Arno Forsius

Georgius Agricola (1494—1555) — ammattilääketieteen uranuurtaja

Saksalainen Georg Bauer, joka opin tielle lähteneenä käytti nimeä Georgius Agricola, syntyi vuonna 1494 Saksin Clauchaussa. Hän opiskeli vuosina 1514—1518 klassisia kieliä ja filosofiaa Leipzigin yliopistossa, jonne renessanssin humanistiset aatteet olivat silloin juuri levinneet. Sen jälkeen Agricola oli vuosina 1518—1522 apulaisrehtorina Zwickaussa ja opetti siellä latinaa ja kreikkaa.

Zwickausta Agricola palasi Leipzigin yliopistoon ja aloitti lääketieteen opinnot. Hänellä oli tukijanaan yliopiston klassisten kielten professori Peter Mosellanus, aikansa juhlittu humanisti. Agricola oli harras katolinen ja häntä häiritsivät kiistat, jotka riehuivat yliopistossa protestanttisten uskonpuhdistajien ja katolisuuden kannattajien välillä. Sen vuoksi Agricola lähti vuonna 1523 Italiaan jatkamaan opintojaan. Siellä hän opiskeli lääketiedettä, luonnontieteitä ja filosofiaa Bolognan, Padovan ja viimeksi Venetsian yliopistoissa.

Venetsiassa ollessaan Agricola työskenteli kaksi vuotta Aldinen kirjapainossa. Agricola valmisteli Galenoksen teoksista uutta laitosta, joka ilmestyi vuonna 1525. Sinä aikana hän teki työtä yhdessä John Clementin kanssa, joka oli ollut Thomas Moren sihteerinä, kun tämä kirjoitti teostaan Utopia. Agricola tapasi Venetsiassa myös Erasmus Rotterdamilaisen (1465/1466—1536) ja ystävystyi hänen kanssaan. Erasmus kirjoitti myöhemmin johdannon Agricolan ensimmäiseen teokseen.

Lääketieteen tohtoriksi tultuaan Agricola palasi Saksiin vuonna 1526 ja toimi vuosina 1527—1533 kaupunginlääkärinä Joachimstaalissa, kukoistavassa kaivoskaupungissa Euroopan rikkaimmalla metallikaivosalueella. Agricola kävi usein kaivoksissa ja metallisulatoissa, keskusteli kokeneiden kaivosmiesten kanssa ja luki aikaisempien tutkijoiden teoksia kaivostoiminnasta. Iatrokemia, lääketieteen kemiallinen suuntaus, oli silloin kohoamassa muotiin ja ainakin osaksi Agricolan toiveena oli löytää uusia lääkkeitä malmeista ja metalleista.

Tässä yhteydessä on aiheellista mainita, että Agricola julkaisi vuonna 1528 ensimmäisen saksankielisen sananlaskukokoelman "Dreyhundert gemeyner Sprichwörter". Hän painatti jo seuraavana vuonna toisen niteen ja julkaisi vuonna 1534 molemmat niteet yhdistettynä teoksena, jossa sanalaskuja oli kaikkiaan 750. Agricolan mielenkiinto aihetta kohtaan jatkui edelleen ja hän julkaisi vielä uuden niteen sanalaskuja vuonna 1548.

Saksin herttua Mauritz palkkasi Agricolan historiankirjoittajaksi vuonna 1533, jolloin tämä muutti Chemnitziin. Samalla Agricolasta tuli Chemnitzin kaupunginlääkäri, jota tehtävää hän hoiti vuonna 1555 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Herttua Mauritz nimitti Agricolan vuonna 1546 myös kaupungin pormestariksi, mutta uskonnollisten riitaisuuksien takia Agricolan oli pian luovuttava tästä tehtävästä.

Agricola joutui muutaman kerran mukaan myös politiikkaan. Vuonna 1529 hän julkaisi "Turkkilaisen puheen", jossa hän innokkaasti kehotti Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijaa Karl eli Kaarle V:ä ryhtymään sotaan islaminuskoisia turkkilaisia vastaan. Puhe oli samalla poliittinen julistus Saksan valtioille ja kehotus niiden yhdistymiseksi sekä poliittisesti että uskonnollisesti. Puhe teki suuren vaikutuksen yleisöön ja siitä otettiin useita painoksia. Myöhemmin Agricola toimi vielä lähettiläänä protestanttisen Mauritzin ja katolisen Karl V:n välillä käydyissä neuvotteluissa.

Aika Joachimstaalin kaupunginlääkärinä oli ratkaisevan tärkeä Agricolan lääketieteellisen uran kannalta ja se loi myös perustan hänen useimmille teoksilleen. Ensimmäisenä niistä ilmestyi vuonna 1530 "Bermannus; sive de re metallica dialogus". Tutkielma käsittelee kaivostoimintaa Erzgebirgessä. Teoksessa on viitteitä siitä, että Agricolalla olisi itsellään ollut osuuksia hopeakaivoksessa. Agricolan pääteos "De re metallica, libri xii" ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1556. Se on järjestelmällinen, mielenkiintoisilla puuleikkauksilla kuvitettu tutkimus kaivostoiminnasta ja metallien valmistuksesta. Toinen tärkeä teos oli "De natura fossilium" (Kivennäisten laadusta), jossa kuvataan erilaisten mineraalien ominaisuuksia. Tuohon aikaan fossiileilla (kaivannaisilla) ei tarkoitettu maasta löydettyjä elollisten olentojen jäänteitä. Erityisesti viime mainitun teoksen perusteella Agricolaa voidaan pitää mineralogian isänä.

Kaivostoiminnan voimakas kehitys toi myös kaivosmiesten ammattitaudit lääkärien mielenkiinnon kohteeksi. Sveitsiläissyntyinen Paracelsus kuvasi kaivosmiesten keuhkosairauden, "Bergsucht", noin vuonna 1520, joskin se julkaistiin vasta vuonna 1567. Hän sanoi, että tauti ei ollut rangaistus synneistä vaan seuraus metallihöyryjen hengittämisestä. Agricola käsitteli teoksissaan kaivostoimintaan liittyviä sairauksia laajemmin, kuvaten "hengitysvaikeuksien ja keuhkojen tuhoutumisen" lisäksi monia muitakin ammattitauteja sekä kaivoksissa tapahtuneita onnettomuuksia ja tapaturmia. Agricola kiinnitti huomiota myös kaivoksissa työskentelevien työolosuhteisiin ja kuvasi henkilökohtaisia suojakeinoja sekä alkeellisia menetelmiä tuuletuksen järjestämiseksi. Hän oli kiistatta ammattilääketieteen merkittävä uranuurtaja.

Agricolalla oli oman aikansa yleisestä käytännöstä poiketen tapana tehdä omakohtaisia havaintoja enemmän kuin seurata vanhojen auktoriteettien opetuksia. Siten hän oli ensimmäisiä niistä, jotka perustivat luonnontieteellisen ajattelun tutkimukseen ja havaintoihin, vastakohtana aikaisemmalle hyödyttömälle spekuloinnille. Todettakoon vielä, että Agricola otti Saksassa kulkutautien ehkäisyssä ensimmäisenä käyttöön karanteenin, 40 päivän eristämisen.

Agricolan aikalaiset arvostivat häntä suuresti. Erasmus Rotterdamilainen ennusti jo vuonna 1531, että Agricola tulee pian kohoaamaan tieteen huipulle. Philipp Melanchton (1497—1560) ylisti Agricolaa esitystavan loistokkuudesta ja verrattomasta selkeydestä. Myöhemmin Johann Wolfgang von Goethe (1749—1832) vertasi Agricolaa Francis Baconiin (1561—1626).

Chemnitz oli siirtynyt kokonaan luterilaisen uskon piiriin, mutta Agricola säilytti katolisen uskonsa. Saksan protestanttisissa valtioissa pitkään vallinnut suvaitsevaisuus oli ollut myönteistä Agricolan kannalta. Aikakauden uskonnolliset sodat murensivat kuitenkin nopeasti vapaamielisyyden ilmapiirin eikä Agricolakaan saanut elää viimeisiä vuosiaan rauhassa. Kerrotaan, että hän olisi saanut halvauskohtauksen kiivaassa väittelyssä protestanttisen jumaluusoppineen kanssa. Kuolemansa jälkeen Agricola ei saanut levätä kaupungissa, jolle hän oli tuottanut kunniaa. Vihamielisten mielenosoitusten saattelemana hänet kuljetettiin seitsemän peninkulman päässä olevaan Zeitziin, jossa hänen ruumiinsa poltettiin.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 20—21: 2182. Tarkistettu lokakuussa 2000. Lisätty heinäkuussa 2001 saksankielisiä sananlaskuja koskeva kappale.

Kirjallisuutta:

Agricola, Georg. Hakusana teoksessa: The Encyclopaedia Britannica. Eleventh Edition. Volume I. New York 1910

Agricola, Georg. Hakusana teoksessa: The New Encyclopaedia Britannica. 15 th Edition. Chicago 1990

Sarajas, A.: Suomen kansanrunouden tuntemus 1500—1700-lukujen kirjallisuudessa. WSOY. Porvoo 1956

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON