Arno Forsius

Geronimo Cardano (1501—1576) — lääkäri ja matemaatikko

Italialainen Geronimo Cardano (Hieronymus Cardanus, 1501—1576) syntyi Paviassa lähellä Milanoa ja kuoli Roomassa. Tästä tiedemiehestä antaa nykyajan ihmiselle vihjeen hänen keksimänsä kardaaninivel, jota käytetään apuna voimansiirtoakseleissa sekä gyroskooppien, kompassien ja valaisimien ripustuksissa.

Cardano opiskeli Pavian sekä Padovan yliopistoissa ja suoritti lääkärin tutkinnon vuonna 1526. Hän muutti vuonna 1534 takaisin Milanoon ja eli siellä suuressa puutteessa, kunnes hän sai toimen matematiikan opettaja. Cardano hyväksyttiin vuonna 1539 Milanon lääkärikollegion jäseneksi ja hänestä tuli pian sen esimies. Kun hänen maineensa lääkärinä kasvoi, tavoitteli moni Euroopan hallitsija hänen palveluksiaan. Cardano piti kuitenkin arvossa riippumattomuuttaan eikä ryhtynyt hovilääkäriksi. Hän otti vuonna 1543 vastaan lääketieteen professorin viran Paviassa, mistä hän siirtyi vuonna 1562 Bolognaan.

Lääketieteeseen Cardano on jäänyt lähinnä pilkkukuumeen ensimmäisenä kuvaajana. Kun Girolamo Fracastoro (1478—1553) esitti, että jokaisella tartuntataudilla oli omat kemiallisista aineista muodostuneet siemenensä, olivat taudinaiheuttajat Cardanon mukaan eläviä olentoja. Cardano on myös ensimmäisenä suunnitellut erikoista kirjoitusta sokeille ja elekieltä kuuroille. Hän selitti eräiden muiden valistuneiden italialaisten lääkärien tavoin, että noituudesta syytettyjen kertomukset ja tunnustukset johtuivat liiallisesta mielikuvituksesta, jota nykyään sanottaisiin itsesuggestioksi. Cardanon lääketieteellisiä teoksia olivat "Medicinae encomium" (Lääketieteen ylistys, 1578) ja "De sanitate tuenda" (Terveyden säilyttämisestä, 1580).

Cardanon maine perustui suureksi osaksi hänen filosofisia ja matemaattisia ongelmia käsitteleviin kirjoihinsa. Hän olikin aikansa etevin matemaatikko ja hän julkaisi vuonna 1539 aritmetiikasta kaksi teosta, jotka pohjautuivat hänen suosittuihin luentoihinsa. Tärkeämpi niistä oli "Practica arithmetica et mensurandi singularis" (Matematiikan ja mittaamisen käytäntö). Cardanon teos "Liber de ludo aleae" (Kirja arvan leikeistä) sisälsi ensimmäiset systemaattiset todennäköisyyslaskelmat jo sata vuotta ennen Blaise Pascal'ia ja Pierre de Fermat'a. Varsin kuuluisa oli Cardanon teos "De subtilitate rerum" (Ilmiöiden perusteista), joka anekdooteilla höystettynä kuvasi fysikaalisista kokeiluja ja keksintöjä. Cardano ehdotti vuonna 1551, että viittä soihtua voitaisiin valaisevan ja peitetyn eri yhdistelminä käyttää merkitsemään kirjaimia optisessa viestinnässä.

Cardanon teos "Ars magna" (Suuri taito, 1554) oli algebran historian kulmakiviä. Se sisälsi kolmannen asteen yhtälön yleisen ratkaisukaavan, jonka Cardano ilmoitti olevan venetsialaisen matemaatikon Niccoló Tartaglia'n (n. 1499—1557) keksintö. Sen oli sitä aikaisemmin ratkaissut Scipio del Ferro (n. 1465—1526). Teoksessa oli myös neljännen asteen yhtälön yleinen ratkaisukaava, jonka Cardano oli keksinyt yhdessä oppilaansa Lodovico Ferrarin (1522—1565) kanssa. Jälkimaailma tuntee mainitut kaavat Cardanon kaavojen nimellä. Cardano teki myös arvaamattoman laajakantoisen keksinnön löytämällä imaginaariset luvut, joista on esimerkkinä negatiivisen luvun neliöjuuri.

Cardanossa liittyi monipuoliseen lahjakkuuteen huikentelevaisuutta, suurta häikäilemättömyyttä ja kyynisyyttä. Hän oli myös erittäin kiivas ja raivonpuuskassaan hänen kerrotaan mm. leikkanneen irti pojaltaan molemmat korvat. Bolognassa ylioppilaat tekivät lakon professorinsa kiivauden takia. Cardanon elämään liittyi myös pettymyksiä ja synkkiä kokemuksia. Hänen rakkain poikansa avioitui huonomaineisen tytön kanssa ja avioliitosta tuli onneton. Poika myrkytti vaimonsa ja hänet teloitettiin sen johdosta. Tästä iskusta Cardano ei toipunut koskaan.

Pitkä ja värikäs elämä opetti Cardanolle eräitä periaatteita: Ihmisen on aina oltava kiitollinen Jumalalleen, joka antaa hänelle rauhaisan elämän. Ihmisen tulee itsessään olla viisas: korvata menetykset, käyttää aika hyväkseen, tehdä tarkkoja havaintoja, kunnioittaa vanhoja ihmisiä ja jättää turhat asiat huomiotta. Cardano kirjoitti omaelämäkertansa "De propria vita", jota pidetään varsin viehättävänä kuvauksena.

Cardano harrasti myös tuolloin niin suosittua astrologiaa ja uskoi siihen varmasti. Hän rohkeni jopa laatia Kristuksen horoskoopin. Sen seurauksena Cardano pidätettiin vuonna 1570 syytettynä kerettiläisyydestä. Monen kuukauden vankilassa olon jälkeen hänet vapautettiin, mutta hän menetti virkansa ja oikeuden julkaista kirjoja. Myöhemmin paavi Gregorius XIII (1502—1585) antoi Cardanolle turvapaikan Roomassa hoviastrologina. Tarina kertoo, että Cardano oli laatinut itselleen horoskoopin, jossa hän oli maininnut kuolinpäivänsä. Kun kuolema ei tullut luonnollisella tavalla, hän teki itse lopun elämästään.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1992: 31: 2958. Tarkistettu maaliskuussa 2002.

Lähteitä:

Companion Encyclopedia of the History of Medicine, Volumes 1—2. Edited by W. F. Bynum and R. Porter. First published 1993, Reprinted 1994. London.

[The] Encyclopaedia Britannica. Eleventh Edition. Volume I. New York 1910—1911

Leibbrand, W.: Heilkunde, Eine Problemgeschichte der Medizin, Verlag Karl Alber, Freiburg—München, Freiburg im Breisgau 1954

Lyons, A. S. and Petrucelli, R. J., II: Medicine, An Illustrated History. Harry N. Abrams, Inc., Publishers, New York, Japan 1978

Schipperges, H.: Lebendige Heilkunde, Von grossen Ärzten und Philosophen aus drei Jahrtausenden. Walter-Verlag, Olten und Freiburg im Breisgau, Freiburg im Breisgau 1962

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON