Arno Forsius

 

Clemens August Droste (1773–1845) ja hänen perustamansa sairaanhoidollinen sisarkunta

 

Saksalaisen pappismiehen ja piispan Clemens August Drosten  perustama sairaanhoidollinen sisarkunta oli eräs askel nykyaikaisen sairaanhoidon kehityksessä. Tämä historian vaihe on lähes tuntematon Suomessa ja tiedot siitä ovat melko niukkoja myös länsimaisissa lähteissä. Sen vuoksi olen katsonut aiheelliseksi selostaa asiaa lyhyesti seuraavassa kirjoituksessa.

 

Naisten työ sairaanhoitajina alkoi Euroopassa nunnien ja muiden uskonnollisten naisjärjestöjen piirissä jo 1100-luvulla. Niiden toiminta tapahtui pääasiallisesti luostarien ylläpitämissä sairaaloissa eli infimariumeissa. Sairaiden hoito oli aluksi laupeudentyötä, johon ei liittynyt sairaanhoidon ammatillista koulutusta, mutta siinä oli kuitenkin perustana pitkä järjestöllinen ja sairaanhoidollinen perinne. 1500-luvulla Euroopassa käynnistynyt uskonpuhdistus ei hyväksynyt luostareita, nunnakuntia eikä uskonnollisia naisjärjestöjä, minkä vuoksi naisten toiminta sairaanhoitajina vaikeutui reformoitujen uskontojen maissa.

 

Katso myös kirjoitusta "Sairaiden hoidon historiaa ennen Florence Nightingalea".

 

Vielä 1600- ja 1700-luvuilla sairaanhoidon tärkein tehtävä oli tukea ja hoivata sairasta niin, että hänen elimistönsä saattoi parantua ja toipua taudistaan. Lääkkeitä käytettiin runsaasti, mutta harvoihin sairauksiin oli olemassa parantavia lääkkeitä. Kirurgiset toimenpiteet olivat vaarallisia verenvuotojen ja haavatulehdusten vuoksi. Sairaanhoidon mahdollisuudet rajoittuivat yleensä asuinsijasta, levosta, ravinnosta, juomasta, puhtaudesta sekä haavojen hoidosta huolehtimiseen. Näistä syistä sairaiden hoidossa tultiin yleensä toimeen lähimmäisten avun turvin. Kaupunkimaisissa yhteiskunnissa sairaiden hoidossa jouduttiin usein turvautumaan ns. laupeudentyöhön, joka oli kirkon tai varakkaiden perhekuntien järjestämä sosiaalihuollon muoto.

 

Katolisessa Euroopassa toimi 1600-luvulta alkaen sairaanhoidon apuna uskonnollisella pohjalla syntyneitä laupeudensisarten järjestöjä. Niiden esikuvana oli ranskalaisen pappismiehen Vincentius Paulilaisen (1581–1660) yhdessä Louise Marillac’in eli Madame de Gras’in (1591–1660) kanssa vuonna 1633 perustama yhteisö ”Filles de la charité” (Laupeudentyttäret), myöhemmin ”Soeurs de la charité” (Laupeudensisaret). Järjestöstä käytettiin harmaan työpukunsa mukaan myös nimitystä ”Soeurs grises” (Harmaat sisaret). Järjestön jäseniä lähetettiin työskentelemään tarpeen mukaan seurakunnissa, sairaaloissa, lastenhuoltolaitoksissa, vankiloissa ja vieläpä taistelukentilläkin. Järjestöjen jäsenillä ei ollut sairaanhoidollista koulutusta, mutta useilla oli takanaan pitkäaikainen työkokemus. Laupeudensisarten järjestöjä oli erityisesti Ranskassa, mutta niitä perustettiin myöhemmin myös muihin katolisen alueen maihin sekä Euroopassa että Euroopan ulkopuolella.

 

Ranskassa uskonto kiellettiin vuoden 1789 vallankumouksen seurauksena. Silloin myös Laupeudensisarten järjestöt lakkautettiin, niiden jäseniä kiellettiin harjoittamasta toimintaansa, vainottiin ja jopa ajettiin maanpakoon. Varsin pian paljastui, että näiden toimenpiteiden seurauksena kansalaisten sairaanhoito joutui rappiolle niin kodeissa kuin sairaaloissakin. Sen johdosta keisariksi valittu Napoleon (I) palautti vuonna 1807 Laupeudensisarten järjestöille niiden kaikki aikaisemmat oikeudet. Järjestöjen uudelleen perustamista ja olemassaoloa suosi katolisen kirkon käsitys hyvien tekojen merkityksestä uskonnollisessa elämässä.

 

Saksan alue oli joutunut vuonna 1806 lähes kokonaisuudessaan Ranskan keisarin Napoleonin tai hänen liittolaistensa hallintaan. Saksalainen jumaluusoppia opiskellut Clemens August Droste (1773–1845), Vischering’in vapaaherra, nimitettiin vuonna 1807 Münsterin piispan sijaiseksi ja saman vuoden lopulla piispaksi. Myös hänen hiippakunnassaan sairaiden hoito oli vajonnut heikkoudentilaan. Droste oli saanut myönteisen käsityksen Laupeudensisarten toiminnasta ja sen esikuvaa seuraten hän perusti hiippakuntansa alueelle vuonna 1808 järjestön ”Barmherzige Schwestern von der allerseligsten Jungfrau und schmerzhaften Mutter Maria” (Autuaimman Neitsyen ja hellimmän Äiti Marian laupeudensisaret), josta käytettiin tavallisesti lyhyempää nimeä ”Clemensschwestern” (Clemenssisaret).

 

Droste ei liittänyt perustamaansa järjestöä kirkolliseen hallintoon, vaan antoi sille vapaat mahdollisuudet harjoittaa sitä kristillistä rakkautta, jota jokainen kristitty oli velvollinen osoittamaan lähimmäisiään kohtaan. Vuonna 1811 antamassaan kertomuksessa Droste sanoi järjestönsä jäsenten velvollisuuksista: ”Kristus on heidän esikuvansa ja hänen oppinsa on se ohje, jonka mukaan heidän on toimittava. Kristuksen elämän tulee olla heille julistuksena hänen opistaan. Heidän tekojensa vaikuttimena ei saa olla mikään muu kuin rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.”

 

Järjestön hallinnosta vastasi johtaja, jonka tehtävää hoiti ensimmäisenä Clemens Droste itse. Sisarten ensimmäisenä johtajana oli ”Mutter” (Äiti) Maria Alberti. Hänen tehtävänään oli huolehtia sisarten asuintalon järjestyksestä ja sairaiden hoidon häiriöttömästä toiminnasta.

 

Sisariksi pyrkivät otettiin aluksi koeajalle, joka kesti vähintään kolme ja enintään kaksitoista kuukautta. Koeajalle pääsemistä varten vaadittiin tiettyjä ominaisuuksia. Ensiksikin pyrkijällä oli oltava hyvä terveys, hän ei saanut olla herkkämielinen eikä heikkohermoinen, eikä hänellä saanut olla mitään näkyviä ruumiinvikoja. Pyrkijällä oli oltava tahraton maine, hänen oli oltava hyväluonteinen, ilman alakuloisuutta ja raskasmielisyyttä, eikä hän saanut olla suulas, riidanhaluinen tai kerskaileva. Edelleen hänen oli oltava hyväntuulinen ja vakava, ilman kevytmielisyyttä ja turhamaisuutta.

 

Lisäksi Droste vaati, että niillä jotka otettiin koeajalle, oli oltava hyvät tiedot uskonopissa ja siveysopissa. Heillä oli oltava hyvä käsityskyky sekä taipumusta sairaanhoitoon, jossa tarvittiin erityisesti sydämellistä myötätuntoisuutta, kuitenkin ilman liiallista herkkämielisyyttä. Ennen kaikkea tarvittiin kykyä järjestykseen ja siisteyteen sekä siihen mitä sanotaan kohteliaisuudeksi ja hyväksi käytökseksi. Lopuksi Droste vaati, että koeajalle otettavat eivät saaneet olla alle 18 eikä yli 30 vuotta vanhoja, ja että he osasivat lukea hyvin painettua kirjoitusta sekä myös vähemmän selvää käsin kirjoitettua tekstiä.

 

Koeajalla olevia seurattiin tarkasti, ottaen erityisesti huomioon heidän suhtautumisensa tapauksissa, joissa vaadittiin toimimaan vastoin omaa tahtoa tai halua, tai joissa heidän itsetuntonsa voi joutua loukatuksi. Ne, jotka eivät tässä suhteessa suoriutuneet koeajasta, katsottiin sairaanhoitotyöhön kelpaamattomiksi. Sellaisiksi Droste katsoi myös ne, jotka koeaikana osoittivat selvää taipumusta lihomiseen, eristäytymiseen, liman erittämiseen (limaiseen yskään, ilmeisesti keuhkotaudin merkkinä) ja liialliseen paastoamiseen. Samoin myös ne, jotka osoittivat erityistä taipumusta olla tai näyttää olevansa parempia kuin muut, tai joilla oli liian suuri käsitys omasta ymmärryksestään, tiedoistaan tai taidoistaan. Lisäksi hylättiin kaikki ne, joilla jokin mainituista ominaisuuksista osoittautui korjaamattomaksi.

 

Sen sijaan ne, jotka koeaikana antoivat riittävän todistuksen taidoistaan, otettiin juhlallisesti sisarten joukkoon. He käyttivät yhdenmukaista ja saman väristä (siniharmaata) pukua. Aluksi he asuivat yhdessä talossa, joka oli vuokrattu heitä varten. Ne sisaret, jotka Münsterissä vuonna 1820 tehdyn sopimuksen mukaan ottivat hoitaakseen sairaanhoidon kaupungissa olevassa sairaalassa, muuttivat asumaan sinne. Muut sisaret jatkoivat palvelujen antamista yksityisissä taloissa, niin kaupungissa kuin sen ulkopuolellakin. Kuten säännöt määräsivät, he etsivät ensisijaisesti hoitoonsa köyhiä sairaita ja auttoivat heitä.

 

Clemenssisarilla ei siis ollut vielä mitään sairaanhoidon ammatillista koulutusta, mutta työhön pyrkivien valinnassa, koeajasta suoriutumisessa, työhön sopeutumisessa sekä hoidettavien kohtelussa kiinnitettiin huomiota niihin seikkoihin, jotka olivat eduksi sekä hoitoa antaville että hoitoa saaville.

 

Drosten elämä oli vaiherikas oman aikansa valtiollisissa ja hallinnollisissa kuohuissa. Hän luopui Münsterin piispan tehtävästä vuonna 1813 vastalauseena Napoleonin toiminnalle, mutta palasi kuitenkin tehtäväänsä vuonna 1815 Napoleonin vallasta luopumisen jälkeen. Droste erosi piispan tehtävästä jälleen vuonna 1820, jouduttuaan kiistoihin Preussin hallituksen kanssa. Sen jälkeen hän eli yksityishenkilönä, kunnes hänet nimitettiin Kölnin arkkipiispaksi vuonna 1835. Droste kuoli vuonna 1845.

 

Drosten perustaman sairaanhoidollisen sisarkunnan ”Clemensschwestern” jäsenten lukumäärä kasvoi melko nopeasti ja vuonna 1858 heitä oli noin 200. Vuonna 1908 sisaria oli 88 sijaintipaikkakunnalla yhteensä 1377 ja vuonna 1958 heitä oli 128 sijaintipaikkakunnalla yhteensä 2362. 1960-luvulta alkaen sisarten lukumäärä on vähentynyt, samoin kuin muissakin vastaavissa järjestöissä. Vuonna 2001 järjestöön kuului vielä 52 sijaintipaikkakunnalla 497 sisarta.

 

Sairaanhoitajien työn ammatilliset vaatimukset alkoivat 1800-luvun alusta lähtien lisääntyä lääketieteen kehittyessä nopeassa tahdissa. Seuraava vaihe sairaanhoitajien koulutuksessa alkoi jo vuonna 1836, jolloin evankelinen pappi Theodor Fliedner (1800–1864) perusti puolisonsa Friederiken (o.s. Münster) kanssa Saksan Kaiserswerthissä diakonissalaitoksen, jossa alettiin ensimmäisenä antaa lääketieteellistä koulutusta sairaanhoitotyöhön koulutettaville diakonissoille. Se taas oli esikuvana niille oppilaitoksille, joissa koulutettiin ensimmäisen kerran ammattiin vapaasti hakeutuvia sairaanhoitajia.

 

Katso myös kirjoituksia "Ensimmäinen sitoutumattomien sairaanhoitajattarien oppilaitos" ja "Florence Nightingale (1820–1910) – sairaanhoidon ja terveydenhuollon uudistaja".

 

Aikaa myöten sairaanhoitajien lääketieteellinen koulutus otettiin käyttöön kaikissa sairaanhoitajia valmistavissa laitoksissa, myös Clemenssisarten laitoksissa.

 

Kirjoirtus on valmistunut heinäkuussa 2010.

 

Kirjallisuutta:

 

Diakonissanstalten i Åbo. Åbo Underrättelser 1858 (25.5.): Nro 40: s. 2 (Kolmiosaisen kirjoituksen viimeinen osa.)

 

Encyclopaedia Britannica, Eleventh Edition, Vol. 8 DEM to EDW, hakusana Droste-Vischering, Clemens August, New York 1910.

 

Internet -sivustoja:

http://www.clemensschwestern.de/ .

http://de.wikipedia.org/wiki/Clemens_August_Droste_zu_Vischering . Kirjoituksen kuva on tästä tiedostosta, se on ilmoitettu julkaisuvapaaksi.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ TAI IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA