasto I. 1927. K. E. Lindén, Sjukvård och läkare under kriget 1809—1809. Skrifter utgifna af Svenska Litteratursällskapet i Finland LXXXV. 1903. K. Meurman, Per af Bjerkén — Suomen sodan ylilääkäri. Ann. Med. Milit. Fenn. 68: 1993. K. Meurman, Döbeln ja hänen lääkärinsä — totta ja tarua. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 13. 1996. J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat. Suom. Paavo Cajander. Ensimmäinen, uudelleen kuvitettu laitos. 1982. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid I. 1822.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON