Arno Forsius

von Hellens, Carl Niclas (1745–1820) – lääkäri, kasvitieteilijä, talousopin ja luonnonhistorian professori

Carl Niclas von Hellens (vuoteen 1816 Hellenius) oli lääkäri ja luonnontutkija, joka teki elämäntyönsä Turun akatemiassa pääasiallisesti kasvitieteilijänä. Viimeksi hän toimi akatemian talousopin ja luonnonhistorian professorina. Hänen ansioitaan olivat kasvitieteellisen puutarhan uudelleen järjestäminen, kasvikokoelman kartuttaminen sekä hänen oman opetusalansa kehittäminen.

Hellens, joka oli rykmentinkirjurin poika Kärkölästä, kävi kymnaasin Porvoossa ja hänet merkittiin ylioppilaana Turun akatemian kirjoihin vuonna 1760. Hän opiskeli akatemiassa aluksi luonnonhistoriaa Pehr Kalmin ja kemiaa Pehr Adrian Gaddin johdolla. Hellens toimi opiskelunsa aikana amanuenssina kemian laboratoriossa vuosina 1766–1770 ja nautti samoina vuosina avustusta Mårten Segercrantzin stipendivaroista. Hellens toimi vuonna 1770 kotiopettajana Porin rykmentin komentajan, kenraalimajuri Carnallin perheessä.

Hellens suoritti 20.12.1766 stipendiaattiväitöksen Gaddin johdolla aiheesta "Disseratatio chemica de exhalationibus Mineralium" ja vuonna 1769 hän väitteli Gaddin johdolla maisteriksi aiheesta "Insecta, Piscatoribus in Maritimis Finlandiae Oris, Noxia" Siinä tarkoitettuja "hyönteisiä" olivat äyriäislajit kilkki ja katka, sillä hyönteisillä (insecta) ymmärrettiin silloin kaikkia jaokkeisia pieneläimiä. Hellens nimitettiin vuonna 1773 kemian, talousopin ja eläintieteen dosentiksi.

Lääketieteen professori Johan Haartman sai Hellensin kiinnostumaan lääketieteestä. Hän lähtikin vuonna 1774 jatkamaan opintojaan Upsalan yliopistossa ja kuunteli siellä Carl von Linnén, Jonas Sidrénin ja Adolph Murrayn luentoja. Hellens väitteli Upsalassa 20.11.1776 Linnén johdolla lääketieteen tohtoriksi. Sen jälkeen hän palveli vuonna 1777 käytännön lääkärinä Tukholman Serafiimilasaretissa. Hänet promovoitiin poissa olevana lääketieteen tohtoriksi Upsalassa vuonna 1780. Linné kuoli vuonna 1778 ja siten Hellens edusti tieteenharjoittajana linnéläisten tutkijoiden viimeistä sukupolvea.

Heti Suomeen palattuaan Hellens nimitettiin vuonna 1778 Linnén suosituksesta lääketieteen apulaisen ja kasviopin demonstraattorin (neuvojan) toimeen, joka oli juuri perustettu Turun akatemian lääketieteelliseen tiedekuntaan. Otettuaan toimen vastaan Hellens piti luentoja aiheesta "Om Dieten", mutta muuten lääketieteen opetus jäi hänen kohdallaan varsin vähäiseksi. Hänen varsinainen elämäntyönsä liittyikin lähes täysin kasvitieteeseen.

Hellens haki akatemian talousopin professorin virkaa Kalmin kuoltua vuonna 1779, mutta kanslerin väliin tulon johdosta siihen nimitettiin oikeusoppinut Salomon Kreander, jota Kalm oli toivonut seuraajakseen. Hellens puolestaan jatkoi työtään lääketieteen apulaisena ja kasviopin neuvojana. Hän sai vuonna 1780 professorin arvon ja samalla hänet nimitettiin akatemian kasvitieteellisen puutarhan esimieheksi. Tässä ominaisuudessa hän piti kasvitieteellisessä puutarhassa yleisiä luentoja opiskelijoille. Tehtävään liittyi myös professorin palkka vuodesta 1786 alkaen.

Hellens solmi vuonna 1783 avioliiton Anna Charlotta von Mellin kanssa, joka oli akatemian apteekkarin Lars Henrik von Mellin tytär. Anna Charlotta von Mellin sisarpuoli Fredrika Lovisa von Mell oli naimisissa Gabriel Erik Haartmanin (myöh. von Haartman) kanssa, josta tuli vuonna 1784 akatemian anatomian professori. Näin Hellens oli myös avioliittonsa kautta sitoutunut akatemian piirissä vaikuttaneisiin perheisiin.

Hellens nimitettiin vuonna 1793 akatemian talousopin ja luonnonhistorian varsinaiseksi professoriksi. Hän oli akatemian rehtorina vuosina 1789 ja 1802 sekä järjesti sen filosofisessa tiedekunnassa promootion vuosina 1795 ja 1798. Hän piti vuonna 1791 akatemiassa puheen akatemian edesmenneen tukijan, vuorineuvos Johan Hisingerin muistolle. Maan hallinnon uudelleen järjestämisen seurauksena Hellensistä tuli vuonna 1812 akatemian filosofisen tiedekunnan edustaja Collegium medicumissa, lääkintätoimen keskushallinnon elimessä. Hellens siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle vuonna 1816 ja silloin hänet aateloitiin nimellä von Hellens (aik. Hellenius). Hän kuoli Turussa vuonna 1820 oltuaan muutaman vuoden sokeana.

Tunnustettuna tiedemiehenä Hellens oli mukana tieteellisessä ja taloudellisessa yhdistystoiminnassa ja sai osakseen useita huomionosoituksia. Hellens nimitettiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi 1788 ja hän jatkoi sen ulkomaisena jäsenenä vuonna 1809, jolloin Suomi liitettiin Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Hän oli jäsenenä myös Tukholmassa toimivassa seurassa Sällskapet för Allmänna Medborgerliga Kunskaper. Hellens oli perustamassa vuonna 1797 Suomen Talousseuraa ja hän oli sen puheenjohtajana vuonna 1809. Tieteellisistä seuroista, joiden jäseneksi Hellens kutsuttiin, voidaan mainita lisäksi Academia Naturae Curiosorum Saksassa. Hellens seppelöitiin riemumaisterina Turun akatemian promootiossa vuonna 1819. Hellensiä on muistettu myös kasvien ja hyönteisten nimissä. Hellenia, nykyään Costus, on eräs inkiväärikasveihin kuuluva suku ja Corixa Hellensii on eräs sukeltajalaji.

Hellens teki suuren työn Turun akatemian kasvitieteen hyväksi. Hän järjesti rappeutumaan päässeen kasvitieteellisen puutarhan uudelleen ja lisäsi sen lajilukua parista sadasta yli kahteen tuhanteen. Lisäksi hän kartutti akatemian kasvikokoelmaa ja hänen ansiostaan sen lajimäärä kohosi 11 000–12 000 lajiin. Hellensillä oli myös suuri yksityinen kasvikokoelma, jonka hän virasta erotessaan lahjoitti akatemialle. Turun kaupungin suurpalo vuonna 1827 tuhosi kuitenkin sen ja akatemian melkein kaikki muutkin kokoelmat.

Hyödyn aikakauden suurin kukoistus oli Hellensin kaudella jo taantumassa ja hänenkin toiminnassaan näkyi siirtymistä hyötypyrkimyksistä enemmän tieteellisyyttä korostaviin tavoitteisiin. Tähän kehitykseen viittasi myös Hellensin virkanimike, jossa mainittiin aikaisemman talousopin lisäksi luonnonhistoria. Uusi suuntaus merkitsi samalla maatalouteen liittyvien tutkimus- ja opetusaiheiden vähittäistä häviämistä akatemian ohjelmasta.

Akatemian opettajien kuului järjestää opiskelijoille tutkintoihin liittyviä väitöstilaisuuksia. Hellens olikin varsin uuttera tutkija ja kirjoittaja. Hänen useimmat tutkimuksensa painettiin oppilaiden puolustamina väitöskirjoina, joita julkaistiin kaikkiaan 31. Eräitä hänen tutkimuksiaan ilmestyi kirjoituksina Ruotsin tiedeakatemian julkaisuissa.

Hellens aloitti kasvitieteellisen julkaisutoimintansa Turun akatemiassa jo 1770-luvun alkupuolella. Ensimmäisenä väitöskirjana ilmestyi vuonna 1773 Gustaf Levinin puolustamana "Förteckning på finska medicinalväxter", jossa kuvataan 138 suomalaista lääkekasvia sekä mainitaan niiden ruotsalaiset ja suomalaiset nimitykset. Pian lääketieteen apulaiseksi ja kasvitieteen demonstraattoriksi tultuaan Hellens alkoi laatia väitöskirjasarjan muodossa perusteellista kuvausta Turun akatemian kasvitieteellisestä puutarhasta, mutta tämä kahdeksanosainen sarja valmistui vasta vuonna 1814, silloisen demonstraattorin Lars Prytzin johdolla.

Osa Hellensin julkaisuista käsitteli edelleen maanviljelyyn ja maaseudun toimeentuloon liittyviä kysymyksiä. Niistä voidaan mainita metsänhoito, puiden istutus ja oksastaminen, peltojen hoito, rikkaruohot, karjanhoito, juomanpano, hätäruoka katovuosina sekä hedelmäpuiden ja marjapensaiden hoito. Suomen Talousseuran aloitteesta Hellens laati ruotsiksi ja suomeksi julkaistun kirjoituksen eläinten hätäruoasta. Hellensin laatimissa väitöskirjoissa kuvattiin myös eräitä taloudellisestikin merkittäviä kasvisukuja. Kuvauksen kohteina olivat mm. vehka, vesikuusi, sorvarinpensas, tyrni, sikuri, krassi ja järviruoko.

Kasvitieteen ohella Hellens oli kiinnostunut eläintieteestä, erityisesti linnuista ja hyönteisistä. Niitä koskevia tutkimuksia julkaistiin sekä väitöskirjoina että kirjoituksina Ruotsin tiedeakatemian julkaisuissa. Vuosina 1780—1785 tekemänsä lintuhavainnot Hellens julkaisi Johan Gustaf Justanderin vuonna 1786 puolustamassa väitöskirjassa "Specimen Calendarii Florae et Faunae Aboënsis". Rehtorikautensa avajaisissa Hellens puhui vuonna 1789 aiheesta "Om den naturliga driften som leder Djuren att befrämja deras affödas välfärd" ja vuonna 1802 aiheesta "Om Djurens tjensteverk i Naturen".

Luonnonhistoria oli yhä enimmäkseen lajien kuvausta, mutta joskus Hellens sivusi kirjoituksissaan yleisen biologian aiheita. Eräässä tutkimuksessa hän väitti, että hänen oli onnistunut risteyttää pässi ja metsäkauris. Nykytietämyksen perusteella tulos ei vaikuta uskottavalta. Erään selityksen mukaan kokeessa käytetty "sardinialainen metsäkauris" olisikin todellisuudessa ollut muflonilammas.

Henkilötietoja: S 1.8.1745 Kärkölä, Hollolan kappeliseurakunta, K 26.1.1820 Turku. Vanhemmat: Hämeenlinnan rykmentin rykmentinkirjuri Carl Hellenius, S 1701, K 1762, ja Brigitta Catharina Strandén S 1712, K 1780. Puoliso: 1783 Anna Charlotta von Mell K 1795. Puolison vanhemmat: Turun akatemian apteekkari Lars Henrik von Mell ja Anna Charlotta Fittie. Lapset: Hedvig Charlotta S 1784, K 1854, puoliso rovasti Gabriel Hirn; Anna Lovisa S 1785, K 1809, puoliso luutnantti Johan Christian Petreij; Gustava Fredrika S 1786, K 1787; Lars Gustaf, S 1787, K 1850, Turun hovioikeuden varapresidentti, puoliso Hedvig Dorothea Elisabeth Prytz; Carolina Elisabeth S 1789, K 1867; Sofia Albertina S 1790, K 1866; Carl Niclas S 1794, K 1852, lakimies, reviisori Suomen senaatissa, tilanomistaja.

KIRJALLINEN TUOTANTO. Ks. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Andra Afdelningen, Förra Häftet. 1823. J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828 I, II, Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 30, 1962–1969.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2004.

KIRJALLISUUS. T. Carpelan (utg.), Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna efter 1809 adlade, naturaliserade eller adopterade ätterna (I). 1942. F. Elfving, Hellenius (von Hellens), Carl Niclas. Finsk Biografisk Handbok I (Utg. av Tor Carpelan). 1903. T. J. Hintikka, Hellenius (von Hellens), Kaarle Niklas. Kansallinen elämäkerrasto II. 1929. A. Leikola, Eurooppalainen luonnontiede, teoksessa M. Klinge ym., Kuninkaallinen Turun akatemia 1640–1808, Helsingin yliopisto 1640–1990, Ensimmäinen osa. 1987. W. G. Lagus, Åbo Akademis Studentmatrikel, Senare Afdelningen 1740–1827. Album Studiosorum Academiae Aboensis MDCXL–MDCCCXXVII. 1895. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Andra Afdelningen, Förra Häftet. 1823.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON