Arno Forsius

Joseph-Ignace Guillotin (1738—1814) — lääkäri ja giljotiinin keksijä

Ranskalainen lääkäri Joseph-Ignace Guillotin (1738—1814) oli jäsenenä siinä lautakunnassa, joka vuonna 1784 asetettiin tutkimaan saksalais-itävaltalaisen lääkärin Franz Anton Mesmerin (1734—1815) Pariisissa suurella menestyksellä harjoittamaa animaalista magnetismia. Lautakunta, jonka puheenjohtajana oli yhdysvaltalainen valtiomies ja luonnontutkija Benjamin Franklin (1706—1790), hylkäsi animaalisen magnetismin epätieteellisenä. Mesmer oli perustanut oppinsa avaruudessa virtaavaan fluidumiin, mutta sen olemassa oloa ei voitu osoittaa.

Guillotin saavutti pariisilaisten suosion vuoden 1788 lopulla, jolloin hän Ranskan säätyjen kokousta odotettaessa vaati lisää valtaa kolmannelle säädylle. Guillotin'ista tulikin pariisilaisten edustaja säätyjen kokouksessa, jossa hän liittyi oikeistoon ja ajoi maltillista uudistuspolitiikkaa.

Ranskan vallankumouksen alkuvaiheessa hyökättiin kiivaasti vanhaa lääketieteellistä järjestelmää vastaan. Sairaaloiden kohtalosta vallitsi erilaisia mielipiteitä. Toisten mukaan sairaalat oli kokonaan lakkautettava, toisten mukaan taas niitä oli laajennettava ja niiden oli erikoistuttava. Vallitsevana oli käsitys, että sairaalat voisivat toimia rajoitetusti avustavina laitoksina, pääasiallisen sairaanhoidon tapahtuessa kotona.

Sairaanhoidon epäkohdat ja lääkärikoulutuksen yksipuolisuus olivat ilmiselviä varsinkin uransa alussa oleville nuorille lääkäreille. Vallankumousta tervehdittiin sen vuoksi suurella innostuksella lääkärienkin keskuudessa ja sen alettua liittyi useita heistä kumouksellisten puolelle. Toukokuussa 1789 kokoontuneiden säätyjen kolmannen säädyn 577 valtuutetun joukossa oli 17 lääkäriä. Monesta tuli täysipäiväinen poliitikko ja osa heistä syyllistyi myös vallankumouksen kauheuksiin.

Tammikuussa 1790 valittu kansalliskokous nimitti kaksi valiokuntaa, köyhäinhoitovaliokunnan, jonka puheenjohtajana oli herttua François-Alexandre-Frédéric La Rochefoucauld-Liancourt (1747—1827), tunnettu filantrooppi, ja terveydenhoitovaliokunnan, jonka puheenjohtajana oli Joseph-Ignace Guillotin. Valiokuntiin otettiin useita lääkäreitä asiantuntijoiksi.

Guillotin'in valiokunta laati vuoden 1790 loppuun mennessä ehdotuksen terveydenhuoltojärjestelmän uudistamiseksi. Se perustui vallankumouksen uudistuneisiin periaatteisiin. Huolenpito ei rakentunut enää hyväntekeväisyydelle vaan kansalaisten oikeuksille. Jokaisella maakunnalla oli oltava oma lääkärinsä ja kätilönsä, ja lääkkeitä oli oltava saatavilla paikallisissa varastoissa. Sairaanhoitoa toteutettaisiin pääasiallisesti kotisairaanhoidon muodossa. Suurkaupunkien olisi ylläpidettävä erikoissairaaloita synnytyksiä, kirurgiaa, kulkutauteja ja sukupuolitauteja sekä parannettavia mielisairauksia varten. Kouluissa olisi järjestettävä lääkärintarkastuksia. Lisäksi olisi perustettava sosiaalivakuutusjärjestelmä kansalaisten suojaamiseksi hädältä tulevaisuudessa.

Guillotin'in valiokunta teki myös ehdotuksen lääketieteellisen koulutuksen uudistamiseksi. Ranskaan perustettaisiin neljä lääketieteellistä koulua, Pariisiin, Montpellier'hen, Strasbourg'iin ja Bordeaux'hon. Painopiste olisi käytännön kliinisessä työssä. Professorit valittaisiin taitojensa mukaan eikä rahan, vallan tai suhteiden perusteella. Ero lääkäreiden ja kirurgien välillä olisi poistettava. Maaseudulla tulisi maallikkovaltaisten terveydenhoitokomiteoiden vastata sairaanhoidosta ja ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä, tartuntataudeista, elintarvikkeiden valvonnasta, asunnoista, työympäristöstä, hautaustoiminnasta jne.

Guillotin'in valiokunnan edistykselliset ehdotukset hyväksyttiin periaatteessa. Niiden läpiviemiseksi ei kuitenkaan ollut toteuttamiskeinoja eikä taloudellisia voimavaroja. Pian vallankumous muuttui radikaalimmaksi ja todellisuus muodostui aivan toisenlaiseksi kuin uudistussuunnitelmat edellyttivät.

Joulukuussa 1789 rangaistuslakeja käsiteltäessä Joseph-Ignace Guillotin uudisti aikaisemmat vaatimuksensa ja esitti lisäksi, että hirttämisen sijasta kaikilla kuolemaantuomituilla olisi oikeus mestaukseen eikä vain aatelisilla. Hän esitti myös, että mestausta ei jätettäisi pyövelin epävarmoihin käsiin vaan että se tapahtuisi humanitaarisista syistä varmasti ja kivuttomasti yksinkertaisella koneella. Hän vaati edelleen suojaa rettelöistä tuomittujen syyttömille omaisille.

Mestauslaitteen suunnitteli Schmidt -niminen kirurgi. Ranskan kirurgiakatemia hyväksyi suunnitelman kirurgi Antoine Louis'in asiantuntijalausunnon perusteella. Laite otettiin käyttöön elokuussa 1792, jolloin Louis oli ehtinyt jo kuolla ja Guillotin luopua politiikasta. Uusi ja toimintavarma mestauslaite tunnettiin nimellä "guillotin", joskin siitä aluksi käytettiin myös nimiä "pikku louison", "louisette" ja "mirabelle". Viimeisen kerran giljotiinia käytettiin Ranskassa vuonna 1977.

Julkaistu aikaisemmin: Joseph-Ignace Guillotin ja giljotiini. Suomen Lääkärilehti 1991: 11: 1108. Tarkistettu ja lisätty kesäkuussa 2000.

Kirjallisuutta:

Johannisson, K.: Medicinens öga, Sjukdom, medicin och samhälle - historiska erfarenheter. Norstedts, Värnamo 1990

Schott, H.: Die Chronik der Medizin. Chronik. Printed in Belgium 1997 [1. Auflage 1993]

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON