Arno Forsius

Rauha Hammar (1878–1965) – yksityislääkäri, laulufysiologian ja etunimien harrastaja

Rauha Siviä Elisabet Hammar sayntyi 15.02.1878 Uudessakaupungissa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä W. R. Hammar ja Anna Liisa Hammar.

Rauha Hammar tuli ylioppilaaksi vuonna 1898. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa Varsinaissuomalaisen osakunnan jäsenenä. Hän suoritti medikofiilitutkinnon 31.03.1902, lääketieteen kandidaatin tutkinnon 14.05.1904 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 31.12.1908. Hammar väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1910 Berliinin Friedrich-Wilhelms Universitätissä, väitöskirjan aiheena "Über doppelseitige Posticuslähmung als Frühsymptom der Tabes dorsalis" (Kurkunpään molemminpuolisesta takalihashalvauksesta [kuppataudin aiheuttaman] selkäydinkadon varhaisoireena). Hän sai laillistetun lääkärin oikeuden 2.8.1910. Rauha Hammar kuoli vuonna 1965.

Hammar toimi yksityislääkärinä Helsingissä. Hän erikoistui laulufysiologiaan ja julkaisi aiheesta vuonna 1916 teoksen "Die Physiologie der oberen Luftwege für den Gesang". Myöhemmin hän laati aiheesta kaksi suomenkielistä teosta, vuonna 1938 oppikirjan "Laulufysiologian perusteet" ja vuonna 1962 siitä uudistetun laitoksen "Laulufysiologian täydennetyt perusteet".

Hammarin harrastuksia olivat matkustaminen, Suomen sukukielet ja etunimien keksiminen. Hän julkaisi vuosina 1942–1949 kaikkiaan seitsemän Nimikalenteria. Niistä on olemassa myös yhdistetty nide nimellä Valionimiä. Hammar halusi ehdottaa vaihtoehtoja yleisimmin käytettyjen etunimien tilalle. Oman selityksensä mukaan hän pohti erityisesti nimien "käsitesisältöä, sanasointua ja lausunnan poljentoa". Suomen sukukielien ja heimoveljeyden pohjalta hän haki esikuvia mm. viron, unkarin ja turkin kielistä. Esipuheiden mukaan hän on käyttänyt aikaansa nimien keksimiseen mm. ulkomaan matkoilla ollessaan.

Hammarin nimikalentereissa oli yhteensä noin 7000 eri ristimänimeä tytöille ja pojille. Hänen ehdotuksensa olivat yleisestä käytännöstä suuresti poikkeavia. Hän totesikin toisen kalenterinsa esipuheessa, että "kalenterini on joutunut, kuten odottaa saatoin, kunnioitettavan huomautushyökkäyksen kohteeksi." Myöhemmissä nimikalentereissa nimet tulivat yhä erikoisemmiksi. Suurin osa ehdotetuista nimistä ei ole saanut kertaakaan vanhempien hyväksymistä ja vain joitakin harvoja nimiä on annettu lapsille kerran tai pari vuosien kuluessa.

Tiina Aallon kirjoituksen mukaan joskus käyttöön tulleita nimiä ovat olleet Hoiva, Hurma, Joutsen, Joutsi, Kide, Kontio, Salka, Tuokko ja Vire. Kokonaan käyttämättä jääneitä tyttöjen nimiä ovat olleet mm. Ahera, Apakko, Ehvä, Ersja, Hoime, Horva, Lupikko, Ranka, Rievä, Sorma, Sukkula, Tarhina, Tiuhta ja Tuovle, poikien nimiä Ata, Inehmo, Jiervo, Kuontalo, Orja, Pamilo, Peitsi, Renko, Rouhto, Sanilo, Soidin, Talmo, Teikko, Tevote, Tomeri, Turso, Ujole ja Virvelö.

Jos lukijoilla on lisätietoja Rauha Hammarin elämänvaiheista, pyydän ilmoittamaan niistä tämän kirjoittajalle sähköpostissa arnoldus@saunalahti.fi .

Rauha Hammarin julkaisuja:

Über doppelseitige Posticuslähmung als Frühsymptom der Tabes dorsalis. Berlin 1910. (Väitöskirja). (Kurkunpään molemminpuolisesta takalihashalvauksesta selkäydinkadon varhaisoireena.)

Die Physiologie der oberen Luftwege für den Gesang. Helsinki 1916.

Suurten säveltäjien lauluja : saksalaiset mestarit ovat säveltäneet suomen kielelle. Helsinki 1919.

Laulufysiologian perusteet, Jyväskylä 1938.

Nimikalenteri / Rauha Hammar. Valo, Helsinki 1942–1949. 7 erillisnidettä, sekä yhdistetty nide Valionimiä, 386 s.

Laulufysiologian täydennetyt perusteet. Hämeenlinna 1962

Valiolauluja. Hämeenlinna 1963.

Kirjallisuutta:

Aalto, T.: Tytölle nimeksi Tarhina? Kieli-ikkuna, Helsingin Sanomat 24.9.2002.

Suomen lääkärit 1962 Finlands läkare

Helsingin yliopiston kirjaston Fennica -kokoelma. Internet 2006.

Kirjoitus on valmistunut joulukuussa 2006.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON