Arno Forsius

Johann Copp (n. 1490–1559), Kustaa Vaasan ja Juhana-herttuan hovilääkäri

 

Johann Copp von Raumenthal. Tuntemattoman tekijän puuleikkaus
Coppin vuonna 1522 ilmestyneen teoksen "Czwen neuw Dialogi"
nimiölehdellä.

 

Johann Copp oli ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Hän kävi Suomessa Kustaa Vaasan kanssa vuosina 1555–1556 ja toimi Juhana-herttuan (myöh. Juhana III) henkilääkärinä Turun linnassa vuosina 1558–1559.

Copp syntyi sotilaan poikana noin vuonna 1490 Bayerin Landsberg am Lechissä. Hän oli saanut papin koulutuksen, ennenkuin alkoi opiskella lääketiedettä Freiburgissa (im Breisgau) vuonna 1514. Hän jatkoi opiskeluaan vuonna 1517 Wienissä ja lienee saanut siellä lääketieteen tohtorin arvon.

Aikakauden tapaan Copp julkaisi 1520-luvulla astrologisia ennustuskirjoja sekä latinaksi että saksaksi. Vanhin niistä, ”Juditium astronomicum” vuodeksi 1521, oli omistettu Martti Lutherille, joka oli tekijän tuttu yhteisten pappisvuosien ajalta. Kirjan esipuhe oli päivätty vuonna 1520, jolloin Copp toimi lyhyen aikaa kaupunginlääkärinä Altenburgissa.

Copp siirtyi vuoden 1520 lopulla Erfurtiin ja opiskeli sen yliopistossa ilmeisesti vuoteen 1523. Ennustuskirjojen ohella Copp painatti vuonna 1522 ensimmäisen lääketieteellisen kirjansa ”Ein nutzlich Regiment wie man sich halten sol das man gesunden Leyb behalt, und sunderlich vor die Pestilenz [----]”. Se oli tyypillinen ”ruttokirja”, jossa annettiin neuvoja kulkutautien välttämiseksi.

Seuraavaksi Copp julkaisi vuonna 1522 kirjasen, jonka yläsaksalaisen laitoksen otsikkona oli ”Czwen neuw nutzliche vnd lustige Dialogi [---]”. Dialogien muotoon kirjoitettu teos oli suunnattu katolisuutta vastaan ja siinä tehtiin tunnetuksi Martti Lutherin reformoitua oppia. Teoksen nimiölehdellä oli Coppia esittävä puuleikkaus, joka on varhaisin tunnettu kuva Ruotsissa ja Suomessa toimineesta lääkäristä.

Coppin saksankielinen kirjanen ”Wie man diis hochberumpt astronomischer vn[d] geometrischer Kunst Instrument Astrolabium braucehn soll [----]” ilmestyi vuonna 1524. Tässä astrolabiumin käytön oppaassa Copp ilmoitti olevansa pormestarin ja raadin lääkäri Joachimsthalin (Jáchymov) kaupungissa. Toimi näyttää kestäneen vain lyhyen ajan, sillä vähän myöhemmin annetussa vihkimistodistuksessa häntä nimitetään köyhäinlääkäriksi. Eräässä samanaikaisessa kirjeessä hänestä kerrotaan kaikenlaisten paheiden leimaamana miehenä.

Copp oleskeli vuonna 1526 lyhyen ajan Brüxin (Most) kaupungissa lähellä Joachimsthalia, jossa hän asui yhdessä kaupungin erään porvarin sisaren kanssa. Asia herätti suurta pahennusta ja asuinkumppanit pantiin vankilaan. Pelastukseksi tuli Sleesian käskynhaltija Karl von Münsterberg, joka päästi heidät vapauteen ja otti Coppin henkilääkärikseen. Suositusten perusteella Coppista tuli vuonna 1528 Böömin ja Unkarin kuninkaan Ferdinandin henkilääkäri. Copp oli useita vuosia tämän suosiossa ja hänet aateloitiin vuonna 1532 nimellä von Raumenthal.

Näihin aikoihin Copp oli avioitunut Anna Streubelin kanssa. Avioliitosta syntyi noin vuonna 1526 poika, joka kuoli luultavasti vuonna 1546 tai 1547, ja noin vuonna 1533 tytär Anna eli Annicka. Coppin toinen puoliso oli myös nimeltään Anna ja tästä avioliitosta syntyi kolme poikaa, Theophilus vuonna 1544 sekä lähivuosina tämän jälkeen Polycarpus ja Johan.

Prahassa Copp julkaisi vuonna 1536 tsekin kielellä laajan pääteoksensa ”Gruntownij a dokonaly Regiment” (Perusteellinen terveysopas), joka oli kirjoitettu alunperin saksaksi. Siinä Copp kuvaa opettajan ja oppilaiden välisten keskustelujen muodossa koko terveysopin. Kirjan painattaminen tuli tavattoman kalliiksi ja lopulta Copp menetti talonsakin. Vaikka hän päätti olla julkaisematta enää lääketieteellistä kirjallisuutta, hän laati kuitenkin vuonna 1542 ruttotautia käsittelevän kirjasen.

Copp tarkasteli terveysoppaassaan niitä tekijöitä, ”sex res non naturales”, joihin ihminen antiikin aikaisten oppien mukaan saattoi itse vaikuttaa terveyden ylläpitämiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Nämä tekijät olivat valo ja ilma, ruoka ja juoma, työ ja lepo, nukkuminen ja valvominen, ulkoiset ja sisäiset eritteet sekä mielentilan vaihtelut.

Ajan käsityksen mukaan siemensyöksyä pidettiin tärkeänä keinona ruumiin puhdistamiseksi ja sen vuoksi Copp korosti sukupuoliyhdynnän merkitystä yleisen terveyden lisääjänä varsinkin talvisin ja keväisin. Hän kuvasi yhdynnän edullisia vaikutuksia seuraavasti: "Se keventää elämää, varsinkin ylirasitettua, se tyhjentää täyden ruumiin, se tekee mielen hilpeäksi ja samalla kohtuulliseksi ja rauhalliseksi, se lopettaa kiukun ja hillitsee ruoansulatushäiriöitä, se ajaa pois surun ja alakuloisuuden ja on terveellinen sydämelle. Joskus on myös tapahtunut, että henkilöt ovat täten parantuneet hyödyttömästä melankoliastaan. Edelleen se parantaa ruokahalua ja antaa hyvän unen."

Taloudellisten huolien lisäksi terveysopas toi Coppin elämään muitakin vaikeuksia. Sukupuoliasioiden ja ranskantaudin eli kuppataudin käsittely terveysoppaassa herätti yleistä pahennusta. Tsekkiläinen lääkärikunta suhtautui myös nurjasti Coppin esittämään lääketieteen arvosteluun. Kaiken lisäksi Copp joutui Ferdinandin epäsuosioon, koska tälle alunperin omistetusta teoksesta oli valmistettu myös kappaleita, jotka oli omistettu Puolan kuninkaalle Sigismundille.

Katolisen hallitsijan palveluksessa Copp oli onnistunut salaamaan protestanttisen asenteensa. Kun hän antoi vuonna 1544 protestanttisen papin Jan Cernýn kastaa poikansa, syntyi siitä suuri kohu, sillä Cerný oli Prahassa vaikuttaneen protestanttisen Unitas Fratrumin tunnettu johtaja. Kokemansa loukkauksen seurauksena Ferdinand erotti Coppin henkilääkärin tehtävästä ilmeisesti vuonna 1547.

Copp muutti noin vuonna 1550 Määrin pääkaupunkiin Brünniin (Brno), jossa henkinen ilmapiiri oli vapaampi. Siellä Coppista tuli vuonna 1552 hurjaluontoisen Hendrych Bechynški z Lašan´in henkilääkäri. Lašan oli vuonna 1553 pahoinpidellyt puolisoaan, joka lähti pakoon Coppin ja tämän kolmannen vaimon Ludmila von Velenitzin avustamana. Tapahtuman seurauksena Copp joutui kesäkuussa 1553 vankilaan syytettynä Lašan´in puolison viettelemisestä.

Tässä vaiheessa Copp on tarjonnut palveluksiaan Ruotsin kuninkaalle Kustaa Vaasalle. On mahdollista, että välittäjinä toimivat ne kuninkaan valtuutetut, jotka vuonna 1554 olivat salaisesti Puolassa selvittämässä mahdollisuuksia Katariina Jagellonican ja herttua Eerikin naimakauppoihin. Joka tapauksessa Ruotsin kuninkaan kansliasta on lähetetty Coppille myönteinen viesti tammikuussa 1555.

Copp saapui huhtikuussa 1555 Kalmariin, josta hän matkusti edelleen Tukholmaan. Hän toi mukanaan lapsensa Annickan, Theophiluksen, Polycarpuksen ja Johanin sekä irtaimistonsa, mutta ei vaimoaan. Sen sijaan hänen seuralaisenaan oli Bonika niminen vihkimätön nainen. Copp sai asunnokseen talon lähellä saksalaista kirkkoa. Taloon sisustettiin myös apteekki ja lisäksi Copp sai käyttöönsä läheisen luostarin pihan yrttitarhaa varten.

Tukholmaan tulonsa jälkeen Copp totesi: ”Ihmiset eivät täällä ole tottuneet lääketieteeseen niin kuin muualla.” Kustaa Vaasalla oli ollut vaikeuksia saada lääkäreitä hoviinsa. Syynä oli varmaankin pohjoisten olojen ankeus siihen aikaan, mutta ilmeisesti asiaan vaikutti myös Kustaa Vaasan hankala luonne. Hän oli vanhemmiten tunnetusti epäluuloinen, masentunut ja kiukkuinen, erityisesti sairastellessaan. Aluksi Kustaa Vaasa oli tyytyväinen Coppiin ja teki parhaansa uuden henkilääkärin viihtyvyyden hyväksi.

Kustaa Vaasa saapui elokuussa 1555 Suomeen. Talven tullessa Viipurin linnan joukoissa esiintyi ”polttotautia”, luultavasti pilkkukuumetta. Kuningas sai tiedon taudista Turkuun, jossa hän oleskeli joulun edellä. Hänen kirjeenvaihdostaan voidaan päätellä, että Copp matkusti Tukholmasta Turkuun muutama päivä ennen joulua ja antoi kulkutaudin johdosta ohjeita, jotka lähetettiin Viipuriin. Joitakin päiviä myöhemmin Copp on antanut lisää ohjeita, jotka on myös lähetetty Viipuriin.

Copp viipyi Suomessa huhtikuuhun 1556, jolloin hän sai luvan palata Ruotsiin. Vähitellen Coppin elämä alkoi vaikeutua. Osaksi se johtui Kustaa Vaasan epäluuloisuudesta, mutta sen lisäksi hallitsijan korviin oli tullut tietoja paheksumista herättäneistä vaiheista Coppin elämässä. Tämän asuminen yhdessä vihkimättömän Bonikan kanssa oli omiaan vahvistamaan niitä.

Sitä paitsi Copp oli yrittänyt herttua Eerikin välityksellä hankkia Ruotsista turvapaikan eräille Böömissä vainotuille tuttavilleen. Oman lisänsä vaikeuksiin toi Coppin seurustelu Venäjän Tukholmassa olevan lähettilään Zacharias Zuponaphin kanssa, joka oli ollut Coppin potilaana. Se herätti Kustaa Vaasassa epäilyjä juonitteluista Venäjän hyväksi Ruotsia vastaan.

Kiistat pahenivat edelleen, kun Tukholmaan tuli eräs juutalaista alkuperää ollut lääkäri, luultavasti Philippus Wulf, joka hankkiutui kuninkaan suosioon. Vastaavasti Copp menetti suosionsa ja samalla myös ansionsa. Copp yritti parantaa tilannetta kirjoittamalla vaikeuksistaan herttua Eerikille, joka oli saanut aikaisemmin Coppilta hoito-ohjeita sairauksiinsa. Heitä yhdisti myös yhteinen harrastus, astrologia, jota Kustaa Vaasa puolestaan inhosi.

Copp kirjoitti vuonna 1557 Eerikille: ”Nyt minulla ei ole enää virkaa enkä tiedä, kuinka hänen kuninkaallinen majesteettinsa on minuun tyytyväinen, saamamieheni käyvät kimppuuni enkä voi maksaa heille, minulla ei ole sen vertaa, että voisin sairauteni aikana hankkia tarvittavan ruoan ja juoman. En voi myöskään ostaa tarpeellisia vaatteita itselleni ja lapsiparoilleni.”

Tässä vaiheessa Copp suunnitteli jo lähtöä Ruotsista. Juhana-herttua oli sairastellut Turussa pitkään katarrikuumetta ja silmäoireita. Hän oli kirjoittanut vaivoistaan Coppille, mutta oli pitänyt ne salassa isältään. Keväällä 1558 Kustaa Vaasa sai tietää Juhanan sairaudesta ja päätti lähettää Coppin tätä hoitamaan.

Kustaa Vaasan suosituskirje kuvastaa hänen epäluuloisuuttaan lääkäreitä ja heidän hoitomenetelmiään kohtaan: ”Kehotamme Sinua isällisesti, että olet hyvin varuillasi ja varovainen tämän tohtori Johan Coppin ja hänen lääkkeittensä suhteen, jotta hän ei löisi laimin tai pettäisi Sinua, olletikin kun ammattikunnan ei useimmiten ole tapana tehdä muuta kuin viivyttää aikaa, eikä parantaa lopullisesti tai auttaa täydellisesti ketään, jotta heillä olisi aina jotakin tekemistä ja jotta ei tultaisi toimeen ilman heitä.” Juhana ei saanut ottaa ruokaa eikä juomaa lääkärinsä kädestä, ennenkuin tämä olisi hänen nähtensä ottanut sitä myös itselleen. Samalla vaadittiin herttuan sairaudesta lausuntoa myös toiselta lääkäriltä, tohtori Wulfilta, Kustaa Vaasan uudelta henkilääkäriltä.

Copp vei Suomeen perheensä ja irtaimistonsa, sen mukana kirjastonsa. Coppin elämästä Turussa ei ole juuri mitään tietoja. Hänen aikanaan Juhana-herttuan palveluksessa oli myös apteekkari Mathias Erbach. Copp lienee kuollut ennen toukokuuta 1559, jolloin Ludmila von Velenitz mainitaan Prahassa eräässä kirjelmässä Coppin leskenä. Coppin kirjat, jotka olivat jääneet Turun linnaan, luovutettiin herttua Eerikin sihteerille Jöran Pehrinpojalle, mutta Juhana-herttua sai ensin ottaa itselleen ne, joita hän halusi tutkia tai lukea ajankulukseen.

Copp oli alkanut laatia Ruotsissa uutta lääketieteellistä teosta ”Empiricus Suecus”, ruotsalainen lääkärikirja. Se lienee painettu vuonna 1586, mutta yhtään kappaletta siitä ei ole säilynyt. Käsikirjoituksena se on ollut varhaisimpia lääketieteellisiä kirjoituksia Ruotsissa. Siitä on olemassa kopiona katkelma, joka käsittää otsikkotekstin, omistuksen herttua Eerikille ja esipuheen.

Tekstivertailujen mukaan Kustaa Vaasan terveydenhoito-ohje ”Ordinantz darnach sich die Kon. M: Mein gnedigster Herr Ires gefallens zurichten haben” ei ole Coppin vaan hänen kilpailijansa Wulfin laatima. Coppin kuoleman jälkeen hänen vihkimätön vaimonsa Bonika näyttää matkustaneen vuonna 1561 Tukholmaan, jossa hän kuului vähän aikaa prinsessa Cecilian hoviväkeen.

Coppin tyttären Annickan kohtalosta ei ole tietoa. Pojista vanhin, Theophilus, lienee kuollut nuorena Turussa 1560-luvun alkupuolella. Polycarpuksesta tuli Ruotsissa hovin keittiömestari ja tallimestari sekä kihlakunnantuomari. Hän oli allekirjoittajana Upsalan kokouksen päätöksessä vuonna 1593 ja Söderköpingin valtiopäivien päätöksessä vuonna 1595. Myöhemmin Polycarpus joutui tuntemattomasta syystä Kaarle IX:n epäsuosioon, pakeni Puolaan ja kuoli maanpaossa. Nuorin poika Johan eteni Linköpingin linnan voudiksi ilmeisesti vuonna 1575. Hänellä oli läänityksiä Itä-Götanmaalla, mutta erään merkinnän mukaan hän menetti myöhemmin talonsa.

Elämäkerta on kirjoitettu 1996 myöhemmin julkaistavaa Kansallisbiografiaa varten. Tarkistettu ja lisätty huhtikuussa 1999. Julkaistu osittain muutettuna: Suomen kansallisbiografia 2, Bruhn – Fordell. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

Kirjallisuutta:

Brummer, P.: Johann Kopp – ensimmäinen Suomessa toiminut lääkäri. Lääketieteen historiaa tarinoina. Helsinki 1983. (Suomen Lääkärilehti 1976)

Brummer, P.: Koppin lavantaudin hoito-ohjeet. Lääketieteen historiaa tarinoina. Helsinki 1983. (Suomen Lääkärilehti 1976)

Danek, K.: Some Glimpses of Swedish – Czech Relationships in Medical History. Nordisk Medicinhistorisk Årsbok 1968.

Walde, O.: Doktor Johann Copp. En astrolog och läkare från reformationstiden i svensk tjänst. Lychnos 1937, 1938.

Lisäys kirjallisuuteen joulukuussa 2010:

Theutenberg, B, J.: Doktor Johannes Copp von Raumenthal. Ett livsöde i reformationens spår. Skara stiftshistoriska sällskaps skriftserie nr: 14. Skara 2003. [175 sivua. Kirja kertoo yksityiskohtaisesti myös Johann Coppin lapsista ja jälkeläisistä.]

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON