Arno Forsius

Rosina Heikel (1842–1929) – Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri

Emma R o s i n a Heikel syntyi Kaskisissa 17.3.1842 ja kuoli perheettömänä Helsingissä 13.12.1929. Hänen vanhempansa olivat Carl Johan Heikel (1786–1850) ja Kristina Elisabet Dobbin (1813–1896). Isä ehti toimia tyttären syntymän jälkeen pormestarina Kokkolassa sekä pormestarina ja laamannina Oulussa. Perheen pojista Alfredista (1835–1868) tuli lääkäri ja Emil (1837–1872) valmistui lääketieteen kandidaatiksi ennen varhaista kuolemaansa.

Rosina Heikel kävi koulua Vaasassa, Pietarsaaressa, Porvoossa ja Helsingissä. Hän haaveili kouluikäisestä saakka perheen poikien ja tyttärien yhtäläisestä asemasta ja mahdollisuudesta seurata kutsumustaan sukupuolesta riippumatta. Hän päättikin mielessään jo vuonna 1862, että hän opiskelee lääkäriksi.

Koulunsa päätettyään Heikel matkusti Tukholmaan, missä hän suoritti vuosina 1865–1866 voimistelukurssin Gymnastiska Centralinstitut'issa ja valmistui sairasvoimistelijaksi. Opintoihin sisältyi myös anatomiaa ja fysiologiaa. Sen jälkeen Heikel palveli vuonna 1867 Helsingin yleisen sairaalan synnytys- ja kätilöoppilaitoksella ja suoritti siellä kätilökurssin. Kätilön ammattia ei pidetty tuolloin vielä soveliaana sivistyneistöön kuuluvalle naiselle, mutta lääketiedettä opiskelleiden veljien rohkaisu helpotti päätöksen tekoa.

Heikel matkusti jälleen syksyllä 1869 Tukholmaan, missä hän otti yksityisopetusta luonnontieteissä. Hän jatkoi myös Gymnastiska Centralinstitut'issa anatomisia leikkelyharjoituksia, jotka kiinnostivat häntä kovasti. Heikel palasi vuonna 1870 Helsinkiin aloittaakseen lääketieteen opinnot. Naisilla ei ollut silloin vielä yleistä oikeutta opiskella yliopistossa, mutta vuodesta 1871 alkaen ne naiset, jotka halusivat lääkärin ammattiin, oikeutettiin saamaan opetusta lääketieteellisessä tiedekunnassa yliopiston kirjoissa olematta.

Heikel kuunteli yliopistossa lääketieteen luentoja ja otti osaa kandidaatin tutkintoon vaadittaviin käytännön harjoituksiin. Työskentely miesten rinnalla oli anatomian laitoksella naiselle kaikkein hankalinta, siitäkin huolimatta, että juuri tuo oppiaine oli ollut hänen erityisen harrastuksensa kohteena. Heikel suoritti vuonna 1873 lääketieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavat tentit yksityisesti asianomaisille professoreille. Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavat kuulustelut hän suoritti vuonna 1878, jolloin hän valmistui lääkäriksi ensimmäisenä naisena Suomessa ja Pohjoismaissa.

Heikelin valmistuminen lääkäriksi herätti suurta huomiota erityisesti naisten keskuudessa. Naisasialiikkeen uranuurtajana tunnettu kirjailija Lovisa Adelaide Ehrnrooth (1826–1905) perusti vuonna 1874 Ruotsalaisessa teatterissa esitetyn näytelmänsä tuloilla vuonna 1878 rahaston "Rosina Heikels stipendium". Helsingin yliopiston hallinnassa ollutta rahastoa kartutettiin muilla lahjoituksilla ja sen korot oli jaettava Rosina Heikelin muiston säilyttämiseksi apurahoina naispuolisille lääketieteen opiskelijoille. Päteviä hakijoita ei kuitenkaan ollut aluksi pitkiin aikoihin.

Heikelillä ei ollut naisena mahdollisuuksia tulla laillistetuksi lääkäriksi, mutta hänelle myönnettiin anomuksesta "venia practicandi", rajoitettu toimilupa. Hän ei voinut myöskään päästä Finska Läkaresällskapetin (Suomen Lääkäriseura) jäseneksi automaattisesti ilman laillistamista, mutta sen sijaan seura kutsui hänet jäsenekseen vuonna 1884. Hän piti seuran kokouksessa vuonna 1888 esityksen prostitutiota vastaan.

Heikel oleskeli vuonna 1878 Tukholmassa ja Kööpenhaminassa, harjoitellen niissä olevissa sairaanhoitolaitoksissa. Vuodesta 1879 hän asui Vaasassa, missä hän toimilupansa perusteella saattoi toimia praktisoivana lääkärinä ja hoitaa erityisesti naisten- ja lastentauteja. Vaasan kaupungin asukkaat ehdottivat vuonna 1882 kaupunginvaltuustolle naispuolisen kaupunginlääkärin viran perustamista, mutta hanke ei toteutunut.

Heikel muutti vuonna 1882 Helsinkiin, jonne hänet oli kutsuttu erityisesti perustettuun naispuolisen aluelääkärin virkaan. Viran nimike muutettiin vuonna 1889 lasten- ja naistentautien kaupunginlääkäriksi. Hän hoiti sitä vuosina 1882–1901 ja sen jälkeen hän piti vielä yksityistä vastaanottoa vuoteen 1906 asti. Useilla tahoilla vallinneista epäluuloista huolimatta hänelle muodostui laaja potilaspiiri ja hän nautti potilaiden suurta luottamusta.

Rosina Heikel teki opintomatkat Ruotsiin ja Tanskaan vuonna 1878, Pietariin, Dresdeniin ja Strassburgiin vuonna 1883, Berliiniin vuonna 1881 sekä Ruotsiin ja Tanskaan vuosina 1888 ja 1892. Lisäksi hän teki useita kongressimatkoja ulkomaille 1890-luvulla.

Heikel osallistui myös yhteiskunnalliseen toimintaan vapaaehtoisjärjestöjen piirissä. Hän oli vuonna 1887 perustamassa yhdistystä Sokeain Ystävät ja hän oli sen väliaikaisen hallituksen jäsen. Samoin hän oli vuonna 1889 perustetun Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksen hallituksen varajäsen vuosina 1890–1893. Lisäksi hän toimi Fanny Palménin perustaman köyhien lasten työtuvan hallituksessa jäsenenä ja myöhemmin puheenjohtajana. Heikel oli vuonna 1887 mukana perustamassa myös Uskonvapaus- ja suvaitsevaisuusyhdistystä, mutta tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut kirkollisten piirien vastustuksen vuoksi.

Heikelin aloitteesta perustettiin Ruotsissa toimineen Fredrika Bremer Förbundet -yhdistyksen esimerkin mukaisesti vuonna 1885 Konkordiaförbundet (Konkordialiitto) naisstipendien jakamista varten. Kun Suomen Naisyhdistys vuonna 1892 jakautui kahtia, oli Heikel perustamassa yhdistystä Unioni, Naisasialiitto Suomessa. Hän piti vuonna 1892 naiskysymyksestä esitelmän, jossa hän vaati yhtäläistä kouluopetusta naisille ja miehille sekä kannatti yhteiskasvatusaatetta. Lisäksi hän vaati kaikkien elämänurien avaamista ja samapalkkaisuutta molemmille sukupuolille.

Vuonna 1922 Heikelin täyttäessä 80 vuotta naislääkärit perustivat Finska läkaresellsällskapetin alaisena hänen nimeään kantavan stipendirahaston, joka oli tarkoitettu tukemaan naispuolisten lääketieteen kandidaattien ja lääkärien opiskelua.

Rosina Heikel laati vuonna 1895 testamenttinsa, jossa hän toi esiin myös hautajaisiaan koskevat toivomuksensa. Hänen ruumiinsa oli poltettava ja tuhka siroteltava maahan ilman mitään muistomerkkiä. Lisäksi hän kielsi papin puheen haudalla. Vuonna 1928 hän lisäsi testamenttiinsa määräyksen, että hautajaiskukkien sijasta rahat annetaan jollekin vanhainkodille.

Rosina Heikelin julkaisuja:

Uttalande i prostitutionsfrågan vid [Finska] läkaresällskapets sammanträde d. 24 april 1888. 1888.
Några ord i kvinnofrågan föredrag vid Unionens konstituerande möte den 1 oktober 1892. 1892.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 4: 353. Tarkistettu helmikuussa 2000. Muokattu ja tarkistettu uudelleen maaliskuussa 2006.

Katso myös kotisivun kirjoitusta Naisen tie lääkäriksi Suomessa.

Kirjallisuutta:

Bergholm, Hj.: Suomen lääkärit, Finlands läkare Biographica 1927. Tampere – Tammerfors 1927.

Hietala, M.: Heikel, Rosina (1842–1929), Suomen ensimmäinen naislääkäri, Helsingin piirilääkäri. Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

Kajanti, C.: Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta. (s. 170–180: Adelaide Ehrnrooth 1826–1905). 2. painos. Hämeenlinna 1999

Pakkala, Kaija, "Pikanttia pikkutietoa". Aesculapius 3/79.

Pesonen, N.: Terveyden puolesta – sairautta vastaan, Terveyden- ja sairaanhoito Suomessa 1800- ja 1900-luvulla. Porvoo 1980 (S 372–377)

Sundman, Carita, "Rosina Heikel, Skandinaviens första kvinnliga läkare". III Nordiska seminariet om medicinsk kvinnoforskning. Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvojulkaisuja. Sarja D: Naistutkimusraportteja 1/88.

Suomalaisen naisen sisun näyte (Rosina Heikel). Kirjoitus lehdessä Terveys 6/1980: 210–211

Turpeinen-Alitalo, Kaisa, "Rosina Heikel 1842–1929". Kirjassa Suomen Naislääkäriyhdistys 1947–1987. Helsinki 1987.

Westermarck, H.: Finlands första kvinnliga läkare Rosina Heikel. Kvinnospår i finländskt kulturliv. Lovisa 1930.

Lisäys kirjallisuuteen kesäkuussa 2011:

Sinisalo, H.: Rosina Heikel – lääkäri hameista huolimatta. Tieteessä tapahtuu 2011: 4–5: 7–11.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON