Arno Forsius

Marie Curie (1867–1934) – radiumin keksijä, fyysikko ja kemisti

Marie Curie, alunperin Manya Sklodowska (1867–1934), oli puolalaissyntyinen fyysikko ja kemisti, jonka ura sivusi myös lääketiedettä. Hänen isänsä oli matematiikan ja fysiikan opettajana Venäjän hallitsemassa Puolassa. Manya oli etevä oppilas kouluaikana, mutta sen jälkeen hänen oli varojen puutteessa ryhdyttävä heti opettajaksi. Samalla hän osallistui salaa kansallismielisen "vapaan yliopiston" toimintaan luennoiden puolan kielellä naistyöläisille. Manya otti 18 vuoden ikäisenä kotiopettajattaren paikan ja koki sen aikana onnettoman rakkaussuhteen. Ansaitsemillaan varoilla hän rahoitti sisarensa Bronian lääketieteen opiskelua Pariisissa. Avustamiseen kuului, että sisaren tuli vuorostaan auttaa häntä.

Manya Sklodowska lähti vuonna 1891 Pariisiin, jossa hän alkoi kuunnella fysiikan luentoja Sorbonnen yliopistossa. Hän opiskeli myöhäiseen yöhön opiskelijakorttelin ullakkokamarissa, ruokanaan vain leipää, voita ja teetä. Hän suoritti vuonna 1893 tutkinnon fysiikassa ja alkoi työskennellä Gabriel Lippmanin laboratoriossa. Vuonna 1894 hän suoritti matematiikassa toisen loppututkintonsa. Samana keväänä Manya, joka nyt otti nimen Marie, tapasi tulevan aviomiehensä Pierre Curien (1859–1906), ranskalaisen fyysikon ja kemistin. Häät pidettiin heinäkuussa 1895 ja avioparille syntyi kaksi tytärtä, Irène vuonna 1897 (k. 1956) ja Ève vuonna 1904.

Ranskalainen fyysikko Henri Becquerel oli tehnyt vuonna 1896 havainnon, että eräistä uraanisuoloista lähtevä säteily sai valoherkän filmin valottumaan pimeässäkin. Marie Curie antoi ilmiölle nimen radioaktiivisuus ja ryhtyi etsimään muita vastaavia aineita. Hän löysikin pian thoriumin, samanaikaisesti G. C. Schmidtin kanssa.

Sen jälkeen Marie Curie alkoi tutkia mineraaleja ja kiinnitti huomionsa uraanipitoiseen pikivälkkeeseen, jonka radioaktiivisuus oli puhdasta uraania voimakkaampaa. Ilmiö voitiin selittää vain siten, että mineraalissa oli pieniä määriä tuntematonta, hyvin voimakkaasti säteilevää ainetta. Tässä vaiheessa Pierre Curie ryhtyi vaimonsa tutkijatoveriksi.

Marie ja Pierre Curie löysivät vuonna 1898, siis runsaat 100 vuotta sitten, pikivälkkeestä kaksi uutta radioaktiivista ainetta. Ensimmäinen niistä sai Marien kotimaan kunniaksi nimen polonium. Toinen, muutamaa kuukautta myöhemmin löytynyt, sai nimen radium. Pierre omistautui tutkimaan uuden säteilyn ominaisuuksia. Marie ponnisteli valmistaakseen radiumia puhtaana metallina ja onnistuikin siinä vuonna 1902 miehensä oppilaan A. Debiernen avustamana. Marie Curie julkaisi työnsä väitöskirjana tohtorin arvoa varten. Aviopari Marie ja Pierre Curie sekä Henri Becquerel saivat vuonna 1903 fysiikan Nobel -palkinnon radioaktiivisuuden keksimisestä.

Avioliitto ja lasten saanti eivät keskeyttäneet Marie Curien työskentelyä. Hänet nimitettiin vuonna 1900 fysiikan opettajaksi Sèvres'in tyttöjen École Normale Supérieur'iin (seminaariin). Siellä hän otti käyttöön kokeelliseen havaintoon perustuvan opetusmenetelmän. Vuonna 1904 hänet nimitettiin pääassistentiksi miehensä johtamaan yliopiston laboratorioon.

Aviomiehen tapaturmainen kuolema vuonna 1906 oli ankara isku Marie Curielle. Hänet määrättiin hoitamaan miehensä jälkeen avoimeksi tullutta virkaa ja hän keskitti kaikki voimansa uuteen tehtäväänsä. Hän oli ensimmäinen naispuolinen opettaja Sorbonnen yliopistossa ja hän sai vuonna 1910 professorin arvonimen.

Marie Curien perustava tutkimus radioaktiivisuudesta ilmestyi vuonna 1910. Vuonna 1911 hänelle myönnettiin kemian Nobel-palkinto puhtaan radiumin eristämisestä. Vuonna 1914 valmistui Pariisin yliopiston Institut du Radiumin laboratoriorakennus. Kohta sen jälkeen alkoi 1. maailmansota. Koko sen ajan Marie Curie omistautui tyttärensä Irénen kanssa kehittämään röntgenkuvausmenetelmiä.

Institut du Radium alkoi toimia toden teolla vuonna 1918 rauhan tultua. Laitoksesta kehittyi ydinfysiikan ja -kemian yleismaailmallinen keskus. Marie Curie oli silloin uransa huipulla. Vuonna 1922 hänet nimitettiin Lääketieteellisen Akatemian jäseneksi. Hän keskitti tutkimuksensa radioaktiivisten aineiden kemialliseen tutkimukseen ja näiden aineiden lääketieteelliseen käyttöön. Instituutin radiumvarasto olikin vertaansa vailla oleva hoitokeino eräissä syöpätaudeissa aina 1930-luvulle saakka, jolloin saatiin käyttöön ensimmäiset hiukkaskiihdyttimet.

Marie Curien eräänä tavoitteena oli edistää ydinfysiikan tutkimusta. Siinä tekivät perustavaa työtä myös hänen tyttärensä Irène Curie ja tämän aviomies Frédéric Joliot-Curie (1900–1958), jotka avioituivat vuonna 1936. Työnsä perusteella he keksivät vuonna 1934 keinotekoisen radioaktiivisuuden ja heidän työnsä oli pohjana myös James Chadwickin tekemälle neutronin löydölle.

Marie Curie teki tyttäriensä kanssa vuonna 1921 riemumatkan Yhdysvaltoihin, jossa presidentti Warren G. Harding lahjoitti hänelle Yhdysvaltain naisten lahjana gramman radiumia. Marie Curie teki luentomatkoja eri puolille maailmaa ja Kansainliiton neuvosto nimitti hänet henkisen yhteistyön kansainvälisen komission jäseneksi. Hän ehti vielä ennen kuolemaansa nähdä Pariisissa Curie Fondation'in perustamisen ja olla Varsovassa vihkimässä Radium Institut'ia, jonka johtajaksi tuli hänen sisarensa Bronia.

Marie Curie kuoli vuonna 1934 säteilyn aiheuttamaan leukemiaan. Siten hän koki saman kohtalon kuin moni säteilytutkimuksen uranuurtaja, sillä säteilyn vaaroja ei osattu silloin vielä varoa. Marie ja Pierre Curien maalliset jäännökset siirrettiin suurin juhlallisuuksin vuonna 1995 Pariisin Pantheoniin. Tämä kunnia tuli ensimmäisenä naisena Marie Curien osaksi.

Radiumhoitoa käytettiin aikoinaan 1-20 mg radiumia sisältävinä neuloina tai putkina kasvaimen sisään tai lähelle asetettuna. Lähihoitoa käytettiin erityisesti kohdunkaulan syövän ja huulisyövän hoidossa. Etäishoitoa annettiin radiumkanuunan avulla noin 5 cm:n päässä ihosta.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1998: 28: 3173. Tarkistettu ja lisätty elokuussa 1999.

Kirjallisuutta:

Yleiset hakuteokset

Curie, E.: Äitini Marie Curie. 5. painos, 1951

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON