Arno Forsius

Thomas Browne (1605—1682) ja "Lääkärin uskonto"

Englantilainen Thomas Browne syntyi vuonna 1605 lähellä Lontoota varakkaan kauppiasperheen poikana. Hän alkoi opiskella Oxfordissa vuonna 1623 monia tieteenaloja, myös lääketiedettä. Vuonna 1630 Browne lähti jatkamaan opintojaan Montpellier'hen ja Padovaan, minkä jälkeen hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Leydenin yliopistossa vuonna 1633.

Englantiin palattuaan Browne suoritti lääketieteen tohtorin tutkinnon myös Oxfordissa ja asettui vuonna 1637 Norfolkin Norwich'iin, missä hän toimi menestyvänä ja varakkaana lääkärinä. Hän solmi avioliiton vuonna 1641 ja hänen vaimonsa Dorothy synnytti perheeseen suuren joukon lapsia. Browne oli asuinpaikkansa johtavia kansalaisia ja hänet aateloitiin vuonna 1671. Hän kuoli Norwich'issa vuonna 1682.

Ulkomailla ollessaan Browne alkoi kirjoittaa mietteitään uskonnosta ja siihen liittyvistä asioista. Sen seurauksena syntyi teos "Lääkärin uskonto" (Religio medici), jonka käsikirjoitus valmistui ilmeisesti vuonna 1635. Käsikirjoitus kierteli kopioina ystäväpiirissä ja yllättäen teos ilmestyi painettuna vuonna 1642 ilman tekijän lupaa.

Brownelle tuli kiire saada alkuperäinen käsikirjoitus painoon ja tekijän oma laitos teoksesta ilmestyi vuonna 1643. Kirjan maine levisi nopeasti ja se julkaistiin pian myös latinankielisenä käännöksenä Hollannissa. Brownen muita teoksia olivat "Pseudodoxia epidemica" (Tutkistelua yleisistä erhetyksistä) vuodelta 1646 sekä "Hydriotaphia" (Hautausuurnista) ja "The Garden of Cyrus" (Kyyroksen puutarha) vuodelta 1658 yhteisenä niteenä.

Brownen "Lääkärin uskonto" oli 1600-luvun alkupuolen huomattavin englanninkielinen suorasanainen julkaisu. Se muodostui Englannin esseekirjallisuuden esikuvaksi, jolla oli suuri vaikutus moniin myöhempiin kirjoittajiin. Tässä kirjoituksessa esitetyt lainaukset ovat vuonna 1924 ilmestyneestä suomennoksesta (Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna, suomentajaa ei ole ilmoitettu).

Browne pitäytyi teoksessaan lähes yksinomaan uskonnollisessa pohdiskelussa. Lääketiedettä siinä sivuttiin vain muutamassa harvassa kohdassa, joissa tekijä esitti epäilyjään Raamatun sanomaa, Aristotelesta, Galenosta ja Paracelsusta kohtaan. Browne luetteli lääketieteen yhtenä kaikissa sivistyneissä maissa arvostetuista tieteistä. Samalla hän myönsi lääketieteelläkin olevan heikkoutensa, sillä se ei pystynyt parantamaan kaikkia tauteja. Brownen edustaman humanismin johdosta hänen teoksensa on myöhemmin kohonnut uudelleen mielenkiinnon kohteeksi, kun lääkärinammatin eettiset ongelmat ovat tulleet ajankohtaisiksi.

Lääkäreitä pidettiin noihin aikoihin usein kylmästi laskelmoivina varallisuuden haalijoina. Tämä käy ilmi myös Brownen pohdiskelusta, jonka mukaan hän itse kylläkin poikkesi tässä suhteessa muista: "Minulle ovat aivan outoja ammattiini muutoin kuuluvat alhaiset ja epäkristilliset toivomukset. Minä en salaa toivo ruton puhkeamista enkä iloitse nälänhädän tullessa tai kurkistele ennustuksiin ja almanakkoihin, haluten nähdä pahoja merkkejä, onnettomia tähtien asentoja ja pimennyksiä, enkä liioin iloitse siitä, että keväisin on niin epäterveellistä ja talvet ovat niin epäsuotuisia. Minun rukoukseni käyvät samaan suuntaan kuin maanviljelijäin ja toivoisin kaikkien asioiden tapahtuvan oikealla ajallaan, niin etteivät ihmiset enempää kuin vuodenajat joutuisi suunniltaan. Toisinaan on potilaani tauti suorastaan sairautta minulle itselleni. Mieluummin haluan parantaa hänen vammojansa kuin saada välttämättömiä tarpeitani. Jollen saa hänelle mitään hyvää tehdyksi, niin en voi oikein kunniallisesti maksua ottaa, vaikka myönnänkin, että palkkio suoritetaan hyvää tarkoittavien yrityksiemme korvaukseksi. — Minua ei ainoastaan hävetä, vaan olen sydämestäni pahoillani, että paitsi kuolemaa on myöskin parantumattomia tauteja, kuitenkaan en omasta puolestani enkä siitä syystä, että taitoni ei kykene niitä parantamaan, vaan ihmiskunnan yhteisen asian tähden, jota pidän omanani."

Suhtautumisesta sairauteen ja kuolemaan Browne kirjoitti näin: "Ihmiset, jotka eivät näe omaa nenäänsä pitemmälle, luulevat terveyden kuuluvan elämän vakinaisiin ilmiöihin ja moittivat ruumistansa siitä, että se on sairas. Minä sitävastoin, joka olen tutkinut ihmisen ruumista ja tiedän, kuinka heikkojen kiinnikkeiden varassa koko laitos on, ihmettelen sitä, ettemme aina ole sairaita. Ja ottaen huomioon ne tuhannet mahdollisuudet, jotka aiheuttavat kuoleman, kiitän Jumalaa siitä, että voimme kuolla vain yhden kerran. Eivät ainoastaan tautien tuottamat vammat ja myrkkyjen häijyys tee meistä loppua, vaan niiden lisäksi olemme voimattomia kaikkia uusia surma-aseita vastaan. Kuka hyvänsä kykenee tuhoamaan meidät, ja jokaista, jonka tiellämme tapaamme, voimme epäillä pahoista aikeista henkeämme vastaan."

Browne oli epäilyistään huolimatta aikansa käsitysten vanki. Vaikka hän ei uskonut ihmeisiin ja suhtautui varauksin astrologiaan, niin hän toisaalta uskoi taikuuteen ja suojelusenkelien olemassaoloon. Brownea voidaankin arvostella juuri siitä, että hän vaikutti osaltaan kahden naisen tuomitsemiseen noidiksi vuonna 1664.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1991: 36: 2512. Tarkistettu lokakuussa 1999

Kirjallisuutta:

Browne, T.: Lääkärin uskonto. Hämeenlinna 1924. Esipuheen kirjoittanut V. H.-A. [Väinö Hämeen-Anttila] (Suomentajaa ei ole ilmoitettu).

Encyclopædia Britannica, XI Edition (1910) 4: 666—667

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON