Arno Forsius

 

Constantinus Africanus (n. 1020–n. 1087) – lääketieteellisen kirjallisuuden kääntäjä

 

Euroopan lääketieteen rappio keskiajan alussa

 

Antiikin Kreikassa 400-luvulta eKr. kehittynyt lääketiede levisi koko Rooman valtakuntaan, joka alisti valtaansa Kreikan lisäksi suuren osan läntistä Eurooppaa, Lähi-idän maat muinaista Persiaa myöten sekä Afrikan pohjoisrannikon. Rooman maailmanvallan hajoaminen 400-luvun lopulta alkaen aiheutti sotien ja kansainvaellusten seurauksena kulttuurin ja lääketieteen rappeutumisen Rooman valtakunnan läntisessä osassa. Suurin osa Pyreneiden niemimaasta joutui 800-luvulla Pohjois-Afrikan islaminuskoisten kalifien valtaan. Itä-Rooman valtakunnassa eli Bysantissa tila oli vakaampi, ja se joutui vasta myöhemmin 1200-luvulla islaminuskoisten osmannien hallintaan.

 

Valtiollisten muutosten myötä kulttuurin kieliolot muuttuivat. Latinasta tuli läntisessä Euroopassa katolisen kirkon ja oppineiden valtakieli, kreikasta Bysantin virallinen kieli ja arabiasta islaminuskoisten valtioiden kieli. Kreikasta lähtenyt lääketiede säilyi aluksi kreikankielisenä myös maan rajojen ulkopuolella, mutta läntisessä Euroopassa latina syrjäytti sen vähitellen, varsinkin Claudios Galenoksen (n. 129–200) ajan jälkeen. Sotien ja kansainvaellusten myllerrykset johtivat kulttuurin rappioitumiseen Länsi-Rooman valtakunnassa ja silloin myös lääketieteelliset kirjoitukset tuhoutuivat suureksi osaksi. Bysantin kreikankielinen lääketieteen kirjallisuus säilyi ja osittain kehittyikin. Merkittävää oli kuitenkin se, että lääketiede alkoi kehittyä kreikkalaiselta pohjalta arabiankielisenä suurissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kaupungeissa sekä Pyreneiden niemimaalla.

 

Vähitellen myös läntisen Euroopan lääketiede alkoi uudistua 900-luvulta alkaen valtiollisten olojen rauhoituttua. Lääketieteen kehitystä haittasi pitkään vanhemman kirjallisuuden puute. Koska kirjapainoja ei ollut, tapahtui kirjojen valmistaminen käsin kopioimalla. Vanhojen käsikirjoitusten uudelleen kopiointia vaikeuttivat sekä munkkien heikko kreikankielen taito että heidän vajavainen lääketieteen tuntemuksensa.

 

Constantinus Africanus

 

Eräs läntisen Euroopan lääketieteen uuden elpymisen osoitus oli Salernon lääketieteellisen koulun käynnistyminen Italiassa 1000-luvun alussa. Sen kehitykseen vaikutti omalta osaltaan Constantinus Africanus eli Afrikkalainen (n. 1020–n. 1087), jolla oli suuri merkitys edeltävien aikojen lääketieteen saattamisessa uusien lääkärien ja tutkijoiden käyttöön.

 

Constantinus Africanuksen elämänvaiheet tunnetaan kovin puutteellisesti. Häntä koskevat tiedot on saatu pääasiallisesti Monte Cassinon luostarissa toimineen kirjastonhoitajan Petrus Diaconuksen (n. 1107–n. 1140) laatimasta elämäkerrasta, joka perustui kaikesta päätellen enimmäkseen perimätietoon. Constantinus oli syntynyt Pohjois-Afrikan Kartagossa, nykyisessä Tunisiassa, ja sen vuoksi hänestä käytetään lisänimeä Africanus tai Afer. Yleisimmin hänen on arveltu syntyneen vuoden 1020 tienoilla. Hänen vanhempansa ovat ilmeisesti kuuluneet arabiväestöön.

 

Constantinus oli jo varhaisessa elämänsä vaiheessa lähtenyt kauan kestäneelle matkalle Babyloniaan (Mesopotamiaan), jossa hän oli perehtynyt perusteellisesti kaldealaisten, persialaisten, arabien ja saraseeninen lääketieteeseen ja muihin tieteisiin. Hänen arvellaan hankkineen toimeentulon matkansa aikana lääkekauppiaana. Babyloniasta Constantinuksen matka oli jatkunut edelleen Intiaan, josta hän oli palannut takaisin kotimaahansa Etiopian ja Egyptin kautta. Hän oli yhteensä 39 vuotta kestäneellä matkallaan hankkinut eri maista runsaasti tietoa lääketieteestä ja lääkkeistä sekä perehtynyt niitä koskevaan arabiankieliseen kirjallisuuteen.

Kartagoon palattuaan Constantinuksen kerrotaan harjoittaneen lääkärin ammattia suurella menestyksellä. Muut lääkärit olivat kateellisia hänelle, ryhtyivät painostamaan häntä ja uhkasivat häntä mm. väärillä syytöksillä. Eräiden arvelujen mukaan myös hänen henkeään uhattiin. Asiasta vihiä saatuaan Constantinus hankkiutui salaisesti erääseen laivaan, jolla hän matkasi Salernoon. Siellä hän eli aluksi piilossa köyhäksi mieheksi pukeutuneena, kunnes kaupunkiin tullut Babylonian kuninkaan veli oli tunnistanut hänet. Sen jälkeen Constantinus pääsi Salernon kaupunkia ja ympäristöä tuolloin hallinneen herttua Robert Guiscardin (n. 1015–1085) suosioon.

 

Perimätiedon mukaan Constantinus toimi Salernon koulussa lääketieteen opettajana. Siinä yhteydessä hän havaitsi, että koulussa käytetyn lääketieteellisen kirjallisuuden määrässä ja laadussa oli suuria puutteita. Mattheus Ferrarin kommentaareissa Isaak Judaeuksen kirjasta ”Diaetae universales” on maininta, että Constantinus olisi tullut Salernoon noin vuonna 1075, ja lähtenyt sieltä jälleen Afrikkaan, jossa hän oli kolmen vuoden ajan etsinyt käyttökelpoisia lääketieteellisiä teoksia. Kun hän palasi matkaltaan Salernoon, hänellä olikin mukanaan huomattava määrä arabiankielistä lääketieteellistä kirjallisuutta.


Constantinus Africanus lääketieteellisten teosten kääntäjänä

 

Constantinuksen ajatuksissa oli ilmeisesti pitkään kytenyt ajatus parantaa lääketieteellisen kirjallisuuden tasoa kääntämällä sitä latinaksi kreikasta ja ennen kaikkea arabian kielestä. Hän ystävystyi Salernon piispana vuosina 1058–1085 olleen Alfanus Salernolaisen kanssa, joka oli ollut aikaisemmin munkkina benediktiiniveljien Monte Cassinon luostarissa. Constantinus ei viihtynyt Salernon ilmapiirissä ja Alfanuksen suosituksesta Monte Cassinon luostarin apotti Desiderius (myöhemmin paavi Victor III) otti hänet luostariin maallikkoveljenä. Constantinuksen Monte Cassinoon siirtymisen ajankohta on epävarma, ja eräiden tietojen mukaan se olisi tapahtunut jo vuonna 1065 Afrikan matkalta paluun jälkeen.

 

Constantinus on osannut äidinkielenään arabiaa ja sen lisäksi kreikkaa, mutta hänen latinan kielen taitonsa oli puutteellinen. Käännöstyössä hän on saanut apua eräiltä luostarissa työskennelleiltä ystäviltään. Alfanus Salernolainen, joka oli kääntänyt aikaisemmin latinaksi Nemesios Efesolaisen kirjoituksen ”Ihmisluonnosta”, oli käännöstyönsä yhteydessä luonut latinan kieleen lääketieteellisen perustan. Juuri Alfanus oli myös kannustanut Constantinusta kääntämään arabialaisen lääketieteen teoksia latinan kielelle. Lisäksi Constantinusta avustivat käännöstyössä Atto, saksalaisroomalaisen valtakunnan keisarinnan Agneksen aikaisempi hovisaarnaaja, sekä kristinuskoon kääntynyt muslimi Johannes Afflacius (tai Saracenus), joka oli munkkina Monte Cassinossa.

 

Constantinuksen latinaksi kääntämiä lääketieteellisiä teoksia ja kirjoituksia on arvion mukaan noin 25. Tärkeimmät niiden kirjoittajista olivat Hippokrates, Galenos ja Isaac Judaeus, mutta mukana oli myös useita vähemmän merkittäviä lääkäreitä. Mielenkiintoisin Constantinuksen käännöksistä on Liber Pantegni, jonka on kirjoittanut Haly Abbas eli Ali ibn al-Abbas al-Magusi (930-994). Kirja tunnetaan arabiankielisillä nimillä ”Kitab Kamil as-sinaa ar tibbiya” (latinaksi "Liber Pantegni", Lääkintätaidon kirja) sekä ”al-Kitab al-maliki” (latinaksi "Liber Regius", Kuninkaallinen kirja).

 

Teos on ensimmäinen arabiankielinen lääketieteen oppikirja, joka jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa, "Theorica Pantegni" (Lääkintätaidon tarkastelu), käsittelee lääketieteen perusteita, ja toinen, "Practica Pantegni" (Lääkintätaidon käytäntö) käsittelee lääketieteen soveltamista tautien hoidossa. Arabiankielisen käännöksen ensimmäinen osa ei ole pelkkä käännös, sillä siihen on tehty latinankieliselle lukijakunnalle soveltuvia muutoksia. Toinen osa on koottu useammista lähteistä ja se on ehkä valmistunut lopullisesti Constantinuksen kuoleman jälkeen.

 

Suomen Kansalliskirjastossa on teoksen "Theorica Pantegni" –osasta ilmeisesti 1100-luvun lopulla Saksassa tehty, hyvin säilynyt kopio. Siitä on tekeillä jatkotutkimuksia varten elektroninen versio, joka helpottaa käännöksen vertailua teoksen lähteisiin ja muihin kopioihin. "Liber Pantegni" oli käytössä varsin kauan ja sen kopiot levisivät laajalle alueelle. Sen syrjäytti vähitellen Stefanus Antiokialaisen uusi latinankielinen laitos ja Avicennan eli Ibn Sinan laaja teos "Al-Quanun" (latinaksi Canon). "Liber Pantegnista" on olemassa tiettävästi vain kaksi kirjapainossa valmistettua laitosta, toinen Lyonissa vuonna 1515 ja toinen Baselissa vuonna 1539.

 

Constantinuksen työn arviointia on vaikeuttanut se, että hän ei ole yleensä merkinnyt kirjoituksiinsa sitä, keneltä teksti on käännetty tai onko se osaksi tai kokonaan hänen itsensä kirjoittamaa. Yleisen käsityksen mukaan alkuperäiseen tekstiin on lähes aina tehty lisäyksiä. Monet teokset, joita on alun perin arveltu Constantinuksen omiksi töiksi, ovat sittemmin paljastuneet aikaisempien teosten käännöksiksi. Esimerkkinä niistä voidaan mainita käsikirja ”Viaticum peregrinantis” (suom. Matkaeväs), jonka tekijäksi on osoittautunut Ibn al-Gazzar (k. 1009). Alkuperän selvittämiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi Constantinusta on jopa syytetty teosten plagioinnista. On kuitenkin otettava huomioon myös se, että kristillisen kirkon piirissä ei tuotu mielellään esiin esikristillisen eli ”pakanallisen” tai islamilaisen eli ”kerettiläisen” kulttuurin kirjoittajia.

 

Constantinus Africanus oli eräs niistä oppineista, joiden ansiokkaan ja uraa uurtavan toiminnan seurauksena Salernoon kehittyi 1100-luvulla opettajien yliopistomaisen yhdistymisen johdosta monikansallinen ja monikulttuurinen lääketieteellinen koulu, jonka piirissä maallikkolääkärit olivat enemmistönä. Salernon koulun merkitys lisääntyi nopeasti ja siellä käytetyt lääketieteelliset teokset levisivät vähitellen myös eri puolille Eurooppaa.

 

Erään tiedon mukaan Constantinus eli Monte Cassinossa käännöstöitä tehden 17 vuotta. Sen perusteella Constantinus Africanus olisi kuollut ehkä 1080-luvun lopulla tai 1090-luvun alussa, joka tapauksessa ennen vuosia 1098/1099. Useimmin hänen kuolinajakseen ilmoitetaan vuodet 1087/1088.

 

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2009. Kuvan alkuperä on tuntematon, teoksessa H. E. Sigerist, Grosse Ärzte (1932).

 

Kirjallisuutta:

 

Haltia, M., Kaltio, O, and Solin, H.: ”Liber Pantegni” by Constantine the African – Europe’s First Textbook of Medicine Transmitting Greek, Byzantine and Arabic Traditions. In My Byzantium, far and near. The Finnish National Committee for Byzantine Studies.

 

Leibbrand, W.: Heilkunde, Eine Problemgeschichte der Medizin. Verlag Karl Alber, Freiburg/München. Freiburg im Breisgau 1954.

 

Sigerist, H. E.: Grosse Ärzte. Eine Geschichte der Heilkunde in Lebensbildern. J. F. Lehmanns Verlag München. FreisingMünchen 1932.

 

Lukuisat Internetin sivustot hakusanoilla Constantinus Africanus ja Constantine Africanus


TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA TAI LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON