Arno Forsius

Gunnar von Hertzen (1892–1979) – Vihdin kunnanlääkäri 1922–1961

Gunnar Magnus von Hertzen oli syntynyt Viipurissa 10.12.1892. Hänen vanhempansa olivat kamreeri, eversti Magnus von Hertzen ja Alexandra Johanna von Troil. Gunnar von Hertzen solmi avioliiton vuonna 1922 sairaanhoitaja Maria Johanna (Hanni) Stolt-Wahrman'in (1898–1992) kanssa. Avioparilla oli yksi lapsi, tytär Else Anita Johanna (s. 1924).

Gunnar von Hertzen tuli ylioppilaaksi Helsingissä toukokuussa 1910 Läroverket för gossar och flickor -koulusta. Hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa Nylands nationin jäsenenä, suoritti medikofiilitutkinnon joulukuussa 1912 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi toukokuussa 1915. Lisensiaattiopintojen aikana hän oli amanuenssina sisätautien ja korva-, nenä- ja kurkkutautien osastoilla sekä Marian sairaalan kirurgian osastolla. Hän oli opiskeluaikanaan Akateemisen Urheiluseuran varapuheenjohtaja vuosina 1916–1918.

Kansalaissota – vapaussota keskeytti Hertzenin opinnot vuoden 1918 alussa. Hän ja kaksi muuta lääketieteen kandidaattia, Halvar Haeggström ja Ilmari Sallinen, lähtivät 30.1.1918 punaisten hallitsemasta Helsingistä, liittyäkseen valkoisten armeijaan. Seikkailurikkaan matkan jälkeen he pääsivät Tampereen kautta Poriin, mistä he jatkoivat Kristiinankaupunkiin ja saivat siellä yhteyden Vaasaan. Täältä he saivat ohjeet lähteä Seinäjoelle ja ilmoittautua kenraali Paul von Gerichille. Sen jälkeen tapahtuneiden järjestelyjen seurauksena Hertzen toimi valkoisten joukoissa vuonna 1918 sotasairaalan lääkärinä 1,5 kk ja 3. jääkäripataljoonan lääkärinä 2,5 kk. Hän osallistui taisteluihin mm. Tampereella, Kämärässä Kuolemajärvellä ja Viipurissa.

Sotatoimien päätyttyä Hertzen oli vuosina 1918–1919 Suomen Valkoisen Kaartin 1. pataljoonan vt. lääkärinä 1 vuoden ja 4 kk ja vuonna 1919 Uudenmaan rykmentin vt. rykmentinlääkärinä 1 kk. Hän pääsi jatkamaan opiskeluaan syksystä 1919. Opiskelunsa aikana hän oli Marian sairaalassa apulaislääkärinä kirurgian osastolla toukokuusta 1920 syyskuuhun 1922, ja välillä sen aikana vuonna 1921 sisätautien osastolla vt. apulaislääkärinä 2 kk. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti toukokuussa 1922. Vihdissä kunnanlääkärinä ollessaan hän teki opintomatkat Tanskaan vuonna 1926, Skandinaviaan vuonna 1934 ja Saksaan vuonna 1936.

Hertzen oli Suomen Lääkäriliiton, Finska läkaresällskapetin (Suomen Lääkäriseuran), Suomen Kunnanlääkäriyhdistyksen ja Lääkintäupseeriliiton jäsen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin jäseneksi hän liittyi vuonna 1949. Hän oli Kunnanlääkäriyhdistyksen johtokunnan jäsen vuosina 1947–1958 sekä Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan varajäsen vuosina 1950–1952 ja jäsen vuosina 1953–1958.

Vihdissä oli ollut kunnanlääkäri vuodesta 1893. Viranhaltijat olivat vaihtuneet siellä jatkuvasti 2–5 vuoden välein. Hertzen valittiin virkaan 20.9.1922 alkaen ja hänestä tuli sen ensimmäinen pitkäaikainen haltija, jonka toimikausi kesti lähes neljä vuosikymmentä. Kunnanlääkärin työhön kuuluivat mm. vastaanoton pitäminen kunnan asukkaille, sairaskäyntien tekeminen, toimiminen kunnalliskodin lääkärinä sekä huolehtiminen rokottamisesta ja muista säädösten mukaisista terveydenhuollon tehtävistä. Vihdissä oli lisäksi vuonna 1897 valmistunut 12-paikkainen kunnansairaala sekä vuonna 1898 valmistunut pieni synnytyslaitos. Näiden laitosten hoidossa Hertzenillä oli suurta hyötyä runsaan kahden vuoden palvelusta kirurgian osastolla opiskeluaikana.

Vasemmalla postikorttikuva vuonna 1897 valmistuneesta Vihdin kunnansairaalasta. Postikortti
on 1900-luvun alkuvuosilta, kuvan on ottanut A. Törmänen, Vihti. Oikealla valokuva sairaalan
sisäänkäynnistä 1930-luvulla. Yksityisarkisto.

Vihdin kunnansairaala ja varsinkin synnytyslaitos olivat huonokuntoiset ja epäkäytännölliset. Kunnansairaalassa oli vuonna 1925 tapahtuneen laajennuksen jälkeen 18 sairaansijaa. Keväällä 1932 valmistui uusi synnytyslaitos, jossa oli 5 paikkaa ja muutama yksityishuone. Kunnansairaala paloi helmikuussa 1947, ja sen tilalle vuonna 1949 valmistuneessa uudessa sairaalassa oli 24 sairaansijaa ja lisäksi 10 hoitopaikkaa kulkutautipotilaille. Vihti oli kunnanlääkärille työteliäs paikkakunta, varsinkin kun myös naapurikuntalaiset ja lukuisat kesäasukkaat usein turvautuivat Vihdin lääkäriin. Jatkuva ympärivuorokautinen päivystys oli suuri taakka yhdelle lääkärille suuressa ja väkiluvultaan kasvavassa kunnassa. Sairaalan hoitamisessa Hertzenillä oli suurena apuna pitkäaikainen ylihoitaja Agda Olin.

Vihdin terveyskeskuksen sairaala keväällä 2006. Vas. synnytyslaitokseksi vuonna 1932 valmistunut
rakennus. Siitä oikealle vuonna 1949 valmistunut rakennus, joka korvasi vuonna 1947 palaneen
vanhan  kunnansairaalan. Valok. Arno Forsius.

Kunnanlääkärille kertyi lisääntyvästi sairaanhoitoon, terveydenhuoltoon ja hallintoon liittyviä tehtäviä. Hertzen oli Vihdin kunnallissairaalan johtokunnan jäsen vuosina 1926–1939 ja vuodesta 1928 alkaen hän oli uuden terveydenhoitolain mukaan kunnan terveydenhoitolautakunnan jäsen. Lisäksi hän toimi kunnan koululääkärinä vuodesta 1928 ja tuberkuloosihuoltotoimiston lääkärinä vuosina 1928–1936. Hän oli myös vuonna 1932 perustetun tuberkuloositoimikunnan jäsen vuosina 1933–1935.

Hertzen hoiti oman virkansa ohella Lohjan piirilääkärin viransijaisuutta 8 kk vuosina 1933–1934, Vihdissä toimipaikkaansa pitäneen piirilääkäri Aksel Törnströmin kuoleman jälkeen. Talvisodan johdosta Hertzen oli vuosien 1939–1940 aikana puolustusvoimien palveluksessa 4 kk rykmentinlääkärinä ja 2 kk kenttäsairaalan lääkärinä. Jatkosodan vuosina 1941–1944 hän oli 3 vuotta 4 kk komennettuna Vaasassa toimineen 27. Sotasairaalan lääkäriksi. Sairaalan päällikkölääkärinä oli lääkintämajuri, vuodesta 1943 lääkintäeverstiluutnantti P. E. A. Nylander. Vaasassa Hertzen toimi myös lääninvankilan vt. lääkärinä 1 vuoden ajan vuosina 1942–1943, Vaasan vt. III kaupunginlääkärinä 1,5 vuotta vuosina 1943–1944 sekä Valtion Rautateiden 31. piirin lääkärinä 8 kk vuonna 1943. Hertzenin sijaisena Vihdissä oli lääket. lis. Maija Taka (o.s. Tanner) suurimman osan jatkosodan ajasta.

Vuodesta 1945 alkaen kunnanlääkärin työt lisääntyivät jälleen äitiys- ja lastenneuvolan lääkärin tehtävillä. Vihtiin perustettiin vuoden 1954 alusta toisen kunnanlääkärin virka, johon valittiin lääket. lis. Pekka Leikkaa. Hänen aloitettua työnsä kesällä 1954 Hertzenin työtaakka helpottui huomattavasti, kun kunnanlääkärin tehtävät ja velvollisuudet voitiin jakaa kahden lääkärin kesken.

Kunnanlääkärin virkavelvollisuuksien lisäksi Hertzen toimi Helsingin kaupungin omistaman Tervalammen työlaitoksen lääkärinä vuosina 1937–1959. Hän oli myös Luonnonhoitola Oy:n ("Luontola") lääkärinä vuodesta 1939 ja Virkistyskoti Päivölän lääkärinä vuodesta 1945, kummassakin laitoksessa vuoteen 1960 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle kunnanlääkärin virasta.

Hertzen osallistui lääkärintyönsä ohella aktiivisesti ja monipuolisesti myös kunnallisten luottamuselinten ja yksityisten järjestöjen toimintaan. Hän oli kunnallislautakunnan jäsen vuonna 1922. Hän oli kunnallisvaaliehdokkaana jo vuonna 1925, mutta ei tullut valituksi. Myöhemmin hän oli Vihdin kunnanvaltuuston jäsen vuosina 1937–1945. Lisäksi hän oli Vihdin kantakirjaston johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1926–1945, kansakoulun (terveydenhuolto)johtokunnan jäsen vuosina 1931–1939, urheilulautakunnan jäsen vuosina 1937–1947, Vihdin kunnan edustaja Keskusurheilukenttä Oy:n kokouksissa vuosina 1942–1944 sekä kummikuntatoiminnan johtokunnan jäsen vuosina 1955 ja 1959–1962.

Heti Vihtiin muutettuaan Hertzen yritti puolisonsa kanssa elvyttää Vihdin Nuorisoseuran toimintaa, joka oli hiipunut kansalaissodan jälkeen, mutta tuloksetta. Vuonna 1923 Hertzen oli perustamassa Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton osastoa Vihtiin. Hän toimi Seimelän Tyttökodin johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1927–1933 ja Bertha Hernberg -säätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 1933–1943. Hertzen osallistui aktiivisesti Vihdin yhteiskoulun perustamiseen ja oli sen johtokunnan varapuheenjohtaja vuodesta 1930. Hän kuului myös vuonna 1931 perustetun urheiluseuran Vihdin Vedon ensimmäiseen johtokuntaan. Vihdin Säästöpankin tilintarkastajana Hertzen oli vuosina 1931–1944. Hän oli lisäksi Vihdin piirin Riistanhoitoyhdistyksen johtokunnan jäsen vuodesta 1950. Hän kuului myös vuonna 1955 Vihdin Rotaryklubin perustajiin ja oli sen ensimmäinen varapresidentti.

Seimelän Tyttökodin johtokunnan ja Bertha Hernberg -säätiön hallituksen jäseniä yhteisessä kuvassa vuonna 1934. Seisomassa vasemmalta: pankinjohtaja Eiler Forsius, kunnanlääkäri Gunnar von Hertzen, tunnistamaton, tunnistamaton, kappalainen Arvo Salminen ja tilanhoitaja Matti Mäkelä. Istumassa vasemmalta: tilanomistaja Emmy Lindberg, neiti Dagmar von Schantz, vuorineuvos K. A. Paloheimo, tunnistamaton, johtajatar Bertha Hernberg, tilanomistaja J. O. Terho?, rouva Eva Paloheimo (o.s. Sibelius), yhteiskoulun opettaja Saara Forsius (o.s. Hiidenheimo) sekä kansakoulunopettaja Anni Starck.  Kuva: Yksityisarkisto.

Kunnanlääkärin asunto ja vastaanotto olivat kaksikerroksisessa puutalossa lähellä kunnansairaalaa, maantien toisella puolella kohoavan harjun rinteessä. Talossa oli puulämmitys ja käsipumpulla kaivosta täytettävä vesisäiliö, josta oli vedetty johdot keittiöön, kylpyhuoneeseen ja WC:hen. Hertzenin tytär aloitti 1930-luvun puolivälissä ruotsinkielisen oppikoulun Helsingissä, minkä vuoksi tytär ja äiti asuivat lukukausien ajan siellä Hertzenin isän luona, viikonloppuja lukuun ottamatta. Vihdin kunnan rakentama uusi kolmikerroksinen lääkärientalo valmistui synnytyslaitoksen koillispuolelle keväällä 1954. Hertzenien asunto oli ylimmässä kerroksessa, toisen kunnanlääkärin 2. kerroksessa ja kunnaneläinlääkärin asunto 1. kerroksessa.

Vasemmalla "Eriksberg" -niminen talo, joka oli kunnanlääkäri G. von Hertzenin perheen asuntona vuosina
1922–1954. Oikealla on kunnansairaalan viereen vuonna 1954 valmistunut lääkärien asuintalo, jonka ylin
kerros oli G. von Hertzenin perheen asuntona vuosina 1954–1961. Kuvat: vas. yksityisarkisto, oik. valok.
Arno Forsius 2007.

Hertzenin eläkeikä 67 vuotta täyttyi 10.12.1959, mutta hän sai valtioneuvostolta luvan pysyä edelleen virassaan yhden vuoden, joten hänen virkasuhteensa päättyi 10.12.1960. Sen jälkeen hän oli vielä viransijaisena vapaaksi tulleessa virassaan, kunnes seuraajaksi valittu Eila Kalliokoski otti viran vastaan 1.5.1961. Eläkkeelle siirtymisen johdosta Vihdin kunta maalautti Hertzenistä muotokuvan, joka paljastettiin kunnansairaalassa vuonna 1961. Muotokuvan on maalannut taiteilija Emil Danielsson (1882–1967).

Eläkkeelle siirryttyään Hertzen muutti asumaan Helsinkiin, ensin Käpylään ja vuonna 1968 Jollakseen, jossa hänellä oli yhteinen talo tyttärensä perheen kanssa. Vihdistä muuttaessaan Hertzen osti vapaa-ajan asunnoksi vanhan omakotitalon Vihdin kirkonkylästä Tarttilan tien varrelta, Helsinkiin johtavan maantien läheltä. Hän kävi siellä yleensä viikonloppuisin ja piti siellä käydessään myös vastaanottoa entisille potilailleen muutaman tunnin arkipäivänä. Vapaa-ajan asunnon ensisijainen tarkoitus oli kuitenkin olla metsästysretkien tukikohtana. Talon naapurissa asui Hertzenin pitkäaikainen metsästystoveri, sähköasentaja Arvo Lindroos. Hertzenin metsästysharrastus kohdistui erityisesti vesi- ja kanalintuihin sekä jäniksiin, mutta toisinaan hän kävi myös hirvimetsällä. Hänellä oli aikaisemmin yleensä kaksi ajokoiraa. Hertzenin toinen pitkäaikainen harrastus oli postimerkkien keräily.

Gunnar von Hertzen kävi vapaa-ajan asunnollaan Vihdissä melko säännöllisesti 1970-luvun alkuun saakka. Hän kuoli Helsingissä 11.9.1979 lähes 87-vuotiaana.

Gunnar von Hertzenin sotilasarvot olivat: lääk. luutn. 1918, lääk.kapt. 1932, lääk. maj. 1940. Hänelle myönnettiin seuraavat kunnia- ja ansiomerkit: SL R1 1953, VR 2 1943, VR 3 1940, VR 4 mk 1918, Mm sk 1918, Tampereen kaupungin mm 1918, SPR am 1938, Deutscher Adler 2 1943, Maalaiskuntien Liiton kultainen ansiomerkki 30 v:n palveluksesta 1952.

Julkaisuja:

Med III Jägarbataljonen vid Tammerfors, Kämärä och Viborg. Kirjassa: Lääkärien muistelmia Vapaussodasta, 1928.

Kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2007. Kirjoitettu helmikuussa 2007 Vihdin seurakunnan nettisivuille henkilögalleriaa "Vihti 500" varten, jossa kirjoitus on hieman muutettuna.

Valokuvat on lisätty maaliskuussa 2010.

Lähteitä:

von Bonsdorff, Hj.: Sjukvårdstjänsten i Finlands frihetskrig. Söderstöm & Co, Helsingfors. Tammerfors 1931. Sen lähteinä myös Gunnar von Hertzenin henkilökohtaisia tiedonantoja Hj. von Bonsdorffille.

Ketola, E.: Suomen sydäntä kuullen... Päivölän Virkistyskoti 1905–1995. Päivölän Virkistyskoti, Vihti. Helsinki 1997.

Ketola, E.: Vihdin historia 1918–1965, Maanjaon aika. Ensimmäinen osa 1918–1939, Jyväskylä 1996. Toinen osa 1939–1965, Jyväskylä 1997.

Suomen lääkärit – Finlands läkare, vuosilta 1940, 1952, 1962 ja 1972. Suomen Lääkäriliitto.

Haastatteluja ja kirjallisia tietoja:
Else von Hertzen, Helsinki, tammi- ja helmikuu 2007. Valokuvia yksityisarkistosta, maaliskuu 2010.
Peter Wahlberg, Maarianhamina, helmikuu 2007

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON