John Bolliger (1822–n. 1865) ja hänen toimintansa valelääkärinä Suomessa vuosina 1851–1852
Lääkärin toiminta on ollut luvanvaraista jo
keskiajalta saakka ja perustunut yliopistossa suoritettuun lääkärin tutkintoon.
Siitä huolimatta on silloin tällöin tapahtunut, että joku vaadittua pätevyyttä
vailla oleva henkilö on onnistunut harhauttamaan viranomaisia tai kansalaisia
ja harjoittamaan lääkärinammattia lyhyempiä tai pidempiä aikoja. Asia on ollut
ajankohtainen Suomessa jälleen vuoden 2010 alussa, mutta seuraava esimerkki on
peräisin jo 1850-luvun alusta.
John Bolligeria
koskeva kertomus perustuu pääasiallisesti J. R. Aspelinin
kokoamiin tietoihin, joiden mukaan H. E. Aspelin on
laatinut asiasta varsin seikkaperäisen kuvauksen teokseen "Wasa
stads historia" (1892). Bolliger
tuli niin kuuluisaksi, että hänet on jopa otettu mukaan Tor Carpelanin
toimittamaan kaksiosaiseen elämäkertakokoelmaan ”Finsk
biografisk handbok” (1903).
John Bolligerin kaikki henkilötiedot ovat hänen
itsensä ilmoittamia. Käytettävissä olevien lähteiden pohjalta koostuu
seuraavanlainen tarina. Teoksessa "Wasa stads historia" asiasta on yksityiskohtainen, laajempi ja paljon värikkäämpi kuvaus.
Bolliger syntyi vuonna 1822
Sveitsin Diesbachissa, Bernin kantonissa.
Hänen lapseton setänsä Johan Affater, joka toimi lähellä
olevassa Burenissa kaupunginlääkärinä ja apteekkarina,
otti sairaalloisen pojan kuuden viikon ikäisenä ottolapsekseen. Affater huolehti parhaansa mukaan pojan kasvattamisesta ja kouluttamisesta.
Hän oli suuri ihmisystävä ja hän järjesti mm. vuonna 1830 toimikunnan huolehtimaan
Sveitsiin paenneista puolalaisista, jotka olivat joutuneet lähtemään kotimaastaan
aseellisen kapinan seurauksena. Affater otti kaksi
pakolaista asumaan kotiinsa kolmen vuoden ajaksi ja auttoi heidät sen jälkeen
matkustamaan siirtolaisina Yhdysvaltoihin.
Bolliger osallistui vuonna 1849
useiden muiden sveitsiläisten mukana kapinaan Saksan Badenissa. Onnettomasti
päättyneen seikkailun jälkeen kapinallisten joukot pakenivat Sveitsin puolelle,
missä heidät riisuttiin aseista. Kaikki sveitsiläiset armahdettiin tehdyn
sopimuksen mukaan ja Affater otti Bolligerin
avosylin vastaan. Bolliger tunsi kuitenkin itsensä
masentuneeksi ja katsoi, ettei hänellä ollut enää mahdollisuuksia täyttää
velvollisuuksiaan kotiseudullaan. Niinpä hän päätti lähteä Afrikkaan ja lähetti
Algerista lopulliset jäähyväiset
kasvatusvanhemmilleen. Joulukuussa 1849 Bolliger pestautui
työhön Härnösandista kotoisin olleelle ruotsalaisella
kolmimastoiselle purjelaivalle ”Minnet”. Tämän neljä
kuukautta kestäneen pestin aikana Bolliger tunsi
itsensä onnettomimmaksi olennoksi maan päällä. Hänen seuraavista
elämänvaiheistaan ei ole tarkka tietoa, mutta
kevätkesällä 1851 hän oli joka tapauksessa Tanskan Helsingørissä.
On luultavaa, että hän on juuri näinä vuosina oppinut ruotsin kielen.
Helsingørissä sattui kevätkesällä 1851 olemaan kokkolalaisen raatimiehen Sneckendahlin priki ”Activ”, jolla oli tarkoituksena
purjehtia Amerikkaan. Laivasta puuttui muutamia miehiä ja Bolliger
pestautui siihen kokin tehtäviin. Priki sai kuitenkin
odottamatta määräyksen purjehtia Kokkolaan ja niin Bolliger
tuli laivan mukana Suomeen. Matkalla laivan timperi oli loukannut
jalkansa. Jalan sitominen kuului kapteenin ja perämiehen tehtäviin, mutta silloin
Bolliger tarjoutui apuun. Hän oli ollut aikaisemmin
hoidettavana sairaalassa, jossa hän oli toivuttuaan avustanut sairaanhoidossa
ja saanut kokemusta haavojen sitomisessa. Bolligerin
hoidettua vahingoittuneen jalan kapteeni alkoi epäillä, että mies ei ollut
kokki. Silloin Bolliger ilmoittikin olevansa lääkäri,
ja hänet siirrettiin stuertin tehtäviin.
Kokkolaan saavuttuaan Bolliger
matkusti kapteeni Vörsténin kanssa Pietarsaareen, jossa
asessori C. W. Fontell tarjosi Bolligerille
asunnon. Bolligerin lääkärintaidot tulivat pian
yleisesti tietoon ja häneltä alettiin pyytää apua erilaisten sairauksien
hoidossa. Hän kertoi havainneensa, että suomalaisilla lääkäreillä oli kyllä hyvät
teoreettiset tiedot, mutta että heiltä puuttui käytännön kokemusta. Bolligerin lääkärintaitojen salaisuus perustui hänen omien sanojensa
mukaan vahvempiin lääkkeisiin kuin muilla lääkäreillä. Suomalaiset olivat nimittäin
niin väkijuomien läpitunkemia, osittain omasta syystään, osittain
perinnöllisyydestä johtuen, että tavalliset lääkkeet eivät aiheuttaneet
toivottua vaikutusta. Bolligerin kirjoittamia
lääkemääräyksiä säilytettiinkin monissa perheissä suurina
aarteina.
Bolliger palasi pian Kokkolaan,
missä hän herätti paljon huomiota onnistuneilla hoidoillaan, suorastaan
ihmeparannuksilla. Hänen vaatimaton olemuksensa sekä miellyttävä ulkonäkönsä ja
käytöksensä tekivät hänet tervetulleeksi vieraaksi joka taloon. Bolligerin maine levisi nopeasti laajalti Etelä-Pohjanmaalle
ja suuret määrät ihmisiä kaukaisista pitäjistä virtasi Kokkolaan paljon puhutun
ihmelääkärin parannettavaksi.
Bolliger kertoi, että Suomessa onni
ensimmäisen kerran ojensi hänelle auttavan kätensä, minkä seurauksena hän ei
tuntenut enää elämäänsä taakaksi. Kuusi viikkoa Kokkolassa oltuaan hän saattoi jo
lähettää sievoisen summan rahaa Sveitsiin vanhoille kasvatusvanhemmilleen. Bolligerin toiminta herätti vihamielisyyttä apteekkari Karl
Ulrik Relanderissa, jonka lääkkeet hän oli hylännyt,
ja kaupunginlääkärissä, jonka praktiikkaa hän heikensi. Kaupunginlääkäri teki
hänestä lääkintätoimen ylihallitukselle valituksen, jossa hän syytti Bolligeria luvattomasta praktiikasta lääkärinä ja apteekin
toiminnan vaikeuttamisesta.
Bolliger oli kertonut varomattomasti
osallistumisestaan Badenin kapinaliikkeeseen, mikä myös tuli viranomaisten
korviin. Sen johdosta Bolliger kuljetettiin Vaasaan
pidettäväksi kotiarestissa panttia vastaan. Matkareitti aina Kokkolan
maalaiskunnan kirkolle oli katsojien reunustama ja eräät miehet seurasivat
häntä Kruunupyyhyn ja Pedersöreen asti. Bolliger tuli nopeasti tunnetuksi ja suosituksi myös
Vaasassa ja hän sai liikkua siellä vapaasti. Hän kävi jopa sairaskäynnillä
Maalahdessa saakka. Hän sai Vaasassa nopeasti ystäviä ja oli erityisesti
naisväen suosiossa. Pian heräsi kysymys siitä, oliko Bolliger
lainkaan arestissa.
Bolliger
määrättiinkin
vangittavaksi 21.10.1851, jolloin hän oli Maalahdessa vieraana häissä.
Nyt puhkesi
Vaasassa kapina. Kaupunginlääkäri Hirnin talon ikkunat lyötiin sisään
ja talon ulkopuolella pidettiin kissannaukujaisia. Sen seurauksena
asetettiin
vahteja ja poliiseja kadunkulmiin. Aluksi Bolliger
pantiin kahleisiin, mutta kaupunkilaiset lähettivät hänelle kaikenlaista syötävää. Sitä paitsi
hän sai poliisikivalterin seuraamana tehdä jopa
sairaskäyntejä heikkojen potilaiden luona, ja kaupungin useat arvostetut naiset
kävivät tapaamassa häntä vankilassa.
Pian saatiin tietoon, että Helsingistä oli lähetetty
kaksi santarmia noutamaan häntä. Silloin syntyi Bolligerin
vapauttamiseksi salaliitto, josta eräät virkamiehetkin lienevät olleet
tietoisia. Bolliger päätettiin siirtää turvaan Kokkolaan,
ja siellä hän erään oluenpanijan tyttären luona sairaskäynnillä ollessaan pakeni ikkunasta. Pako havaittiin kuitenkin pian. Järjestetyn takaa-ajon seurauksena pakolaiset tavoitettiin Abborsissa,
mistä Bolliger vietiin Korsholmiin
vankilaan.
Samaan aikaan Vaasassa oli järjestetty
tanssiaiset, jotka oli peruutettava naisten jäädessä pois niistä. Useat naiset
lupasivat myös ryhtyä kirjeenvaihtoon Bolligerin kanssa.
Kokonaiset perheet eivät osallistuneet kuvernöörin vierailun johdosta pidettyihin
tilaisuuksiin. Miehet taas järjestivät kaupungilla öisin kissannaukujaisia, metelöintiä ja
ammuskelua. Näiden rauhattomuuksien vuoksi oli määrättävä poliiseja, palovahteja
ja maistraatin alaisia työntekijöitä, kaikkiaan noin 40 henkeä, pitämään yllä
järjestystä kaupungissa.
Marraskuun alussa Helsingistä saapui kaksi
santarmia hakemaan Bolligeria. Vankilan edustalle ja
sieltä johtavan tien varteen oli kerääntynyt suuri joukko kaupungin asukkaita. Eräät
naiset olivat keräyksen avulla hankkineet Bolligerille
uuden sormuksen häneltä varastetun sijaan, ja valittu lähetystö piti
hänelle puheen ja luovutti sormuksen hänelle. Juorujen mukaan eräät
naisista jättivät hänelle kirjeitä, joissa he ilmaisivat lämpimät
tunteensa häntä kohtaan.
Matkan aikana ilmeni vielä yrityksiä
estää Bolligerin kuljetus Helsinkiin, mm. Närpiössä
ja Kristiinankaupungissa, mutta Bolliger kieltäytyi
niistä. Helsingissäkin tehtiin kuulemma suunnitelma Bolligerin
vapauttamiseksi, mutta se epäonnistui
paljastuttuaan ennen aikojaan. Bolliger sai odottaa Suomesta lähtöä talven yli Helsingissä. Sielläkin hänen onnistui harjoittaa merkittävää
lääkärinpraktiikkaa, ja vielä viime hetkessä hän kirjoitti lääkemääräyksiä
eräille häntä avustaneille henkilöille. Bolliger vietiin salassa Kööpenhaminaan
lähtevään kauppalaivaan toukokuun lopussa 1852. Hän kirjoitti sittemmin
suomalaisille ystävilleen kirjeen Liverpoolista kesäkuun lopulla 1852.
Bolligerin myöhemmistä vaiheista
tiedetään, että jonkin aikaa Englannissa oleskeltuaan hän matkusti Australiaan,
jossa hän lienee toiminut sotilaslääkärin tehtävissä eräässä englantilaisessa rykmentissä.
Viimeiset tiedot hänestä ovat 1860-luvun puolivälistä, jolloin hän oli lähdössä
Australian kullankaivuualueille. Hänen arvellaan
kuolleen Australiassa pian sen jälkeen.
Kirjoitus on valmistunut tammikuussa 2010.
Kirjallisuutta:
Aspelin, H. E.: Wasa stads historia. Nikolaistad (Vasa) 1892.
Carpelan, T. (utg.): Finsk biografisk handbok, Under medvärkan af fackmän. Första bandet A–K.
G. W. Edlunds förlag. Helsingfors
1903. [Hakusana: Bolliger, Johan]
Möller, S.: Kokkolan kaupungin historia. III
osa, Ajanjakso 1808–1878. Porvoo 1970.