Arno Forsius

 

Nicolaus Copernicus (1473—1543) — maailmankuvan mullistanut lääkäri

Nicolaus Copernicus, joka tunnetaan parhaiten tähtitieteilijänä, oli aikakautensa useiden monioppineiden tavoin myös lääkäri. Hän syntyi vuonna 1473 Puolassa Torun'in (saks. Thorn) kaupungissa. Hänen isänsä oli alunperin krakowalainen tukkukauppias ja myös hänen äitinsä oli varakasta kauppiassukua. Copernicuksen isä kuoli vuonna 1483, minkä jälkeen eno Lukas Watzenrode otti pojan kasvatettavakseen.

Lukas Watzenrode, josta tuli vuonna 1489 Ermelandin piispa, lähetti Copernicuksen vuonna 1491 Krakowan yliopistoon. Copernicus omistautui matematiikan opiskeluun kolmen vuoden ajan ja kiinnostui silloin myös tähtitieteestä. Väliaikoina hän harrasti lisäksi maalaustaidetta. Hän on tehnyt itsestään muotokuvan, josta on säilynyt 1600-luvulla tehty kopio. Copernicus palasi Krakowasta vuonna 1495 Lidzbarkiin (saks. Heilsberg) enonsa luokse.

Eno Lukas halusi Copernicuksen ryhtyvän Fromborkin (saks. Frauenburg) tuomiokapitulin kaniikiksi taloudellisen riippumattomuuden turvaamiseksi. Viran vapautumista odoteltaessa eno lähetti Copernicuksen Italiaan Bolognan yliopistoon, jossa tämä opiskeli kolmen ja puolen vuoden ajan matematiikkaa, kreikan kieltä ja Platonin kirjoituksia. Sen ohessa Copernicus kuunteli tähtitieteen luentoja. Opiskelunsa aikana hänet nimitettiin vuonna 1497 avoimeksi tulleeseen Fromborkin tuomiokapitulin kaniikin virkaan.

Copernicus matkusti vuonna 1501 lyhyeksi ajaksi kotimaahansa varmistamaan virkansa säilymisen. Saatuaan lisää virkavapautta hän lähti täydentämään opintojaan Pohjois-Italiassa, jonka yliopistot olivat tuolloin voimistuvan humanistisen lääketieteen keskuspaikkoja. Nyt Copernicus kirjoittautui Padovan yliopistoon, jossa hän opiskeli vuoteen 1507 saakka lääketiedettä ja lainoppia. Välillä hän oleskeli jonkin aikaa Ferrarassa, missä hän saavutti kirkko-oikeuden tohtorin oppiarvon vuonna 1503.

Copernicus palasi vuonna 1507 Puolaan, missä hän toimi kaniikin tehtävien ohella enonsa Lukas Watzenroden lääkärinä. Sivutöinään Copernicus käänsi vuonna 1509 enonsa pyynnöstä latinaksi bysanttilaisen Theophylactuksen (600-luku jKr) kreikankieliset runot. Lukas Watzenrode kuoli maaliskuussa 1512, minkä jälkeen Copernicus asettui pysyvästi asumaan Fromborkiin. Copernicus toimi myös seuraavien piispojen sekä joidenkin arvohenkilöiden lääkärinä, mutta lisäksi hän käytti jatkuvasti lääkärintaitojaan köyhien hyväksi maksutta. On aiheellista mainita, että osa Copernicuksen lääketieteellisestä kirjastosta joutui 30-vuotisen sodan saaliina Ruotsiin, pääosa siitä Upsalan yliopiston kirjastoon.

Copernicusta ei vihitty koskaan papiksi, mutta hän toimi tuomiokapitulin tuomarina ja asiamiehenä tuon ajan hankalissa oloissa. Kaiken lisäksi Copernicus laati vuonna 1522 ennen Grudziadzin (saks. Graudenz) valtiopäiviä suunnitelman rahanuudistuksen toteuttamiseksi. Hänen vuosina 1519—1528 laatimansa selvitys rahanuudistuksen perusteista useita Puolan maakuntia varten julkaistiin vasta vuonna 1816 otsikolla "De monetae cudendae ratione" (Rahojen arvon suhteesta).

Copernicus pohdiskeli aurinkojärjestelmään liittyviä kysymyksiä erityisesti niinä vuosina, jolloin hän toimi enonsa lääkärinä. Vuosina 1510—1514 Copernicus laati uudesta aurinkokeskisestä maailmanjärjestyksestään yhteenvedon "De hypothesibus motuum coelestium a se constitutis commentariolus" (Lyhyt selostus taivaankappaleiden oletetuista liikkeistä niiden järjestelmän perusteella). Käsikirjoitus kiersi ystävien keskuudessa ja Copernicuksen maine tähtititeilijänä alkoi kasvaa. Kun Copernicus antoi vuonna 1514 lausunnon kalenterin uudistuksesta, joka oli silloin esillä katolisen kirkon yleiskokouksessa, ei hän vielä tuonut esiin käsitystään uudesta maailmankuvasta.

Copernicuksen teoriaa selostettiin Roomassa vuonna 1533 paavi Clemens VII:lle, joka antoi luvan sen julkaisemiseen. Copernicus oli vielä epäröivä ja vasta hänen oppilaansa Georg Joachim Rhaeticuksen (1514—1576) taivuttelu sai hänet tekemään päätöksen teoksen painattamisesta. Sen käsikirjoitus valmistui vuonna 1540 ja teos "De revolutionibus orbium coelestium, Libri VI" (Kuusi kirjaa taivaankappaleiden kiertoliikkeistä) ilmestyi painosta vuonna 1543. Copernicus oli sairastunut aivohalvaukseen edellisen vuoden lopulla ja hänen kerrotaan saaneen teoksen käteensä vasta kuolinpäivänään.

Copernicuksen teoria mullisti maailmankuvan. Se oli isku vasten kristillisen kirkon opetusta. Tieteessä se pakotti selvittämään kiertotähtien väliset etäisyydet ja löytämään dynamiikalle täysin uudet perusteet. Myöhemmin se johti myös painovoiman keksimiseen. Luonnonfilosofiassa ihmistä ei voitu enää pitää mikrokosmoksena, ympäröivän maailmankaikkeuden eli makrokosmoksen peilinä. Kirkon vastustuksen vuoksi Copernicuksen maailmankuva sai yleisen hyväksymisen vasta 1600-luvun lopulla.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1995: 7: 795. Tarkistettu syyskuussa 1999.

Kirjallisuus:

Yleiset hakuteokset

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON