Arno Forsius

Simo Brofeldt (1892–1942) – kirurgi, Mannerheim-ristin ritari

Simo Brofeldt (1892–1942) oli Suomen tapaturmakirurgian ja ortopedian uranuurtajia, Suomen Punaisen Ristin sairaalan kehittäjä ja johtaja sekä puolustusvoimien lääkintähuollon ja sotainvalidien kuntoutustoiminnan kehittäjä. Hän on ainoana lääkärinä saanut Mannerheim-ristin toiminnastaan haavoittuneiden hoidosta rintamalla.

 

 

 

Simo Brofeldt tammikuun
alussa 1940 lääkintäeverstiksi
ylennettynä. Yksityisarkisto.

 

 

Simo Antero Brofeldt syntyi 22.11.1892 Kuopiossa ja kuoli 15.10.1942 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat toimitusjohtaja Kaarlo (Karl) Gustaf Brofeldt ja Eva Vilhelmina Stenius. Johannes Brofeldt eli kirjailija Juhani Aho oli Kaarlo Brofeldtin vanhin veli.

Simo Brofeldt solmi avioliiton vuonna 1922 Asta Selma Sidonia Winterin (1901–1959) kanssa, jonka vanhemmat olivat Jaakkiman kunnanlääkäri John Winter ja Thyra Stålström. Avioliitosta syntyi neljä lasta: Emilie Christine (Kirsti), avioit. Tiivola (1923–1973); Riitta Eleonora, avioit. Juva (1924–1990); Olli Johan Gustaf (1934–1944); sekä Anja Marjatta, avioit. Ormio (s. 1941).

Simo Brofeldt kuoli lokakuussa 1942 aplastiseen anemiaan, jonka aiheuttajaa ei ole saatu selvitetyksi. Eräs mahdollinen syy oli sulfalääkitys, jota hän oli käyttänyt vähän aikaisemmin, sillä sulfavalmisteet voivat aiheuttaa luuydinvaurioita. Brofeldt oli tiettävästi käyttänyt vuonna 1935 markkinoille tulleita sulfavalmisteita toistuvasti infektioittensa hoitoon. Hän sai viimeisen sairautensa aikana verensiirtoja kahdelta tyttäreltään, mutta niillä ei ollut pysyvää vaikutusta taudin kulkuun.

Brofeldt oli omistautunut lähes täysin työlleen ja velvollisuuksilleen. Hänen ainoa harrastuksensa oli saunominen, josta hän saattoi nauttia Espoossa Nuuksion Pitkäjärven alueella vuodesta 1929 omistamassaan Punjon kartanossa. Hän suhtautui suomalaiseen saunaan myös tutkimuskohteena ja julkaisi sitä koskevia kirjoituksiakin. Saksan matkalla vuonna 1942 hänet oli kutsuttu viralliselta taholta luennoimaan suomalaisen saunan teoriasta ja käytännöstä.

Brofeldtille myönnettiin siviili- ja sotilasansioista useita kunnia- ja ansiomerkkejä: VR 4 prm 1918, VR 2 1940, Mm 1939–1940, MR 2 1941, SPR pr am 1932, SPR hop am 1938, Latvian P.R:n 1 l. ritarimerkki 1938, Norjan P.R:n kunniaristi [1940?] Saksan Kriegsopferverbundin kultainen kunniamerkki [1940?].

Opiskelu lääkäriksi ja erikoistuminen

Simo Brofeldt tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta vuonna 1911. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, suoritti medikofiilitutkinnon vuonna 1913, lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1914 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1920. Hän toimi opiskeluaikana amanuenssina kirurgian, korva-, nenä- ja kurkkutautien, silmätautien ja naistentautien osastoilla sekä sisätautien poliklinikalla ja Lapinlahden keskuslaitoksella. Hän teki myös opintomatkan Saksaan vuonna 1913. Kansalais- ja vapaussodan aikana keväällä 1918 Brofeldt oli lääkärinä Savon ja Karjalan rintamilla sekä sodan jälkeen vuosina 1918–1919 sotilaslääkärinä Lahdessa, Oulussa ja Kuusamossa.

Lääkäriksi valmistuttuaan Brofeldt oli vapaaehtoisena apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian osastolla kesäkuusta 1920 vuoden ajan, kirurgian osaston apulaislääkärinä Helsingin sotilassairaalassa vuosina 1921–1922 ja apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian osastolla vuoden 1922 alusta vuoden 1924 lopulle. Hänen opettajinaan olivat mm. professorit Ali Krogius ja Birger Runeberg. Brofeldt sai kirurgian erikoislääkärin oikeudet vuonna 1922 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi kesäkuussa 1924. Hänen väitöskirjansa käsitteli tylpän väkivallan aiheuttamien maha-suolivammojen ja erityisesti niiden puhkeamisten patologis-anatomista syntymekanismia. Brofeldtin tieteellinen mielenkiinto suuntautui 1920-luvulla erityisesti patologiaan, jonka menetelmiä hän käytti väitöskirjan lisäksi mm. huulisyöpää, peräaukon ihosyöpää ja raajakuolioita koskevissa tutkimuksissaan.

Käytännön kirurgina Brofeldt suuntautui ensisijaisesti ortopedisiin sairauksiin ja tapaturmaisiin vammoihin, mutta niiden ohella myös useihin jokapäiväisiin kirurgisiin ongelmiin, joilla oli kuitenkin suuri merkitys työkyvyttömyyden aiheuttajina. Brofeldt oli apulaisopettajana Helsingin yleisen sairaalan kirurgian poliklinikalla marraskuusta 1924 huhtikuuhun 1928 ja sen jälkeen kirurgian osastolla syyskuuhun 1932 saakka. Viimeisen vuoden ajan hän toimi kirurgisen sairaalan poliklinikan johtajana. Lokakuussa 1926 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kirurgian dosentiksi.

 

 

 

 

 

Kirurgian klinikan laboratoriossa vuonna 1920 otettu
valokuva. Etualalla professori Ali Krogius ja takana
(vasemmalta) apulaislääkärit Simo Brofeldt ja Johannes
Heinonen. Yksityisarkisto.

 

 

 

Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäri

Suomen Punaisen Ristin (SPR) toimeenpaneva valiokunta asetti marraskuussa 1928 järjestön sairaalan suunnittelua varten uuden sairaalatoimikunnan. Siihen valittiin puheenjohtajana toimivan kenraali C. G. E. Mannerheimin lisäksi lääkärit R. Faltin, G. Palander, L. Ollonqvist ja S. Brofeldt, joista viime mainittu nimettiin samalla toimikunnan sihteeriksi. Toimeenpaneva valiokunta asetti vuonna 1929 myös syrjäseutujen sairaankuljetuksen järjestämistä tutkivan erityistoimikunnan, jonka jäseniksi valittiin Brofeldt sekä pääsihteeri Michael Gripenberg ja johtaja R. Lindell.

Toukokuussa 1930 Brofeldt valittiin rakenteilla olevan ja lokakuussa 1932 avattavan Suomen Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäriksi. Hänestä tuli vuonna 1932 myös sairaalan johtokunnan jäsen ja SPR:n keskushallituksen jäsen sekä samalla kenraali C. G. E. Mannerheimin läheinen työtoveri. SPR:n sairaala, jossa oli 158 hoitopaikkaa, oli perustettu tukemaan järjestön toimintaa rauhan ajan onnettomuuksien hoidossa ja hoitomenetelmien koulutuksessa. Samalla työskentely sairaalassa oli harjaantumista siihen toimintaan, joka oli mahdollisen sodan syttyessä tarpeen niin rintamalla kuin kotirintamallakin. Tehdyn sopimuksen mukaan Helsingin kaupungilla oli oikeus käyttää 100 sairaansijaa kaupungin asukkaiden hoitoon.

SPR:n sairaalan ensisijaisena hoitoalueena olivat onnettomuuksien aiheuttamat tapaturmat sekä niiden hoidossa tarvittava tapaturmakirurgia. Sen vuoksi sairaalan toimintapiiriin kuuluivat olennaisesti tapaturmien ja sairauksien aiheuttamat ortopediset ongelmat ja tukielimistön sairaudet sekä kallo-aivovammojen hoito. SPR:n sairaala toimi vuodesta 1935 myös yliopistollisena opetussairaalana Helsingin kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Veripalvelutoiminta oli alkanut partiojärjestöjen avustamana 1930-luvun alkuvuosina Naistenklinikalla, mutta Brofeldt otti sen käytännön hoitamisen vuonna 1936 SPR:n sairaalan tehtäväksi.

Taiteilija Anna Snellman on maalannut Simo Brofeldtin muotokuvan SPR:n sairaalaan vuonna 1943, siis tämän kuoleman jälkeen. Maalaus on tehty ilmeisesti valokuvan perusteella.

Akateeminen ura

Brofeldtin työ SPR:n sairaalan ylilääkärinä lisäsi myös hänen arvostustaan lääketieteellisenä asiantuntijana. Kesäkuussa 1933 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston ylimääräiseksi kirurgian professoriksi, jonka tehtäväalueena oli lähinnä polikliininen opetus. Brofeldt hoiti kirurgian opetusta SPR:n sairaalassa vuodesta 1935 alkaen. Häntä on pidetty häikäisevän taitavana sanan ja kynän käyttäjänä. Hänen luentojaan on verrattu räiskyviin ilotulituksiin, joissa sinkoili sutkauksia ja yllättäviä sanankäänteitä.

Vuoden 1939 alusta Brofeldt toimi kirurgian vakinaisen professorin sijaisena, kunnes hänet nimitettiin tähän virkaan marraskuun lopulla 1939. Marraskuun lopusta 1939 maaliskuun puoliväliin kestänyt talvisota ja kesäkuun lopulla 1941 alkanut jatkosota keskeyttivät yliopisto-opetuksen pitkiksi ajoiksi, mutta esim. kesällä 1942 Brofeldt määrättiin antamaan kliinisen kirurgian ja sotakirurgian opetusta. Kuitenkin

Brofeldt kuului vuosina 1938–1941 lääketieteellisten opintojen uudistamista pohtivan tiedekuntakomitean jäsen. Hän oli myös Ylioppilaiden urheiluvelvollisuuskomitean jäsen vuosina 1940–1942. Brofeldt oli lisäksi lääkintöhallituksen tieteellisen neuvoston jäsen vuodesta 1932 ja Suomalaisen tiedeakatemian apujäsen vuodesta 1939.

 

 

 

 

 

Simo Brofeldt kipsaamassa kyynärvarren
murtumaa 1930-luvulla. Yksityisarkisto

 

 

 

 

Yhteiskunnallisia tehtäviä

Sairaanhoitajattarien koulutus siirtyi vuoden 1930 alusta valtion tehtäväksi. Helsinkiin perustettiin uusi Helsingin sairaanhoitajatarkoulu ja Brofeldtistä tuli samana vuonna koulun johtokunnan puheenjohtaja. Helsinkiin jäi ainoa kunnallinen sairaanhoitajattarien oppilaitos ja hänestä tuli vuonna 1934 myös tämän Helsingin kaupungin sairaanhoitajatarkoulun johtokunnan puheenjohtaja. Brofeldt joutui lisäksi mukaan Helsingin kunnalliseen toimintaan, sillä hänet valittiin vuonna 1934 kaupungin sairaalahallituksen jäseneksi ja vuonna 1937 kaupunginvaltuuston jäseneksi.

Tarmokkaana ja järjestelykykyisenä ihmisenä Brofeldt joutui mukaan varsin moninaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin ja hänellä oli yhteyksiä myös liike- ja talouselämään eräiden merkittävien yhtiöiden hallintoelimien kautta. Hänestä tuli Instrumentarium Oy:n johtokunnan jäsen vuonna 1935 ja puheenjohtaja vuonna 1940. J. Merivaara Oy:n osakekaupan myynnin yhteydessä hänestä tuli vuonna 1939 tämän yhtiön suurosakas ja pian myös johtokunnan puheenjohtaja.

Talvisodan aika

Brofeldt näyttää aavistaneen 1930-luvun lopulla sodan lähestymisen. Vuonna 1939 hän oli valtakunnan väestönsuojelupäällikön esikunnan ylilääkäri ja hän laati yhdessä SPR:n sairaalan lääkärien A. Snellmanin ja S. Mustakallion kanssa vuonna 1939 kirjasen "Väestösuojelutoiminnan lääkintäohje". Siinä oli otettu huomioon Espanjan sisällissodassa vuosina 1936–1939 saatuja kokemuksia niistä asioista, joihin oli varauduttava ns. totaalisen sodan aikana kotirintamalle kohdistuvien hyökkäysten torjumisessa.

Talvisodan alettua 30.11.1939 Brofeldtistä tuli puolustusministeriön neuvotteleva kirurgi ja kenttälääkinnän tarkastaja. Hänet ylennettiin lääkintäeverstiksi vuonna 1940. Brofeldtin komennuksen aikana Aarno Snellman ja Arno Saxén toimivat SPR:n sairaalassa avatun Sotasairaalan päällikkölääkäreinä. Brofeldt teki useita tarkastusmatkoja ja laati raportteja niistä. Hän ajautui kuitenkin alkuvaiheessa ristiriitoihin, sillä hänen mukaansa suuria leikkauksia ei pitänyt tehdä kenttäsairaaloissa vaan taempana olevissa sotasairaaloissa. Kenttäsairaaloissa toimivat kirurgit tiesivät kuitenkin, että potilaiden riittävän nopea siirtäminen rintaman taakse ei onnistunut pitkien etäisyyksien, puuttuvan kuljetuskaluston ja vihollisen ilmaherruuden vuoksi. Näkemyskiistaa selviteltiin Päämajassa suljettujen ovien takana ja Brofeldt myönsi olleensa väärässä.

Ambulanssin ylilääkärinä Norjan retkellä

Talvisodan päätyttyä 13.3.1940 Brofeldtin palaaminen SPR:n sairaalan johtoon lykkääntyi yllättävästi. Saksa hyökkäsi 9.4.1940 Tanskaan ja Norjaan. Silloin SPR päätti jo huhtikuussa 1940 tarjota Norjan avuksi 100-paikkaista ambulanssisairaalaa ja Brofeldt nimettiin sen ylilääkäriksi. Pohjois-Norjaan suunnattu avustusretki ei kuitenkaan onnistunut tarkoitetulla tavalla Saksan nopean etenemisen ja lumen aiheuttamien kuljetusvaikeuksien vuoksi. Kaikesta huolimatta ambulanssin henkilökunta onnistui yhteistyössä norjalaisten kanssa siirtämään kaikkiaan 60 Norjaan evakuoitua suomalaista äitiä ja lasta ensin Ruotsin puolelle ja sieltä edelleen Suomeen. Viimeisen kuljetuksen mukana pääsi myös norjalainen kirjailija Sigrid Undset pakenemaan Mo i Ranasta rajan yli Ruotsiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin.

Sotainvalidien huollon järjestäminen

Brofeldt palasi kesällä 1940 SPR:n sotasairaalan päällikkölääkäriksi. Hänen osuutensa haavoittuneiden ja vammautuneiden sotilaiden jatkohoidon järjestämisessä talvisodan jälkeen muodostui tärkeäksi ja kauaskantoiseksi. Valtion asettaman invalidikomitean ja sen puheenjohtajan, professori Fabian Langenskiöldin kannattama suunnitelma ei saanut SPR:n kannatusta, koska sen toteuttaminen olisi vienyt liian paljon aikaa.

Mannerheim ratkaisi asian Brofeldtin esittämän suunnitelman mukaisesti ja kiista johti Langenskiöldin eroon SPR:n invalidikomiteasta. SPR perusti Meilahteen juuri valmistuneeseen valtion sairaanhoitajaoppilaitoksen tiloihin SPR:n invalidisairaalan, jossa oli 550 hoitopaikkaa. Invalidisairaala toimi SPR:n sairaalan alaisena ja yhteistyössä sen kanssa. Invalidisairaalan ylilääkärinä ja samalla sen ortopedisen osaston ja proteesipajan johtajana oli Sven Rehnberg.

Vuonna 1940 perustetun Sotainvalidien Veljesliiton ja SPR:n invaliditoiminnat yhdistyivät jatkosodan aikana ja siirtyivät vähitellen kokonaan Veljesliitolle. Sotainvalidien perusavustustoimikunnasta muodostettiin myös SPR:n ja Veljesliiton yhteinen invaliditoimisto, jonka johtajaksi tuli aluksi Brofeldt. Huhtikuussa 1942 hänet nimitettiin sotainvalidihuollon tarkastajaksi ja sotainvalidien työhuoltoneuvoston puheenjohtajaksi. Hän tunsi sotainvalidien asian henkilökohtaisesti tärkeäksi. Päivää ennen kuolemaansa hän sanoi: "Vaikka minä poistunkin, on invalidien asiat hoidettava, sillä heistä riippuu maan vapaus."

Jatkosodan aika

Kesäkuun lopulla 1941 alkoi ns. jatkosota, jonka aikana Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan Saksan rinnalla, ensisijaisesti saadakseen takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Talvisodan aikana sotasairaaloissa oli jouduttu käyttämään apuna pikakoulutuksen saaneita lääkintälottia. Jatkosodan alettua koulutettujen sairaanhoitajien määrä todettiin edelleen aivan riittämättömäksi ja SPR:n piirissä suunniteltiin apusisarkoulutuksen aloittamista. Brofeldt puolsi lämpimästi toiminnan aloittamista, vaikka SPR:n sairaanhoitajavaliokunta vastusti sitä. Mannerheim antoi 25.6.1941 määräyksen SPR:n alaisen apusisarjärjestön perustamisesta. Järjestölle asetettiin oma johtokunta ja Brofeldt valittiin sen puheenjohtajaksi. Apusisarkoulutus aloitettiin välittömästi SPR:n sairaalassa. Sodan jälkeen sitä vastaava apuhoitajakoulutus siirtyi valtion hoidettavaksi.

Jatkosodan aikana Brofeldt oli SPR:n sairaalassa toimineen Sotasairaala 54:n päällikkölääkärinä kuolemaansa saakka. Hän oli myös Päämajan lääkintähuollon tarkastaja vuodesta 1941, ja siinä ominaisuudessa hän oli Itä-Karjalassa suomalaisten aloittaessa syyskuun puolivälissä 1941 hyökkäyksen kohti Petroskoita (Äänislinna). Eversti Ruben Laguksen panssarijoukot saavuttivat Äänisjärven ranta-alueen 23.9.1941. Siellä suomalaiset joutuivat kuitenkin ankariin taisteluihin Latvan ja Derevjannojen (Petäjänselän) kylien seudulla. Eteneminen pysähtyi ja välimaastoon oli jäänyt vihollisosastoja, joiden vuoksi yhteydet taaksepäin olivat poikki. Haavoittuneita oli paljon ja lääkintäjoukoilta puuttui henkilökuntaa sekä tarvikkeita. Hyökkäysvaunut puolestaan tarvitsivat lisää polttoainetta ja ammuksia.

Silloin Brofeldt ehdotti Mannerheimille, että järjestetään nopeasti huoltolentoja, joilla viedään joukoille lääkintätarvikkeita, bensiiniä ja ampumatarvikkeita sekä tuodaan paluulennoilla hoitoon pikaista apua vaativat haavoittuneet. Mannerheim torjui suunnitelman liian rohkeana, mutta suostui lopulta, kun Brofeldt ei antanut periksi ja tarjoutui itse johtamaan pelastustehtävää. Brofeldt lennätettiin 23.9. yhdessä armeijakunnan lääkärin kanssa paikalle pienellä Fieseler Storch -tiedustelukoneella ja hän teki siellä yhtä mittaa työtä kolme vuorokautta haavoittuneita leikaten. Lisäksi lähetettiin matkaan kaksi bensiinillä ja ammustarvikkeilla lastattua kuljetuslentokonetta, joita saattoi kahdeksan Brewster -hävittäjää. Lentokoneet laskeutuivat Latvan kylässä olevalle ruohokentälle ja vaihtoivat lastinsa haavoittuneisiin. Purku ja lastaus kestivät vain puoli tuntia ja hävittäjät partioivat koko ajan kentän yläpuolella, koska se oli vihollisen lentokoneiden ulottuvilla. Toistuvilla lennoilla saatiin taistelualueelta tuoduksi hoitoon 130 haavoittunutta. Suurin osa kuljetuksista tapahtui Douglas DC 2 -lentokoneella, joka tunnettiin nimellä "Hanssin Jukka". Samalla vietiin lääkintäjoukoille runsaasti hoidossa tarvittavaa materiaalia sekä panssarivaunuille polttoaine- ja ammustäydennystä.

Äänislinnan valtaus saatiin viedyksi loppuun 1.10.1941 ja eversti Ruben Lagus teki heti sen jälkeen ehdotuksen Mannerheim-ristin 2. lk:n mitalin myöntämisestä Brofeldtille. VI Armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Paavo Talvela puolsi 2.10.1941 ehdotusta ja katsoi omassa lausunnossaan, että Brofeldt ansaitsee eversti Laguksen esittämän korkean kunniamerkin. Karjalan Armeijan komentajan, kenraali Heinrichsin esityksestä ehdotettiin mainitun kunniamerkin myöntämistä ja Ylipäällikkö on 7.10.1941 nimittänyt lääkintäeversti Simo Brofeldtin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheimristin ritariksi (luettelossa N:o 19). Hän oli ainoa Mannerheim-ristin saanut lääkäri. Toinen lääkintähenkilöstöön kuuluva Mannerheimristin ritari oli lääkintäalikersantti Felix Johannes Iso-Somppi, joka sai vuonna 1942 Mannerheimristin 2. luokan mitalin n:o 70. Hän oli oman henkensä alttiiksi pannen noutanut ei-kenenkään maastosta lukuisia vaikeasti haavoittuneita aseveljiä ja tehnyt samalla tärkeitä havaintoja vihollisen hankkeista.

Lääkärijärjestöjen tehtävissä

Brofeldt oli Suomen Lääkäriliiton hallituksen varajäsen vuosina 1927–1929 ja 1933–1942. Lääkäriliiton jatkokurssien järjestämistä varten nimettiin syyskuussa 1929 komitea, jonka jäseniksi valittiin A. Cedercreutz, E. Anttinen, E. Enroth, S. A. Brofeldt, A. Saxén, M. Siirala, G. Jansson, J. Veikkola ja G. Becker. Brofeldt piti ensimmäisillä lääkärien jatkokursseilla huhtikuussa 1930 kaksi luentoa "Jalkaterän ortopedisistä taudeista". Suomen Lääkäriliiton yleisessä kokouksessa Tampereella vuonna 1935 oli esillä keskustelukysymys "Siviilisairaalain kehittämisestä", jota Suomen Yleisen Kunnanlääkäriyhdistyksen johtokunta ja Lasarettilääkäriyhdistyksen asettama komitea olivat valmistelleet. Kokouksessa asiaa esittelivät S. A. Brofeldt, M. Hämäläinen ja F. Langenskiöld. Eräänä keskustelukysymyksenä oli "Reumaattisten tautien vuoksi tarpeelliset toimenpiteet", jonka esitteli S. A. Brofeldtin, F. Langenskiöldin, M. Savolinin ja P. Soisalon muodostama komitea.

Brofeldt oli Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin johtokunnan jäsen vuosina 1926–1928 sekä puheenjohtaja vuosina 1937–1940. Hän julkaisi suuren osan kirjoituksistaan Aikakauskirja Duodecimissa vuosina 1921–1939 ja Duodecimin Acta -sarjoissa vuosina 1924–1939. Hän kuului apujäsenenä rakennuslautakuntaan, jonka seura valitsi keväällä 1931 valvomaan Pohjoisen Hesperiankadun varrelle kohoavaa sairaala "Mehiläisen" uudisrakennusta. Brofeldt valmisteli yhdessä Pauli Soisalon kanssa vuonna 1935 lausunnon, jonka Duodecim-seura antoi ns. reumakysymyksestä. Tämä asia oli esillä samoihin aikoihin Suomen Lääkäriliitossa, kuten edellä on mainittu.

Brofeldt oli mukana perustamassa Suomen Kirurgiyhdistystä marraskuussa 1925, ja hänet valittiin Richard Faltinin, Birger Runebergin ja Onni Tawaststjernan kanssa komiteaan valmistelemaan yhdistyksen sääntöjä. Yhdistys perustettiin joulukuussa 1925 ja väliaikaiseen hallitukseen valittiin vuodeksi 1926 puheenjohtajaksi Faltin sekä sihteereiksi Henrik Elfving ja Brofeldt, heistä jälkimmäinen samalla rahastonhoitajaksi. Myöhemmin Brofeldt oli yhdistyksen varapuheenjohtajana vuosina 1940–1942. Lisäksi Brofeldt oli jäsenenä Lasarettilääkäriyhdistyksessä (myöh. Sairaalalääkäriyhdistys), Helsingin Lääkäriyhdistyksessä ja Urheilulääkäriyhdistyksessä, niistä viime mainitussa puheenjohtajana 1940–1942.

Kansainväliset yhteydet

Brofeldt piti jatkuvasti yllä kansainvälisiä yhteyksiä, joita hän luonut lukuisien opinto- ja kongressimatkojensa aikana sekä Punaisen Ristin kansainvälisen toiminnan yhteydessä. Yhteistyötä Baltian maiden ja Unkarin lääkärikuntien kanssa syvensi tuolloin esillä ollut heimoaate. Brofeldt oli Pohjoismaisen kirurgiyhdistyksen ja Pohjoismaisen ortopediyhdistyksen jäsen sekä vuodesta 1937 Ruotsin Läkaresällskapetin kirjeenvaihtajajäsen. Brofeldt kutsuttiin Eesti Arstide Seltside Liit'in (Viron lääkäriliitto) kunniajäseneksi vuonna 1939 ja samana vuonna hänet vihittiin Riian yliopistossa lääketieteen kunniatohtoriksi.

Brofeldtilla oli lääkäriuransa alusta saakka yhteyksiä Saksan lääketieteeseen ja saksalaisiin lääkäreihin. Hän teki myös useita opintomatkoja Saksaan ja oli Deutsche Gesellschaft für Chirurgie -seuran jäsen. Talvisodan jälkeen Brofeldt oli luomassa välillä katkenneita yhteyksiä Saksaan, jossa sotainvalidien huolto oli sekä lainsäädännöllisesti että toiminnallisesti hyvin järjestetty.

S. A. Brofeldtin julkaisuja (luettelossa voi olla puutteita):
Lähteet: Suomen lääkärit 1940, Duodecimin hakemistot, Helsingin yliopiston kirjaston Fennica -kokoelmat.

Kaksi patella-osteomyeliittitapausta Suomessa. Duod. 1921.
Tylsän väkivallan aiheuttamista duodenumrepeämistä. Duod. 1924.
Tylsän väkivallan aiheuttamat repeämät ihmisruumiin elimissä. Duod. 1924.
Eräitä nuoruusijällä esiintyviä epifysitauteja. Duod. 1924.
Extensor pollicis longus-jänteen repeämistä rannevammojen yhteydessä. Duod. 1924.
Zur Pathogenese der Magen- und Darmverletzungen durch stumpfe Gewalt mit besonderer Berücksichtigung der Berstungsrupturen. (Väitöskirja) Acta Duod. 1924.
Zur Pathogenese der Berstungsrupturen im Darm. Acta chir. Scand. 1925.
Muutamia coxa vara-muotoja. Duod. 1925.
Luu-, nivel- ja rauhastuberkulosin kotihoidosta 1925, [ 17 ] 2. p. 1928.
Om luxationer och luxationsfrakturer i handleden. [Acta chir. Scand.?] 1925.
Über Actinomycose in Finnland. Acta Duod. 1926.
Pathologisch-anatomische und klinische Studien über die Leukoplakien der Lippe und deren Verhältnis zum Karzinom. Arb. Path. Inst. Helsingfors. 1927.
Zur Ätiologie und Klinik der perinephritischen Abzesse. Acta Duod. 1927.
Zur Pathogenese des Plattenepithelkrebses der Pars analis recti. Acta Duod. 1927.
Beitrag zur Kenntnis der chirurgischen Nierensyphilis. Acta Duod. 1927.
Polvikierukkavammoista. Duod. 1927.
Ruumiillisen työn tekijäin selkäkivuista. Duod. 1928.
Sormimärkimisistä. Duod. 1929.
Om affektioner i iliosakralleden. N.M.T. 1929.
Sairaankuljetuksesta ja sen järjestämisestä Suomessa. S.L.A. 1929.
Valituskirjelmä Lääketieteellisen tiedekunnan ehdollepanosta kirurgian vaihtuvaan professorinvirkaan 1929.
Jalkaterän toimintahäiriöistä. Duod. 1931.
Erfahrungen über das Panaritium. Acta Duod. 1932.
Über Lenden- und Kreuzbeinschmerzen und deren Beziehung zur Unfallversicherung. Acta Duod. 1932.
Durch chronisches oder akutes Trauma hervorgerufene Erkrankungen der Basis Patellae. Acta Duod. 1932.
Pathologisch-anatomische und klinische Studien über die Extremitätennekrose. Acta Duod. 1932.
Finlands Röda Kors Sjukhus. N.M.T. 1933.
Suomen Punaisen Ristin Sairaala. Helsinki 1934.
Bråck. Nordisk Lärobok i Kirurgi, 1934.
Kroonillisista niveltaudeista. Duod. 1934.
Sairaalaolojen järjestelystä maassamme. S.L.A. 1935.
Tilapäishaavojen hoidosta. Duod. 1938.
Om ryggradskotornas förskjutningar och lägeanomalier i lumbalregionen. Förhandlingar ved Nordisk kirurgisk förenings 21. Møde i Göteborg [1937]. 1938.
Über die klinische Bedeutung der Sakralisation. Acta Duod. 1939. Sama unkariksi. Orvosképzés 1939.
Ensi apu tapaturmissa [1939].
Första hjälpen vid olycksfall [1939].
Kokemuksia verensiirrosta. S.L.A. 1939.
Über die Behandlung von Gelegenheitswunden. Acta Duod. 1939.
Kallonmurtumista ja niiden hoidosta. Duod. 1939. Sama ruotsiksi N.M. 1939.
Über Schädelbrüche und ihre Behandlung. Acta Duod. 1939.
Eino Suolahti 60-vuotias. Duod. 1939.
Promemoria. Duod. 1939.
Väestösuojelutoiminnan lääkintäohje. (Yhd. A. Snellmanin ja S. Mustakallion kanssa) 1939.
Suomen Punaisen Ristin sairaalan kokemukset sota-aikana. SPR:n lehti 1940.
Viime sotamme invaliidien huollosta ja sen järjestelystä (alustus vv. 1939–40 Sotainvaliidien veljesliiton perustavassa kokouksessa Jyväskylässä 18.8.1940). S.L.A. 1940.
Suomalaisen saunan tieteellisestä tutkimisesta. Saunakirja 1940.
Haavoittuneiden seulominen ja hoitotoiminnan jakautuminen eri lääkintähuoltoportaisiin. S.P.R:n sotalääkintäkirja 1940.
Luu- ja nivelvammojen sekä laajojen pehmeäosavammojen lastoitus kuljetusta varten. S.P.R:n sotalääkintäkirja 1940.
Thomas–Brofeldtin vetolasta. S.P.R:n sotalääkintäkirja 1940.
Haavashokki ja sen hoito. S.P.R:n sotalääkintäkirja 1940.
Paleltumisvammat ja niiden hoito. S.P.R:n sotalääkintäkirja 1940.
Cramerlasta ja sen käyttö. S.Sot.l.A. 1940.
Haavakirurgiasta ja sen kehityksestä. [Virkaanastujaisesitelmä 1939.] S.Sot.l.A. 1940.
Lyhyt kenttäkirurgian opas 1941.
Om de kirurgiska erfarenheterna under finsk-ryska kriget. N. M. 1941.
Sotainvaliidihuollostamme ja sen kehityksestä (21/3 41 pidetty radioesitelmä) 1941.
Über die Pflege und Fürsorge der finnischen Kriegsinvaliden 1941.
Haavoittuneiden taistelutoverien saattaminen takaisin tuottavaan työhön 1941.
Om krigsinvalidernas arbetsterapi 1941.
Alkusanat L. Kalajan työhön "Haavasokista ja sen hoidosta" 1941, [ 2 ] 1942.
Saunakirja, saunaa käsitteleviä kirjoitelmia 1941.
Berättelse över Finlands Röda Kors' verksamhet för krigsinvaliderna åren 1940 och 1941, 1942.
Askarteluhoito ja sen järjestäminen sotasairaaloihin 1942.
Patientsysselsättningen och hur den ordnas på sjukhusen 1942.
Sotasairaalain invaliidihuoltajien toiminnasta 1942.
Suomen Punaisen Ristin sairaala sotamarsalkka Mannerheimin perustama ja hänen lahjansa Suomen kansalle 1942.
Finlands Röda Kors sjukhus, en skapelse av Mannerheim och en gåva av honom åt Finlands folk 1942.
Sotamarsalkan [C. G. Mannerheim] toiminta sotainvaliidien hyväksi 1942.
Sotamarsalkka [C. G. Mannerheim] ja sotainvaliidit 1942.
Fältmarskalk Mannerheim och krigsinvalidvården 1942.
Verwundeten- und Kriegsbeschädigtenfürsorge des Finnischen Roten Kreuzes 1943.
[Brofeldt, S. A.:] Leitenden Arzt des Krankenhauses des Finnischen Roten Kreuzes, Sanitätsoberst Prof. Dr Med. Simo Antero Brofeldt zum Gedächtnis 1943. [Muistojulkaisu, julkaisijoina oppilaat, työtoverit ja ystävät. Alun perin aiottu juhlakirjaksi 50-vuotispäivänä.]
Lisäksi kirjoituksia aikakaus- ja sanomalehdissä kirurgian ja invalidihuollon alalta.

Kirjoitus on valmistunut syyskuussa 2004. Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2004: 49–50: 4893–4896. Eräitä pieniä korjauksia tehty helmikuussa 2005.

Erityisen kiitoksen haluan osoittaa Simo Brofeldtin tyttärentyttärelle Kati Juvalle, joka on nähnyt paljon vaivaa lähdeaineiston ja kuvien hankkimisessa.

Kirjallisuutta:

Brantberg, R.: Sotaupseerit. Kansiylänimeke: Kahdenkymmenenyhden suomalaisen sodanaikaisen upseerin elämäntarina. [2. painos] 288 s. Revontuli [Tampere] 1999 (Gummerus). Huomautus: Edellinen painos ilmestynyt nimellä Sotakenraalit.

Galleria academica. Yliopistomiesten muotokuvia, Akademiskt porträttgalleri. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1961.

Haavio, M.: Me marssimme Aunuksen teitä. Päiväkirja sodan vuosilta 1941–1942. Toinen painos. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1969.

Havia, T.: Simo Brofeldt, invalidihuollon luoja. Kainuun Sanomat 30.5.1993.

Havia, T.: Simo Brofeldt, kirurgi, invalidihuollon luoja ja Mannerheim-ristin ritari. Parivartio, Varsinais-Suomen reserviupseeri- ja aliupseeripiirin lehti, N:o 1, 1993, s. 10.

Jalas, A. ja Laakso, M.: Instrumentarium. Ensimmäinen vuosisatamme 1900–2000. Oy Spiritus Historiae Ab. Jyväskylä [Gummerus] 2000.

Jatkosodan historia 3. Hyökkäys jatkuu Itä-Karjalaan. Toimittanut Sotatieteen Laitoksen Sotahistorian toimisto. Sotatieteen Laitoksen julkaisuja XXV:3. WSOY, Porvoo – Helsinki – Juva. Porvoo 1991.

Juva, K.: Simo Antero Brofeldt 22.11.1892–15.10.1942. 100-vuotisjuhla 22.11.1992. [Kooste elämäkertatiedoista.] Moniste [1992].

Järvinen, A.: Simo Antero Brofeldt. [Muistokirjoitus.] Helsinki, 1943. Huomautus: Eripainos, Sotilaslääketieteellinen aikakauslehti n:o 5, 1942.

Korppi-Tommola, A.: Brofeldt, Simo (1892–1942), kirurgian professori, sotainvalidien huollon organisoija, Mannerheim-ristin ritari. Suomen kansallisbiografia 1 Aaku-Browallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

Käkelä, E.: Laguksen miehet – Marskin nyrkki. Suomalainen panssariryhmä 1941–1944. Panssarikiila ry. Jyväskylä 1992.

Mannerheimin Ritarit. Toim. Juhani Aromäki. Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna. Hämeenlinna 1985.

Rosén, G.: Sata sodan ja rauhan vuotta. Suomen Punainen Risti 1877–1977. 2. uusittu painos. Suomen Punainen Risti, Helsinki. Hämeenlinna 2002.

Saxén, A.: Simo Brofeldt. [Hautajaistilaisuudessa 21.X.42 pidetty puhe.] Duodecim 1942, Vol. 58, 481–482.

Snellman, A.: S. A. Brofeldt. [Muistokirjoitus.] Duodecim 1942, Vol. 58, 476–480.

Soininen, G.: Galleria Academica Medicorum. Lääketehdas Orion Oy. Helsinki 1970.

Soininen, G.: Instrumentarium 1900–1950. [Instrumentarium.] Helsinki 1950.

Soininen, G.: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 1881–1956. Seitsemänkymmentäviisivuotishistoria ja jäsenmatrikkeli. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Helsinki 1956.

Suomen Kirurgiyhdistys – Kirurgföreningen i Finland 50. Toim. Martti I. Turunen ja Timo V. Kalima. Suomen Kirurgiyhdistys – Kirurgföreningen i Finland. Vammala 1975

Suomen puolesta. Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Toim. Ilmari Hurmerinta ja Jukka Viitanen. Kustannusosakeyhtiö Ajatus, Helsinki. Saarijärvi 1994.

Susitaival, P.: Suomen Lääkäriliitto – Finlands Läkarförbund 1910–1960. Suomen Lääkäriliitto – Finlands Läkarförbund. Vammala 1960.

Suomen lääkärit 1940 Finlands läkare. Toim. Gunnar Soininen. [Suomen Lääkäriliitto.] Helsinki 1941.

Waris, W.: Melkein sodassa Norjassa. Kansa taisteli – miehet kertoivat, 1986, 12: 424–428.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON