Arno Forsius

Thomas Gisborne (1758–1846) – brittiläinen pappi, filosofi ja yhteiskuntatieteilijä

Thomas Gisborne oli brittiläinen pappi ja oppinut, joka oli arvostettu filosofian ja geologian tuntija omassa maassaan 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella. Hänet on aiheellista tuoda esiin myös lääketieteen historiassa sen vuoksi, että hänen ajattelunsa on vaikuttanut lääketieteen etiikkaan Thomas Percivalin (1740–1804) kanssa käydyn ajatustenvaihdon kautta.

Gisbornen vanhemmat olivat Derbyssä asuva säätyläismies (gentleman) John Gisborne ja hänen puolisonsa Ann. Thomas syntyi perheen ensimmäisenä lapsena vuonna 1758. Hän sai kuuden vuoden ajan opetusta paikkakunnan kirkkoherralta John Pickeringiltä, kunnes hän aloitti koulunkäynnin Harrowissa vuonna 1773. Sieltä hän siirtyi vuonna 1776 jatkamaan opintojaan Cambridgen St. John’s Collegessa ja suoritti siellä Bachelor of Arts (kandidaatti) -tutkinnon vuonna 1780.

Thomas Gisbornella oli mahdollisuuksia antautua poliittiselle uralle, mutta hän päätti kuitenkin ryhtyä anglikaanisen kirkon papiksi. Saatuaan pappisvihkimyksen vuonna 1782 hänet nimitettiin Barton-under-Needwoodin vakinaiseksi kappalaiseksi vuonna 1783 ja samana vuonna hän sai Master of Arts (maisteri) -arvon. Gisborne avioitui vuonna 1784 ja sai puolisonsa Maryn kanssa kuusi tai seitsemän poikaa ja kaksi tytärtä. Gisborne nimitettiin Durhamin tuomiokapitulin viidenneksi kaniikiksi (prebend) vuonna 1823 ja ensimmäiseksi kaniikiksi vuonna 1826. Hän kuoli vuonna 1846.

Gisborne oli pappina tunnettu sananjulistaja ja jumaluusoppinut, mutta sen lisäksi hän nautti suurta suosiota runoilijana, kirjailijana, luonnonfilosofina ja moralistina. Hän oli kiinnostunut myös kasvi- ja eläinkunnasta sekä erityisesti geologiasta. Häntä pidettiin jopa eräänä aikakauden suurimmista neroista. Gisborne sai paljon vaikutteita monilta merkittäviltä ystäviltään, mm. opiskelutoveriltaan William Wilberforcelta (1759–1833), jolla oli huomattava vaikutus toiminnassa orjuuden lopettamiseksi. Gisborne mainitaan myös niiden asiantuntijoiden joukossa, jotka osallistuivat Englannin kuninkaan George (Yrjö) III:n mielisairauden hoitoon 1700-luvun lopputaitteen aikoihin.

Gisborne julkaisi kolmetoista teosta, joissa käsiteltiin moraalifilosofiaa, orjuuden lakkauttamista, yhteiskunnan ylä- ja keskiluokkien miesten velvollisuuksia, naisten velvollisuuksia, runoutta, teologiaa ja kirkon toimintaa. Hänen teoksillaan oli laaja levikki ja niillä kerrottiin olleen suotuisa vaikutus varsinkin yhteiskunnan ylä- ja keskiluokkien mielipiteisiin. Moni Gisbornen kirjoista julkaistiin useina painoksina ja kaksi käännettiin walesin (eli kymrin) ja saksan kielille.

Manchesterin yleisessä sairaalassa ilmeni 1790-luvun alussa lääkärien ja kirurgien välillä ankaria kiistoja, joiden johdosta sairaalan toiminta oli vaarassa keskeytyä kokonaan. Kaupungissa toimiva lääkäri Thomas Percival kiinnitti vuonna 1791 huomiota sairaaloiden yhteiskunnallisen valvonnan tarpeellisuuteen. Sairaalan johtokunnan keskuudessa todettiin silloin tarpeelliseksi saada laitokselle eettiset säännöt. Percival toteutti niiden kokoamisen ja hän viimeisteli ne vuonna 1792. Näin saatiin paikallinen kiista järjestykseen.

Yhteiskunnallinen etiikka nousi samalla laajemminkin keskustelujen kohteeksi. Asiaan vaikutti merkittävästi kaksi teosta, John Gregoryn "Observations on the Duties, Offices and Qualifications of a Physician" (1772) ja Thomas Gisbornen kaksiosainen teos "An Enquiry into the Duties of Men in the Higher and Middle Classes of Society in Great Britain Resulting from their Respective Stations, Professions and Employment" (1794). Käydyn ajatustenvaihdon perusteella Percival laati vuoden 1792 säännöistä laajennetun laitoksen, joka julkaistiin vuonna 1794 nimellä "Medical Jurisprudence" (Lääketieteellinen lainoppi).

Erityisesti Gisbornen esittämien näkökohtien johdosta teoksessa tarkasteltiin lääketieteen harjoittajien toimintaa laajemmin yhteiskunnan kannalta. Sairaalan lääkäreiden ja kirurgien tuli auttaa sairaita virkansa merkitystä vastaavalla vakavuudella ja ajatellen, että heidän hoitoonsa uskottujen ihmisten vaivojen lievittäminen, terveys ja elämä riippuivat heidän taitavuudestaan, huolenpidostaan ja luotettavuudestaan.

Lisäksi teoksessa todettiin, että sairaalan lääkärien ja kirurgien velvollisuudet eivät johtuneet sopimuksesta laitoksen johdon kanssa eivätkä potilassuhteesta, vaan nimenomaan velvollisuudesta toimia lääkärinä ja kirurgina. Tämä velvollisuus käsitti yhtäläisesti velvoituksia kuin oikeuksiakin, eli virkaan liittyvien oikeuksien hyväksyminen muodosti sanattoman yhteiskunnallisen velvoituksen harjoittaa virkaan kuuluvia velvollisuuksia. Vastaavasti, ammatinharjoittajat, jotka eivät olleet kykeneviä huolehtimaan velvollisuuksistaan, olivat pakotettuja eroamaan virastaan.

Gisbornen käsitys viranhoidosta antoi myös perustan vaatia ammatinharjoittajan riippumattomuutta isännästään (patron), sillä yhteiskunnan palvelijoina ammatinharjoittajat eivät olleet kenenkään yksityisen palvelijoita. Heidän virkansa velvoitti heitä myös vastustamaan isäntiään. Siihen vedoten Percival kehotti ammatinharjoittajia ehkäisemään yksityisiä potilaita käyttämästä ”puoskarien lääkkeitä” terveydelle vaarallisina ja vieläpä elämää tuhoavina. Samalla tavalla sairaalan ammatinharjoittajien oli myös vastustettava, jos luottamushenkilöt taloudellisista syistä yrittivät pakottaa määräämään ala-arvoisia lääkkeitä tai ottamaan osastoille liikaa hoidettavia.

Percival jatkoi eettisen ajattelunsa kehittelyä esille tulleiden käsitysten pohjalta. Hän tiedusteli teoksensa "Medical Jurisprudence" ilmestyttyä jälleen parinkymmenen lääkärin, teologin ja lakimiehen mielipiteitä asiasta. Samassa yhteydessä kyseiset asiantuntija ehdottivat uudistettuna julkaistavan teoksen nimeksi "Medical Ethics; or a Code of Institutes and Percepts, Adapted to the Professional Conduct of Physicians and Surgeons". Teos painettiinkin tällä nimellä vuonna 1803 ja siitä tuli nopeasti terveydenhuollon etiikan arvostettu ohjekirja.

Gisbornen teoksista on aiheellista mainita seuraavat:  
Remarks on the late decision of the House of Commons respecting the abolition of the Slave Trade (1792).
An Enquiry into the Duties of Men in the Higher and Middle Classes of Society in Great Britain Resulting from their Respective Stations, Professions and Employment (1794, kaksi osaa).
An Enquiry into the Duties of the Female Sex (1797,  lisäyksenä edelliseen).
Testimony of Natural Theology to Christianity (1818).
Considerations on Modern Theories of Geology (1837).

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2007.

Kirjallisuutta:

Baker, R.: The history of medical ethics. Teoksessa: Bynum, W. F. and Porter, R. (editors): Companion Encyclopedia of the History of Medicine. Volume 2. Routledge. Reprinted in Great Britain 1994. First published 1993.

Mortenson, T.: British scriptural geologists in the first half of the nineteenth century: Part 6. Thomas Gisborne (1758–1846) [kirjoituksen elämäkertaa koskeva osa]. Internet 2007, http://www.answeringenesis.org/tj/v14/i1/geology.asp .

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA TAI KULTTUURIA HAKEMISTOON