Arno Forsius

Richard Faltin (1867–1952) – suomalaisen kirurgian uranuurtaja

Richard Wilhelm Gottlieb Faltin syntyi vuonna 1867 Viipurissa, jossa hänen saksalaissyntyinen isänsä Friedrich Richard Faltin (1835–1918) silloin asui. Perhe siirtyi vuonna 1869 Helsinkiin, jossa isä Richard Faltin toimi urkurina, musiikinopettajana, kapellimestarina, kuoronjohtajana ja säveltäjänä.

Richard Faltin nuorempi valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1890, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1891 ja lisensiaatiksi vuonna 1894. Hän väitteli joulukuussa 1896 ja hänet promovoitiin priimuksena lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1907. Faltin oli isänsä tavoin musikaalisesti lahjakas ja opiskeli viulunsoittoa. Hän soitti Akateemisessa orkesterissa ja harrasti kvartettimusiikkia mm. yhdessä Jean ja Christian Sibeliuksen kanssa.

Lääkärinä Faltin teki elämäntyönsä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian klinikassa. Hän oli apulaislääkärinä vuosina 1896–1899, alilääkärinä vuosina 1903–1914, propedeuttisen klinikan esimiehenä vuosina 1917–1931 ja osaston ylilääkärinä vuosina 1931–1935. Ainoastaan tehtävät sotilaslääkärinä sekä useat ulkomaiset opintomatkat keskeyttivät välillä Faltinin työn kirurgian klinikassa.

Faltin nimitettiin kirurgian dosentiksi vuonna 1902 ja henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi vuonna 1917. Faltinin asemaa vaikeutti selvästi, että henkilösuhteet hänen ja kirurgian vakinaisen professorin Ali Krogiuksen (1864–1939) välillä olivat ongelmalliset. Faltin oli nuoresta saakka mieltymyksissään ja mielipiteissään jyrkkä ja ankara sekä helposti ärtyvä.

Faltin oli useita kertoja kirurgina taistelukentillä Suomen Punaisen Ristin (SPR) lähettämänä. Ensimmäisen kerran hän oli toukokuussa 1897 Kreikassa opintomatkalla Turkin ja Kreikan välisen sodan aikana. Marraskuusta 1904 toukokuuhun 1905 hän oli Mantshuriassa II suomalaisen ambulanssisairaalan ylilääkärinä Venäjän ja Japanin välisessä sodassa. Vuosina 1914–1917 Faltin oli Venäjällä SPR:n ambulanssisairaalan ylilääkärinä I maailmansodan itärintamalla. Heti eläkkeelle siirryttyään hän oli vuosina 1935–1936 SPR:n ambulanssisairaalan ylilääkärinä Abessiniassa (nyk. Etiopia) Italian ja Abessinian välisessä sodassa.

Faltinin kirurginen toiminta kohdistui alkuvaiheessa erityisesti virtsaelinten tauteihin. Sotakokemukset saivat hänet kiinnostumaan murtumien hoidosta sekä nivel- ja plastiikkakirurgiasta. Hän korosti jo vuonna 1903 ortopedian kehittämisen tärkeyttä. Faltin oli aseptisen käytännön sekä leikkauspotilaille annettavan nestehoidon ja verensiirron uranuurtajia Suomessa. Infektioiden hoito tuotti silloin suuria vaikeuksia ja hän kokeili aktiivista immunisointia stafylokokkeja ja colibasilleja vastaan. Faltin oli myös röntgendiagnostiikan edelläkävijöitä ja koki röntgenkuvauksen suurena edistyksenä etenkin murtumien hoidossa. Kansainvälisen kuuluisuuden Faltin saavutti sotavammakirurgina, joka kehitti varsinkin leuka- ja yläraajamurtumien hoitomenetelmiä.

Faltinin aloitteesta perustettiin Suomen Kirurgiyhdistys vuonna 1925 ja hän oli sen ensimmäinen puheenjohtaja vuoteen 1930 asti. Kokemustensa perusteella Faltin korosti tapaturmapotilaiden hoitoon keskittyvän sairaalan tarpeellisuutta. Hän teki esityksiä sen aikaansaamiseksi toistuvasti ja SPR otti asian tavoitteekseen jo 1900-luvun alussa. Kun riittävä pääoma oli saatu kerätyksi, aloitettiin vuonna 1928 sairaalan suunnittelu, jossa kenraali C. G. E. Mannerheim oli aktiivisesti mukana koko ajan.

Suomen Punaisen Ristin sairaala valmistui Helsingin Töölössä vuonna 1932. Sairaalan ylilääkärin virkaa oli tarjottu Faltinille, mutta tämä kieltäytyi tehtävästä lähestyvän eläkeikänsä vuoksi. Eläkkeellä ollessaan hän kuitenkin toimi vuosien 1941–1944 jatkosodan aikana tässä sairaalassa leukakirurgisen osaston ylilääkärinä. Kirurgin työn päättäessään hän oli siis 77 vuoden ikäinen.

Faltin osallistui myös SPR:n hallintoon vuosikymmenien ajan. Hän oli järjestön keskushallituksen jäsen vuodesta 1911 kuolemaansa asti, puheenjohtaja vuonna 1919 sekä varapuheenjohtaja vuosina 1920–1922 ja 1937–1941. Hän laati SPR:lle kirjan "Ensi apu" vuonna 1930 sekä kirjoitti lukuisia artikkeleita yhdistyksen julkaisuihin.

Musiikki ja italialaiset viulut säilyivät Faltinin harrastuksina läpi koko elämän. Hänellä oli itsellään aito Stradivarius ja useita muita arvokkaita viuluja. Hän tuki viulunrakennusta jo 1920-luvulla ja oli perustamassa viulunrakentajien yhdistystä vuonna 1947. Eläkkeellä ollessaan hän harrasti edelleen kvartettisoittoa mm. kollegojensa Hannes Hällströmin ja Georg von Zweygbergin sekä yli-insinööri Voitto Kolhon kanssa. Faltin oli myös perustamassa Suomen Kamarimusiikkiseuraa vuonna 1945 ja oli sen aktiivinen jäsen. Faltinin toinen suuri harrastus oli maalaustaide ja hänellä oli kotinsa seinillä valtava taulukokoelma.

Faltin kuoli perheettömänä Helsingissä vuonna 1952. Hänen elämäntyötään kuvaa hyvin hänen hautamuistomerkkiinsä kaiverrettu Punaisen Ristin tunnuslause "Inter arma caritas" (Aseiden keskellä laupeus).

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1995: 24: 2495. Lisätty ja tarkistettu toukokuussa 2003.

Lähteitä:

von Bonsdorff, B.: The History of Medicine in Finland 1828—1918. The History of Learning and Science in Finland 1828—1918. Helsinki 1975.

Faltin, R.: Mitt liv. Söderström & Co. Andra upplagan. Tammerfors 1962.

Kansallinen elämäkerrasto, Osa II. WSOY. Porvoo 1929.

Richard Faltin. Sotakirurgi ja Punaisen Ristin työntekijä. Suomen Punainen Risti. Otava. Helsinki 1967.

Roine, M.-S.: Muistojani Richard Faltinista. Käsikirjoitus 2002.

Lisäys kirjallisuuteen:
Autio, V-M.: Faltin, Richard (1867–1952), kirurgian professori. Suomen kansallisbiografia 2, Bruhn – Fordell. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2003.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON