Arno Forsius

Braunerskjöld, Laurentius (1657–1729) – lääketieteen professori

Laurentius (Lars) Braunerskjöld (vuoteen 1719 Braun) toimi viiden vuoden ajan lääketieteen professorina Turun akatemiassa, kunnes hänet nimitettiin samaan virkaan Tarton yliopistossa. Braunerskjöld edusti paracelsistista lääketieteen suuntausta ja kannatti Cartesiuksen (Descartes) esittämiä filosofisia käsityksiä.

Braunerskjöld oli kotoisin Kalmarin läänistä Ruotsissa. Alkeisopetuksen jälkeen hän kävi toukokuusta 1670 alkaen Kalmarin kymnaasia. Hänet kirjattiin ylioppilaana Upsalan yliopistoon joulukuussa 1676. Siellä hän opiskeli lääketiedettä professori Petrus Hoffveniuksen ohjauksessa ja puolusti vuonna 1682 tämän johdolla väitöskirjaa "De temperamentis" sekä vuonna 1685 G. Lilljebladin johdolla väitöskirjaa "De esu sanguinis". Braunerskjöldistä tuli filosofian maisteri vuonna 1685. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Alankomaissa ja väitteli teoksellaan "De sudore" Utrechtissa, jossa hänet promovoitiin toukokuussa 1689 lääketieteen tohtoriksi.

Valmistumisensa jälkeen Braunerskjöld määrättiin maaliskuussa 1690 Alankomaihin purjehtineen ruotsalaisen avustuslaivaston laivalääkäriksi. Tämän tehtävän päätyttyä hänet nimitettiin vuonna 1692 Kalmarin kymnaasin logiikan ja fysiikan lehtoriksi.

Turun akatemian lääketieteen professorin Elias Til-Landzin kuoltua Braunerskjöld nimitettiin hänen seuraajakseen 21.03.1693. Lääketieteen professorin opetusalaan kuuluivat anatomia, käytännön lääketiede sekä materia medica eli lääkeaineoppi, joka tarkoitti käytännössä kasvioppia ja siihen liittyvää apteekkikemiaa. Opetuksen ulkoiset puitteet olivat kovin vajavaiset. Akatemiassa ei ollut anatomiasalia eikä kemiallista laboratoriota ja Til-Landzin kunnostamassa akatemian puutarhassa oli vain joitakin rohdos-ja koristekasveja.

Akatemiassa lienee jo silloin ollut välskäri, jonka oli tarvittaessa avustettava lääketieteen professoria anatomisissa leikkelyissä. Tähän viittaa se, että välskäri Johan Deinertin tehtävää vuonna 1700 jatkettaessa mainittiin, että tämä oli jo pitkän aikaa ollut akatemian palveluksessa. Professori Til-Landzin velkaiseen kuolinpesään kuului myös luunpalasista koottu luuranko ja Braunerskjöld esitti kesäkuussa 1694, että akatemian pitäisi saada se haltuunsa anatomian opintojen edistämiseksi. Toiveen toteutumisesta ei ole tietoa. Joka tapauksessa professori Petrus Hielmin esityksestä tehtiin jälleen vuonna 1708 päätös luurangon hankkimiseksi anatomian opetusta varten.

Lääketieteen opetuksessa Braunerskjöld käytti apuna Salernon koulun terveysohjeita ja hän julkaisikin vuonna 1695 oppilaittensa kustannuksella niistä kootun kirjasen "Schola Salernitana sive de conservanda valetudine praecepta metrica, [---]". Lääketieteen professorina Braunerskjöld on laatinut myös useita väitöskirjoja, joista tunnetaan varmuudella seitsemän. Vain neljä niistä lienee ilmestynyt Turussa.

"Disputatio medicarum prima, medicinae praecognita leviter delineans", jolla Daniel Israelis Stecksenius väitteli Braunerskjöldin johdolla, kuvaa Braunerskjöldin käsityksiä lääketieteestä. Lääketieteen perustajana oli Jumala. Sen lähtökohtana oli se kurjuus, jonka syntiinlankeemus toi mukanaan maailmaan. Lääketiede oli alussa vajavaista, mutta lopuksi sitä harjoitettiin erityisenä ammattina. Kehityksen varrella oli ollut erilaisia koulukuntia omine puutteineen. Vihdoin oli syntynyt paracelsistinen koulukunta, jota Braunerskjöld kuvaa perusteellisemmin. Hän päätyy lopuksi näkemykseen, että lääketiede on taito säilyttää mahdollisimman hyvin ihmisen terveys, ja kun se on menetetty, palauttaa se. Siihen voitiin käyttää kaikkia niitä keinoja, jotka vaikuttivat luonnollisella tavalla ja luonnollisten seikkojen avulla. Niiden joukkoon luettiin myös magneettiset hoidot, koska ne eivät todistettavasti olleet luonnon ulkopuolelle kuuluvia. Sen sijaan kaikki taikauskoon, magiaan ja paholaiseen perustuvat hoidot suljettiin pois.

Braunerskjöldin opettajina Upsalassa ja Alankomaissa toimineet lääketieteen professorit olivat Cartesiuksen filosofian kannattajia. Braunerskjöld puolestaan pyrki tuomaan omaksumiaan kartesianistisia mielipiteitä esiin Turun akatemiassa. Anders Chydenius puolusti vuonna 1697 professori Torsten Rudeenin johdolla väitöskirjaa "De mente humana", jossa oli Cartesiuksen filosofian mukaisia väittämiä. Koska jumaluusoppineet eivät voineet hyväksyä kartesianismia, voitiin väitöstilaisuus järjestää vasta, kun piispa Juhana Gezelius (nuorempi) oli poistunut Turusta piispantarkastusmatkalle. Väitöksen yhteydessä käydyssä keskustelussa silloinen akatemian rehtori Braunerskjöld lausui julki ilonsa kartesianististen periaatteiden esittämisestä. Gezelius katsoi kuitenkin, että tuollaisista turmiollisista ja hyödyttömistä opeista ei pitäisi keskustella Turun akatemiassa, ja esitti asian johdosta sekä Rudeenia että Braunerskjöldiä koskevat moitteet kansleri Lars Wallenstedtille.

Valtakunnan ainoana akateemisen koulutuksen saaneena lääkärinä Braunerskjöld joutui huolehtimaan myös potilaiden hoidosta. Kaupungissa ei ollut minkäänlaista sairaalaa äkillisesti sairastuneita varten. Hospitaalissa ja Pyhän Hengen huoneessa voitiin hoivata vain pitkäaikaisesti sairaita. Turkuun oli saatu apteekki 1689, mutta sekin oli kovin vaatimaton. Braunerskjöld oli tyytymätön apteekkari Johan Albrecht Relaun toimintaan ja valitti siitä vuonna 1894 konsistorille. Braunerskjöldin mielestä Relau hankki kovin hitaasti apteekkiinsa sellaisia lääkkeitä, joita potilaiden hoidossa tarvittiin. Braunerskjöld pyysikin konsistoria valitsemaan keskuudestaan jäsenen, joka voisi hänen kanssaan käydä tarkastamassa apteekin. Silloin Braunerskjöld voisi puutteita todettuaan paremmin pakottaa apteekkarin hankkimaan sopivia lääkeaineita.

Braunerskjöld oli myös valittanut tuloksetta, että rykmentinsaarnaaja Johan Ericius, hänen edeltäjänsä Elias Til-Landzin kasvattipoika, oli harjoittanut potilaiden hoitoa ja erityisesti kirurgiaa. Ericius oli saanut kokemusta lääkintäasioissa oltuaan Til-Landzin amanuenssina ja laboraattorina. Yleensä akateemisen koulutuksen saaneet lääkärit huolehtivat noina aikoina vain ns. sisätautien hoidoista. Ulkoisten vammojen hoito ja leikkausten suorittaminen kuuluivat välskäreille ja heistä erikoistuneille kirurgeille. Braunerskjöldin aikana Turussa toimi akatemian välskärin Johan Deinertin lisäksi ainakin tyränleikkaajana tunnettu Johan Eerikinpoika Ampfert.

Akatemian kanslerin, kreivi Gustaf Adolf De la Gardien kuoltua vuonna 1695 piti Braunerskjöld hänelle muistopuheen, joka julkaistiin painettuna. Braunerskjöld toimi akatemian rehtorina vuonna 1697. Hänen toimikautensa Turun akatemian lääketieteen professorina jäi vain viiden vuoden pituiseksi.

Braunerskjöld määrättiin jo 14.7.1698 Tarton akatemian lääketieteen professorin virkaan. Hän oli merkittävin viran siihen astisista ruotsalaisista haltijoista, vaikka epävakaiset olot vaikeuttivat suuresti hänen toimintaansa. Hän ehti laatia sielläkin muutamia väitöskirjoja. Suuren pohjan sodan seurauksena Tarton akatemia toimi vuosina 1699–1710 Pärnussa. Sodan johdosta Braunerskjöld sai määräyksen Ruotsin armeijan kenttälääkäriksi elokuussa 1703. Seuraavana keväänä hänet määrättiin 17.5.1704 jälleen lääketieteen professoriksi Pärnuun ja hän aloitti työnsä siellä vuonna 1705. Kun Venäjä valloitti Baltian vuonna 1710, päättyi myös akatemian toiminta ja Braunerskjöld muutti Tukholmaan.

Ruotsiin palaamisen jälkeen Braunerskjöld määrättiin syyskuussa 1710 armeijan kenttälääkäriksi Skånessa. Sittemmin hän toimi osittain armeijan palveluksessa, osittain muissa tehtävissä. Braunerskjöld nimitettiin syyskuussa 1719 amiraliteetin lääkäriksi Karlskronassa ja arkkiatriksi. Pian sen jälkeen hänet aateloitiin 29.10.1719 nimellä Braunerskjöld (aik. Braun). Hänen kiertävä ja ajoittain vaarojen täyttämä elämänsä pääsi vihdoin rauhoittumaan. Sokeaksi tultuaan Braunerskjöld erosi virastaan tammikuussa 1728. Hän kuoli Kalmarissa jo marraskuussa 1729.

Henkilötietoja: S 11.8.1657 Näfra, Kalmarin lääni, K 3.11.1729 Kalmari. Vanhemmat: Kalmarin lyseon lehtori, myöh. Madesjön kirkkoherra Nils (Nicolaus) Brodderi Brun ja Christina Wallerius. Puoliso: 1.11.1692 Margareta Haijok, K 1728 Kalmari. Puolison vanhemmat: isä Kalmarin raatimies David Haijok. Lapset: Christina S 1694, K 1740, puoliso kirkkoherra Johan Galle; Fredrik K nuorena; Margareta, puoliso serkkunsa, laivankapteeni Alexander Haijok; Nicolaus K 1710, lääketieteen opiskelija; Lars S 1700, K 1753, kihlakunnantuomari; David K lapsena. LÄHDE: G. M. Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor I. Stockholm 1925.

KIRJALLINEN TUOTANTO. Ks. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Andra Afdelningen. Förra Häftet. 1823.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 1, Aaku – Browallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

KIRJALLISUUS. L. W. Fagerlund och R. Tigerstedt, Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland. XVI. 1890. M. Klinge ym., Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640–1808. Helsingin yliopisto 1640–1990, Ensimmäinen osa. 1987. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid II:1. 1823. J. F. Sacklén, Supplement till Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. 1835.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON