Arno Forsius

Hippokrateen vala

Suomessa on otettu vuonna 1997 jälleen vapaaehtoisena käyttöön juhlallinen lääkärinvala ammattiin ryhtyville. Käytäntö juontaa juurensa antiikin ajan Kreikassa syntyneeseen valaan, joka edustaa varhaisen länsimaisen lääketieteen pysyvää eettistä perintöä. Tämä vala, joka liitetään Hippokrateen (460–377 eKr.) nimeen, vaikka se onkin saanut kirjallisena säilyneen asunsa vasta hänen kuoltuaan, on suomeksi tulkittuna seuraava:

"Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen ja Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalten ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen.

Tulen pitämään vanhempieni arvoisena sitä, joka on opettanut minulle tämän taidon, ja jakamaan hänen kanssaan elatukseni, ja hänen tarvitessaan apua tulen sitä antamaan. Hänen poikiaan olen pitävä veljinäni ja opettava heille, mikäli he niin haluavat, tämän taidon ilman palkkaa ja sopimusta. Opastusta ja luentoja ja kaikkea muuta opetusta olen antava pojilleni ja opettajani pojille sekä niille oppilaille, jotka ovat sitoutuneet kirjallisesti ja valallisesti lääkärilakiin, mutta en kenellekään muulle.

Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan; tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja haitaksi. En tule antamaan kenellekään mitään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sellaisen valmistamiseen. En myöskään tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavaa emätinpalloa.

Puhtaasti ja hurskaasti olen viettävä elämääni ja harjoittava tointani.

En tule leikkaamaan veitsellä, en edes rakkokivistä kärsiviä, vaan luovutan sen tehtävän niille, jotka sellaista tointa harjoittavat.

Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita, tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa.

Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten keskuudessa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sitä salaisuutena.

Jos täytän tämän valan enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana. Mutta jollen sitä pidä, vaan teen väärän valan, tapahtukoon päinvastoin."

Antiikin Kreikassa lääkäri sai koulutuksena oppipoikaperiaatteella, jolloin oppilas osallistui mestarinsa mukana käytännön työskentelyyn. Hippokrateen aikana syntyi paikallisia lääkäreiden ammattikuntia, joilla oli omat opilliset ja käytännölliset perinteensä. Ammattikunnan taidot pyrittiin pitämään sen omana tietona.

Ammattikunnan menestyksen ja maineen kannalta oli tärkeää, että sen jäsenet käyttäytyivät kaikin tavoin kunniallisesti. Hyvä käytös ja tahraton maine olivat myös hyviä kilpailuvaltteja yhteiskunnassa, jossa lääkärit joutuivat kilpailemaan potilaista kirurgien, kätilöiden, yrttiparantajien, Asklepioksen pappien ja itseoppineiden maallikkoparantajien kanssa.

Kun lääkäri Hippokrateen valassa lupasi, että hän ei anna kenellekään tappavia myrkkyjä ja sikiötä tuhoavia aineita, ei sillä välttämättä tarkoitettu niiden antamista potilaille. Siihen aikaan ei nimittäin ollut erillisiä apteekkeja, vaan lääkärit valmistivat itse lääkkeensä, joiden raaka-aineita he saivat erityisiltä yrttienkerääjiltä. Sen vuoksi myrkkyjä käyttöönsä havittelevat ihmiset kääntyivät lääkärien puoleen niiden saamiseksi. Valassa haluttiin siis estää myrkkyjen joutuminen vääriin käsiin ja murhamiesten käyttöön, sillä myös myrkyn luovuttaja saattoi joutua siitä vastuuseen. Kielto luovuttaa myrkkyä toisille ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että lääkäri voi käyttää myrkylliseksi tiedettyä ainetta potilaansa hoitamiseen esimerkiksi rajun kuolinkamppailun helpottamiseksi, siis eutanasian (eu, hyvä; thanatos, kuolema) toteuttamiseksi.

Antiikin Kreikassa raskauden keskeyttäminen lääkkeillä, myrkyllistä emätinpalloa eli pessaaria käyttämällä, tai mekaanisin keinoin ei ollut suinkaan kiellettyä. Päinvastoin mm. Platon ja Aristoteles hyväksyivät sen lapsirajoituksen toteuttamiseksi. Raskauden keskeyttäminen edellytti kuitenkin perhekunnan hyväksymistä eikä siihen käytettäviä keinoja voitu antaa naiselle vain hänen pyynnöstään. Valasta ei voida suoraan päätellä, että lääkäri ei voinut suorittaa raskaudenkeskeytystä, kun se oli harkittu ja hyväksytty.

Lääkäreillä oli usein kiinteä vastaanotto, mutta toisinaan he matkustelivat välineineen kaupungista toiseen. He kävivät hoitamassa sairaita varsinkin rikkaiden kodeissa ja saattoivat viipyä niissä pitkiä aikoja. Sen vuoksi valassa erityisesti vaadittiin pidättymistä sukupuolielämästä talonväkeen kuuluvien kanssa.

Valassa lääkäri lupaa, että hän jättää leikkaamisen niille, jotka sellaista tointa harjoittavat, eli kirurgeille. Tämähän oli parantajien työnjakona aina 1700-luvun lopulle saakka. Varsinkin sisäelimiin kohdistuva kirurgia, esim. valassa mainittu rakkokivien leikkaaminen, oli hengenvaarallisten haavatulehdusten vuoksi uhkarohkeaa toimintaa. Siten leikkauksiin ryhtyminen helposti sai aikaan huonon lääkärin maineen.

Työssään lääkäri sai tietoonsa asioita, joiden tuleminen ulkopuolisten tietoon saattoi aiheuttaa monenlaista harmia ja haittaa. Sen vuoksi lääkärin oli luottamuksensa säilyttämiseksi pidettävä yksityisten ihmisten ja perheiden salaisuudet omana tietonaan. Vaitiolovelvollisuus on aina ollut lääkärin eettisten velvoitusten tärkeimpiä ja sen vuoksi se tuotiin voimakkaasti esiin myös Hippokrateen valassa. Merkittävää on, että salassapitovelvollisuuden alaisiksi katsottiin myös sellaiset asiat, jotka tulivat lääkärin tietoon parannustyön ulkopuolella.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1997: 27: 3141. Tarkistettu lokakuussa 1999.

Kirjallisuutta:

Ackerknecht, E. H.: Geschichte der Medizin. 7 überarbeitete und ergänzte Auflage von A. H. Murken. Stuttgart 1992

Baker, R.: The history of medical ethics. Teoksessa Companion Encyclopedia of the History of Medicine, Volume 2: 852–887. Edited by W. F. Bynum and R. Porter. First published 1993, Reprinted 1994. London.

Dumesnil. R. und Schadewaldt, H.: Die Berühmten Ärzte. 2. deutsche Auflage. (Köln, ilman painovuotta)

Jetter, D.: Ceschichte der Medizin. Einführung in die Entwicklung der Heilkunde aller Länder und Zeiten. Printed in Germany 1992

Railo, J. E.: Hippokrateen valan tarkoitus.Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 1985: 27–32. Helsinki 1985

Schott, H. (und Mitarbeiter): Die Chronik der Medizin. 1. Auflage 1993, Printed in Belgium 1997

Sigerist, H. E.: Grosse Ärzte. Eine Geschichte der Heilkunde in Lebensbildern. München 1932

Solin, H.: Hippokrateen vala. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 1984: 12–17. Helsinki 1984

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON