Arno Forsius

Johan Haartman (1725–1788) – Suomen lääketieteen isä

Johan Johaninpoika Haartman oli ensimmäinen suomalainen Turun akatemian lääketieteen professorina ja hän kirjoitti myös maamme ensimmäisen tautioppaan. Häntä on nimitetty ansioittensa perusteella Suomen lääketieteen isäksi.

Johan Haartman syntyi Paimiossa vuonna 1725. Hänen isänsä Johan Haartman oli Turun akatemiassa logiikan ja metafysiikan professorina ja myöhemmin teologian professorina. Johan Haartman nuorempi sai kouluopetuksen kotonaan ja hänet kirjattiin 1740 ylioppilaaksi Turun akatemiaan. Hän opiskeli siellä aluksi luonnontieteitä.

Pikkuvihan aikana, syksyllä 1742, Haartman pakeni leskeksi jääneen äitinsä ja sisarustensa kanssa Tukholmaan, jossa hän palveli vuosina 1743–1748 oppilaana apteekkari Julius Sahlbergin apteekissa. Vuoden 1748 alussa Haartman lähti Upsalaan ja kuunteli siellä apteekkarinkisällille hyödyllisiä luentoja. Hän palasi syksyllä 1748 Turkuun perustaakseen apteekin, mutta suunnitelma ei toteutunut.

Piispa Johan Browallius sai nyt Haartmanin kiinnostumaan lääketieteestä. Tämä lähtikin syksyllä 1749 Upsalaan, jossa hän alkoi opiskella ensin kasvi- ja eläintiedettä. Hän väitteli 1751 Carl von Linnén johdolla aiheena "De Plantis hybridis" ja suoritti vuonna 1752 filosofian kandidaatin tutkinnon. Haartman keräsi myös huomattavat hyönteis- ja kasvikokoelmat. Eräs kääriäisperhonen on saanut hänen mukaansa nimen Tortrix Haartmanniana. Hän lahjoitti noin 1200 lajia käsittävän hyönteiskokoelmansa vuonna 1751 kuningatar Lovisa Ulrikan naturaliakabinettiin. Haartman seurasi vuonna 1752 luonnontieteilijänä kreivi Carl Gustaf Tessiniä tämän matkalla Keski-Ruotsissa. Kreivitär Tessinin pyynnöstä Haartman käänsi latinasta ruotsiksi Linnén kasvijärjestelmän ja toimitti sen painosta vuonna 1753.

Vuodesta 1752 Haartman opiskeli Upsalassa lääketiedettä professori Nils Rosén von Rosensteinin johdolla. Kesken opintojensa Haartman sairastui tuberkuloottiseen keuhkopussintulehdukseen. Siitä huolimatta hän sai suoritetuksi lääketieteen kandidaatin tutkinnon kesäkuussa 1753 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon joulukuussa 1753. Haartman puolusti seuraavana vuonna Rosén von Rosensteinin johdolla väitöskirjaa "De Idea Pharmacopoeae reformatae" ja hänet promovoitiin vuonna 1754 lääketieteen tohtoriksi.

Haartman määrättiin elokuussa 1754 hoitamaan vasta perustettua Turun piirilääkärin virkaa, jonka ohella hän hoiti vuosina 1758–1759 myös uutta Porin piirilääkärin virkaa. Haartman teki vuosina 1755–1758 useita matkoja piirissään, perehtyen sen ihmisiin ja heidän sairauksiinsa. Hän kuvasi olosuhteita virkakertomuksissaan Collegium medicumille, joka puolestaan esitti otteita niistä valtiopäiväkertomuksissaan.

Suomen ensimmäinen yleissairaala, Turun lääninlasaretti avattiin vuonna 1759. Haartman määrättiin silloin sen lääkäriksi ja hän hoiti tehtävää vuoteen 1767. Siihen aikaan lääninlasaretissa oli vielä erillinen lasaretinkirurgi, jonka taitoihin Haartman ei ollut täysin tyytyväinen. Hän toivoikin voivansa perehtyä itse kirurgiaan Tukholmassa käydessään.

Haartman suoritti marraskuussa 1754 Ruotsin ensimmäisen rokonistutuksen isorokolta suojaamiseksi. Se tehtiin Turussa lääketieteen professori Johan Lechen tytärelle Maria Elisabethille. Haartman julkaisi vuonna 1759 Suomen ensimmäisen tautioppaan "Tydelig Underrättelse Om de Mäst Gångbara Sjukdomars Kännande och Motande, Genom Lätta och Enfalliga Hus-Medel; Samt et litet Res- och Hus-Apothek etc."

Lääkärin työtä vaikeutti Turussa apteekin puutteellinen toiminta, joka oli toistuvasti valitusten kohteena. Sen vuoksi Haartman sai akatemian varakanslerin Johan Browalliuksen tuella aikaan, että Turkuun perustettiin vuonna 1757 erityinen yliopiston apteekki. Sen hoitajaksi Haartman houkutteli apteekkari Lars Henrik von Mellin Porvoosta. Apteekkarin oli erioikeuksiaan vastaan annettava lääketieteen ylioppilaille opetusta materia medicassa eli lääkekasvien tuntemuksessa ja apteekkikemiassa.

Haartman oli myös kiinnostunut karjan taudeista ja niiden hoitamisesta. Hän julkaisi kirjoituksia karjan sairauksista ja vuonna 1761 kirjasen "Tydlig ock kort beskriftning om Boskapssjukans kännande och botande", joka painettiin vuonna 1770 myös suomeksi otsikkonaan "Carjan Taudista Suomesa ja sen Parannuxesta ja estämisestä". Hän julkaisi vuosina 1778–1779 myös pari kirjoitusta maataloudesta. Niistä toinen käsitteli peltojen lannoittamista ja toinen syksyn parhaan kylvöajankohdan määrittämistä.

Haartmanin keuhkopussintulehduksesta alkanut tuberkuloosi heikensi hiljalleen hänen terveyttään. Kesällä 1762 hän oli hoitamassa itseään Ruotsissa Lokan ja Medevin terveyslähteillä. Haartman suosi terveyslähteitä myös omien potilaittensa hoidossa. Lisäksi hän alkoi ensimmäisenä Suomessa valmistaa keinotekoista mineraalivettä. Hän julkaisi vuonna 1765 siihen liittyvän kirjoituksen "Om Artificielt Mineralvattens bruk och verkan".

Haartmanille myönnettiin asessorin arvonimi vuonna 1761. Vuodesta 1764 Haartman toimi professori Lechen sairastuttua Turun akatemian lääketieteen apulaisena ja tämän kuoltua kesällä 1764 hänet nimitettiin 17.1.1765 kolmesta hakijasta lääketieteen professoriksi. Virkaan tullesaan Haartman piti puheen "Om den medicinska kunskapens nödvändighet för en hvar, men i synnerhet för dem, som i ett vidsträckt och glest bebodt land, såsom Finland, tänka blifva Präster och Landthushållare". Haartman valittiin vuonna 1765 myös Kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi. Lisäksi hänestä tuli Tukholman Patrioottisen seuran jäsen vuonna 1775 ja Wasa Ordenin ritari vuonna 1778.

Ensimmäinen väitös Haartmanin johdolla tapahtui vuonna 1771, kuusi vuotta virkaan astumisen jälkeen. Sen aiheena oli aivohalvaus ja väittelijänä Nils Avellan. Haartmanin pääteos, tautiluokitus "Sciagraphia morborum", ilmestyi kahdeksana väitöskirjana vuosina 1779–1781. Väitöskirjassa "Fundamenta diaetetica", joka tarkastettiin vuonna 1777, annettiin elämäntapaa koskevia ohjeita ruokajärjestyksen, jokapäiväisten toimien ja mielentyyneyden osalta. Gabriel Erik Haartmanin (myöh. von Haartman) vuonna 1781 puolustama väitöskirja booraksin käytöstä haavaumien paranemisessa oli ehkä väittelijän oma tutkimus. Gabriel Bonsdorffin (myöh. von Bonsdorff) vuonna 1783 puolustaman väitöskirjan aiheena oli "Om boskapspesten". Johan Haartman julkaisi vuosien varrella useita lääketiedettä käsitteleviä kirjoituksia Kuninkaallisen tiedeakatemian julkaisuissa. Niissä hän käsitteli mm. mielisairauksien hoitoa, kuppataudin hoitokeinoja, rokkotautien esiintymistä sekä vaikeiden kuumetautien syitä.

Haartman keräsi elämänsä aikana huomattavan varallisuuden. Hän käytti suuren osan siitä Turun akatemian hyväksi, ohjaten lahjoituksensa samalla myös sukulaistensa hyödyksi. Haartman lahjoitti akatemialle vuonna 1778 varat puoleen toisen lääketieteen apulaisen palkasta, josta toisen puolen lahjoitti vuorineuvos, kaivospatruuna Johan Hisinger. Tähän virkaan nimitettiin lahjoittajien toivomuksesta Carl Niclas Hellenius. Lahjoitukseen liittyi toinenkin tavoite, sillä nyt voitiin Haartmanin suosikki Nils Avellan, joka hoiti toista lääketieteen apulaisen virkaa, nimittää anatomian ylimääräiseksi professoriksi. Avellan kuoli kuitenkin jo vuonna 1780.

Haartman lahjoitti vuonna 1783 akatemialle varat anatomian, kirurgian ja synnytysopin professorin virkaa varten ehdolla, että siihen nimitetään hänen serkkunsa poika Gabriel Haartman, kuten sitten tapahtuikin vuonna 1784. Tämä nimitettiin vuonna 1789 Johan Haartmanin seuraajaksi lääketieteen professorina. Seuraavana vuonna Johan Haartman lahjoitti akatemialle vielä varat filosofiseen tiedekuntaan perustettavaan luonnonhistorian ja eläinlääkintätaidon professorin virkaan ehdolla, että virkaan nimitetään hänen sisarenpoikansa Gabriel Bonsdorff. Tämäkin ehto täytettiin vuonna 1786.

Uusien virkojen perustamisen jälkeen Haartmanille jäivät opetusalaksi käytännön lääketieteestä sisätaudit ja materia medica. Hänen luentonsa käsittivät fysiologisia ja elämänjärjestystä koskevia aiheita, tautien luokittelua sekä tauteja ja niiden hoitoja. Sairauksien olemuksen kohdalla Haartman noudatti oppi-isänsä Linnén käsityksiä, jotka puolestaan perustuivat tämän opettajan Boerhaaven oppeihin.

Haartman antoi kotonaan monelle opiskelijalle maksuttoman asunnon ja ruuan. Hänen ajaltaan lienee peräisin kuvaus, jonka mukaan lääketieteen ylioppilaat, yleensä enintään viisi, asuivat professorin tai muun lääkärin kotona, söivät hänen pöydässään ja toimivat hänen apulaisinaan. Opiskelijat saivat juosta kaupungilla kyselemässä potilaiden vointia ja tarvittaessa palata vakavammin sairaiden luokse hevoskyydillä professorin seurassa, kiesien takapenkillä istuen

Haartmanin aikana järjestettiin lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1781 ensimmäinen juhlallinen promootio, jossa vihittiin lääketieteen tohtoreiksi kaksi Turussa valmistunutta lääkäriä ja lisäksi Tukholman kaupunginkirurgi Anders Johan Hagström, joka promovoitiin kanslerin esityksestä, vaikka ei ollutkaan suorittanut lääketieteen tohtorin edellyttämää tutkintoa.

Testamentissaan Haartman määräsi vuonna 1786 akatemialle huomattavan rahasumman jaettavaksi vuosittain stipendeinä kahdelle lääketieteen opiskelijalle. Lisäksi varoilla oli perustettava Turkuun työhuone, ja jos sitä ei perustettaisi kolmen vuoden kuluessa, oli varat liitettävä stipendirahastoon. Sen säännöissä oli määräys, että stipendiä ei saa myöntää Pohjalaisen osakunnan jäsenille. Haartman nimittäin uskoi, että joku kyseisen osakunnan opiskelijoista oli julkaissut vuonna 1781 salanimellä kirjoituksen "Försök til En Systematisk Indelning på Fruntimmers svagheter" pilkatakseen hänen tautiluokitustaan. Testamenttiin sisältyi myös akatemialle tuleva suuri kasvikokoelma sekä anatominen preparaatti.

Haartmanin keuhkopussintulehdus uusiutui vuosina 1777 ja 1778. Sen jälkeen tuberkuloosi heikensi vähitellen Haartmanin terveyttä, mutta hän kesti taudin yllättävän hyvin. Hänen sairautensa vaikeutui ratkaisevasti kesällä 1787 ja hän kuoli 29.12.1787.

S 19.9.1725 Paimio, K 29.12.1787 Turku. V Turun akatemian logiikan ja metafysiikan, myöh. teologian professori Johan Haartman S 1682, K 1737, ja tämän 2. puoliso Maria Sundenius. P 5.5.1764 Porvoo Johanna Elisabet Nylander, S 26.12.1745 Nousiainen, K 22.5.1797. PV Porvoon hiippakunnan piispa, fil. maist., teol. tri Johan Nylander ja tämän 2. puoliso Vendla Juliana von Glan. Lapset: Avioliitto oli lapseton.

KIRJALLINEN TUOTANTO. Katso. J. E. Railo, Johan Johansson Haartman ja Nils Avellan, preeses ja respondentti. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 12. 1995.

KIRJALLISUUS:

Fagerlund, L. W. och Tigerstedt, R., Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland. XVI. 1890.

Haartman, Johan J. – Avellan, Nils, Akateeminen väitöskirja aivohalvauksesta. Latinan kielestä suomentaneet Reijo Pitkäranta ja Sari Kivistö. Hippokrates 1995.

Hjelt, O. E. A., Johan Haartmans verksamhet vid universitetet i Åbo under åren 1754–1787. Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk. Häft 70. 1911.

Johnsson (myöh. Soininen), G., Juhana Haartman, Kansallinen elämäkerrasto II. 1929.

Klinge, M., Lahjoitukset. Teoksessa M. Klinge ym, Kuninkaallinen Turun akatemia 1640–1808. Helsingin yliopisto 1640–1990, Ensimmäinen osa. 1987.

Rabbe, F. J., Johan Johansson Haartman. Finlands Minnesvärde Män, Samling af lefnadsteckningar I. 1853–1854.

Railo, J. E., Johan Johansson Haartman ja Nils Avellan, preeses ja respondentti. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 12. 1995.

Sacklén, J. F., Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Andra Afdelningen, Förra Häftet. 1823.

Kirjoitus on laadittu Suomen kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu lokakuussa 1999. Julkaistu aikaisemmin lyhennettynä Suomen Lääkärilehdessä 1994: 13: 1448. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2004.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON