Arno Forsius

Kun Hollolassa sairastettiin malariaa

Tämän päivän ihmisestä edellä oleva kirjoituksen otsikko tuntuu melkeinpä uskomattomalta. Jos palataan ajassa taaksepäin 1700- ja 1800-luvulle, oli asia kuitenkin täyttä ja totista totta.

Malarian esiintymisestä Hollolassa on suhteellisen niukasti tietoja. Tautia nimitettiin suomen kielellä horkaksi ja vilutaudiksi. Koska taudinmääritys oli aikaisemmin epävarmaa, pidettiin malariana ilmeisesti muitakin vilunpuistatuksia aiheuttavia sairauksia, joita saattoivat olla ainakin eri syistä johtuneet verenmyrkytykset sekä toisintokuume.

Malarian taudinkuva

Malarian syy oli aikaisemmin epäselvä. Sen arveltiin johtuneen huonosta ilmanlaadusta ja sen mukaan se sai nykyisen nimensäkin (ital. male, huono; aria, ilma). Erityisesti malarian esiintyminen yhdistettiin soista leviäviin huuruihin. Malarian aiheuttaja, alkueläimiin kuuluva plasmodium, todettiin taudin syyksi vuonna 1880. Vasta vuosina 1895–1897 varmistettiin, että malarian tartunta tapahtuu vain Anopheles -sukuun kuuluvien sääskien eli ns. horkkasääskien levittämänä. Suomessa niistä elää ainoastaan yksi laji, Anopheles maculipennis. Koska horkkasääsken toukat kehittyvät vedessä, ovat järvet, vesialtaat tai lätäköt välttämättömiä malarian leviämisen kannalta.

On olemassa kolme malarian päätyyppiä, tertiana, quartana ja tropica. Niistä malaria tertiana, jolle on ominaista joka 3. päivä esiintyvä vilutus ja kuumeennousu, on Keski-Euroopassa yleisin. Sen aiheuttaja on Plasmodium vivax ja se johtaa harvoin kuolemaan. Juuri tätä tyyppiä oli enimmäkseen myös Suomessa esiintynyt malaria. Malaria quartana, johon kuuluu joka 4. päivä ilmaantuva vilutus ja kuumeennousu, on Plasmodium malariae'n aiheuttama. Malaria tropica on nopeasti kehittyvä ja hengenvaarallinen sairaus, jonka aiheuttaja on Plasmodium falciparum eli immaculatum. Lisäksi on olemassa neljäskin malarian aiheuttaja, Plasmodium ovale, mutta siihen liittyvä tautityyppi on harvinainen ja epämääräinen.

Jos malaria kesti pitkään, oli kuumeilun lisäksi seurauksena maksan ja pernan suureneminen, verenheikkous ja turvotusten ilmaantuminen. Hoitamattomana tauti saattoi johtaa kuolemaan. Sitä vastaan voitiin menestyksellisesti käyttää kiinapuun kuorta, jonka teho keksittiin jo 1640-luvulla. Sen vaikuttava aineosa kiniini eristettiin vuonna 1820.

Malarian esiintyminen Suomessa

Suomessa esiintynyt malaria oli tavallisesti melko lieväoireista ja hitaasti edistyvää. Taudin aiheuttajien kehittyminen horkkasääskessä edellytti varsin lämpimiä kesiä. Usein malariaa todettiin Suomessa useamman perättäisen lämpimän kesän jälkeen. Mitä etelämpänä paikkakunta sijaitsi, sitä suuremmat olivat malarian saamisen mahdollisuudet. Vuosien 1853–1862 aikana Suomessa oli kuitenkin malariaa aina Oulua myöten. Lisäksi taudin leviämisen edellytyksenä oli tietenkin, että paikkakunnalla oli tautia sairastavia, joista sääsket voivat siirtää tartuntaa edelleen.

Suomessa esiintyneen malarian lievästä laadusta johtui, että syyskesällä saatu tartunta kyti tavallisesti hiljaisena yli talven ja alkoi aiheuttaa tyypillisiä oireita vasta seuraavana keväänä. Tähän viittaavat sekä piirilääkäri Höglundin että Suomen Wirallisen Lehden tiedot, joista kerrotaan tuonnempana. Samalla tavalla käyttäytyi myös se malariaepidemia, joka sai alkunsa Karjalan kannaksella jatkosodan aikana vuonna 1944. Vaikka Suomessa esiintynyt malaria olikin suhteellisen lievää, kuoli siihen täällä 1700-luvun lopussa kuitenkin muutamia satoja asukkaita vuosittain.

Malarian esiintyminen Suomessa oli tavallisesti yhteydessä taudin runsaampaan esiintymisen Keski-Euroopassa ja Ruotsissa. Suomessa oli malariaa 1800-luvun puolella erityisesti vuosina 1812–1816, 1819–1820, 1830–1832, 1846–1848 ja 1853–1862. 1800-luvun lopulta malariaa esiintyi Suomessa vain satunnaisesti. Eräissä epidemioissa tartunta on tullut Suomeen vieraiden sotajoukkojen mukana, mm. vuosina 1854–1855 Ahvenanmaalla oleskelleista ranskalaista ja englantilaisista merisotilaista, vuonna 1918 venäläisistä kasakoista, vuosina 1944–1945 Karjalan kannaksella taistelleista venäläisistä ja saksalaisista sotilaista sekä vuosina 1944–1956 Porkkalan vuokra-alueella olleista venäläisistä sotilaista. Nykyään ilmenevien tapausten tartunta on saatu Etelä-Euroopasta tai trooppisista maista, joissa malaria on edelleen yleinen ja vakava sairaus.

Malarian esiintyminen Hollolassa

Tiedot malarian esiintymisestä Hollolassa perustuvat pääasiallisesti seurakunnan kuolinsyytilastoihin. Niissä on malariaa tarkoittavina nimikkeinä 1870-luvulle saakka "horkka" ja "eltta", joista jälkimmäistä käytettiin tavallisesti lasten kohdalla, sekä 1880-luvulla "vilutauti". Merkinnän kuolinsyystä tekivät seurakunnan papit, tavallisimmin omaisten kertoman perusteella. Sitä paitsi lääkärilläkään ei ollut mahdollisuutta varmistaa taudinmääritystä ennen 1880-lukua. Siten kuolinsyy perustui tavallisesti pelkästään taudin oireisiin, joista selvin oli joka kolmas päivä säännöllisesti ilmaantuva ankara vilutus eli horkka. Malariaan kuolleiksi merkittyjen lukemat ovat edellä kuvatuista syistä melkoisen epäluotettavia. Malariaa sairastaneiden määristä Hollolassa ei ole olemassa minkäänlaisia varmoja tietoja. Koska malariaa 1800-luvun puolivälin ajoista lähtien voitiin hoitaa menestyksellisesti kiniinillä, on tautiin sairastuneita todennäköisesti ollut huomattavasti enemmän kuin siihen kuolleita.

Mikkelin piirilääkäri Anders Magnus Höglund, joka huolehti 1840-luvulla Hollolan seudun kulkutautien hoidosta, mainitsi vuoden 1845 vuosikertomuksessa kansan keskuudessa esiintyvistä taudeista kolmanneksi tärkeimpänä kalvetustaudin ja horkan. Vuodelta 1848 hän kertoi, että Hollolassa oli horkkaa kahdessa kylässä sellaisissa henkilöissä, jotka olivat olleet edellisenä vuonna Helsingissä työssä. Siten ainakin osa malarian tartunnoista oli saatu oman pitäjän ulkopuolella. Sanomalehdessä Suometar kirjoitettiin 10.8.1860 otsikolla "Hollolasta heinäkuun lopulla" mm. näin: "Wilutauti on liikkunut etenki niissä, jotka owat kuleksineet meren puolessa työtä hakien." Hollolan piirilääkäri Bengt Gustaf Jonas Malmborg totesi samoin ensimmäisenä viranhoitovuotenaan 1860, että hänen piirissään esiintyi horkkaa.

Suomen Wirallinen Lehti kirjoitti 21.5.1874 Hollolasta lähetetyssä uutisartikkelissa: "Wilutauti on ilmestynyt, jota tautia owat sairastaneet enemmiten Lahden kylässä." Hollolan piirilääkäri Karl Albert Ringbom ilmoitti saman vuoden vuosikertomuksessaan lääkintöhallitukselle, että hänellä ei ollut tarkempia tietoja malariasta, "sillä horkkaa, samoinkuin monta muuta sairautta vastaan, rahvas katsoo hyvin voivansa hakea parannusta suoraan apteekkareilta, tarvitsematta vaivautua sen vuoksi lääkäriin. Kuitenkin tiedän, että Lahden apteekissa on myyty melkoisen huomattavasti horkkalääkettä, sen lisäksi että rahvas turvautuu Hämeenlinnan ja Heinolan apteekkeihin niistä piirin pitäjistä, jotka ovat lähempänä näitä kaupunkeja, ja joissa sen vuoksi käydään myös muussa tarkoituksessa."

Malaria kuolinsyynä Hollolassa

Kuolinsyytilastojen mukaan Hollolassa esiintyi malariaa varsinkin vuosina 1798–1801, 1807–1811, 1847–1848, 1855–1860 ja 1874–1877. Tavallista runsaammin malarian aiheuttamia kuolemantapauksia, kymmenkunta tai enemmän, oli vuosina 1799–1801, 1807–1811 ja 1856. Vuosista pahin oli 1799, jolloin siihen kuolleeksi merkittyjä oli 23. Viimeinen "vilutautiin" kuollut on Hollolan seurakunnan kuolleiden luettelossa vuonna 1886.

Hollolan seurakunnan kuolinsyytilastoissa on merkitty horkkaan ja elttaan sekä vilutautiin kuolleiksi kymmenvuotiskausittain seuraavat määrät asukkaita:

vuodet .............malariaan kymmenvuosittain kuolleita *)

1771-1780.......................... 7
1781-1790 ..........................6
1791-1800 ........................44
1801-1810 ........................94
1811-1820 ........................13
1821-1830 ..........................3
1831-1840 ..........................6
1841-1850 ..........................9
1851-1860 ........................22
1861-1870 ..........................3
1871-1880 ..........................9
1881-1890 ..........................4

*) kuolinsyynä vuosina 1771–1773 "Fråssa" (horkka), vuosina 1774–1801 "Fråssa, Omväxlande Feber" (horkka, vaihteleva kuume) ja "Älta och hård Mage" (eltta ja ummetus), vuosina 1802-1878 "Fråssa, Älta med eller utan Vattensvulnad" (horkka, eltta, vesipöhön kanssa tai ilman), vuosina 1879–1890 "Vilutauti".

Jos tarkastellaan malarian merkitystä kuolinsyynä Hollolan seurakunnassa, niin pahimpana kymmenvuotiskautena 1801–1810, jolloin siihen kuolleiksi merkittyjen määrä oli 94, kuoli asukkaita punatautiin 602, isorokkoon 107, keuhkotautiin 63, tapaturmaisesti 36 ja hinkuyskään 29. Vuosina 1791–1800 malariaan kuolleiden osuus oli 2,7 % kaikista kuolleista ja vuosina 1801–1810 vastaavasti 5,1 %. Muina kymmenvuotiskausina malarian osuus kaikista kuolleista oli huomattavasti vähäisempi ja vuosia 1851–1860 lukuun ottamatta selvästi alle 1 %.

Hollolan seurakunnan kuolinsyytilastoissa on merkitty horkkaan ja elttaan kuolleiksi eri vuosina seuraavat määrät asukkaita (kymmenvuotiskaudet myös yhteen laskettuina):

1774 .............1
1777 .............3
1780 .............3 __________7
1781 .............2
1782 .............2
1783 .............1
1784 .............1 __________6
1794 .............4
1796 .............2
1797 .............1
1798 .............3
1799 ...........23
1800 ...........11 _________44
1801 ...........16
1805 .............7
1806 .............2
1807 ...........12
1808 ...........16
1809 ...........17
1810 ...........19 _________94
1811 ...........12
1815 .............1 _________13
1823 .............1
1828 .............1
1830 .............1 __________3
1831 .............1
1834 .............4
1839 .............1 __________6
1846 .............1
1847 .............3
1848 .............5 __________9
1854 .............1
1855 .............5
1856 .............9
1859 .............4
1860 .............3 _________22
1861 .............2
1863 .............1 __________3
1871 .............2
1873 .............1
1874 .............3
1877 .............3 __________9
1881 .............1
1885 .............2
1886 .............1 __________4

Julkaistu aikaisemmin: Hollolan Lahti 1990: 2: 4–5. Tarkistettu lokakuussa 2005.

Lähteitä:

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Lahden kaupunki. Hämeenlinna 1982.

Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1774–1900, Hollolan seurakunnan arkisto, Hollola
Hollolan piirilääkärien vuosikertomukset 1860–1900, Valtionarkisto, LHA I Eba
Mikkelin piirilääkärin vuosikertomukset 1846–1848, Valtionarkisto, LHA I Eba
Sanomalehtiä: Suometar 10.8.1860, Suomen Wirallinen Lehti 21.5.1874

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON