Arno Forsius

Ilmavaivat – mistä ne johtuvat ja miten niitä hoidetaan?

Useimmiten ilmavaivat eli suolistokaasut ovat harmittomia, mutta toisinaan ne aiheuttavat usein ongelmallisia tilanteita. Niihin kysellään apua ja annetaan neuvoja lukuisilla nettipalstoilla. Kaikesta päätellen kysyjien ja neuvojien käsitykset eivät kohtaa toisiaan kovin hyvin. Yritän seuraavassa tarkastella syitä siihen. Ilmavaivojen lääketieteellistä historiaa tarkastellaan lähemmin tämän kirjoituksen lopulla.

Jos suolikaasujen kehitys on runsasta ja ne ovat kaiken lisäksi pahanhajuisia, niin ne voivat olla melkoinen sosiaalinen haitta ihmisille, jotka joutuvat olemaan tai työskentelemään toisten ihmisten läheisyydessä, varsinkin sisätiloissa. Pariskunnat, jotka nukkuvat kaksoisvuoteessa saman peitteen alla, voivat häiriintyä huomattavasti, jos toinen päästelee yöaikana peräaukostaan toistuvasti äänekkäitä ja pahanhajuisia pörinöitä.

Miksi ilmavaivoja syntyy?

Ilmaa joutuu suoleen ruokaa niellessä ja ”kuplivista” juomista. Imeväisikäisillä imettämisen tai pulloruokinnan aikana nielty ilma voi aiheuttaa vaivoja, ellei lasta saa röyhtäisemään aterian jälkeen. Suuremmilla lapsilla ja aikuisilla ilman nielemisellä ei ole käytännössä niin suurta merkitystä ilmavaivojen synnyssä. Ilma kehittyy suolistoon tavallisesti siellä olevien bakteerien ja muiden mikro-organismien hajottaessa biokemiallisesti ruoansulatuksen seurauksena ravinnosta muodostuvia aineosia. Suolikaasut ovat yleensä sekoitus kolmesta eri kaasusta, hiilidioksidista, vedystä ja metaanista. Vety ja metaani ovat palavia kaasuja, minkä vuoksi pieruja voidaan myös polttaa. Suolikaasun paha haju johtuu tavallisesti siinä olevasta rikkivedystä ja rikkipitoisesta metyylimerkaptaanista. [Katso kirjoitusta ”Miksi vesi ei pala?”

Suolistokaasujen määrään vaikuttaa ratkaisevasti kaksi asiaa, kaasujen muodostumista suosiva ravinto ja sellainen suoliston mikrobikasvusto, jossa on runsaasti ravintoaineista kaasuja tuottavia mikrobeja. Suolistokaasuista ei tarvitse olla välttämättä muita vaivoja kuin vatsan turvotus, kurina tai pulputus suolistossa sekä ilman poistuminen peräaukosta, joskus tilanteissa jossa se ole toivottavaa. Ilmavaivoihin liittyy kuitenkin toisinaan tai jopa usein kouristavia vatsakipuja eli koliikkeja, kun suolisto yrittää supistelemalla saada kaasun kulkemaan peräsuoleen ja ulos peräaukosta. Kaasujen kulkiessa pullistelevassa suolessa kiristävien kohtien ohi voi mahasta kuulua jopa trumpettimaisia ääniä.

Ruoansulatuksen toimiessa normaalisti suolistokaasujen kehittyminen on kohtalaisen vähäistä, sillä kaasunmuodostusta yleensä aiheuttavat ravintoaineet imeytyvät ohutsuolesta elimistöön eivätkä siten joudu paksusuolessa sijaitsevien, kaasunmuodostusta aiheuttavien mikro-organismien toiminnan raaka-aineeksi. Arvioiden mukaan myös 9/10 osaa suolistoon kehittyvistä kaasuista imeytyy suoliston limakalvon ja verenkierron kautta elimistöön ja poistuu sieltä hengityksen mukana.

Eräs ilmavaivoihin liittyvä lisätauti on divertikuloosi, paksusuolen seinämään kehittyvät pullistumat. Ne muodostuvat paksusuolen lihaskerroksen heikkoihin kohtiin, kun suolen sisäinen paine venyttää suolen seinämästä vatsaonteloon päin pussimaisen silmun, joka voi toistuvien paineennousujen seurauksena suurentua sormenpään kokoiseksi pullistumaksi eli divertikkeliksi. Joskus paksusuolessa saattaa olla jopa kymmeniä erikokoisia divertikkeleitä. Nämä pullistumat voivat tulehtua niissä seisovan suolensisällön johdosta, ja joskus tulehtunut pullistuma voi puhjeta vatsaonteloon päin, aiheuttaen ehkä hengenvaarallisen vatsakalvontulehduksen.

Miten ilmavaivoja syntyy?

Suoliston kaasunkehitykseen vaikuttavat normaalisti mm. ravinnon laatu, suolistossa olevien mikro-organismien laatu ja runsaus, ruokailutavat sekä suoliston toiminnan vilkkaus. Ne ovat kaikki vuorovaikutuksessa toisiinsa ja erityisesti ravinnon laatu vaikuttaa suolistossa olevien mikro-organismien laatuun ja runsauteen eli ns. suolistoflooraan. Useimmin ilmavaivojen syynä on yksilön suoliston ominaisuuksiin tai tilaan huonosti soveltuva ravinto. Tästä asiasta kerrotaan tarkemmin tuonnempana.

Ihmisillä ilmavaivojen esiintymistä lisää pystyasento, sillä makuuasennossa suolistokaasujen kulku kohden suoliston loppupäätä ja peräaukkoa on selvästi helpompaa ja ilmavaivojen kehittymistä vähentävää. Mitä enemmän ihminen joutuu päivän mittaan seisomaan ja istumaan, pääsemättä välillä makuulle, sitä yleisempää on ilmavaivojen esiintyminen. Runsas liikkeellä oleminen  vähentää usein suolikaasuista johtuvia vaivoja.

Ilmavaivoja liittyy usein kahteen suoliston sairauteen. Ns. laktoosi-intoleranssi eli heikentynyt kyky ”sulattaa” eli pilkkoa maitosokeria, laktoosia, aiheuttaa sen, että ravinnon mukana tuleva maitosokeri kulkeutuu muuttumattomana paksusuoleen, jossa mikro-organismit kehittävät siitä kaasuja. Samoin keliakiassa, ravinnon gluteenin aiheuttamassa ohutsuolen sairaudessa, kyky ”sulattaa” ravintoaineita on alentunut ja ravinnon kulku suolessa nopeutunut, jolloin ilmaantuu usein tai toistuvasti ilmavaivoja. Lisäksi tunnetaan ns. ärtyvän suolen oireyhtymä (engl. irritable bowel syndrome, lyh. IBS, aik. colon irritable), jonka oireita ovat vatsakivut, ilmavaivat, suolen toiminnan vaihtelu ummetuksesta ripuliin, vatsan reagoiminen herkästi joihinkin ruokalajeihin, kahvinjuontiin, jännitykseen ja psyykkiseen stressiin. Oireyhtymää pidetään yleisesti psyyken ja sisäelinhermoston  herkkyydestä johtuvana.

Ilmavaivoja voivat aiheuttaa esim. matkoilla oudon ravinnon nauttiminen ja sen mukana suolistoon tulevat ”vieraat” mikro-organismit. Ilmavaivoihin viittaavia vatsaoireita, kuten kurinaa ja vatsakouristuksia, esiintyi aikaisemmin usein leveää heisimato- eli lapamatotautia sairastavilla. Nykyään tämä loistauti on lähes tuntematon Suomessa. Ilmavaivoja voivat aiheuttaa myös tietyt suolistoinfektiot, mm. giardiasis (Giardia lamblia), erään siimaeliön aikaan saama tulehdus. Giardiaa esiintyy kaikkialla maailmassa ja se tarttuu saastuneiden luonnon- ja vesijohtovesien välityksellä. Lisäksi suoliston bakteeriflooraan vaikuttavat eräät bakteerien kasvua estävät lääkkeet, erityisesti antibioottiset ja kemoterapeuttiset lääkkeet. Osa niistä tuhoaa suoliston normaaliflooran hyödyllisiä mikrobeja, jolloin haitalliset lajit voivat päästä valtaan ja aiheuttaa jopa hengenvaarallisia suolistotauteja.

Jotta voisi tehdä päätelmiä tiettyjen ravintoaineiden vaikutuksista ilmavaivojen aiheuttajina tai vähentäjinä, olisi tarkoituksenmukaista totuttautua ensin ns. runsaasti kasvikuituja sisältävään dieettiin, välttäen kuitenkin seuraavassa jaksossa mainittuja, suolikaasuja erityisesti lisääviä kasviksia. Soveltuvia kuitulähteitä ovat salaatit, kurkku, tomaatti, kypsät hedelmät, marjat, täysjyväpuurot sekä mm. porkkanat, kukkakaali ja punajuuri kypsennettyinä. Makeuttamattomat jogurtit ovat suositeltavia ateriajuomia tavallisen veden ohella. Ruoka on syytä pureskella hyvin, niellä se nesteellä alas huuhtelematta, ja nauttia juomat aterian lopussa. Tällaisen ruokajärjestyksen ”tasapaino” tulee toisinaan esiin hitaasti, yleensä vasta parin viikon kuluessa.

Ravintoaineiden merkitys ilmavaivoissa

Ilmavaivat johtuvat siitä kaasusta, jota suolistossa olevat ja sinänsä tarpeelliset bakteerit tuottavat hajottaessaan kemiallisesti eräitä ravinnon mukana suolistoon tulleita aineita ja niiden rakenneosia, tavallisesti erilaisia hiilihydraatteja, erityisesti liukenemattomia polysakkarideja. Monen ravintoaineen kohdalla haitta johtuu siitä, että kaasunmuodostusta aiheuttavat yleensä selluloosapitoiset kasvikset, jotka eivät hajoa ohutsuolessa riittävästi ennen paksusuoleen kulkeutumistaan.

Asiaa selvitettäessä on otettava huomioon, että ilmavaivojen syyt ovat yksilöllisiä ja liittyvät yksilön kulloiseenkin kokonaistilanteeseen. Seuraavassa esitetään yleisimpiä syitä ilmavaivojen esiintymiseen. Ruoan valmistamisen tapa ja ns. kypsentämisen aste voivat vähentää aiheutuvien vaivojen määrää.

Eri syistä elintarvikkeiden valmistajat ovat alkaneet karttaa tuotteissaan sokeria ja keinotekoisia makeutusaineita, ja ryhtyneet käyttämään niiden tilalla erilaisia kasvisokereita ja siirappeja, jotka voivat aiheuttaa suolikaasujen kehittymistä ja ilmavaivoja. Sen vuoksi ilmavaivoista kärsivien on  tärkeää tutustua käyttämiensä elintarvikkeiden ja makeisten tuoteselostuksiin. Eräitä näistä kasvisokereista on mainittu seuraavassa luettelossa.

Ravintoaineita, jotka voivat aiheuttaa kaasujen kehittymistä suolistossa, ovat mm.:

Rusinat (keitoissa ja laatikoissa "kypsennettyinä" vähennmän)  

Herneet (myös hernekeitto)

Pavut

Linssit

Lanttu

Keräkaali ja hapankaali

Parsakaali

Paprika

Sipuli

Täysjyväleivät tai eräät niistä (esim. ruislimppu)

Kasvisokereita sisältävät ainekset (vaikutus usein yksilöllinen):

Trehaloosia (sienisokeria) runsaasti sisältävät sienet, esim. herkkutatit, keltavahverot sekä vaalea- ja rusko-orakkaat, ihmisillä joiden suolisto ei hajota kyseistä sokerilajia 

Fruktoosi eli hedelmäsokeri runsaina annoksina

Maissisiirappi

Mallassokeri ja mallassiirappi

Sorbitoli (makeutusaine)

Ksylitoli (makeutusaine)

Maltitoli (makeutusaine)

Harvemmin käytetyistä sokereista mm. raffinoosi, stakyoosi ja verbaskoosi

Ilmavaivojen hoidosta

Ilmavaivojen hoidossa tärkeintä on seurata päivittäin, mitkä ravintoaineet, ruokalajit, kahvileivät, välipalat ja makeiset näyttäisivät ilmavaivoja aiheuttavan, tai jättää ravinnosta pois yksi kerrallaan sellaiset ruokalajit tai ravintoaineet, jotka kokemuksen mukaan voisivat olla syynä vaivoihin. Tällöin on hyödyllistä pitää kirjaa kaikesta päivittäin syödystä ruoasta ja merkitä samalla muistiin, mitä ravintoaineita ja lisäaineita valmisruoat, leivät ja makeiset sisältävät. Seurannassa on huomattava, että ilmavaivojen häviäminen voi tapahtua vasta muutaman päivän kuluttua niitä aiheuttavan ruokalajin lopettamisen jälkeen, kun taas vaivojen ilmaantuminen niitä aiheuttavaa ruokalajia käytettäessä alkaa usein varsin pian, jo muutaman tunnin kuluessa.

Dimetikoni ja simetikoni ovat pintajännitystä alentavia aineita, jotka ohjeiden mukaan sisäisesti nautittuina vähentävät suolistoilman kuplien muodostumista ja edistävät ilman kulkua suolistossa. Valmisteita on olemassa sekä pikkulasten että aikuisten ilmavaivojen hoitoon. Niillä ei tiedetä olevan haittoja ohjeiden mukaan käytettyinä. Kokemukset niiden tehosta ovat vaihtelevia. 

Ilmavaivojen historiaa

Ainakin antiikin Kreikan ajoilta on jo noin vuodesta 400 eKr. mainittu ilmavaivat  lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates (n. 460–n.377 eKr.) käytti ilmavaivoista nimitystä meteorismus (ilmasta johtuva vatsan pullistuminen, kreik. meteoros, koholla oleva). Ns. humoraaliopissa ihmiset jaettiin elimistössä vallitsevana pidetyn nesteen perusteella neljään eri ryhmään. Sangviinikolla vallitseva neste oli veri, koleerikoilla sappi, melankolikoilla kuvitteellinen musta sappi ja flegmaatikoilla lima. Vielä 1800-luvulla puhuttiin Melancholia flatulosasta (latin. flatus, puhallus), siis melankoliasta, jolle oli ominaista suolistokaasujen runsas esiintyminen. Silloin uskottiin, että väärään paikkaan kulkeutunut ilma saattoi jopa aiheuttaa kuoleman.

Tällöin on muistettava, että kotieläimistä esim. lehmillä ja hevosilla on esiintynyt äkillisestä ja runsaasta apilarehun syömisestä johtuen vatsan turpoamista eli ”ähkyä”, joka on aiheuttanut suoliston voimakkaan laajenemisen ja jopa eläimen menehtymiseen suolen puhkeamisen tai suolisolmun seurauksena. Näiden tapausten hoitona käytettiin ns. suolipistoa, jossa paineen alaisena ollut ilma päästettiin pois suolesta vatsanpeitteiden läpi pistetyn putkipistimen avulla.

Kansan keskuudessa suolistokaasujen kehittyminen on katsottu epänormaalin suolentoiminnan ja nimenomaan ummetuksen aiheuttamaksi. Kansanlääkinnässä on tunnettu useita terveysohjeita, ilmavaivojen välttämiseksi ja niiden hoitamiseksi. Osa ohjeista liittyy taikauskoon ja magiaan, mutta osa käytännön opetuksista pätee myös nykyaikana. 

Salernon koulun terveysohjeissa 1300-luvulta on seuraavia ilmavaivoihin liittyviä ohjeita.

[Anto Leikolan suomentamina]

IV. Pierun pidättelystä

Neljä vaivaa seuraa pierun pidättelystä suolessa:

kouristus, pöhötys, koliikki [vatsakipu] ja huimaus, se on itsestään selvää.

XXIII. Herneistä

Herneitä voimme sekä ylistää että moittia:

Kuorineen ne turvottavat haitaksi asti,

Kuorittuina ne kelpaavat kyllä.

XLVI. Nauriista

Nauris auttaa vatsaa, tuottaa myös ilmavaivoja,

edistää virtsaamista mutta saa hampaat rappiolle;

huonosti keitettynä aiheuttaa vatsanväänteitä.

XLVIII. Fenkolinsiemenistä

Fenkolinsiemenet ajavat pierut takapäästä ulos.

------------------------ 

Vielä 1900 luvun alussa kerrottiin, että jos syö tyhjään vatsaan hedelmiä ja juo vettä, kulkeutuu ruoka nopeasti ohutsuoleen ja silloin voimakas käyminen siellä aiheuttaa suolen äkillisen laajenemisen.

Varsinkin naisten sanottiin kärsivän usein ummetuksesta, koska he välttivät ulostuksen määrää lisääviä kasvisruokia, jotta heillä olisi mahdollisimman harvoin tarvetta pakottavien pierujen peittelemiseen.

Kansan ohjeissa kehotettiin pierun tullessa peittämään sen ääni joko jalkaa lattiaan polkemalla tai voimakkaasti rykäisemällä.

Vanhoja sananparsia eri maista: Se mikä ulostuttaa hyvin, se parantaa hyvin. Jokainen ulostus viivyttää lähtöä lääkäriin. Kunnon pieru aiheuttaa tohtorille 15 kreuzerin vahingon. Parempi pieru avarassa maailmassa kuin ahtaassa mahassa. Kun peräpäässä pörisee, on sydän terve.

Ilmavaivoista johtuvien vaikeuksien vuoksi käytettiinkin hoitona usein ja runsaasti erilaisia ulostuslääkkeitä, joiden vaikutuksia kuvattiin seuraavilla laatusanoilla: aperitiva (avaavat), lenitiva (pehmentävät), cathartica (puhdistavat), laxantia (lievittävät, löystyttävät), drastica (voimakkaat), carminativa (ilmanmuodostusta lievittävät).

Lopuksi vielä omakohtainen muisto: Asevelvollisena vuonna 1951 ollessani samassa tuvassa oli majoitettuna 40 alokasta. Eräs heistä pystyi aamulla herättyään päästämään peräaukostaan pienin väliajoin noin 20 pierun törähdystä varsin kuuluvasti ja osittain jopa soinnukkaasti.

Kirjoitus on valmistunut joulukuussa 2011.

Kirjallisuutta:

Müller, R.: Hygienie. Luft, Boden, Wasser, Nahrung, Kleidung, Körperpflege, Wohnung, Gewerbe, Eugenik. Vierte, verbesserte Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin-München 1949

Salernon koulun terveysohjeet. Suomentanut ja esipuheen laatinut Anto Leikola. Helsingin yliopistomuseo Arppeanum. Yliopistopaino 2008. Julkaistu Hippokrates 22, 2006 (2005)

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON