Arno Forsius

Lauri Ilmari Hirvelä (1889—1967) — kaupungin- ja piirieläinlääkäri

Lauri Ilmari Hirvelä (Simolin vuoteen 1906), joka aloitti vuoden 1922 alussa työnsä ensimmäisenä Lahden kaupungineläinlääkärinä, syntyi vuonna 1889 Orimattilassa ja kuoli vuonna 1967 Lahdessa. Hänen äitinsä Emilia Karolina Kollin (1865—1919) oli kotoisin Orimattilan Järvikylässä sijainneesta Hirvelän talosta. Hän oli naimisissa maanviljelijä, kestikievarinpitäjä Vilhelm (Vilho) Teodor Simolinin (1855—1938) kanssa, joka otti vuonna 1906 nimen Hirvelä vaimonsa kotitalon mukaan.

Vilho ja Emilia Hirvelän (Simolin vuoteen 1906) lapset olivat Helmi Aino (1886—1886), Kerttu Emilia (1887—1919), Lauri Ilmari (1889—1967), Aune Maria (1891—1966), Matti Eino (1894—1940), Paavo Vilhelm (1899—1964) ja Erkki Olavi (1901—1940). Pienenä kuollutta Helmi Ainoa lukuun ottamatta kaikki tulivat ylioppilaaksi Lahden Yhteiskoulusta. Sisaruksista Kerttu oli kirjailija ja kääntäjä, Aune notaari, Matti maanviljelijä, Paavo lääkäri ja Erkki varatuomari.

Lauri Hirvelän opintaival Lahden Yhteiskoulussa ei sujunut aivan vaikeuksitta. Hän erosi kolmannelta luokalta "jääden halkoja hakkaamaan puuvajaan toisten sisarusten lähtiessä kouluun". Hän teki kotonaan puolitoista vuotta maataloustöitä, palasi kouluun vuonna 1905 kuudennelle luokalle ja tuli ylioppilaaksi vuonna 1908. Lauri Hirvelä oli päättänyt ruveta eläinlääkäriksi, ja koska koulutusta ei voinut saada kotimaassa, hän lähti sitä varten vuonna 1909 Saksaan Hannoveriin. Se oli tuohon aikaan suomalaisten keskuudessa suosituin eläinlääketieteen opiskelupaikka. Hirvelä valmistui Hannoverissa eläinlääketieteen kandidaatiksi vuonna 1911 ja lisensiaatiksi 1913. Sen jälkeen hän suoritti lihantarkastustutkinnon opiskeltuaan sitä varten puoli vuotta professori Mahnegoldin johdolla.

Kotimaahan palattuaan Hirvelä laillistettiin Suomessa eläinlääkäriksi vuonna 1913. Hän solmi vuonna 1914 avioliiton Hellin Siiri Maria Spolanderin (1890—1965) kanssa, jonka vanhemmat olivat Orimattilan apteekkari Johan Gustaf Spolander (1855—1917) ja Orimattilan kirkkoherran tytär Maria Aleksandra Granholm (1863—1946). Avioliitosta syntyi viisi lasta, Sirkka Maija (1915—2002, musiikin opettaja, avioit. Vähälä), Pirkko Kaarina (1917—1973, arkkitehti, avioit. Charzidakis), Pekka Lauri Juhani (1919—1941 Syvärillä kaatuneena, ylioppilas), Mirja Leena (s. 1922, lääket. lis., avioit. 1. Lehmus, 2. Mela), ja Kirsti Inari (s. 1928, hammaslääket. lis., avioit. Kuokkanen).

Hirvelä oli vuonna 1914 vähän aikaa Sopenkorven alueella juuri valmistuneessa Lahden kaupunginteurastamossa lihantarkastajana piirieläinlääkäri Uno Heinisen apulaisena. Palkkana oli silloin 150 mk rahaa kuukaudessa ja vapaa ylöspito. Sen jälkeen Hirvelä toimi Nurmijärvellä joulukuussa 1913 perustetun kunnaneläinlääkärin viran ensimmäisenä haltijana vuosina 1914—1917. Siellä asuessaan hän oli jo mukana hevosjalostustoiminnassa ja hän oli perustamassa Nurmijärven hevosystäväyhdistystä. Yhdistys järjesti kilpa-ajoja sekä varsanäyttelyjä ja Hirvelällä oli tiettävästi Nurmijärvellä oma orihevonen. Yhdistys oli lyhytaikainen, mutta se herätettiin uudelleen toimintaan vuonna 1916 Nurmijärven hevosystäväin seuran nimellä. Syksyllä 1917 Hirvelä oli ottanut innokkaasti osaa Nurmijärven suojeluskunnan perustamista käsittelevään kokoukseen.

Nurmijärvellä ollessa Hirvelälle tarjottiin joulukuussa 1917 perustettua Vihdin kunnaneläinlääkärin virkaa. Hän ottikin viran vastaan jo vuoden 1918 alussa. Vihdissä ollessaan hän omisti Kotkaniemen kylässä Pietilän Ylitalon. Hirvelä osallistui kunnanvaltuuston valitseman sähkökomitean valtuuttamana neuvotteluihin Nurmijärven kunnan sähkökomitean kanssa kuntien yhteisen sähkölaitoksen aikaansaamisesta. Hänet valittiin myös Vihdin seurakunnan ensimmäiseen kirkkohallintokuntaan marraskuussa 1920 vuoden 1921 alusta alkavaksi kolmivuotiskaudeksi. Hirvelän kausi Vihdin kunnaneläinlääkärinä päättyi vuonna 1921, jolloin hän siirtyi kaupungineläinlääkäriksi Lahteen.

Hirvelä valittiin 17.4.1918 Helsingissä perustetun Vihdin suojeluskunnan esimieheksi. Hänen osuutensa suojeluskunnan johtoelimissä näinä vaikeina aikoina oli hyvin lyhytaikainen, sillä heti 26.4.1918 jälkeen, valkoisten ja saksalaisten joukkojen vallattua Vihdin kirkonkylän, suojeluskunnan päälliköksi tuli vt. nimismies Arvo Sinisalo ja toukokuun alussa vakinainen nimismies Carl V. Troberg.

Lahden piirin piirieläinlääkärin Uno Heinisen kuoltua heinäkuussa 1921 Lahden kaupungin rahatoimikamari asetti valiokunnan selvittämään kaupungineläinlääkärin viran perustamista. Piirieläinlääkärin virkavelvollisuudet ja alituinen virkamatkoilla liikkuminen eivät jättäneet riittävästi aikaa kaupunginteurastamon johtajan ja lihantarkastajan sivutoimille. Kaupunki oli sitä paitsi ostanut Lahden kartanon ja sillä oli huolenaan suuri lehmäkarja sekä kymmeniä hevosia, mikä myös puolsi eläinlääkärin viran perustamista. Sen lisäksi eläinlääkäri oli tarpeen kaupungissa toimivan karjapörssin vuoksi.

Kaupunginvaltuusto päätti valiokunnan marraskuussa 1921 tekemän esityksen mukaisesti perustaa Lahteen kaupungineläinlääkärin viran ja hyväksyä sen ohjesäännön. Kaupungineläinlääkärin virka julistettiin haettavaksi ja joulukuun lopulla 1921 valtuusto valitsi siihen yksimielisesti Vihdin kunnaneläinlääkärin Lauri Hirvelän, joka otti viran vastaan vuoden 1922 alussa. Heinisen jälkeen Lahden piirieläinlääkäriksi tuli vuonna 1921 Karl Bruno Miller, joka kuoli vuonna 1935. Hänellä oli vuosina 1931—1934 apulaisena poikansa, eläinlääkäri Carl Bruno Hjalmar Miller. Seuraava Lahden piirieläinlääkäri oli Väinö Sakari Rantanen vuosina 1935—1945.

Lahden kaupungineläinlääkäri oli lähinnä terveydenhoitolautakunnan alainen. Hänen tehtäviinsä kuului valvoa elintarpeiden käsittelyä ja kauppaa, toimia teurastamon ja ravintoaineiden tarkastusaseman johtajana, suorittaa elintarpeiden tutkimuksia, olla saapuvilla poliisilaitoksen toimittaessa pika- ja kuorma-ajurien hevosten tarkastuksia, sekä tarkastaa ja tarvittaessa hoitaa kaupungin omistamat hevoset ja karja. Kaupungineläinlääkärillä oli oikeus harjoittaa myös yksityistä praktiikkaa, mutta hän ei saanut ilman valtuuston lupaa pitää muuta virkaa. Kun Tampereen rykmentin eläinlääkäri Claes H. Wikman oli kuollut vuonna 1928, pyydettiin Hirvelää hoitamaan tätä osa-aikaista palkkiotointa, jonka hoitamiseen kaupunginvaltuusto antoikin luvan marraskuusta 1928 vuoden 1929 loppuun.

Lääkintöhallitus hyväksyi vuonna 1923 otettavaksi käyttöön Lahden kaupungin ravintoaineiden tarkastusaseman Aleksanterinkatu 6:ssa ja määräsi kaupungineläinlääkäri Hirvelän sen johtajaksi. Kun Lahden kaupunginteurastamo sai vuonna 1924 vientiteurastamon oikeudet, lääkintöhallitus määräsi kaupungineläinlääkärin myös sen viralliseksi lihantarkastajaksi. Hiljaisina aikoina eläinlääkäri kävi teurastamolla, kun hallimestari ilmoitti teurastuksia tapahtuneen. Hirvelä ajoi teurastamolle moottoripyörällään tai vuonna 1922 hankkimallaan AGA –merkkisellä autollaan. Koska talvikaudella teiden auraus oli puutteellista, oli toisinaan turvauduttava myös hevosajuriin.

Hirvelän tietoon tuli vuonna 1925, että viisi lehmää kuoli Jalkarannan kylässä juotuaan Vesijärven vettä. Syy jäi silloin epäselväksi. Kesällä 1928 tapahtui Vesijärven ympäristön laitumilla useita samankaltaisia nautaeläinten sairastumisia ja kuolemia, jotka voitiin silloin ensimmäisen kerran osoittaa myrkyllisten sinilevien aiheuttamiksi. Asia varmistettiin kaupunginteurastamolla suoritetulla kokeella, jossa hieholle annettiin juotavaksi Jalkarannan kylän rannasta tuotua kukkivaa vettä. Hieho sairastui nopeasti ja se oli lopetettava.

Aleksanterinkatu 6:ssa sijaitsevan ravintoaineiden tarkastusaseman toiminta oli vaikeutunut vähitellen tilanpuutteen, huoneiston huonon kunnon, epätäydellisten varusteiden sekä vuosi vuodelta lisääntyneen toiminnan johdosta. Terveydenhoitolautakunta esittikin vuonna 1928, että valtuusto mitä pikimmin ryhtyisi toimiin uuden ja ajanmukaisen elintarpeiden tarkastamon saamiseksi kaupunkiin. Rakennustyöt kaupungin omistamalla varastotontilla Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun kulmauksessa (nyk. Aleksanterinkatu 18 — Vesijärvenkatu 7) päästiin alkamaan syksyllä 1928 ja uuden elintarpeiden tarkastamon toiminta käynnistyi siellä huhtikuun alkupuolella 1929. Tässä vaiheessa lihantarkastamo muutti pois teurastamolta muun elintarpeiden tarkastamon yhteyteen.

Lauri Hirvelä asui perheensä kanssa Lahdessa talossa Vapaudentie (myöh. Vapaudenkatu) 8. Hän rakennutti joskus 1920-luvulla kesähuvilan Hollolan Rautakankareelle, joka kuuluu vuodesta 1933 Lahden kaupunkiin. Lahdessa ollessaan Hirvelä teki opintomatkan Saksaan ja Tanskaan vuonna 1923 sekä Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Itävaltaan ja Unkariin vuonna 1939. Uuden terveydenhoitolain tultua voimaan vuonna 1928 Hirvelä oli kaupungineläinlääkärinä Lahden kaupungin terveydenhoitolautakunnan itseoikeutettu jäsen vuosina 1928—1945, siitä ajasta varapuheenjohtajana vuosina 1931 ja 1935—1939.

Hirvelän hevosjalostusharrastus jatkui Lahdessa. Hänellä oli alkuaikoina myös oma ravihevonen Leporello, joka tuli vuoden 1925 Lahden kuninkuusraveissa yhteistuloksessa neljänneksi. Hirvelä oli Uudenmaan Hevosjalostusliiton konsulentti ja sihteeri vuosina 1918—1925 sekä Itä-Hämeen Hevosjalostusliiton konsulentti ja sihteeri vuosina 1921—1925 sekä puheenjohtaja vuodesta 1925 useiden vuosien ajan. Hänet kutsuttiin kummankin liiton kunniajäseneksi. Lisäksi hän oli Jämsän Hevosjalostusseuran ja Lahden Hevosystäväinseuran kunniajäsen.

Hirvelä oli myös Hevosjalostusliittojen edustajiston valtuuskunnan jäsen ja varapuheenjohtaja sekä Hevosjalostusliittojen Vientiosuuskunnan hallituksen jäsen. Hänelle myönnettiin Hevosjalostusliittojen Keskusliiton kultainen ansiomerkki. Lisäksi hän kuului Suomen Ravirenkaan johtokuntaan. Hän toimi myös Hevostalouslehden päätoimittajana ja oli parikymmentä vuotta sen neuvottelukunnan jäsen. Hän edusti Suomen hevosjalostusta FAO:n kongressissa Ranskassa 1949.

Hirvelän toinen pitkäaikainen harrastus oli metsästys, johon yhdistyi myös metsästyskoirien pito. Saksasta kotimaahan palattuaan hänellä on ollut 1910-luvun puolivälin aikoihin joitakin Dobermann –rotuisia koiria. Myöhemmin hänellä oli aina metsästyskoirina ajokoiria tai lintukoiria. Eräs Hirvelän metsästystoveri oli Lahden kaupungininsinööri Jalmari Janhunen. Yhdessä he myös hävittivät kaupungissa puluja ja variksia, syöttämällä niille silakoilta, joita oli käsitelty Janhusen keittiössään valmistamalla myrkyllä.

Lahden piirin piirieläinlääkärinä vuodesta 1935 toiminut Väinö Rantanen kuoli vuonna 1945. Hänen jälkeensä virkaa haki Lauri Hirvelä, joka valittiinkin siihen 1.12.1945 alkaen. Sitä varten hän oli suorittanut piirieläinlääkärin tutkinnon jo vuonna 1934. Piirieläinlääkärinä hänen tehtäviinsä kuuluivat eläinlääkinnän hallintoon liittyvät asiat sekä eläinten hoito Hollolan kunnassa ja muissa piirin kunnissa. Hollolan kunta olikin piirieläinlääkärin toiminnan varassa aina vuoteen 1972 saakka, lukuun ottamatta Salpakankaan keinosiemennysasemaa, jossa oli oma eläinlääkäri vuodesta 1964.

Hirvelä oli Suomen eläinlääkäriyhdistyksen jäsen ja johtokunnan jäsen, Pohjoismaisen eläinlääkäriyhdistyksen jäsen, Hämeen-Satakunnan eläinlääkäriyhdistyksen jäsen ja johtokunnan jäsen sekä Salpausselän eläinlääkäriseuran jäsen. Talvi- ja jatkosodan aikana Hirvelä oli kotihevossairaalain päällikköeläinlääkäri ja hänet ylennettiin eläinlääkintämajuriksi. Hänelle myönnettiin eläinlääkintöasessorin arvonimi vuonna 1954. Hän sai seuraavat ansiomitalit: Vapaussodan muistomitali, Talvisodan muistomitali, VR 4, VR 3, SVR R 1.

Lauri Hirvelä siirtyi eläkkeelle piirieläinlääkärin virasta vuonna 1958 ja hän kuoli Lahdessa vuonna 1967.

Lauri Hirvelän julkaisuja:
Eräs Hämoglobinaemia paralytica-tapaus SEL 1916
Hevosjalostuksemme nykyinen tilanne ja toimenpiteet hevosjalostuksen edistämiseksi. SEL 1933
Eläinlääkärien suhteesta hevosjalostukseen SEL 1936
Om hästaveln i Finland, VI Pohjoismainen eläinlääkärien kokous Tukholma 1951
Kirjoituksia eri aikakaus- ja sanomalehdissä.

Kirjoitus on valmistunut huhtikuussa 2001. Lisätty toukokuussa 2001. Tarkistettu marraskuussa 2002.

Lähteitä:

Etelä-Suomen Sanomat 13.9.1959, 30.3.1967

Forsius, A.: Lahden kaupungin terveydenhoitolautakunta — terveyslautakunta vuosina 1906—1981. Lahden museo- ja taidelautakunta. Piirteitä Lahden historiaan XI 1981. Moniste. [Lahti 1981]

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866—1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993.

Forsius, A.: Vesijärven myrkylliset sinilevät vuonna 1928. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1987: 31—35, Lahti 1987. Julkaistu myös: Myrkyllisiä sinileviä Vesijärvessä vuonna 1928. "Kyl se käy kun uskuo vaa", Hollolan kotiseutukirja XIV: 84—88. Hollolan kotiseutuyhdistys ry. Lahti 2000.

Hyvönen, V.: Lahden kaupungin teurastamon 50-vuotistaipaleelta. [Lahti 1964]

Ketola, E.: Vihdin historia 1918—1965. Maanjaon aika. Ensimmäinen osa 1918—1939. Jyväskylä 1996

Makkonen, A.: Sinulle. Romaani joka ei uskalla sanoa nimeään tai nainen, kapina, kirjoitus ja historia eli mitä tapahtui kun tämän kirjan tekijä sai käsiinsä erään päiväkirjan vuodelta 1905. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 636. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jyväskylä 1996.

Pihamaa, I.: Tyttölyseolaisena 1930-luvulla. Teoksessa: Meillä Lahdessa, Muistoja omasta elämästä. Toim. P. Laaksonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansanelämän kuvauksia 45. Hämeenlinna 1997

Puoli vuosisataa Kuninkuusraveja. Suomen Hippos ry — Hevosurheilu. Helsinki 1981

Savonen, E.: Lahden kaupunginteurastamon ja lihantarkastamon vaiheita niiden perustamisesta viime vuosikymmenen [1950-luvun] alkuun. Koonnut eläinlääkäri Eero Savonen. Käsikirjoitus [1957]. [Sis. eläinlääket. tri Aimo Helven 1978 tekemiä lisäyksiä.]

Sormunen, I.: Nurmijärven pitäjän historia 1900—1970, III osa. Vammala 1974

Suomen eläinlääkärien nimikirja — Matrikel över Finlands veterinärer 1963. Suomen Elänlääkäriyhdistys — Finska Veterinärföreningen. Vammala 1964.

Tommila, P.: Nurmijärven pitäjän historia, II osa. Itsenäisen Nurmijärven pitäjän vaiheet. Vammala 1959

Hirvelän suvun kotisivut: www.saunalahti.fi/~hirvela/Suku

Haastatteluja:
Turkka Elonheimo 8.2.2001
Maija Vähälä (o.s. Hirvelä) 30.3.2001
Kirsti Kuokkanen (o.s. Hirvelä) 30.3.2001
Aaro Korppi 4.4.2001

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON