Arno Forsius

Lahden kaupungin elintarvikelaboratorion vaiheita 1906–1988

Ravintoaineiden tarkastusasema perustetaan

Pian 1900-luvun alussa alkoivat vaatimukset elintarvikkeiden tarkastuksen lisäämiseksi yleistyä. Vuonna 1906 annettiin määräykset virvoitusjuomien kontrolloimisesta. Vuonna 1907 perustettiin Hankoon toimisto tuontisianlihan tarkastamista varten. Lahdessa kaupunginvaltuuston vuonna 1907 hyväksymien kaupungin terveydenhoitosääntöjen mukaan kaikki teuraseläimen liha, jota kaupungissa pidettiin kaupan, oli ennen myymistä tarkastettava ja varustettava tavaran laatua osoittavalla leimalla. Lahden kaupungin terveydenhoitolautakunta ryhtyikin jo vuonna 1908 valmistelemaan lihantarkastuspakon toteuttamista samanaikaisesti teurastamohankkeen kanssa. Asia ei kuitenkaan edistynyt viivytyksittä.

Vuonna 1912 terveydenhoitolautakunta esitti, että kaupunkiin maitoa myyvien karjanomistajien oli eläinlääkärin antamalla todistuksella osoitettava, että heidän karjassaan ei ollut tuberkuloosia. Hämeen läänin kuvernööri vahvistikin vuonna 1913 tätä tarkoittavan lisäyksen Lahden kaupungin poliisijärjestykseen. Samana vuonna tehtiin päätös kaupungin teurastamon rakentamisesta ja lihantarkastuspakon toteuttamisesta. Siinä yhteydessä terveydenhoitolautakunta toivoi, että teurastamoa ja lihantarkastusta varten palkattavan eläinlääkärin tehtäväksi annettaisiin samalla terveydenhoitosääntöjen edellyttämä maidontarkastus, joka koski lähinnä maidon rasvapitoisuutta. Lautakunta ehdotti sen vuoksi, että lihantarkastamon yhteyteen perustettaisiin laboratorio myös maidontarkastusta varten. Valtuusto hyväksyikin tämän esityksen.

Ravintoaineiden tarkastusasema, Aleksanterinkatu 6

Lihantarkastamoa ja maidontarkastamoa varten vuokrattiin ravintoaineiden tarkastusaseman huoneistoksi talonomistaja Erland Simolan omistamasta talosta, Aleksanterinkatu 6, viiden vuoden ajaksi kaksi huonetta ja puukellari, oikeudella käyttää talon pihaa vuokrahuoneiston tarkoituksen vaatimalla tavalla. Teurastamo rakennettiin Sopenkorven alueelle. Teurastamon ja lihantarkastustoiminnan aloittamisen yhteydessä hyväksyttiin vuoden 1913 lopulla Lahden kaupungin teurastamon järjestyssääntö ja Lahden kaupungin lihantarkastamon järjestyssääntö. Vuoden 1914 alussa hyväksyttiin vielä Järjestyssääntö teurastamisesta sekä lihan tarkastamisesta ja myynnistä Lahden kaupungissa. Määräyksissä mainittiin teuraseläinten lihantarkastuksen ohella trikiinitarkastus, joka koski suolattua ja savustettua sianlihaa sekä ulkomailta tuotua silavaa. Kaupungin teurastamo ja ravintoaineiden tarkastusasema olivat hallinnollisesti kaupungin rahatoimikamarin alaisia.

Teurastamo ja lihantarkastamo aloittivat toimintansa huhtikuussa 1914, mutta maidontarkastus pääsi alkamaan vasta saman vuoden syyskuussa. Lihan ja ravintoaineiden tarkastajana toimi piirieläinlääkäri Uno Heininen sivutoimisesti. Hänen apulaisenaan oli sekä teurastamossa että ravintoaineiden tarkastusasemalla silloinen terveyspoliisi Heikki Rissanen. Eläinlääkäri Heininen toimi myös ravintoaineiden tarkastusaseman kirjurina.

Vuoden 1914 aikana teurastamossa tarkastettujen eläinten määrä oli 2342. Niistä hylättiin 5 kokonaista suurkarjaan kuuluvaa eläintä ja 172 eläimen sisäelimiä, joista maksa ja keuhkot useimmissa tapauksissa olivat olleet viallisia ja ravinnoksi kelpaamattomia. Tarkastusasemalla tarkastettiin muualla teurastettuna 5561 koko eläintä, 50 puolikasta ja 11 neljännestä. Hylätyksi tuli 2 koko sikaa, 6 koko vasikkaa ja 129 sisäelintä, enimmäkseen maksoja ja keuhkoja, 155 kiloa lihaa ja kaksi palaa palvattua lihaa. Hylkäyksen syinä olivat maksamato, maksan rakkomato, keuhkomato, keuhkotulehdus, likaisuus ja pilaantuminen. Tuberkuloosia todettiin teurastamolla 2 eläimessä ja tarkastusasemalla 3 eläimessä.

Tarkastusasemalla tutkittiin vuonna 1914 kaikkien kaupungin maitokauppojen maidot kerran kuussa. Maitokokeiden suorittaminen kuului terveyspoliisi Rissasen tehtäviin. Maidot olivat yleensä puhtaita eikä maidon väärennöksiä ollut tavattu. Maidon rasvapitoisuus oli keskimäärin 3,3 %, vaihdellen 2,8 ja 6 %:n välillä. Myös torilla käytävä kalakauppa oli tarkastusaseman silmälläpidon alaisena. Vuonna 1915 hylättiin ihmisravinnoksi kelpaamattomana kaikkiaan 90 kiloa suolaamatonta tai suolattua kalaa.

Vuonna 1916 todettiin eräässä maitokaupassa väärinkäytöksiä. Täysimaitoa oli osaksi kuorittu ja näin "heikennettyä" maitoa oli myyty täysimaitona. Lisäksi oli "kurnaalia" eli kuorittua maitoa sekoitettu täysimaidon joukkoon. Väärinkäytöksiin syyllistyneet puolustautuivat sillä, että Lahden kaupungin terveydenhoitosäännöt eivät muka tällaista menettelyä suoranaisesti kieltäneet. Sen vuoksi terveydenhoitolautakunta päätti antaa keskuudestaan valitsemalleen komitealle tehtäväksi laatia ehdotuksen uusiksi terveydenhoitosäännöiksi Lahden kaupungille, sillä vanhat säännöt vaativat jo muutoinkin muutoksia ja parannuksia. Vuonna 1917 vahvistettiin terveydenhoitosääntöjen muutos, jolla mm. kaupassa myytävän täysimaidon alimmaksi rasvapitoisuudeksi määrättiin 3 %. Vuonna 1921 määrättiin myytävän kerman alimmaksi rasvapitoisuudeksi 15 %.

Maidot alettiin vuoden 1916 aikana tarkastaa 3–4 kertaa kuukaudessa ja kokeiden tulokset päätettiin julkaista viikoittain paikkakunnan sanomalehdissä. Maidontarkastuksia tehtiin välillä vain kerran kuussa, mutta vuonna 1920 ne päätettiin tehdä kahdesti kuussa ja julkaista jälleen tulokset sanomalehdissä. Maidon happamuuden ja likaisuuden takia monet maitokauppiaat saivat varotuksia.

Piirieläinlääkäri Uno Heininen kuoli heinäkuussa 1921. Sen vuoksi kaupungin teurastuslaitoksen ja ravintoaineiden tarkastusaseman johtajan virka tuli avoimeksi. Aluksi rahatoimikamari sopi toimen väliaikaisesta hoitamisesta vt. piirieläinlääkärin Claes Wikmanin kanssa. Samalla rahatoimikamari kuitenkin asetti valiokunnan selvittämään kaupungin eläinlääkärin viran perustamista.

Kaupungineläinlääkäri tarkastusaseman johtajana

Kaupungineläinlääkärin virka päätettiinkin perustaa ja vuoden 1921 lopulla hyväksytyn ohjesäännön mukaan kaupungineläinlääkärin velvollisuuksiin kuului valvoa lihan, kalan ja muiden elintarpeiden käsittelyä, toimia teurastamon ja ravintoaineiden tarkastusaseman johtajana, valvoa maidon ja voin käsittelyä ja kauppaa kaupungissa sekä toimittaa maidon, voin ja kerman kemiallisia ja muita terveydellisiä tutkimuksia. Valtuusto valitsi kaupungineläinlääkärin virkaan joulukuun 1921 lopulla eläinlääkäri Lauri Hirvelän, joka otti viran vastaan vuoden 1922 alussa. Hänen esityksestään palkattiin tarkastusasemalle erityinen kirjuri keskiviikkoisin ja lauantaisin, sillä oli osoittautunut mahdottomaksi suorittaa tarkastukset viivytyksettä ilman avustajaa. Vuonna 1923 lääkintöhallitus hyväksyi tarkastusaseman ja määräsi eläinlääkäri Hirvelän sen johtajaksi.

Tähän asti kaupunginteurastamon ja ravintoaineiden tarkastusaseman vuosikertomus oli laadittu erillisenä, mutta nyt se alettiin julkaista terveydenhoitolautakunnan vuosikertomuksen yhteydessä kaupungineläinlääkärin toimintakertomuksen osana. Kertomuksessa vuodelta 1923 esitettiin mm. seuraavat tiedot: Tarkastusaseman lihantarkastushuoneessa poistettiin puulattia ja laskettiin tilalle sementtilattia. Tarkastettava liha oli yleensä ollut terveydellisessä suhteessa moitteetonta, lukuun ottamatta muutamaa tuberkuloositapausta sekä yhtä sikaa ja neljää lehmää, joissa oli loiseläinten merkkejä. Maidontarkastuksessa tuli ilmi rasvapitoisuudeltaan ala-arvoista maitoa ja kermaa sekä maidon likaisuutta. Kaupungineläinlääkäri ehdotti vuonna 1923, että tarkastusasemalle palkattaisiin maidontarkastuksen suorittajaksi mies- tai naiskarjakko tai meijerikkö. Asia raukesi tässä vaiheessa sen vuoksi, että tarkastusasemalla ei ollut riittävästi huonetilaa.

Vuonna 1924 Lahden kaupungin teurastamo sai vientiteurastamon oikeudet ja lääkintöhallitus määräsi kaupungineläinlääkärin sen lihantarkastajaksi. Tällöin alettiin trikiinitarkastuksesta maksaa erillistä korvausta. Kaikesta päätellen trikiinitarkastusten suorittaminen tuli tarkastusaseman kirjanpitäjän ja sittemmin kassanhoitajan tehtäväksi.

Aleksanterinkatu 6:ssa sijaitsevan ravintoaineiden tarkastusaseman toiminta oli vaikeutunut tilanpuutteen, epätäydellisten varusteiden sekä vuosi vuodelta lisääntyneen toiminnan johdosta. Uusia tiloja etsittäessä jatkettiin vuokrasopimusta entisen kiinteistön omistajan kanssa vain pari vuotta kerrallaan. Kiinteistön omisti silloin kauppias K. E. Mäkelä.

Elintarpeiden tarkastamo, Aleksanterinkatu 18

Vuonna 1925 pantiin vireille ensimmäisen kerran uuden lihan- ja maidontarkastamon sekä vaakahuoneen rakentamishanke. Lihantarkastamon ohjesääntö muutettiin ja hyväksyttiin vuonna 1928. Samana vuonna terveydenhoitolautakunta esitti, vuokrasopimuksen ollessa jälleen umpeutumassa, että kaupunginvaltuusto mitä pikimmin ryhtyisi toimiin uuden ja ajanmukaisen elintarpeiden tarkastamon rakennuttamiseksi kaupunkiin. Rahatoimikamari ehdotti uuden tarkastamon rakentamista kaupungin omistamalle varastotontille Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun kulmaukseen (nyk. katuosoite Aleksanterinkatu 18 - Vesijärvenkatu 7).

Elintarpeiden tarkastamon rakennustyöt päästiin alkamaan syksyllä 1928 ja se valmistui vuoden 1929 puolella. Yksikerroksinen rakennus käsitti suuremman lihantarkastus- ja sulattamohuoneen, laboratorion, maidontarkastus- ja eläinlääkärinhuoneet sekä vahtimestarin asunnon, johon kuului eteinen, kamari ja keittiö. Rakennuksessa oli lisäksi neliosainen, erittäin tilava kellarikerros ja siipirakennuksessa yleinen vaakahuone.

Toiminta uudessa tarkastamorakennuksessa käynnistyi huhtikuun alkupuolella 1929. Maidontarkastustoimintaa varten perustettiin nyt maidontarkastajan toimi. Valtuusto hyväksyi Lahden kaupungin maidontarkastajan ohjesäännön, jonka mukaan tämän pätevyysvaatimuksena oli karjatalouskoulu ja tarkastuskarjakkokurssi. Toimeen valittiin neiti Lydia Pennanen, joka kävi perehtymässä käytännön maidontarkastustoimintaan yhden viikon ajan Helsingin kaupungin maidontarkastamolla. Vuonna 1929 lihantarkastamoon perustettiin myös vahtimestarin ja vaakamestarin toimi. Kaupungineläinlääkäriä avusti lihantarkastuksessa lisäksi terveyspoliisi ja sittemmin terveyskaitsijat. Vuonna 1936 vapautettiin toinen terveyskaitsija lihantarkastamon tehtävistä ja tilalle palkattiin apumies.

Teurastamo ja elintarpeiden tarkastamo olivat edelleen rahatoimikamarin alaisia. Uuden kunnallisen hallintojärjestelmän toteutuessa vuoden 1930 alusta terveydenhoitolautakunta ehdotti, että laitosten hoitoa varten asetettaisiin erityinen johtokunta. Laitokset siirtyivät kuitenkin tuolloin toimintansa alkaneen kaupunginhallituksen alaisiksi, mutta niiden vuosikertomus julkaistiin edelleen terveydenhoitolautakunnan vuosikertomuksen yhteydessä kaupungineläinlääkärin toimintakertomuksen osana. Vuonna 1931 elintarpeiden tarkastamoon rakennettiin koneellinen jäähdyttämö, jossa oli kuusi erillistä koppia. Yksi niistä oli lihantarkastamon käytössä ja muut viisi vuokrattiin lihakauppiaille. Alkuvaiheessa jäähdyttämön toiminta oli heikonlaista käyttövirheen takia, mutta sittemmin se oli toiminut tyydyttävästi.

Vuonna 1931 lihantarkastamossa oli hylätty runsaasti naudan ja lampaan elimiä maksamadon vuoksi. Keuhkoja oli hylätty melko paljon ruoan, kalttausveden tai veren hengitysteihin joutumisen johdosta. Erittäin paljon pikkuvasikoita oli leimattu II luokan lihaksi kehittymättömyyden vuoksi. Suolattua, savustettua ja palvattua lihaa oli hylätty pilaantumisen vuoksi. Teurastamolla hylkäämisen syyt olivat pääasiallisesti samat kuin lihantarkastamossa.

Maidontarkastusta tehostetaan Vuonna 1931 tarkastettiin jokaiselta tilalta lähetetty maito, joka myytiin kaupungin alueella, vähintään kahdesti kuukaudessa. Maidon lähettäjiltä vaadittiin edelleen todistus, ettei karja ollut tuberkuloosin saastuttama. Myönteisen tuberkuliinireaktion antaneiden ("vastavaikuttaneiden") lehmien maitoa oli kielletty myymästä kaupungissa. Helmikuussa 1931 maidon- ja kermantarkastus ulotettiin myös kaikkiin kaupungissa oleviin hotelleihin, ravintoloihin, ruokaloihin ja kahviloihin. Maidon- ja kermantutkimuksessa tarkastettiin ominaispaino, rasvapitoisuus Gerberin menetelmällä, kestävyys reduktaasikokeella, happamuus Thörnerin menetelmällä sekä likapitoisuus vanun läpi suodattamalla. Bakteriologisia tutkimuksia tehtiin noin 150 kpl ja sitä paitsi tutkittiin vetysuperoksidikokeella muutamien tilojen maito märkäisten tulehdusten selvittämiseksi. Erään tilan maidossa todettiin elinvoimaisia streptokokkeja, minkä vuoksi sen lähettäminen kaupunkiin kiellettiin kunnes maito todettaisiin vaarattomaksi. Kaksi maidontuottajaa lähetti kaupunkiin jatkuvasti ala-arvoista maitoa, minkä tähden heiltä kiellettiin maidon lähettäminen kaupunkiin. Vuonna 1935 suoritettiin tarkastuksia kaupungin ympäristössä myös muiden elintarvikkeiden tuottajien luona.

Sittemmin elintarpeiden tarkastamon toiminnassa ei tapahtunut olennaisia muutoksia vuoteen 1945 mennessä. Vuonna 1945 voitiin todeta, että maksamadon vuoksi hylättyjen elinten osuus oli vähentynyt vuoteen 1931 verrattuna selvästi. Vuonna 1945 maitonäytteitä tutkittiin 2531, joista I luokan maitoa oli 873. Maidon rasvaprosentti oli keskimäärin 3,88 ja kerman rasvaprosentti keskimäärin 8,58.

Lauri Hirvelän siirryttyä Lahden piirieläinlääkäriksi valittiin kaupungineläinlääkärin virkaan eläinlääket. tri R.-W. Wiidik, joka otti viran vastaan 15.4.1946. Syksyllä 1946 terveydenhoitolautakunta ehdotti kaupunginhallitukselle, että kaupunkiin perustettaisiin erityinen teurastamolautakunta. Sen lisäksi terveydenhoitolautakunta esitti II kaupungineläinlääkärin viran perustamista, koska kaupungineläinlääkärin tehtävät lisääntyivät uuden maidontarkastuslain johdosta. Siitä syystä yhden eläinlääkärin oli vaikea valvoa elintarpeiden tarkastamoa ja teurastamoa, jotka sitä paitsi sijaitsivat tuolloin kaukana toisistaan. Muutokset toteutuivat vuoden 1947 alusta. Elintarpeiden tarkastamo siirtyi nyt terveydenhoitolautakunnan alaiseksi I kaupungineläinlääkärin johtamana. II kaupungineläinlääkärin työkentäksi tuli erityisesti teurastamon ja lihantarkastuksen valvonta. Virka saatiin täytetyksi ensimmäisen kerran vuonna 1948, jolloin siihen valittiin eläinlääket. lis. Pauli Lisitzin.

Vuonna 1947 voimaan tulleen maidontarkastuslain myötä elintarpeiden tarkastamosta tuli lakimääräinen maidontarkastamo. Lain mukaan oli paikkakunnalle valittava myös maidontarkastuksen neuvottelukunta, jossa terveydenhoitolautakunnalla oli kaksi jäsentä. Terveydenhoitolautakunta valitsi edustajikseen syyskuussa 1946 kaupunginlääkäri Hjalmar Söderströmin ja kaupungineläinlääkäri Wiidikin. Neuvottelukuntaan kuului lisäksi kaksi tuottajien edustajaa, kaksi välittäjien edustajaa ja kaksi kuluttajien edustajaa, yhteensä siis 8 jäsentä. Maidontarkastuslain antamien lisävelvoitteiden vuoksi maidontarkastustoiminta laajeni. Järjestelyjen keskeneräisyyden vuoksi toiminta saatiin Lahdessa käyntiin vasta heinäkuun alussa 1947 maatalousministeriön myönnettyä luvan lykkäykseen.

I kaupungineläinlääkäri Wiidik erosi virastaan jo syksyllä 1948 ja hänen seuraajakseen valittiin Lisitzin. II kaupungineläinlääkärin virka saatiin täytetyksi vasta vuonna 1952, jolloin siihen valittiin eläinlääket. tri Aimo Helve. Vuonna 1950 yksi terveydenhoidonkatsastaja, Oskari Järvinen, siirrettiin työskentelemään elintarpeiden tarkastamossa. Lihantarkastamo siirrettiin ohjesäännön muutoksella teurastamolautakunnan alaisuuteen vuoden 1951 alusta. Sopenkorvessa sijaitsevan teurastamon uudisrakennuksen laajennus valmistui vuonna 1952, jolloin lihantarkastamo siirtyi teurastamon yhteyteen. Samana vuonna II kaupungineläinlääkärin Aimo Helven virka muutettiin teurastamonjohtajan viraksi. Todettakoon samalla, että teurastamolautakunta muutettiin teurastamon johtokunnaksi maaliskuussa 1961.

Elintarvikelaboratorio, Sopenkorvenkatu 8 (myöh. 10)

Vuoden 1952 alkupuolella elintarpeiden tarkastamo muutettiin I kaupungineläinlääkäri Lisitzinin aloitteesta I kaupungineläinlääkärin johdolla toimivaksi elintarvikehygieeniseksi laboratorioksi, jonka nimi hetimiten lyhennettiin elintarvikelaboratorioksi. Siitä tuli samalla virallinen kunnallinen elintarviketutkimuslaitos. Vuoden 1952 loppupuolella elintarvikelaboratorio siirtyi Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun kulmasta Sopenkorpeen kaupungin teurastamon uudisrakennukseen.

Tässä vaiheessa laboratorion toiminta laajeni käsittämään myös muiden elintarvikkeiden kuin maidon valmistuksen, kuljetuksen ja myynnin valvontaan liittyviä tutkimuksia. Lihantarkastamolta tuotiin tarvittaessa näytteitä elintarvikelaboratorioon jatkotutkimuksia varten, erityisesti mikroskooppiseen ja bakteriologiseen tarkastukseen. Tavallisimpia tarkastuksen kohteita olivat jauheliha, tuore ja savustettu kala, makkaravalmisteet sekä maitovalmisteista piimä ja jäätelö. Sen lisäksi tarkastettiin monenlaisia muita elintarvikkeita tehtyjen valitusten perusteella. Maidontarkastuksessa tarvittavien näytteidenottajien ja mikroskopistien lisäksi laboratorioon tuli nyt myös laborantteja.

Lahdessa aloitettiin, ensimmäisenä Suomessa, pullotetun kulutusmaidon myynti vuonna 1951 ja vuodesta 1953 suoritettiin pullotetun maidon bakteriologisia tutkimuksia pastöroinnin tehokkuuden selvittämiseksi. Sittemmin tukittiin myös tyhjien maito- ja kermapullojen puhtautta. Vähitellen myös muiden elintarvikkeiden ja niiden säilytysmenetelmien tutkimukset lisääntyivät. Vuodesta 1954 elintarvikelaboratoriossa suoritettiin mikroskooppisia trikiinitutkimuksia. Vuodesta 1956 elintarvikelaboratoriossa suoritettiin vesitutkimuksia sekä talousvedestä että Kärpäsen kansakoulun uima-altaan vedestä. Vuonna 1957 aloitettiin myös äidinmaidon tutkimukset.

Maidontarkastuksen kohdalla on todettava pakatun maidon osuuden kasvu nopeassa tahdissa. Vuonna 1961 kulutusmaidosta myytiin tölkkimaitona vajaat 4 % koko määrästä, pullomaitona noin 68.5 % ja irtomaitona vielä noin 27,5 %. Vuonna 1963 pullomaidon osuus oli noin 79 % ja tölkkimaidon noin 20 %, joten pakkaamattoman maidon osuus oli enää vain noin 1 %. Vuonna 1965 elintarvikelaboratoriossa oli I kaupungineläinlääkärin lisäksi 4 maidonkatsastajaa ja 6 laboranttia.

Kemiallinen tutkimustoiminta käynnistyy

Kaupungineläinlääkäri Lisitzin erosi virastaan vuonna 1957 ja hänen seuraajakseen tuli elokuussa 1958 eläinlääket. lis. Turkka Elonheimo. Vuonna 1965 elintarvikelaboratorioon saatiin kemistin virka, johon valittiin fil. lis. Toivo Savioja. Samana vuonna hyväksyttiin uusi terveydenhoitoviraston johtosääntö, jolla virastoon muodostettiin elintarvikkeiden valvontaosasto. Sen tehtäviin kuului mm. valvoa ja johtaa elintarvikelaboratorion ja maidontarkastamon toimintaa.

Vuonna 1967 valmistui teurastamon yhteydessä olleen laboratorion lisätiloiksi 250 neliömetrin suuruinen II kerros. Sinne sijoitettiin myös uusi vesilaboratorio. Vuonna 1968 lääkintöhallitus hyväksyi elintarvikelaboratorion terveydenhoitoasetuksen 72 :n mukaiseksi julkiseksi vesilaboratorioksi. Vesinäytteiden määrä laboratoriossa lisääntyi sen jälkeen huomattavasti. Kasvu kohdistui erityisesti kaivovesinäytteisiin, joita tuotiin tutkittavaksi runsaasti myös ympäristökunnista. Toiminta julkisena vesilaboratoriona merkitsikin tutkimusten myynnin aloittamista ulkopuolisille pyytäjille, niin hyvin kunnille kuin yksityisille.

Lahden seudulla oli aloitettu huhtikuussa 1966, ensimmäisenä Suomessa, maidon tilasäiliökeräily. Vuonna 1968 suurella osalla Lahteen maitoa tuovista tiloista oli jo jäähdytetty tilasäiliö. Tuolloin myytiin kaikki maito pakattuna. Pakkaukseksi pullojen ja tölkkien rinnalle oli tullut muovipussi. Vuoden aikana tutkittiin, antaako myyntipakkauksena oleva muovipussi maidolle makua eri olosuhteissa säilytettäessä. Vuotamisongelmien vuoksi muovipussi jäi lyhytaikaiseksi kokeiluksi. Vuonna 1969 suoritettiin laajasti jauhelihan bakteriologista tarkkailua. Samoin tutkittiin säilykkeiden laatua ja homeiden esiintymistä leipomoissa. Vesijohtoveden laaduntarkkailu ja likavesien puhdistuksen valvonta lisäsivät jatkuvasti työtä. Yhteistoiminta alueen muiden elintarvikevalvontaviranomaisten kanssa antoi myönteisiä tuloksia.

1970-luvulla maidontarkastus oli yhä merkittävin toiminta, mutta se oli kuitenkin supistumassa vuosi vuodelta. Maidontuottajien määrä supistui koko ajan ja tankkikeräilyn osuus kasvoi, sillä ns. pystötilojen luku väheni. Vuoden aikana toteutettiin peruna- asetuksen mukaista laadunvalvontaa. Ympäristönsuojeluun liittyvien tutkimusten määrä oli lisääntynyt selvästi vuonna 1967 voimaan tulleen terveydenhoitolain johdosta. Vuonna 1970 saatiin alkuun ilman puhtauden valvonta. Aluksi oli kuitenkin käytössä vain ilman laskeutuvan saasteen keräilyasemia. Vuonna 1971 suoritettiin katutason nokipitoisuusmittauksia ja häkämittauksia. Samana vuonna vesitutkimukset ohittivat työmääränsä puolesta maidontarkastuksen. Erityisesti yksityiset vesinäytteet lisääntyivät. Perunan laadunvalvonnassa otettiin runsaasti perunanäytteitä ja tehtiin myös keittokokeita. Kuluttajien tekemien valitusten määrässä todettiin selvää lisääntymistä.

Vuodesta 1972 elintarvikelaboratorio on toiminut myös säteilyvalvonnan paikallislaboratoriona. Vuonna 1973 laboratorioon saatiin atomiabsorptiospektrofotometri, jota käytetään mm. vesinäytteiden tutkimuksessa. Se merkitsi laboratorion analyysivalmiuden kohoamista aivan uudelle tasolle. Vuoden aikana suoritettiin myös lyijymäärityksiä jäärata-ajojen alueelta sekä jäästä että luminäytteistä.

Vuonna 1973 kaupunkiin perustettiin jälleen II kaupungineläinlääkärin virka, pääasiallisena toimialueena elintarvikelaboratorion laboratorioeläinlääkärin tehtävä. Virka täytettiin vuonna 1974. Tämän seurauksena laboratorion toimintaedellytykset paranivat entisestään. Virkaan valittiin vuonna 1974 eläinlääket. lis. Timo Ahonen. Kun hän siirtyi vuonna 1977 kaupunginteurastamon johtajaksi Aimo Helven jälkeen, valittiin II kaupungineläinlääkärin virkaan eläinlääket. lis. Pentti Sippo.

Maidontarkastustoiminta tapahtui tilapäisluontoisten määräysten mukaan, koska vuoden 1974 alusta voimaan tulleen uudistetun maidontarkastuslain ja -asetuksen perusteella ei ollut vielä annettu pysyviä määräyksiä. Maitonäytteiden lukumäärässä tapahtui merkittävää laskua. Vastaavasti elintarvikkeiden laadunvalvontaa lisättiin ja näytteiden määrässä oli huomattavaa kasvua. Erilaisista elintarvikkeista suoritettiin mm. raskasmetallitutkimuksia. Laboratoriotilojen ahtaus vaikeutti toiminnan laajentamista.

Mikrobiologisten tutkimusten määrässä oli vuonna 1975 merkittävää kasvua siitäkin huolimatta, että laboratoriossa ei ollut elatusaineiden valmistustiloja. Uusista kohteista voidaan mainita vesakkomyrkkyjen tutkiminen sekä elintarvikkeiden säilöntäainetutkimukset.

Ympäristötutkimukset lisääntyvät Kariniemen jätevedenpuhdistamon valmistuminen vuonna 1975 lisäsi vesientarkkailun velvoitteita merkittävästi. Vuonna 1975 elintarvikelaboratorioon perustettiin limnologin toimi, joka täytettiin saman vuoden keväällä. Sen lisäksi saatiin limnologin avuksi yksi laborantin toimi. Toimet muutettiin myöhemmin viroiksi. Elintarvikelaboratorio hyväksyttiin julkisen valvonnan alaiseksi vesientutkimuslaitokseksi. Vesientarkkailun tehtävät lisääntyivät erityisesti vuodesta 1976 alkaen. Limnologisten näytteiden määrän kasvaessa jouduttiin ympäristökuntien tutkimuspyyntöjä ohjaamaan muualle.

Vuonna 1976 tapahtuneen organisaatiomuutoksen yhteydessä valvontaosastosta tuli ympäristöhygienian osasto ja sen päällikkönä toimivasta I kaupungineläinlääkäristä johtava hygieenikko. Terveysviraston johtosäännössä ei mainittu elintarvikelaboratoriota, mutta sen henkilökunta oli sijoitettu ympäristöhygienian osaston alaisuuteen ja osaston tehtäviin kuului huolehtia elintarvikevalvonnasta, talousveden valvonnasta sekä ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista.

Toiminnallisesti elintarvikelaboratorio jakautuu kolmeen erilliseen yksikköön. Ensimmäisen niistä muodostavat mikrobiologinen osasto ja maidontarkastus, jossa suoritetaan maidontarkastuksen ohella mikrobiologisia tutkimuksia, lihantarkastukseen kuuluvia laboratoriotutkimuksia ja trikiinitarkastuksia, liha- ja lihavalmistetutkimuksia sekä valmisruokatutkimuksia. Kemian osastolla tutkitaan kemiallisten analyysien lisäksi vesinäytteiden tutkimukset. Limnologian osaston toimintaan kuuluvat mm. Lahden kaupungin omien vesiensuojeluvelvoitteiden johdosta Vesijärven, Porvoonjoen, Kariniemen jätevedenpuhdistamon sekä Kujalan kaatopaikan vesien velvoitetarkkailu.

Ilman laskeutuvien epäpuhtauksien mittaaminen lopetettiin vuonna 1976. Vastaavasti aloitettiin Ilmatieteen laitoksen kanssa ilman kaasumaisten epäpuhtauksien mittaaminen, joka jatkui seuraavana vuonna. Kaikki laboratoriotutkimukset, mm. rikkidioksidimittareiden arvojen tulostus tietokoneajoa varten, suoritettiin elintarvikelaboratoriossa. Samoin suoritettiin kaupunkialueen kaivojen otantatutkimus vertailukohteena vuoden 1965 tutkimus. Edelleen tehtiin säilöntäainetutkimuksia sekä makkaroiden tärkkelys-, nitraatti- ja nitriittimäärityksiä. Ilmansaastetutkimus jatkui vuonna 1978, jolloin tehtiin suuritöinen Lahden alueen ilmansaastelähteiden pintaemissiokartoitus. Limnologian osaston tärkeimmäksi tutkimuskohteeksi muodostui Vesijärvi, jonka tilan ja kehityksen selvittäminen on jatkunut koko ajan.

Elintarvikelaboratorio, Sammonkatu 8

Marraskuussa 1978 elintarvikelaboratorio muutti Sopenkorvesta Sammonkatu 8:aan. Tilojen laajentuessa voitiin myös tutkimusten tasoa kohottaa ja määrää lisätä. Tähän antoivat aiheen sekä aikaisemmat kokemukset oman elintarvikelaboratorion hyödyllisyydestä että vastaavien julkisten laboratorioiden puuttuminen Lahdesta. Kehittämisen käynnistäjänä on ollut I kaupungineläinlääkäri, johtava hygieenikko Turkka Elonheimo.

Maidontarkastuksen henkilökunnassa on tapahtunut vähennystä näytteiden määrän laskiessa, mutta toisaalta kemian osaston henkilökunnassa on tapahtunut kasvua ja tason kohoamista. Kemian osastolla on vesianalyyseissä siirrytty enemmän talousveden ja uimahallien vesien tutkimuksiin. Vuonna 1980 kemian osastolle saatiin nestekromatografi, joka mahdollisti useita uusia analyysejä, mm. säilöntäaineiden osoittamisen elintarvikkeista sekä aromaattisten hiilivetyjen ja fenolien osoittamisen vesistä ja jätevesistä.

Ympäristöhygienian osaston nimi muutettiin vuonna 1979 taas valvontaosastoksi ja muutos vahvistettiin vuoden 1981 lopulla hyväksytyssä terveysviraston johtosäännössä. Elintarvikelaboratorio mainitaan jälleen siihen kuuluvana laitoksena. Vuodesta 1981 lähtien laboratorio on toiminut elintarviketyöntekijöiden salmonellatutkimuksia suorittavana mikrobiologisena laboratoriona, velvoitteen siirryttyä valtiolta kunnille. Muuten tutkimusten painopistettä on suunnattu elintarvikkeiden jalostusvaiheisiin ja riskialttiiden kohteiden valvontaan. Kemian osastolla analysoitiin mm. kasvisten torjunta-aineita sekä erilaisten nesteiden pintajännitystä. Vuonna 1982 suoritettiin mm. elintarvikkeiden glutamiinihapon, säilöntäaineiden, vitamiinien, elintarvikevärien sekä suolapitoisuuden tutkimuksia. Samoin selvitettiin diabetes- tuotteiden sokeripitoisuuksia sekä elintarvikkeiden torjunta- ainejäämiä.

Vuonna 1983 suoritettiin saviastioiden lasituksen raskasmetallitutkimuksia. Atomiabsorptiospektrofotometriin hankittu grafiittiuuni mahdollisti entistä herkemmät raskasmetalli- ja hivenainemääritykset. Lyijy- ja kadmiummäärityksiä tehtiin riistaeläinten maksoista ja teurastetuista kotieläimistä. Limnologian osastolla selviteltiin Porvoonjoen veden typenpoistoon liittyviä kysymyksiä sekä suoritettiin Vesijärvellä levä- ja eläinplanktontutkimuksia. Niiden ohella keskityttiin vesistöjen rehevöitymisen, happamoitumisen ja myrkkykysymysten selvittämiseen.

Valvontaosaston toiminta siirtyi vuonna 1984 terveyskeskuksen valtionosuusjärjestelmän piiriin. Elintarvikelaboratorion atk- järjestelmän suunnittelu aloitettiin. Vuoden aikana valmistui suuri, koko kaupunkia käsittävä sammaltutkimus, jossa analysoitiin kromin, nikkelin, sinkin, kadmiumin, lyijyn ja elohopean esiintymistä sammalnäytteiden perusteella. Sen lisäksi tutkittiin leikkipuistojen hiekan raskasmetallipitoisuutta ja hygienistä laatua. Limnologian osasto osallistui Vesijärven biologisen kunnostukseen liittyviin kutukalastuksiin ja petokalaistutuksiin.

Vuonna 1985 kemian osastolla tutkittiin yhdessä jätehuoltoviranomaisten kanssa kaatopaikalle tuotavien lietteiden laatua ja sopivuutta kaatopaikalle. Limnologian osastolla Vesijärven levätutkimukset jatkuivat aikaisempaa vilkkaampina, koska leväkukintoihin oli todettu liittyvän myrkyllisyyttä.

Ympäristötutkimukset monipuolistuvat Vuoden 1986 aikana suoritettiin maaperän radontuoton mittauksia noin sadassa asunnossa. Männistönrinteen suunnitellulla asuntoalueella kartoitettiin radontuotantoa, jotta siitä aiheutuva haitta voitaisiin ottaa huomioon rakentamisessa. Vuoden 1986 aikana mikrobiologisen osaston ja maidontarkastamon toiminta jatkui entisillä linjoilla. Elintarvikkeiden laatu on ollut hyvä, joskin määräysten vastaisiksi luokiteltujen näytteiden määrä on ollut suhteellisen suuri sen seurauksena, että valvontaa on suunnattu erityisesti kriittisille aloille.

Kemian osastoa työllistivät toukokuusta 1986 alkaen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuneet radioaktiivisuuden mittaukset sekä vedestä että elintarvikenäytteistä. Tässä vaiheessa Lahden kaupunki hankki valvontaosaston käyttöön gammaspektrometrin radioaktiivisuuspitoisuuksien erittelyä ja tarkempaa mittausta varten. Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen kanssa toteutettiin koko Päijät-Hämettä koskeva hirvenlihojen ja -maksojen radioaktiivisuuden ja raskasmetallipitoisuuden tutkimus. Sen lisäksi jatkettiin tuholaismyrkkyjen, kloorifenolien ja PCB- pitoisuuksien määrityksiä eri elintarvikkeista. Näissä tutkimuksissa käytettiin laboratorioon hankittuja kaasukromatografeja.

Ympäristönsuojelutoiminnan vastuu siirtyi vuoden 1986 alussa ympäristönsuojelulautakunnalle, mutta toimintaan liittyvät tutkimukset suoritettiin edelleen elintarvikelaboratoriossa. Sen ympäristönsuojelun ja limnologian osastolla jatkuivat maaperän, vesistöjen ja ilman epäpuhtauksien selvitykset. Ympäristö- ja vesinäytteistä suoritettiin metalli- ja elohopeamäärityksiä sekä määritettiin PCB-yhdisteitä, kloorifenoleja, torjunta-ainejäämiä ja liuotinaineita. Myös ilmansuojeluun liittyviä tutkimuksia tehtiin.

Vuonna 1987 maidontarkastuslain mukaista valvontaa on suunnattu edelleen jalostusvaiheen tarkkailuun. Meijeritekniikan kehittymisestä huolimatta on saatu todeta, että valmistusprosessien ja niiden valvonnan puutteet aiheuttavat jatkuvasti merkittäviäkin laatuhäiriöitä maitovalmisteisiin. Ilmansuojelutehtävien hoitaminen siirtyy vuoden 1988 päättyessä ympäristönsuojelulautakunnan velvollisuudeksi, mutta tarvittavat laboratoriotutkimukset tehdään edelleen elintarvikelaboratoriossa.

Vuonna 1988 elintarvikelaboratorion henkilökunnan muodostavat laboratorioeläinlääkäri, johtava kemisti, kaksi kemistiä, limnologi, 11 laboranttia, 2 maidonkatsastajaa, 3 välinehuoltajaa ja 1 laboratorioharjoittelija.

Kirjoitus on valmistunut vuonna 1991. Tarkistettu heinäkuussa 2004.

Lähteitä:

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1992.

Heino, N.: Otteita terveystarkastajan työsaralta Lahden kaupungissa ajalta 1936–1968. Moniste 1969.

Hyvönen, V.: Lahden kaupunginteurastamon 50-vuotistaipaleelta. Lahti 1964.

Järvinen, O.: Muistio V terveystarkastajan toimintakaudelta 1950–1970. Moniste 1970.

Kertomukset Lahden kaupungin kunnallishallinnosta 1906–1982. Lahti 1911–1983.

Lisitzin, P.: Elintarvikehygienian kehitys Lahdessa sodanjälkeisinä vuosina 1948–1958. Muistio, käsikirjoitus.

Porra, K.: Katsaus ympäristönsuojeluhallinnon kehitykseen Lahdessa. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1988. Lahti 1988.

Teräväinen, T.: Lahden kaupungin asunnontarkastuksen routavuodet 1956–1975. Moniste 1976.

Tuunanen, V.: Katsaus terveystarkastajien toimialaan Lahdessa vuosina 1938–1969. Moniste 1970.

Valle, A.: Ehkäisevä terveydenhoitotyö Lahdessa vuosina 1952–1958. Muistio, käsikirjoitus.

Arkistot:

Lahden kaupunginarkisto:
Lahden kaupunginhallituksen, terveydenhoitolautakunnan ja terveyslautakunnan vuosikertomukset

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON