Arno Forsius

Henrik Forsius, Helsingin ensimmäisen historian kirjoittaja

Kirkkoherra, filosofian maisteri Henrik Forsius (1733—1813) on Helsingin kaupungin ensimmäisten historiallisten kuvausten tekijä. Kun vuonna 2000 tulee kuluneeksi 450 vuotta tämän kaupungin perustamisesta, on aiheellista tutustua myös kaupungin ensimmäisen historiankirjoittajan elämään.

Tämä kirjoitus perustuu suureksi osaksi merkintöihin, joita Henrik Forsius on itse tehnyt elämänsä varrelta. Merkinnöistä päätellen hän on enimmäkseen koonnut ne ”historiallisiin almanakkoihin” kirjoittamistaan muistiinpanoista. Vuosittaiset merkinnät näyttävät alkavan vuodesta 1758 ja ne päättyvät vuoteen 1811.

Suku ja vanhemmat

Henrik Forsiuksen suvun vanhin tunnettu kantaisä oli Vihdin kirkkoherra Georgius Matthiae eli Jöran Mattsinpoika Forsius (K 1640), jonka lisänimi ja suvun tuleva sukunimi osoittaa hänen lähteneen opintielle Helsingistä. Nimi on muodostettu Helsingforsin eli Helsingin latinankielisestä nimestä Forsia.

Georgius Matthiae Forsiuksen pojan pojan poika Henrik Johaninpoika Forsius (1701—1745) eli Helsingissä porvarina, kauppiaana ja laivurina. Hän omisti Kluuvikadun varrella tontin ja sillä olevat kaksi tupaa, minkä lisäksi hän viljeli maata ja piti karjaa. Henrik Johaninpoika Forsius solmi avioliiton Barbara Helena Skuggen (1701—1763) kanssa, joka oli ratsutilallisen tytär Vihdin Haapkylästä. Perheeseen syntyi viisi poikaa ja kaksi tytärtä, joista vain kolme poikaa, Henrik, Johan ja Eric, eli aikuiseen ikään.

Henrik Johaninpoika Forsius kuoli vuonna 1745, jolloin leski Barbara haki köyhyyden ja kurjuuden takia vapautusta niistä sakoista, joita hänen miehelleen oli langetettu luvattomasta väkijuomien myynnistä. Barbara Forsius harjoitti leskenä krouvinpitoa Helsingissä perheensä elättämiseksi. Hän onnistuikin kouluttamaan kaikki poikansa. Henrik ja Eric opiskelivat Turun akatemiassa ja Johanista tuli merikapteeni. Barbara Forsius kuoli vuonna 1763 ja papiksi valmistunut poika Henrik Henrikinpoika Forsius kirjoitti silloin suruvirren äitinsä kuoleman johdosta.

Lapsuus ja nuoruus

Henrik Henrikinpoika Forsius syntyi 13.1.1733 Helsingissä. Kuuden vuoden ikäisenä hän alkoi saada kotiopetusta, ensin maakivalteri Osténin ja sitten triviaalikoululainen Carl Wilhelm Mallénin ohjauksessa. Henrik Forsius otettiin oppilaaksi Helsingin triviaalikouluun vuonna 1741. Pikku vihan aikana perhe joutui pakenemaan vuonna 1742 Vihtiin, josta se palasi Helsinkiin sodan päättyessä vuonna 1743.

Kaksi vuotta myöhemmin perheen isä kuoli. Helsingin triviaalikoulun päätettyään poika Henrik saattoi kuitenkin jatkaa koulunkäyntiään Porvoon kymnaasissa vuosina 1749—1752. Vuoden 1752 lopulla Forsius erosi kymnaasista. Erityisesti hän kiitti teologian lehtori Petrus Bonsdorffia sekä matematiikan ja logiikan lehtori Johan Borgströmiä, jotka olivat antaneet vahvan perustan hänen opinnoilleen. Heidän aloitteestaan Forsius oli saanut kymnaasissa viimeisen vuoden aikana nauttia samoista vapauksista kuin ylioppilaat akatemiassa eli valita itse opettajansa.

Opinnot Turun akatemiassa

Helsingin triviaalikoulun käytyään Forsius jatkoi opintojaan Turun akatemiassa, tavoitteena papilta vaadittava oppiarvo. Forsius kirjattiin ylioppilaana Turun akatemiaan suoritettuaan 1.2.1753 tutkinnon filosofisen tiedekunnan dekaanille professori Petrus (Pehr) Kalmille. Muistiinpanojen perusteella arvioiden Forsius on opiskellut uutterasti ja suorittanut järjestelmällisesti kaikki harjoitukset ja tutkinnot.

Forsius suoritti teologisen tutkinnon 2.5.1754. Hän suoritti julkisen pro exercitio -väitöksen 8.11.1755 Helsingin kaupunkia koskevalla väitöskirjallaan. Väitöksessä preeses oli historian ja filosofian vakinainen professori Algoth A. Scarin. Vastaväittäjinä olivat maisteri Kristian Cavander ja ylioppilas Procopaeus. Forsius esitti pro gradu kirjoituksensa 22.11.1755.

Väitöksen jälkeen Forsiuksen opinnoissa seurasi noin vuoden mittainen tauko. Tammikuussa 1756 Forsius määrättiin hoitamaan Helsingin triviaalikoulussa vanhemman opettajan virkaa. Forsius jatkoi vuonna 1757 opintojaan Turun akatemiassa. Hän sai 22.3.1757 filosofian kandidaatin arvon suoritettuaan vaadittavat tutkinnot.

Sen jälkeen hän puolusti 21.5.1757 maisterintutkintoa varten toista Helsinki-aiheista väitöskirjaansa. Tilaisuudessa oli preeseksenä professori Pehr Kalm, virallisina vastaväittäjinä maisteri Isaac Pihlman ja ylioppilas Clayhills sekä useita muita ylioppilaita. Forsius piti 19.7.1757 julkisen lectio praecursorian akatemiassa ja sen jälkeen hänet promovoitiin 2.8.1757 filosofian maisteriksi professori Pehr Kalmin johdolla samanaikaisesti 42 muun kandidaatin kanssa.

Helsingin historiat

Henrik Forsius oli 15.5.1754 valmistanut filosofisen tiedekunnan pro exercitio -tutkintoon kirjoituksen aiheenaan ”descriptio urbis Helsingforsiae” (kuvaus Helsingin kaupungista). Samasta aiheesta Forsius laati vuonna 1755 latinankielisen pro exercitio -väitöskirjansa, jonka otsikkona on ”Speciminis Academici de Helsinforsia, Celebri Nylandiae Emporio, Pars Prior, [---]” (Akateeminen väitöskirja Helsingistä, Uudenmaan kuuluisasta kauppakaupungista, Ensimmäinen osa). Väitöskirjatyön valvojana on ollut historian ja filosofian vakinainen professori ja akatemian kirjastonhoitaja Algoth A. Scarin. Vaikuttaa siltä, että Forsius on suurimmaksi osaksi itse kirjoittanut tekstin, mutta arvattavasti nimien historialliset johdot ja kirjallisuusviittaukset ovat professorilta tulleita.

Forsius jatkoi Helsingin kaupungin kuvausta julkaisemalla sen jatkona vuonna 1757 ruotsinkielisen väitöskirjan laakeriseppeleen saamista eli maisterintutkintoa varten. Teoksen otsikkoteksti on ”Historisk och Oeconomisk Beskrifning öfwer Stapel-Staden Helsingfors uti Nyland, Sednare Delen, [---]” (Historiallinen ja kansantaloudellinen kuvaus Helsingistä, Uudenmaan tapulikaupungista, Jälkimmäinen osa). Sen valvojana on ollut akatemian taloustieteen professori Pehr Kalm.

Forsiuksen väitöskirjat muodostavat luotettavan lähtökohdan Helsingin kaupungin historiankirjoitukselle. Ne puolustavat hyvin paikkaansa tuolloin suuressa suosiossa olleiden paikallishistoriallisten kuvausten joukossa. Toinen väitöskirja on samalla osoitus hyödyn aikakaudella lisääntyneestä kiinnostuksesta yhteiskunnan taloudellisia asioita kohtaan.

Helsingin triviaalikoulun opettaja

Opintojen päätyttyä Forsius matkusti 11.8.1757 Turusta kotikaupunkiinsa Helsinkiin. Hänellä ei ollut vakinaista virkaa, minkä vuoksi hänen oli hankittava toimeentulonsa kotiopettajana ja tilapäisenä saarnaajana. Forsiuksen tarkoituksena oli vielä jatkaa opintojaan Upsalassa. Sen vuoksi hän lähti 27.5.1758 meritse Helsingistä Tukholmaan, jonne hän saapui 1.7.1758. Heti sinne saavuttuaan Forsius sai kenraali Augustin Ehrensvärdiltä kirjeen, jossa hänelle tarjottiin tykistöpataljoonan saarnaajan tehtävää, sekä Porvoon konsistorilta kirjelmän, jonka mukaan saarnaajan tehtävä oli tarkoitus yhdistää Helsingin kappalaisen virkaan. Forsius palasi pian Helsinkiin ja piti vaalisaarnansa 12.11.1758. Vaalissa 10.12.1758 pastori Cleve sai enimmät äänet. Forsius oli oikeastaan tyytyväinen, koska ei tuntenut erityistä kutsumusta tähän virkaan.

Porvoon konsistori määräsi Forsiuksen 3.10.1759 hoitamaan Helsingin triviaalikoulun vararehtorin virkaa, sen jälkeen kun rehtori Jonas Krook oli siirtynyt kirkkoherraksi Iitin seurakuntaan. Forsius puolusti 16.4.1760 Porvoon kymnaasissa teesejään vararehtorin virkanimitystä varten ja sai 19.4.1760 siihen oikeuttavan valtakirjan. Lisäksi hänet vihittiin 22.4.1760 papiksi Porvoon tuomiokirkossa.

Toimeentulonsa parantamiseksi Forsius piti jatkuvasti yksityisoppilaita. Vuosina 1760—1761 hän oli määrättynä myös Hämeenlinnan jalkaväkirykmentin saarnaajaksi ja vuonna 1762 Helsinkiin sijoitetun Savon rykmentin saarnaajaksi.

Helsingin triviaalikoulun kautenaan Forsius vihittiin 1.10.1761 avioliittoon Vihdin pappilassa Hedvig Malmin kanssa (S 21.12.1736), joka oli Vihdin kirkkoherran Jakob Malmin nuorin tytär. Avioparille syntyi vuosina 1762—1780 yhteensä 9 lasta, 6 tytärtä ja 3 poikaa. Lasten syntyminen tuotti suurta iloa, mutta surua tuottivat läheisten omaisten ja lasten kuolemantapaukset. Forsiuksen nuorin veli Eric Forsius kuoli Turussa 7.10.1762 fistelin seurauksena. Vuonna 1763 tapahtui Barbara-äidin kuolema. Helsingissä ollessa lapsista kuoli pienenä kaksi tytärtä ja kaksi poikaa.

Helsingin triviaalikoulun rehtori Gabriel Melartopaeus nimitettiin 30.8.1768 Liperin kirkkoherran virkaan. Tämän seurauksena Porvoon konsistori antoi 11.10.1768 Forsiukselle määräyksen hoitaa rehtorin virkaa ja nimitti hänet 8.3.1769 seuraavaksi rehtoriksi. Porvoon kaupungin koulun rehtori Martin Lundbeck valitti kuitenkin Forsiuksen nimityksestä. Kuningas Aadolf Fredrik kumosi valituksen 13.9.1769 ja vahvisti viranhoidon alkaneeksi 8.3.1769.

Helsingin triviaalikoulun rehtorin toimeentulo palkkauksen ja lisätulojen turvin oli vaikeaa. Siitä syystä koulujen opettajat pyrkivätkin yleensä hankkiutumaan seurakuntien virkoihin, joko kirkkoherroiksi tai kappalaisiksi. Niin myös Forsius haki 1770 luvulla useampaakin kirkkoherran virkaa.

Vuonna 1772 hän pyrki Pernajan kirkkoherran virkaan, johon hän oli ehdolla ensimmäisellä sijalla. Kappalainen Carlquist teki asiasta valituksen, minkä vuoksi vaali tapahtui vasta joulukuussa 1772. Forsius sai siinä enimmät äänet, mutta virkaan määrättiin ehdolla olleiden ulkopuolelta Karjalan eskadroonan pastori Petrus Berg.

Seuraavan kerran Forsius haki vuonna 1776 Jämsän kirkkoherran virkaa. Vaali toimitettiin 19.1.1777. Siinä Forsius sai eniten ääniä, enemmän kuin muut hakijat yhteensä. Virkaan nimitettiin kuitenkin jälleen ehdolla olleiden ulkopuolelta Samuel Niclas Heurlin, edellä mainitun Petrus Bergin seuraaja Karjalan eskadroonan saarnaajana.

Forsius oli vuonna 1777 pyrkimässä Taivassalon kirkkoherran virkaan. Haun varmistamiseksi hän sai 21.7.1777 Suomenlinnassa jättää Kustaa III:lle asiaa koskevan kirjelmän. Siinä Forsius pyysi alamaisimmin suosiota ”tulla siirretyksi vaivattomampaan ja paremmilla ehdoilla varustettuun virkaan, varsinkin etten nyt myös lisääntyvän ikäni johdosta uupuisi kauemmin kestämästä työtä, jota koulunuorison uutterassa opettamisessa vaaditaan, ja koska minulla vaimoni ja monen lapseni kanssa on kovin vaikeaa tulla toimeen vähäisellä palkalla ja niukoilla tuloilla, joita nykyiseen tehtävääni kuuluu.” Forsius ei tullut ilmeisesti asetetuksi edes vaalisijalle.

Seuraavaksi Forsius haki vuonna 1779 avoimeksi tullutta Loviisan ja sen anneksien Elimäen ja Pyhtään kirkkoherran virkaa. Tähän virkaan nimitettiin Zacharias Cygnaeus (vanhempi), joka sai vaalissa eniten ääniä. Näin Forsiuksen kaikki yritykset päästä paremmin palkattuun virkaan olivat epäonnistuneet.

Kirkkoherraksi Mikkeliin

Kesällä 1781 Forsius haki Mikkelin seurakunnan kirkkoherran virkaa. Seurakunnan alue käsitti koko Mikkelin pitäjän, jonka keskelle perustettiin Mikkelin kaupunki vasta vuonna 1838. Vaali toimitettiin 16.9.1781 ja siinä Porvoon kymnaasin lehtori Magnus Jakob Alopæus sai ylivoimaisesti eniten ääniä. Forsius tuli toiseksi ja kertoi saaneensa ääniä erityisesti säätyläisiltä.

Näin virka näytti taas karkaavan ulottuvilta. Mikkelin pitäjä oli ns. kuninkaanpitäjä, jossa kuninkaalla oli oikeus nimittää kirkkoherra. Forsius päättikin matkustaa Tukholmaan kuninkaan luokse jättääkseen tälle asiaa koskevan anomuksen. Forsius saapui marraskuun alkupuolella 1781 Drottningholmiin, jossa hän sai 12.11.1781 armon olla mukana Kustaa III:n levé´ssä (iltapäivävastaanotolla) ja sai myös yksityisen audienssin tämän puheille. Keskustelun tuloksena kuningas halusi armossaan nimittää hänet samana päivänä Mikkelin kirkkoherraksi. Forsius lähti kotimatkalle Tukholmasta 22.11.1781 ja palasi Helsinkiin 3.12.1781.

Forsius otti jäähyväiset synnyinseudultaan ja lähti 9.4.1782 vaimonsa ja lastensa kanssa matkalle Mikkeliin. He saapuivat Mikkelin pappilaan 15.4.1782. Virkaan asettaminen tapahtui helluntaina 19.5.1782. Jumalanpalveluksen jälkeen seurakunnan herrasväet oli kutsuttu päivälliselle pappilaan. Forsius sai 9.9.1782 myös rovastikuntansa kontrahtirovastin (lääninrovastin) valtakirjan Porvoon tuomiokapitulilta.

Perhetapahtumat Mikkelissä

Mikkeliin muuttaessa Forsiuksen perheeseen kuului puolison lisäksi viisi lasta, joista vanhin oli 17 vuoden ja nuorin 1,5 vuoden ikäinen.

Tyttäristä Maria Kristina vihittiin Mikkelissä 10.02.1789 Askolan kappalaisen Erik Kerckströmin kanssa, joka kuoli jo 14.06.1792. Kerckström oli ollut ylimääräisenä pappina Mikkelin seurakunnassa vuosina 1776—1787. Maria Kristina kuoli Mikkelissä 14.12.1804 sairastettuaan sappikuumetta 9 päivän ajan.

Tytär Karolina kuoli 21 vuoden ikäisenä Mikkelissä 07.06.1790 sairastettuaan 9 päivän ajan ankaraa kuumetta. Pappilassa silloin sotatilan vuoksi oleskellut englantilainen lääkäri Haij oli tehnyt kaiken voitavansa, mutta turhaan. Isä pystytti kirkkotarhaan tyttärensä haudalle ristin, kunnes hän ehtisi rakentaa muuratun hautaholvin tai pystyttää hautamuistomerkin.

Tytär Ingrid Sofia vihittiin Mikkelissä 19.02.1793 Sipoon kappalaisen Jakob Johan Björkin kanssa. Björk oli ollut ylimääräisenä pappina Mikkelin seurakunnassa vuosina 1787—1790. Ingrid Sofia kuoli 24.12.1808 Sipoossa Suomen sodan aikana.

Nuorin tytär Hedvig Charlotta vihittiin Mikkelissä 11.02.1796 Mikkelin silloisen ensimmäisen kappalaisen ja tp. eskadroonansaarnaajan Johan Henrik Norringin kanssa. Norringista olisi ehkä saattanut tulla Mikkelin seuraava kirkkoherra, mutta hän kuoli jo 3.1.1814, muutama kuukausi appensa jälkeen. Leskeksi jäätyään Hedvig Charlotta solmi kesäkuussa 1816 toisen avioliittonsa Joroisten kirkkoherran Johan Heinriciuksen kanssa. Myös Heinricius oli ollut ylimääräisenä pappina Mikkelin seurakunnassa vuosina 1791—1796.

Henrik Forsiuksen ainoa eloon jäänyt poika Gustaf Henrik opiskeli Turun akatemiassa, valmistui maisteriksi, toimi Porvoon lukion rehtorina vuodesta 1811 ja vihittiin samana vuonna papiksi. Hänet vihittiin avioliittoon Loviisassa 7.3.1813 Henriette Karolina Teschen kanssa, jonka vanhemmat olivat kauppias Hans Karl Tesche ja Henriette Kristina Sesemann.

Pappila, kirkko ja hautausmaa

Forsiuksen tullessa vuonna 1782 Mikkeliin oli kirkkoherran pappila jo pahasti rappiolla. Hirsiseinät olivat monin paikoin lahonneet ja ikkunaruutuja oli rikki joka huoneessa. Katto oli niin ränsistynyt, että sadeilmalla kerrottiin asuinhuoneisiin valuvan vettä. Pappilan rakennuksessa tehtiin vuosina 1784—1785 perusteellinen korjaus, vesi- ja välikatto uusittiin, samoin lattiat ja ikkunat. Muutamaa vuotta myöhemmin talo kärsi taas suuria vaurioita venäläisten sotajoukkojen ryöstöretken aikana.

Kirkko paloi kokonaisuudessaan 7.8.1806 salaman sytyttämänä. Kirkkoherra Forsius laati kuninkaalle esityksen uuden puukirkon rakentamiseksi ja kolehtituen saamiseksi koko valtakunnasta. Kirkon paikalle rakennettiin väliaikainen rukoushuone, joka oli käytössä vuodesta 1807 kymmenen vuoden ajan, kunnes uusi kirkko monien viivytysten jälkeen valmistui.

Kirkkopuistossa olevan hautausmaan rakennustyöt oli aloitettu jo kesällä 1760. Alue ympäröitiin lauta-aidalla, jota varten jokaisen talon oli varattava yksi 13 kyynärää pitkä hirsi ja 5 lautaa. Aidassa oli useita portteja. Henrik Forsius maalautti virkakautenaan jokaiseen niistä sopivaksi katsomansa sananparren, niistä eräänä esimerkkinä: ”Te makaatte, me walwomme wartijoina”.

Kirkkoherran tehtävät

Kirkkoherran virkaan kuuluvien tavanomaisten kirkollisten tehtävien lisäksi Forsius sai nyt kontrahtirovastin asemassa toimittaa rovastintarkastuksia, papinvaaleja, pappien virkaan asettamisia, kirkkojen ja hautausmaiden vihkimisiä sekä osallistua Porvoon hiippakunnan pappeinkokouksiin ja piispantarkastuksiin. Kirkkoherralle kuului myös osoittaa hallitsijalle kunnioitusta ja huomiota monien juhlapäivien johdosta.

Jumalanpalveluksia pidettiin Mikkelin kirkossa sekä suomen- että ruotsinkielellä. Vuodesta 1748 alkaen ne oli järjestetty seurakuntalaisten toivomuksesta siten että suomenkielinen jumalanpalvelus pidettiin ensin ja ruotsinkielinen sen jälkeen. Ruotsinkielisiin oli yleensä vähän tulijoita ja ne pidettiinkin tavallisesti vain neljä kertaa vuodessa, toisinaan viisi tai kuusikin kertaa. Varsinkin Forsiuksen aikana valitettiin, että hän oli alkanut pitää ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia liian usein. Siitä huolimatta niiden määrää ei vähennetty vaan päinvastoin jonkinverran lisättiin.

Forsiuksen pappisuran huipentuma oli teologian tohtorin arvon myöntäminen 14.6.1800 kruununprinssi Kustaan (1799—1877) syntymän johdosta. Teologian tohtorin arvon sai samasta syystä 65 muuta pappismiestä sekä samana päivänä 11 pappia kuninkaan ja kuningattaren kruunajaisten johdosta. Juhlallinen promootio tapahtui Upsalassa 1.11.1800. Forsius ei ollut mukana tilaisuudessa, mutta hänen kunniakseen pidettiin samana päivänä juhla Mikkelissä.

Sotia ja kuningasvierailuja

Mikkelissä ollessaan Forsius sai kokea kaksi sotaa, jotka koskettivat myös hänen seurakuntaansa. Ns. Kustaan sodassa 1788—1790 suomalaiset joukot kärsivät 11.—12.6.1789 Kyyrön luona murskaavan tappion ja joutuivat perääntymään. Suomalaiset kävivät 13.6.1789 Porrassalmella voittoisan torjuntataistelun, mutta jo 19.6.1789 venäläiset saivat haltuunsa koko Mikkelin pitäjän. Kesäkuun puolivälissä Forsiuksen oli perheineen lähdettävä pakomatkalle Hirvensalmen pohjoisosaan.

Kuukautta myöhemmin kotiin palatessa pappilassa oli rikottu ikkunat, tuhottu ovet, tuolit, lipastot ja peilit. Tapetit oli kiskottu seinistä ja lattiapalkit oli väännetty paikoiltaan. Kirkonkirjat ja muut kirjat oli vedetty pois hyllyistä, revitty rikki ja heitetty menemään. Kirkosta särjettiin ikkunat ja kaikki irtain omaisuus joutui vihollisen saaliiksi. Myös kirkkopuisto oli täysin tuhoutunut.

Forsius tapasi Kustaa III:n Helsingissä 28. ja 30.8.1789, jolloin hänet esiteltiin kuninkaalle. Kuningas saapui seurueineen 18.10.1789 Mikkeliin, missä säätyläiset, papisto ja osa rahvasta ottivat hänet vastaan kankaalla kirkon luona. Forsius piti puheen ja onnitteli majesteettia saapumisesta. Porrassalmella käytyään kuningas palasi Paukkulan ratsutilalle, aterioi ja yöpyi siellä. 19.10. kuningas tarkasti joukot, jakoi sotilaille hopeisia muistorahoja urhollisuudesta Porrassalmen taistelussa. Aamupäivällä papisto ja säätyläiset esiteltiin kuninkaalle, minkä jälkeen tämä jatkoi matkaansa Rantasalmelle ja Sääminkiin.

Kuningas palasi Mikkeliin 24.10.1789 ja yöpyi Paukkulassa. Forsius oli 25.10.1789 koonnut pitäjän asukkaita kirkon luokse. Kuningas pysäytti siellä vaununsa ja Forsius esitti seurakunnan nimissä onnen ja menestyksen toivotuksen kuninkaalle henkilökohtaisesti ja hänen aseilleen.

Kustaa III kävi Mikkelissä seuraavan kerran 7.—17.4.1790 ja seurasi lähistöllä käytyjä taisteluja. Silloin Forsius ei ilmeisesti tavannut häntä henkilökohtaisesti. Rauha tehtiin Värälässä 14.8.1790. Raja jäi edelleen uhkaavan lähelle Mikkelin seutua.

Kuningas Kustaa IV Aadolf ja kuningatar Fredrika Dorothea Wilhelmina tekivät vuonna 1802 laajan tutustumismatkan Suomeen. He saapuivat Leppävirralta 5.7.1802 Mikkeliin ja pysähtyivät siellä varta vasten rakennettuun oleskeluhuoneeseen lyhyeksi ajaksi. Sen jälkeen he jatkoivat matkaa noin 4 km Mikkelin kirkolta etelään sijaitsevaan Moision sotilasvirkataloon, jonka haltijana oli silloin majuri Gustaf Aminoff.

Moisiossa kuninkaalle esiteltiin seuraavana päivänä 6.7. seudun säätyläiset ja papisto. Forsius piti tilaisuudessa lyhyen puheen, minkä jälkeen hän sai suudella kuninkaan kättä ja esitellä hänelle rovastikunnan muun papiston. Samalla Forsius esitti erityisesti kiitoksensa hänelle myönnetystä teologian tohtorin arvosta. Samana päivänä tapahtui erikseen papiston esittely myös kuningattarelle.

Kuningas kävi 7.7. Mikkelin kirkossa sekä tarkasti sotajoukot ja seurasi taistelunäytöstä sotaväen varastoaittojen luona. Silloin Forsiuksella oli jälleen tilaisuus keskustella kuninkaan kanssa ja seurata häntä muun seurueen mukana. Kuningas ja kuningatar matkustivat Moisiosta 8.7. aamupäivällä, jolloin Forsius oli Mikkelin 1. kappalaisen rovasti Norringin kanssa siellä hyvästelemässä heitä. Forsius kertoi, että kuningas osoitti hänelle erityistä armollisuutta.

Vuosien 1808-1809 Suomen sodan aikana venäläiset onnistuivat 27.2.1808 murtamaan suomalaisten ja ruotsalaisten asemat Suomenniemellä. Venäläisten prikaatinkomentaja, kenraalimajuri Bulatov hyökkäsi 2500 miehen kanssa 4.3.1808 Mikkeliin. Hän asettui seurueineen asumaan pappilaan, jossa venäläiset viipyivät 7.3. asti. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa 1808 Mikkeliin saapuivat venäläisten päälliköt kenraaliluutnantti Ritter, komendööri Mikael Bogdanovitš Barclay de Tolly ja kenraalimajuri Labanov, mukanaan useita ulaanien, henkivartiomiesten ja kasakoiden rykmenttejä. Rauha solmittiin Haminassa vuonna 1809 ja sen jälkeen olot palautuivat vähitellen normaaleiksi, nyt osana Venäjän keisarin hallitsemaa Suomen suuriruhtinaanmaata.

Loppusanat

Säilyneiden tietojen mukaan Henrik Forsius oli uuttera ja vastuuntuntoinen pappi, joka sai kokea monien kohokohtien ohella myös suuria vastoinkäymisiä virkatehtävissään ja perhe-elämässään. Henrik Forsius kuoli Mikkelissä 19.8.1813 ja hänen puolisonsa samoin siellä 22.4.1826.

Teoksessa ”Kertoelma Suur-Savosta eli Mikkelistä. A. G. Koranter`ilta” (Mikkeli 1848) kerrotaan Henrik Forsiuksesta näin: ”Ei ihmeeksi käännykään, että wielä eläwä rahwas, kyyneleet silmissä, muistelewat ja kaipaawat häntä, kun hän niin pitkän aikaa oli heidän sekä lohduttaja ja neuwon antaja niinä kiiwaina ja ehkä julmina sota-retkinä lopulla tätä wuosisataa [1700-lukua] että myös hellä opettaja rauhan iloisina aikoina.” Jälkimaailma muistaa hänet kuitenkin parhaiten ensimmäisenä Helsingin kaupungin historiankirjoittajana.

Helsingin kaupunki on muistanut ensimmäistä historiankirjoittajaansa muistolaatalla ja kadunnimellä. Muistolaatta on jalkakäytävän betonikaiteessa Porthanian (Yliopistonkatu 3) kohdalla. Laatassa on teksti: "Tällä paikalla sijainneessa pappilassa eli ja vaikutti Henrik Forsius * 13.1.1733 +19.8.1813 Helsingin ensimmäisen historian kirjoittaja". Teksti on sikäli virheellinen, että Forsius ei toiminut seurakuntapappina Helsingissä eikä asunut pappilassa, vaan triviaalikoulun rakennuksessa Kellovuorella, nykyisen Valtioneuvoston linnan alueella Ritarikadun ja Hallituskadun muodostaman kulmauksen tienoilla. Henrik Forsiuksen tie (Henrik Forsius väg) on kaupungin pohjoisosassa Tapulikaupungin alueella.

Henrik Forsius oli tämän kirjoittajan isoisän isoisän isä.

Kirjoitus on valmistunut 1.3.1999. Helmikuussa 2008 korjattu jakson Suku ja vanhemmat viimeisessä kappaleessa Henrik Johaninpoika Forsiuksen kuolinvuosi, joka oli virheellisesti 1645. Toisen kappaleen ensimmäisellä rivillä se oli oikein eli 1745.

Lähteitä:

Entisaikain Helsinki. Helsingin historiayhdistyksen vuosikirja II. Helsinki 1937. [Teos sisältää Tauno Nurmelan suomentamana Henrik Forsiuksen molemmat väitöskirjat Helsingin historiasta.]

[Forsius, Henrik:] Speciminis Academici de Helsingforsia, Celebri Nylandiae Emporio, Pars Prior, [---] Præside Mag. Algotho A. Scarin, Histor. & philosoph. civ. Prof. [---] Publicæ ventilationi modestè submittit, Henricus Forsius, Helsinforsia-Nylandus, [---] ad d. VIII. Novembr. MDCCLV. Aboæ.

[Forsius, Henrik:] Historisk och Oeconomisk Beskrifning öfwer Stapel-Staden Helsingfors uti Nyland, Sednare Delen, [---] under Oeconomiae Professorens [---] Hr. Pehr Kalms Inseende, för Lager-Krantzen utgifwen [---] den 21. Maji 1757, af Henric Forsius, Nyländninge. Åbo. (Facsimilepainos, mukana Tuulikki Tenhon suomennos, Markkinointi-instituutti, Helsinki 1978)

[Forsius, Henrik:] Probsten Henric Forsii Lefnads-lopp af honom sjelf författadt. Julkaistu teoksessa Bidrag till Helsingfors stads historia II. Samlade och utgifna af P. Nordmann. Helsingfors 1906. [Elämänkuvaus on painettu Henrik Forsiuksen pojanpojanpojan Valter Forsiuksen hallussa olleesta käsikirjoituksesta tehdyn jäljennöksen mukaan. Jäljennöksessä on jätetty pois useita saarnamatkoja koskevia tietoja, joilla ei ole ollut suurempaa mielenkiintoa.]

Forsius [suku]. Teoksessa Wilskman, A.: Släktbok I, Helsingfors 1912—1916

Hornborg, E.: Helsingin kaupungin historia II, Ajanjakso 1721—1809. Helsingin kaupungin historia II, Helsinki 1950

Wirilander, H.: Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Mikkeli 1982

Lisäys 2004 (aikaisemmin ennakkotietona):

Wirilander, H.: Forsius, Henrik (1733–1813), Mikkelin kirkkoherra, historiankirjoittaja, opettaja. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON