Arno Forsius

Petrus Hielm (1670—1716) — lääketieteen professori

Turun akatemian lääketieteen professori Nils Wallerius (1666—1704) ehti olla virassaan vain vajaat viisi vuotta ennen kuolemaansa kesäkuussa 1704. Uuden viranhaltijan löytäminen tuotti jälleen vaikeuksia sodan rasittamassa valtakunnassa. Eräänä syynä oli myös se, että lääkärillä ei ollut Turussa mahdollisuuksia säilyttää niitä etuja, jotka hänelle lääkintäjärjestyksen mukaan olisivat kuuluneet. Lopulta saatiin suostumus Södermanlandin piirilääkäriltä Petrus (Petter) Hielmiltä, joka oli Collegium medicumin mukaan "en god Academicus". Hänet nimitettiinkin kesäkuussa 1705 Turun akatemian lääketieteen professoriksi.

Hielm oli syntynyt vuonna 1670 Wexiössä, jossa hänen isänsä Jonas Hielm toimi koulun rehtorina. Petrus Hielm oli opiskellut lääketiedettä aluksi Upsalassa. Hän jatkoi opiskeluaan ulkomailla, ensin Rostockissa E. Schapiruksen johdolla, sen jälkeen Leidenissä ja lopuksi Greifswaldissa. Viime mainitussa kaupungissa hän puolusti professori Gerdesin johdolla väitöskirjaa De hydrophobia ja promovoitiin 15.4.1697 lääketieteen tohtoriksi. Kotimaahan palattuaan Hielm määrättiin Södermanlandin piirilääkäriksi. Siellä hän tutki kaksi peninkulmaa Nyköpingistä itään sijaitsevan Norrbyn lähteen ja alkoi käyttää sitä terveyslähteenä, jossa annettiin paljon onnistuneita hoitoja.

Hielmin saapuessa Turkuun smoolantilaiset opiskelijat tervehtivät häntä komealla latinankielisellä tervetuliaisrunolla. Sen mukaan Hielm (hjelm, kypärä) vastusti sairauksia ja Hielmin oppineisuus oli kunniaksi smoolantilaisille. Hielm osoittautui pian tarmokkaaksi professoriksi. Hän teki vuonna 1706 konsistorissa esityksen tontin ostamiseksi kasvitieteellistä puutarhaa varten, sillä professori Elias Til-Landzin perustama puutarha oli päässyt rappeutumaan ja koko alue oli joutunut pois akatemian hallinnasta. Varojen puutteessa ehdotus ei kuitenkaan toteutunut. Kaksi vuotta myöhemmin Hielm toisti ehdotuksensa rehtorina ollessaan, mutta sodan aiheuttamat taloudelliset vaikeudet estivät jälleen sen toteuttamisen. Rehtorin tehtävän ohella Hielm oli akatemiassa jonkin aikaa satakuntalaisen osakunnan inspehtorina.

Myös anatomian opetus oli Hielmin huomion kohteena. Hänen esityksestään konsistori päätti vuonna 1708 hankkia luurangon anatomian opiskelua varten. Se hankittiin Tukholmasta arkkiatri Urban Hjärnen välityksellä. Seuraavana vuonna Hielm järjesti Turussa erään tutkinnon yhteydessä akatemian toisen julkisen ruumiinleikkelyn 23 vuoden väliajan jälkeen. Hän halusi sillä innostaa nuorisoa tämän oppiaineen opiskeluun, joka olikin piispa Gezelius nuoremman mukaan ollut tähän saakka kovin vähäistä. Hielm ei tiettävästi julkaissut tohtorinväitöksensä jälkeen yhtään lääketieteellistä teosta. Opiskelijoiden mahdollisuudet väitellä Turun akatemiassa olivat jokseenkin olemattomat sotatilan ja puutteen vuoksi.

Apteekin puutteellinen toiminta oli eräs lääkärin toimintaa haittaava tekijä. Myös Hielmin mielestä asiantila oli asetusten vastainen. Silloinen apteekkari Johan Albrecht Relau toivoi pääsevänsä akatemian suojelukseen ja Hielm teki vuonna 1706 asiasta esityksen konsistorille, joka lähetti sitä koskevan kirjelmän maaherralle. Apteekki otettiinkin akatemian suojelukseen, kun terveyskollegion puheenjohtaja Urban Hjärne oli toimittanut asian vaatimat selvitykset.

Tilanne ei kuitenkaan korjaantunut ja Hielm oli itsekin joutunut hankkimaan parempia lääkkeitä maustekauppiailta. Tammikuussa 1707 Hielm suoritti kahden muun professorin sekä kaupungin virastojen edustajien kanssa konsistorin määräyksestä tarkastuksen apteekissa. Konsistori päätti silloin, että apteekkarin oli annettava erioikeuksiensa mukaisesti takuu toiminnastaan.

Akatemian välskäriksi suositeltiin vuonna 1707 välskäri Brandtia, joka Nevanlinnasta paenneena oleskeli silloin Turussa. Hänen sanottiin olevan vanha ja kokenut, minkä lisäksi hänellä oli varastossaan tuoreita ja hyvin valmistettuja lääkkeitä. Kertomansa mukaan hän ei halunnut myöskään tehdä kaupunginkirurgille mitään haittaa. Brandt valittiinkin akatemian välskärin tehtävään.

Hielmin akateeminen ura päättyi vuonna 1710, jolloin hänet määrättiin armeijan kenttälääkäriksi. Silti hän oli ajoittain akatemian palveluksessa ja sai nostaa professorin palkkansa. Syksyllä 1710 Suomen yllätti paiseruttoepidemia, joka levisi myös Turkuun. Sen torjumiseksi kenraalikuvernööri ja ylipäällikkö Carl Nieroth julkaisi Turussa suomenkielisen kuulutuksen: "Minä Greiwi Carl Nieroth, Teen tiettäwäxi, että nijn cuin se Caickein Corkein on tahtonut [---] muiden rangaistusten ja yhteisten Maan-waiwoin seas, meitä myös etziä Rutolla ja tarttuwaisella taudilla, [---] Minä olen sentähden nykyisen Medicinae Doctorin ja Professorin Herr Pietar Hielmin eten otettuin Muistuttelemusten jälken, [---] tarpellisexi löytänyt asetta".

Isonvihan aikana venäläiset miehittivät Suomen ja Turun akatemian toiminta lakkasi vuonna 1713. Hielm oli vuonna 1714 Ahvenanmaalla, missä hän joutui venäläisen sotaväen vangiksi. Hänet vietiin sotavankina Venäjälle ja määrättiin toimimaan Narvan kaupungissa varuskuntalääkärinä. Siellä hän kuoli 46 vuoden ikäisenä vuonna 1716. Tukholmaan paenneet leski ja lapset elivät köyhyydessä ja saivat vuonna 1718 avustusta akatemialta. Silloin ei vielä tiedetty, että Hielm oli kuollut sotavankeudessa jo kaksi vuotta aikaisemmin.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 33: 3563. Tarkistettu huhtikuussa 2001.

Kansallinen elämäkerrasto, II osa. Porvoo 1929

Klinge, M.: Professoreita. Otava. Keuruu 1984

Lisäys kirjallisuuteen:
Klinge, M.: Hielm, Petrus (1670–1716), lääketieteen professori. Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON