Arno Forsius

Hampaat ja yleinen terveydentila

Yleistä

Hampaiston kunnon ja yleisen terveydentilan keskinäinen suhde ei ole suinkaan uusi havainto. Saksalainen Leonard Koeker on jo vuonna 1826 kiinnittänyt huomiota huonojen hampaiden yleisesti haitallisiin vaikutuksiin.

Hampaiden ensisijainen tehtävä on ravinnon hienontaminen, jotta elimistö voisi käyttää sitä hyväkseen. Hampailla on tietenkin muitakin toimintoja, niillä on mm. tärkeä osuus puheen muodostamisessa. Ehjä ja tasainen hammasrivi saattaa olla suuri etu julkisuudessa esiintyville ihmisille, mm. taiteilijoille ja poliitikoille.

Hampaiston menetyksen syitä

Ravinnon laadulla on etenkin aikaisemmin ollut suuri merkitys hampaiston kunnon kannalta. Sokerin vaikutus karieksen eli hammasmädän synnyssä on nykyään yleisesti tiedossa. D-vitamiinin puutteesta aiheutuva riisitauti oli aikaisemmin tärkeä syy hampaiden epämuotoisuuteen ja rakenteen heikkouteen. C-vitamiinin puutteesta johtunut keripukki on ollut merkittävä syy hampaiden menettämiseen.

Myös lääkkeillä on ollut haitallisia vaikutuksia hampaistoon. Kuppataudin hoitona 1900-luvun alkuun saakka käytetyt elohopeavalmisteet aiheuttivat vaikeita ientulehduksia ja sen seurauksena hampaiden irtoamisia. Anemian hoitoon annetut rautavalmisteet ovat aiheuttaneet hampaiden värjäytymistä. Hapottoman mahan hoitoon käytetty suolahappoliuos saattoi syövyttää hampaita, ellei sitä otettu lasipillin avulla suun perälle. Nykyajalta voidaan mainita esimerkkinä antibioottina käytetyn tetrasykliinin vahingollinen vaikutus kehittyvään hammaskudokseen lapsilla.

Epäedullisesti hampaiston tilaan vaikuttavat myös syljen eritystä vähentävät lääkkeet, mm. eräät ruoansulatuskanavan ja psyyken lääkkeet, koska silloin bakteerien haitallinen vaikutus erityisesti ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin korostuu. On olemassa myös sairauksia, joissa syljen eritys on vähentynyt. Tärkein niistä on ns. Sjögrenin tauti.

Hampaiden eri syistä johtuvat kiputilat voivat johtaa ruokavalion muuttumiseen puutteelliseksi tai jopa ravinnon saannin vähenemiseen ja yleiskunnon heikkenemiseen. Samoin reikiintyneet tai harventuneet hammasrivit voivat merkittävästi vaikeuttaa syömistä.

Hampaiston tulehduspesäkkeet

Huomattavan vaaratekijän muodostavat hampaistoon liittyvät tulehduspesäkkeet. Englantilainen W. Hunter nimitti vuonna 1910 suun alueelta alkunsa saavaa tulehdusta "suuperäiseksi verenmyrkytykseksi" (oral sepsis). Siitä tuli heti iskulause, joskin se oli sikäli virheellinen, että tulehduspesäkkeitä olivat lähinnä vain hampaat ja nielurisat. Sitä paitsi tulehdusten seurauksena ei ollut aina yleinen verenmyrkytys vaan myös monet muunlaiset tulehdusmuutokset.

Vakuutusyhtiöt alkoivat myös pian kiinnittää huomiota hampaiston kuntoon ja tulehdusten merkitykseen korvauksia lisäävänä tekijänä. Alonzo Nodine kirjoitti vuonna 1913 aikakauskirjassa Dental Cosmos: "Märkivä, hoitamaton puremaelimistö on mikro-organismeja hautova, lisäävä ja levittävä varasto sekä toksiinien, ruumismyrkkyjen ja muiden myrkkyjen valmistuslaitos, joista niitä imeytyy vereen ja imunesteeseen sekä leviää suun rakenteisiin, sivuonteloihin ja ruoansulatus- sekä hengityselimiin." Tohtori Key osoitti Bostonissa Saint Vincent Orphan Asylumissa (orpokodissa), että tulehduksellisten tautien määrä orpokodin 325 hoidokilla väheni 59 %:lla, kun heidän hammassairautensa oli hoidettu. (Lisätty joulukuussa 2000)

Ikenissä, hampaiden tukikudoksissa ja juurissa esiintyvät bakteeritulehdukset ja märkäpesäkkeet saattavat kylvää jatkuvasti verenkiertoon ja imusuonistoon bakteereja mm. purressa, syödessä ja hampaita harjatessa. Jokaisella ihmisellä on olemassa vaara, että hampaistossa pesivä tulehdus leviää muihin lähellä oleviin kudoksiin. Varsinkin jos elimistön puolustuskyky on alentunut, voi seurauksena olla bakteerien aiheuttamia tulehduksia myös kauempana sijaitsevissa elimissä. Eräs esimerkki niistä on vaurioituneeseen sydänläppään iskevä bakteeritulehdus, endocarditis lenta. Elimistön puolustuskykyä bakteereja kohtaan heikentäviä sairauksia ovat mm. diabetes, leukemia, agranulosytoosi ja AIDS. Myös eräät lääkitykset alentavat elimistön puolustuskykyä, mm. kortisonilääkitys, solunsalpaajahoidot sekä sädehoito.

Hampaiden kunto

Aikaisemmin, ennen sokerin ja kuorittuna jauhetun viljan käytön yleistymistä ihmisten hampaistot pysyivät hyvinä, elleivät puutostaudit ja tapaturmat aiheuttaneet hampaiden menetyksiä. Hampaiden ja hampaistojen korjaaminen ja täydentäminen puremisen kannalta tuloksellisesti on ollut mahdollista vasta 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Siihen saakka toimenpiteet olivat lähinnä ensiapuluontoisia tai kosmeettisia. Hammaskorjausten teknisen kehittymisen lisäksi aivan ratkaisevaa hampaistojen säilymisen kannalta on ollut ehkäisevän fluorikäsittelyn ja -hoidon käyttöön ottaminen 1940-luvulta alkaen.

Ihmisten eliniän pidentyessä ja hampaiden säilyessä karieksen eli hammasmädän tuhoilta yhä vanhempaan ikään ovat vastaavasti hampaiden vierus- ja tukikudosten, erityisesti ikenien sairaudet yleistyneet ja niiden hoitotarve lisääntynyt.

Tärkeimmät hammastautien oireet ovat erilaiset kiputuntemukset ja säryt sekä harjatessa ilmenevä verenvuoto ja pahanhajuinen hengitys.

Kiputilat

Hampaiden kiputiloista tavallisimmat ovat särky, paikallinen arkuus, vihlominen ja hermosäryt eli neuralgiat. Särky on useimmiten merkki tulehduksesta hampaan juuressa tai vieruskudoksissa. Paikallista arkuutta koskettaessa tai purressa aiheuttavat tulehdukset sekä hampaiden kiinnityskudosten vaurioituminen ienkadon tai sidekudoksen höltymisen vuoksi. Erilaiset vihlomiset kuuman, kylmän, happaman yms. aiheuttamana johtuvat hermopäätteitä ympäröivien kudosten vaurioitumisesta mm. karieksen, ienkadon tai tulehdusten seurauksena.

Kaikki hampaiden hermopäätteitä ärsyttävät tekijät voivat saada aikaan laajemman, tavallisesti toispuoleisen hermosäryn, joka tuntuu jatkuvana tai ajoittaisena yhdessä tai molemmissa leuoissa ja jopa koko pään alueella. Viime vuosina myös erilaiset purennan epätasapainotilat ja niiden korjaaminen ovat olleet mielenkiinnon kohteena juuri erilaisten kiputilojen hoitamisen yhteydessä.

Hampaiden virheasennot ja leukojen kasvuhäiriöt

Tasaiset ja kauniit hammasrivit ovat ulkonäön kannalta toivottavat. Pahasti virheellisessä asennossa olevat hampaat ovat huomattava haitta julkisesti esiintyville henkilöille ja itse kunkin kohdalla ne voivat olla mielipahan aiheena. Nykyaikana saadaan oikomishoidon avulla hammasrivit lähes aina hyvinkin tasaisiksi. Oikomishoidon tarpeellisuutta on perusteltu ulkonäköön liittyvien seikkojen ohella sillä, että järjestyksessä olevat hampaat eivät olisi niin alttiita reikiintymiselle, mutta tämä käsitys on ilmeisesti virheellinen. Purentavirheiden ja iensairauksien on kyllä selvästi todettu aiheuttavan leukanivelvaurioita.

Selvästi ulkonevat hammasrivit tai hampaat ovat tavallista suuremmassa vaarassa vahingoittua tapaturmaisesti, joten siltä kannalta oikomishoito on perusteltavissa myös terveydellisillä syillä. Erilaiset hammasvammat ovat yleisiä päähän ja kasvoihin kohdistuvien tapaturmien yhteydessä. Hammaslääkärin ja hammaskirurgin apu on usein tarpeen leukamurtumien hoidossa.

Hampaiston kehitysvirheisiin tai virheasentoihin saattaa liittyä huomattavia leukaluiden kehityshäiriöitä ja purentavirheitä. Niiden hoidossa käytetään leikkausten ohella hampaiden oikomishoidossa käytettäviä menetelmiä.

Karies eli "hammasmätä"

Karies eli "hammasmätä" ei ole varsinainen bakteeritulehdus vaan bakteerien hampaan pinnalla tapahtuvasta toiminnasta johtuva kudoskato. Karieksella ja erään streptokokkibakteerin (Streptococcus mutans) esiintymisellä suussa on selvä yhteys. On jopa syytä olettaa, että juuri kyseinen bakteeri aiheuttaa karieksen. Toinen asiaan vaikuttava bakteeri on eräs maitohappobakteeri (Lactobacillus). Ratkaisevaa on kuitenkin se, mikä suussa tekee näiden bakteerien esiintymisen mahdolliseksi. Siinä ovat tärkeinä syinä sokeripitoisten ravinto- ja nautintoaineiden käyttö sekä suun puhtauden laiminlyönti.

Hampaiden paikkausaineet

Karieksen hoidossa käytettävät paikkausaineet ovat olleet toistuvasti, jo vuosikymmenien ajan, suuren mielenkiinnon kohteena epäiltyjen haittavaikutusten vuoksi. Erityisesti on väitetty, että elohopeaa sisältävä harmaa paikkausaine eli amalgaami aiheuttaa mitä erilaisimpia yleisoireita, jotka johtuisivat elohopeamyrkytyksestä. Asiaa ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Sekä myönteisillä että kielteisillä näkemyksillä on lukuisia ja kiihkeitäkin kannattajia. Kaikesta kohusta on joka tapauksessa ollut seurauksena, että elohopeapitoisia paikkoja on purettu ja tilalle on pantu erilaisia muovipaikkoja. Moni epämääräisiä oireita tuntenut henkilö on kokenut vaivojensa vähentyneen tai hävinneen toimenpiteen seurauksena.

Myös muovipaikkoja kohtaan on herännyt terveydellisiä epäilyksiä, koska niistä vapautuu formaldehydiä, joka puolestaan saattaa olla syöpää aiheuttava eräissä olosuhteissa. Sen vuoksi on yritetty keksiä jälleen uusia, muovipaikkoja korvaavia paikkausaineita. Sellaisia ovat mm. kulta ja lasi-ionomeerit. Kaikesta pelottelusta huolimatta on aiheellista todeta, että hampaiden paikkaus on joka tapauksessa paljon pienempi riski kuin niiden paikkaamatta jättäminen.

Hampaiston varsinaiset tulehdukset

Hampaiston tulehdukset voidaan yksinkertaistaen jakaa neljään ryhmään. Ne ovat hammasytimen tulehdus, hammasjuuren ympäristön tulehdus, hampaan tukikudoksen tulehdus ja ientulehdus, jotka kaikki usein liittyvät eri tavoin toisiinsa. Hampaisiin ja niiden tukikudoksiin kohdistuu ruokaa purressa varsin suuri paine, joka voi aiheuttaa ja usein aiheuttaakin hammasperäisissä tulehduspesäkkeissä bakteerien ja niiden eritteiden virtaamista veri- ja imusuonia pitkin muualle elimistöön. Juuri tästä syystä hampaiston pienetkin tulehduspesäkkeet saattavat osoittautua jopa kohtalokkaiksi.

Ientulehduksen perustekijänä on ikenen limakalvon vaurioituminen hampaantyven ympärillä. Sen seurauksena bakteerit pääsevät pesiytymään hampaantyven ja ikenen väliin, johon saattaa vähitellen syntyä melkoinen taskumuodostuma. Ien voi myös vaurioitua pelkästään ikääntymisen myötä, mutta merkittäviä syitä ovat erityisesti hammaskivi, hampaantyveen ulottuvat kariespesäkkeet tai paikat, nastahampaat sekä siltojen ja proteesien kiinnitykset. Ientulehduksen varhaisin oire on hampaita harjatessa esiintyvä verenvuoto ja usein pahanhajuinen hengitys. Kerran ilmennyt ientulehdus on merkki ikenen vaurioitumisesta sekä tarpeesta jatkuvasti seurata ikenien tilaa ja huolehtia hyvin suun hygieniasta.

Viime aikoina on keskusteltu eräiden tutkimusten pohjalta siitä, mikä yhteys tulehdusmuutoksilla ja esim. sepelvaltimotukoksella mahdollisesti on. On olemassa viitteitä sairastettujen hengitystietulehdusten ja sepelvaltimotukoksen ilmaantumisen samanaikaisuudesta ja eräissä tutkimuksissa on löydetty sepelvaltimotukokseen sairastuneilla myös tavallista runsaammin hammasperäisiä tulehduksia. Tulehdukset eivät ole sepelvaltimovian perussyy, mutta niillä saattaa olla osuutta siinä tapahtumassa, joka saa aikaan verihyytymän muodostumisen ahtautuneeseen valtimohaaraan. Asia vaatii vielä lisätutkimuksia.

Tulehdusten hoitaminen

Hampaistoon liittyvien tulehdusten ja tulehduspesäkkeiden hoitaminen, vaikka ne olisivat vähäoireisiakin, on aiheellista aina ja erityisesti eräiden sairauksien yhteydessä. Näitä ovat yleisen käsityksen mukaan mm. nivelreuma ja diabetes (sokeritauti) sekä sellaiset vaikeat perussairaudet, jotka heikentävät yleiskuntoa ja vähentävät vastustuskykyä tulehdustauteja kohtaan. Samoin on kaikki hampaiston tulehdukset hoidettava jo ennakolta silloin, jos annetaan sädehoitoa suun alueelle tai suurina annoksina muuallekin elimistöön, tai muita vastustuskykyä heikentäviä hoitoja, kuten solunsalpaajahoitoa tai pitkäaikaista kortisonihoitoa.

Miten huolehtia hampaiden kunnosta?

Hampaiden kunnosta huolehtiminen on siis tärkeätä myös yleisen terveydentilan kannalta. Ravinnon kohdalla pätevät samat neuvot sekä hampaisiin että ikeniin. Sokeria ei tulisi käyttää ruoissa lainkaan säännöllisesti. Syömävälien tulisi olla mahdollisimman pitkät, tiheästi toistuva makupalojen napostelu on ehdottomasti haitaksi. Hampaat ja ikenet tulee puhdistaa aina mahdollisimman pian syömisen jälkeen käyttäen tarpeen mukaan hammasharjaa, hampaanväliharjaa, hammastikkua ja hammaslankaa sekä vedellä huuhtelua.

Hampaat on pestävä myös aamuin ja illoin, ja ainakin kerran päivässä on syytä käyttää fluoripitoista puhdistusainetta tai -vettä. Lasten ja nuorten on huolehdittava lisäksi tavanomaisesta fluoriprofylaksiasta. Hammasharjan tulee olla pehmeä, jotta sen harjakset eivät vahingoittaisi ikenen herkkää limakalvoa hampaan tyven ympärillä.

On olemassa todisteita siitä, että karieksen muodostumista suosivat bakteerit eivät pysty käyttämään hyväkseen puusokeria eli ksylitolia. Käytännön kokemusten mukaan ksylitolin käyttö on jopa suojannut hampaita reikiintymiseltä tai alkavissa karieskohdissa tehnyt mahdolliseksi jo syntyneen vaurion korjaantumisen.

Hammaslääkärin suorittama tarkastus on paikallaan, hampaiston kunnosta riippuen, 1/2 — 2 vuoden välein sekä hampaiden että ikenien kannalta. Tarvittavat korjaustoimenpiteet on syytä suorittaa aina mahdollisimman pian.

Julkaistu aikaisemmin: Hampaiden kunto vaikuttaa terveyteen. Lahti ja me, Lahden kaupungin tiedotuslehti, Numerot 7 ja 8, 1990. Tarkistettu elokuussa 2000. Lisäys joulukuussa 2000.

Lähteet:

Davis, A. B.: Medicine and its Technology. An Introduction to the History of Medical Intrumentation. Greenwood Press. Westport, Conneticut, USA 1981

Lääketieteen hakuteokset

Hampaistoa koskevana asiantuntijana on ollut odontol. tri, dosentti Seppo Järvinen.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON