Arno Forsius

Karolina Eskelin (1867–1936) – lääkäri ja ensimmäinen Suomessa väitellyt nainen

Karolina Sidonia Eskelin (1867–1936) syntyi Helsingissä 3.4.1867. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Nikolai Eskelin ja tämän puoliso Sidonia Antoinetta Boberg. Karolina Eskelin kuoli 6.11.1936 Helsingissä.

Karolina Eskelin kävi aluksi koulua Englannissa ja Belgiassa. Hän jatkoi Suomessa koulunkäyntiään Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Menetettyään molemmat vanhempansa kouluvuosinaan hän ryhtyi liikeapulaiseksi, jatkoi opiskeluaan ylimääräisenä oppilaana tyttökouluun liittyvällä opettajatarluokalla ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 26.5.1885. Helsingissä Karolina Eskelin tutustui toiseen merikapteenin tyttäreen, Ina Rosqvistiin ja yhdessä tytöt päättivät ryhtyä opiskelemaan lääketiedettä. He etenivät opinnoissaan lähes samanaikaisesti.

Eskelin sai erivapauden voidakseen naisena opiskella Helsingin yliopistossa. Sitä ennen Suomessa oli valmistunut lääkäriksi vain yksi nainen, Rosina Heikel (1842–1929) vuonna 1878. Eskelin suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 31.5.1888, ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 19.9.1891. Eskelin suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 26.11.1896 ja sai 8.12.1896 lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon puolustettuaan jo joulukuussa 1895 väitöskirjaansa "Studier öfver tarminvagination". Hän olikin ensimmäinen Suomessa tohtoriksi väitellyt nainen. Todettakoon samalla, että toisena naisena väitteli toukokuussa 1896 Tekla Hultin, joka sai filosofian tohtorin arvonsa kolme päivää myöhemmin kuin Eskelin.

Naisia ei vielä tuolloin hyväksytty osakuntiin, jolloin yliopiston naisopiskelijat muodostivat 1880-luvun lopulla vapaan yhtymän "De gamla kvinnliga". Eskelin oli keskeinen hahmo tässä ryhmässä, joka julkaisi mm. omaa Lyra -lehteä, ja hän kirjoitti siihen useita artikkeleita. Alma Söderhjelm on korostanut muistelmissaan naisryhmän kesken vallinnutta yhteishenkeä ja sitä suurta merkitystä, joka ryhmällä oli naisylioppilaiden tukena miehisessä akateemisessa maailmassa.

Pian lääkäriksi valmistumisensa jälkeen Eskelin laati ensimmäiset valistuskirjoituksensa, joissa käsiteltiin mm. talonpoikaiskotien hygieniaa, pikkulasten hoitoa ja sukupuolitautien vaaroja.

Eskelin kiinnostui jo opiskeluaikanaan kirurgiasta ja hänen väitöskirjansakin oli kirurgian erikoisalalta. Hän oli hoitanut vuonna 1895 vaikean likinäköisyystapauksen poistamalla silmästä mykiön. Tapaus herätti huomiota, mutta menetelmää ei hyväksytty yleisesti. Eskelin oli 1890-luvulla jonkin aikaa myös opettajana Helsingin sokeain koulussa.

Valmistuttuaan Eskelin toimi ensin lääkärinä Tampereella vuonna 1897. Sen jälkeen hän oli apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian klinikalla vuosina 1897–1899, jolloin kirurgian professorina oli Maximus Widekind af Schultén (1847–1899). Eskelin olikin ensimmäinen suomessa kirurgiaan erikoistunut naislääkäri. Hän teki myös opintomatkat Kööpenhaminaan, Berliiniin, Upsalaan ja Tukholmaan vuonna 1897, Berliiniin vuonna 1907 ja Tukholmaan vuonna 1914. Eskelin oli Finska läkaresällskapetin ja Suomen Lääkäriliiton sekä Societas pro Fauna et Flora fennican jäsen.

Sairaalakokemusta saatuaan Eskelin muutti takaisin Tampereelle ja perusti sinne sairaalan, "Dr Karolina Eskelins privata sjukhus", joka avattiin 31.8.1899. Siinä oli kahdeksan sairaansijaa. Sairaalan toiminta lähti hyvin käyntiin, mutta helmikuussa 1903 Eskelin myi sen sairaanhoitaja Fanny Carlsonille.

Tampereelta Eskelin lähti vuonna 1903 yhdessä virkasisarensa Ellen Maria Ahlqvistin (1870–1920) kanssa Yhdysvaltoihin. Siellä Eskelin toimi vuosina 1903–1905 lääkärinä erityisesti suomalaisten ja skandinaavisten siirtolaisten keskuudessa Massachusettsissa, Michiganissa ja Oregonissa. Myöhemmin hän oli Yhdysvalloissa lääkärinä vielä vuoden 1912 ajan.

Suomeen palattuaan Eskelin kotiutui Helsinkiin ja hoiti siellä lääkärinpraktiikkaa vuodesta 1906 alkaen, vuoden kestänyttä Yhdysvalloissa oleskeluaan lukuun ottamatta. Hänellä oli Helsingissä vuonna 1906 Eläintarhanhuvila 7:ssä sairaala gynekologisia ja kirurgisia tapauksia varten. Vuonna 1907 Eskelin avasi yhdessä kirurgi Gustaf Adolf Wetterstrandin (1874–1959) kanssa Pietarinkatu 24:ssä sairaalan, jossa oli 17 sairaansijaa. Sairaala, joka siirtyi vuonna 1919 uusille omistajille, tunnettiin vuodesta 1920 nimellä Sanitas. Oman sairaalansa ohella Eskelin ylläpiti kaupungin tuella vuosina 1907–1909 Kallion kirurgista poliklinikkaa, jossa kävi varsinkin työväestöön kuuluvia potilaita.

Karolina Eskelin oli eräs "Föreningen Konvalescenthem – Toipumakoti" -yhdistyksen perustajista vuonna 1907 ja toimi myös sen hallituksen sihteerinä. Yhdistys piti suosittua toipilaskotia Helsingin sairaaloista kotiin pääseville, toipumisaikaa tarvitseville varattomille naispotilaille. Toimintaa ylläpidettiin aluksi kahdentoista vuoden ajan Kirkkonummen Masalassa ja sen jälkeen vuodesta 1918 noin vuoteen 1930 saakka Pukinmäessä. Yhdistys sai toimintaansa varten avustusta valtiolta, Helsingin kaupungilta ja Malmska stiftelsen -säätiöltä.

Sairaalatyöstä luovuttuaan Eskelin omistautui jälleen kirjalliselle toiminnalle, joka oli kohdistettu suurelle yleisölle. "Första hjälpen vid olycksfall och vid plötsliga sjukdomsfall" ilmestyi vuonna 1922 ja suomenkielisenä "Ensi apu tapaturmissa ja sairaustapauksissa" vuonna 1923. Seuraavaksi ilmestyi "Personlig hälsovård" vuonna 1925, suomeksi "Henkilökohtaisesta terveydestä" vuonna 1927.

Eskelinin mittavin teos oli moniin painoksiin yltänyt "Kotilieden Lääkärikirja", jonka hän toimitti ja osittain kirjoitti. Sen 1. painos ilmestyi vuonna 1929. Hän toimitti siitä Joshua Tillgrenin kanssa myös ruotsinkielisen laitoksen "Hälsa och sjukdom. Den moderna läkarboken", jonka 1. painos ilmestyi vuonna 1935. Sairaanhoitajien oppikirjaksi Eskelin kirjoitti teoksen "Gynekologisk sjukvård" vuonna 1923, suomenkielisenä "Gynekologinen sairaanhoito" vuonna 1924.

Eskelin ei solminut avioliittoa. Sosiaalinen toiminta oli aina hänen sydäntään lähellä ja hän tuki taloudellisesti mm. Pelastusarmeijan työtä. Hän harrasti myös kirjallisuutta ja hänellä oli laaja kirjallisuuden tuntemus. Hänellä oli myös varsin uudenaikainen ja naiselle silloin harvinainen harrastus, autourheilu. Hän olikin ensimmäisiä Suomessa ajoluvan suorittaneita naisia ja eräs Suomen Automobiiliklubin perustajajäsenistä.

Karolina Eskelinin teoksia ja kirjoituksia:

Studier öfver tarminvagination. Helsingfors 1895. [Väitöskirja.]
Linsextraktion vid myopi. Finska Läkaresällskapets Handlingar, 1895.
150 fall av eklampsi. Finska Läkaresällskapets Handlingar, 1897
Om hygienin i allmogehemmen och späda barns vård. Föreningen Marthas skrifter. Helsingfors 1899. Andra uppl. 1914.
Terveydenhoidosta talonpoikaiskodeissa ja pienten lasten hoidosta. Martta-yhdistyksen kirjasia. Helsinki 1899. Toinen painos 1914.
Om de veneriska sjukdomarna. Hygieniska spörsmål upptagna av Hälsovårdsföreningen i Finland. 1906
Venerisistä taudeista. [Edellinen suomennettuna, 1906?.].
Radiumterapi. Finska läkaresällskapets handlingar 56: 321–327. 1914.
Första hjälpen vid olycksfall jämte råd och anvisningar om de första åtgärderna vid sjukdomsfall . Helsingfors 1922.
Ensi-apu tapaturmissa sekä lyhyitä neuvoja ensimmäisistä ja yksinkertaisemmista toimenpiteistä, jotka sairaustapauksissa voivat tulla kysymykseen Helsinki 1923.
Gynekologisk sjukvård. Lärobok för sjuksköterskor IV. Helsingfors 1924.2. uppl. 1924.
Gynekologinen sairashoito. Oppikirja sairaanhoitajattarille IV. Porvoo 1924. 2. painos 1934.
Personlig hälsovård med särskild hänsyn till bostad. Föreningen för bekämpandet av tuberkulosen. Publikation 23. Helsingfors 1925.
Henkilökohtaisesta terveydenhoidosta. Kotilieden kirjasto 15. Porvoo 1927.
Kotilieden lääkärikirja. Toim. Karolina Eskelin. Porvoo 1929. (10 painosta.)
Hälsa och sjukdom, den moderna läkarboken hur man håller sig frisk och hur man behandlar sjukdomar. Utg. av Karolina Eskelin & Josua Tillgren. Helsingfors 1930. Ny uppl. 1935.
Invärtes sjukdomar. 1935.
Lukuisia yleistajuisia lääkeopillisia ja yhteiskunnallisia kirjoituksia sanoma- ja aikakauslehdissä.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1995: 15: 1808. Lisätty ja tarkistettu helmikuussa 2000 ja syyskuussa 2003. Eräitä korjauksia ja täydennyksiä tehty maaliskuussa 2006.

Katso myös kotisivun kirjoitusta Naisen tie lääkäriksi Suomessa.

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, B.: [The] History of Medicine in Finland 1828–1918. The History of Learning and Science in Finland 1828–1918. Societas Scientiarum Fennica. Helsinki 1975.

von Bonsdorff, B.: Privata sjukhus i Finland. Finska Läkaresällskapets Handlingar Årg. 145, Band 129: 345–396, 1985.

Eskelin, Karolina Sidonia (Kirjoittaja I. H.) Teoksessa Kansallinen elämäkerrasto, I osa, A–E. Porvoo 1927

Olkkonen, T.: Suomen ensimmäinen naistohtori. Opusculum 1985; Nr 5: 122–128.

Orpotytön tie kirurgiksi (Karolina Eskelin). Kirjoitus lehdessä Terveys 9/1980: 328–329.

Pakkala, K.: Kirjanpitäjästä kirurgiksi. Helsingin Lääkärilehti 1975; Nr 9: 19–22.

Parvio, S.: Karolina Eskelin (1867–1936). Kirjassa: Suomen Naislääkäriyhdistys 1947–1987. Helsinki 1987.

Sainio, V.: Eskelin, Karolina (1867–1936), lääketieteen ja kirurgian tohtori, yksityissairaaloiden omistaja. Suomen kansallisbiografia 2, Bruhn – Fordell. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2003.

Suomen lääkärit 1935 Finlands läkare. Toim. Gunnar Soininen. Helsinki 1935.

Söderhjelm, Alma, Min värld 2. Stockholm: Bonnier 1929.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON