Arno Forsius

Inula helenium, Iso hirvenjuuri, Ålandsrot

Mykerökukkaisiin (Compositae) kuuluu kasvisuku Inula, suomeksi Hirvenjuuri, jonka lajeista Inula helenium (Iso hirvenjuuri) on ollut yleisesti käytetty rohdoskasvi. Aikaisemmin kasvi tunnettiin nimellä Inula campana. Latinankielinen sana inula johtuu kreikan sanasta elenion (Elen, Helena) ja latinan campana tarkoittaa kedolla kasvavaa (campus, keto, niitty, kenttä). Helenium puolestaan liittyy myös Helenan nimeen. Kasvin nimenä onkin ollut antiikin aikana Helenae lachrymae eli "Helenan kyyneleet". Vanhan kreikkalaisen tarun mukaan kasvi nimittäin kukoisti paikalla, jonka Helenan kyyneleet kostuttivat Kanopoksen kuoleman jälkeen. Kasvin nimenä on ranskassa enule-campane ja englannissa elecampane.

Edellä mainituista kielellisistä aineksista kasvin tieteelliseksi nimeksi tuli aikoinaan Inula helenium, jonka molemmat osat siis johtuvat eri tavoin Helenasta. Ruotsin kielessä kasvin nimenä on Ålandsrot, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Ahvenanmaan kanssa. Nimi on johdos kasvin useissa Keski-Euroopan kielissä tunnetusta nimestä "alant" (suom. aalanninjuuri), esim saksassa der Alant, joka sekin lienee Helena -nimen johdannainen. Englannissa alant esiintyy esim. sanayhdistelmässä alant starch, inuliini (eräs tärkkelyslaji).

Ison hirvenjuuren juuresta valmistettua uutetta on annettu sisällisesti hyvin moniin vaivoihin, mm. vahvistavana lääkkeenä, vatsavaivoihin, rintavaivoihin, myrkytyksiin, virtsaamisvaivoihin, limaa poistamaan ja kuukautisia edistämään. Ulkonaisesti uutteella on hoidettu tulehtuneita haavoja. Sokeroituja juuren suikaleita on käytetty myös makeisina.

Elias Lönnrotin mukaan: "Juurta käytetään watsan ja rinnan lääkkeeksi, [se] erottaa lökää sulkutaudeissa [ahdistavassa yskässä] ja korjaa waimollisten [kuukautisten] puutetta. Siitä keitetyllä liemellä woidellaan lapsia ryyhelmässä ja ihottumissa. Myös käärmeenpistoon kiitetään sitä hywäksi ihrassa keitettynä. Sääsket pakenewat sen sawusta. Muutamat sekoittavat lehtejä tupakkaan ja sanowat terveelliseksi polttaa."

Inula helenium -kasvia on kasvanut luonnonvaraisena Etelä- ja Keski-Euroopassa. Luultavasti luostarien munkit ovat tuoneet sen aikoinaan Etelä-Ruotsiin. Suomessa sitä on viljelty sekä apteekkien yrttitarhoissa että koristekasvina.

Kirjoitus on valmistunut tammikuussa 2004.

Kirjallisuutta:

Bergmark, M.: Vallört och vitlök, Om folkmedicinens läkeörter. Natur och Kultur, Stockholm. Tredje upplagan, Stockholm 1962.

Nielsen, H.: Läkeväxter förr och nu. Forum. Borås 1991.

Peldán, K.: Suomen farmasian historia. Helsinki 1967.

Renander, A.: Aretaios, De akuta och kroniska sjukdomarnas symptomatologi och behandling. Översättning från grekiskan med biografi, grekisk medicin på Aretaios' tid, materia medica och kommentarer, Almqvist & Wiksell, Stockholm, Uppsala 1959.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON