Arno Forsius

Hermoromahdus – äkillinen uupumisreaktio

Aikaisempina aikoina kirjoitettujen kirjojen lukijat saattavat törmätä sanaan hermoromahdus, jonka merkitys on nykyaikana hieman arvoituksellinen. Jokainen osaa muodostaa sanan perusteella jonkinlaisen käsityksen siitä, mutta sen merkitystä selitetään vain joissakin harvoissa hakuteoksissa tai sanakirjoissa. Eräiden tiedustelujen johdosta olen pyrkinyt löytämään selityksen sille, mitä hermoromahduksella on ymmärretty.

Hermoromahdus juontuu ilmeisesti englannin kielen sanoista nervous breakdown. Samaa tarkoittaa englannissa nervous prostration. Lääketieteessä vastaava kreikasta johdettu sana on neurasthenia (kreik. neuron, hermo, alunperin jänne; asthenia, voimattomuus, heikkous), jonka otti käyttöön yhdysvaltalainen George Miller Beard (1839–1883) vuonna 1879. Neurasthenia on hieman eri muodoissa siirtynyt useimpiin kieliin. Suomessa sitä vastaa tavallisesti sana heikkohermoisuus.

Erityisesti 1800-luvun loppupuolella sielullisten häiriöiden uskottiin johtuvan hermoston toiminnan häiriintymisestä. Siihen aikaan puhuttiin myös hermo- ja mielitaudeista, jotka on sittemmin jaettu neurologisiin (hermoston) ja psyykkisiin (sielullisiin) sairauksiin kuuluviksi. Rajanveto ei ole mitenkään ehdoton, sillä neurologiset sairaudet aiheuttavat usein psyykkisiä oireita ja psyykkiset sairaudet puolestaan usein neurologisia oireita.

Hermoromahduksella on kuvattu yleensä äkillistä psyykkistä ("hermostollista") luhistumista tai lamaantumista, johon on liittynyt usein myös ruumiillisen toimintakyvyn häiriintymistä. Hermoromahduksen tyypillisiä oireita ovat voimattomuus, masentuneisuus, rauhattomuus ja tuskaisuus. Lisäksi siihen saattaa liittyä päänsärkyä, ruokahaluttomuutta sekä verenkierron, hengitystoiminnan, aistien ja unen häiriöitä. Ruumiillisten oireiden taustalta ei ole löydettävissä mitään elimellisiä vikoja tai sairauksia. Hermoromahduksen syynä voi olla sekä pitkään kestänyt uuvuttava työtaakka tai eri syistä aiheutuva psyykkinen jännitys eli stressi.

Eräs hermoromahduksen muoto on ns. hysteria, jolle ovat ominaisia usein dramaattisilta vaikuttavat hämärä- ja sekavuustilat, tajuttomuus, erilaiset kouristukset, halvaukset, vapinat, tuntohäiriöt sekä sydämen ja vatsaelinten häiriöt. Hysterian sanoma kohdistuu selvästi ympäristössä eläviin ihmisiin, kun taas edellä mainittu ei-dramaattinen hermoromahdus on pääasiallisesti ihmisen sisäisessä sieluntilassa ilmenevä tila.

Eräät tiedustelijat ovat myös kysyneet, vastaako aikaisempi hermoromahdus nykyaikana käytettyä termiä burn-out eli loppuun palaminen. Burn-out -termin ensisijainen merkitys on työuupumus, jolla tarkoitetaan työhön ja työympäristön henkilösuhteisiin liittyvää, yleensä pitemmän aikaa kestäneen psyykkisen stressin aiheuttamaa toimintakyvyn vähenemistä. Työuupumus voi kehittyä vähitellen lisääntyvänä, mutta se voi puhjeta esiin myös äkillisesti. Vastaavanlainen tila saattaa kyllä syntyä esim. perheyhteisössä, jossa ihmissuhteet ovat muodostuneet hankaliksi tai sietämättömiksi. Siten burn-out on käsitteenä suppeampi kuin hermoromahdus.

Yhteenvetona totean, että aikaisempi hermoromahdus vastaa lähinnä tilaa, jota voitaisiin nimittää äkilliseksi uupumisreaktioksi. Toisaalta hermoromahdus -sana kuvaa tilaa varsin osuvasti, joten sen käytölle ei pitäisi olla mitään esteitä. Sekä hermoromahdus että työuupumus ovat aikaisemmin psyykkisesti terveillä ihmisillä yleensä ohimeneviä. Kauan kestäneeseen stressitilaan liittyvät häiriöt voivat vaatia pitkäaikaista hoitoa.

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2004.

Kirjallisuutta:

[The] Cassell Concise Dictionary. Cassell, Wellington House, London. Last revised edition 1994. Printed in Great Britain.

Haring, C. und Leickert, K. H.: Wörterbuch der Psychiatrie und ihrer Grenzgebiete. F. K. Schattauer Verlag. Stuttgart – New York. Miesbach 1968

Webster's Encyclopedic Unabridged Dictionary of the English Language. Edition 1989. Portland House, New York. Printed in USA.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON