Arno Forsius

Erik Julin (1796–1874) – apteekkari, teollisuusmies ja filantrooppi

Erik Julin syntyi Oulussa vuonna 1796. Hänen vanhempansa olivat Oulun kaupungin ja myöhemmin Turun kaupungin apteekkari Johan Julin (1752–1820) ja Albertina Karberg, Oulun kaupungin edellisen apteekkarin Jakob Karbergin tytär. Näillä kotisivuilla on erilliset kuvaukset Johan Julinista, Jakob Karbergista sekä Erik Julinin vanhemmasta veljestä Johan (John) Jacob Julinista (aateloituna von Julin).

Apteekkari

Erik Julin suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1813. Hän oli kiinnostunut kemiasta ja luonnontieteistä, mutta lähti isänsä ja vanhemman veljensä Johan (kutsumanimi John) Jacob Julinin (1787–1853) tavoin apteekkialalle. Erik Julin oli aluksi apteekkioppilaana Turussa, josta hänen isänsä oli ostanut 1814 Gabriel Freudenthalilta Turun I:n eli kaupunginapteekin. Sen jälkeen Erik Julin opiskeli Tarton yliopistossa vuosina 1815–1816, Tukholmassa vuosina 1817–1818 sekä Jenassa ja Tromsdorffin farmaseuttisessa instituutissa Erfurtissa vuosina 1819–1820. Opintonsa päätettyään hän suoritti proviisorin tutkinnon vuonna 1820.

John Julin, Erik Julinin vanhempi veli, oli ostanut jo vuonna 1811 Turun II eli akatemian apteekin. Veljesten isä Johan Julin muutti Turkuun vuonna 1814, kuten edellä mainittiin. Samana vuonna Hämeenlinnan II apteekin omistaja Henrik Kjöllerfeldt anoi oikeutta saada perustaa Turkuun kolmas apteekki, koska hänen pari vuotta Hämeenlinnassa toiminut apteekkinsa ei ollut kannattava. Johan ja John Julin vastustivat molemmat asiaa ja vetosivat erioikeuksiinsa, vanhempi kaupunginapteekkarina ja nuorempi akatemian apteekkarina. Kjöllerfeldt sai perustaa Turkuun III apteekin siitäkin huolimatta, että konsistori oli vain viisi vuotta aikaisemmin pitänyt täysin sopimattomana, että joku tarjoutui ilman viranomaisten kutsua kolmanneksi apteekkariksi Turkuun.

Isä Johan Julin kuoli vuonna 1820. Hänen omistamansa Turun I kaupunginapteekki siirtyi silloin perikunnan haltuun ja Erik Julin tuli proviisorina sen hoitajaksi. Erik Julin avioitui vuonna 1822 Christina Sofia Sundbäckin (1798–1877) kanssa, jonka vanhemmat olivat turkulainen kauppias Erik Sundbäck ja Anna Maria Trapp. Erik ja Anna Julinilla oli neljä lasta, joista vanhin, Erik Julin nuorempi (1825–1857), valmistui myös apteekkariksi.

Erik Julin (vanhempi) lunasti isänsä perikunnan apteekin itselleen vuonna 1826 ja sai siihen erioikeuden vuonna 1827. Hän perusti jo vuonna 1826 Turun I kaupunginapteekin yhteyteen lääkkeiden tukkukaupan. Turun kaupungin palo tuhosi syksyllä 1827 apteekin ja myös muut kaksi apteekkia. Siinä vaiheessa akatemian apteekkarina toiminut John Julin yhdisti kaikkien kolmen apteekin tulipalolta säästyneet varastot ja hoiti kaikkien puolesta apteekkitoimintaa kaupungissa, kunnes uudet rakennukset saatiin pystytetyksi.

Erik Julin sai avatuksi tilapäisen apteekin vuonna 1828 ja täydellisen apteekin vuonna 1829. Turun I kaupunginapteekkiin kuulunut "kiinamylly" kiinapuun kuoren jauhamista varten sekä lääkekasvitarha siirtyivät Erik Julinin omistukseen vuonna 1830. Turun I kaupunginapteekin tarkastuspöytäkirjassa vuodelta 1830 mainitaan, että apteekkari Erik Julin oli suurin kustannuksin hankkinut pumppukoneen, jonka avulla voitiin johtaa vettä kuparijohtoja pitkin kaikkiin laboratoriohuoneisiin ja niistä taas maanalaista viemäriä myöten läheiseen jokeen.

Erik Julin alkoi vähitellen harjoittaa apteekkitavaroiden kaupan ohella muutakin liike- ja teollisuustoimintaa. Kiinamyllyn hyväksi tunnettua kiinapuun jauhettua kuorta myydessään Erik Julin solmi hampurilaisten, lyypekkiläisten ja tukholmalaisten kauppakumppanien lisäksi suhteita myös englantilaisiin hankkijoihin. Vaikka hän myöhemmin vähensikin apteekkitavarakauppaansa, oli hän edelleen Espanjasta tuotavan öljyn ja muista maista tuotavien verijuotikkaiden päähankkija Suomessa.

Verijuotikkaiden runsaan käytön ja pyydystämisen vuoksi niiden saanti kotimaasta oli tyrehtynyt lähes täysin. Sen vuoksi apteekkari Erik Julin ja helsinkiläinen kauppias G. O Wasenius anoivat vuonna 1838 oikeutta rakentaa ruotsalaisen mallin mukaan lammikoita verijuotikkaiden viljelyä varten. Lääkintätoimen ylihallitus antoikin suostumuksensa siihen, minkä jälkeen Wasenius ryhtyi viljelemään niitä Uudellamaalla ja Julin Turun ja Porin läänissä. Molempien yritykset kuitenkin epäonnistuivat.

Kun lääkintätoimen pääjohtaja Carl Daniel von Haartman pyrki 1830-luvun loppupuolella kehittämään apteekkialan toimintaa maassa, hän keskusteli siihen liittyvistä asioista mm. Erik Julinin kanssa. Julin oli myös jäsenenä apteekkialan uutta johtosääntöä laativassa komiteassa.

Erik Julin luovutti apteekkinsa vuonna 1852 pojalleen Erik Julin nuoremmalle, joka oli apteekkariksi tullessaan 27 vuoden ikäinen. Viime mainittu oli suorittanut apteekkialan opintoja Helsingin yliopistossa sekä Pietarissa ja Pariisissa. Hän kuoli vuonna 1857 naimattomana. Silloin apteekki palautui hänen isälleen Erik Julin vanhemmalle, joka kuitenkin myi sen pois jo vuonna 1858. Apteekkitoiminnasta luovuttuaan Erik Julin vanhempi omistautui vuosien mittaan käynnistämiensä liike- ja teollisuusyritysten hoitamiselle sekä yhteiskunnallisille harrastuksille. Hän kuoli Turussa 78 vuoden ikäisenä vuonna 1874.

Liike- ja yritystoiminta

Erik Julin oli mukana monissa yksityisissä ja yleishyödyllisissä yrityksissä. Erik Julin osti jo 1830-luvulla Aurajoessa olevat Halliskosken myllyt, joiden yhteyteen hän perusti väri-, luujauho- ja väkilannoitetehtaat. Hän suoritti myös viljelykokeiluja lannoitteilla. Kevätjäät aiheuttivat 1830-luvun lopulla useana vuonna suurta tuhoa teollisuuslaitoksille. Silloin Julin rakennutti insinööri C. Rosenkampffin ja insinöörikapteeni J. U. Törnen laatiman suunnitelman mukaan kosken yläpuolelle padon, jolloin purkautuvat jäät murskautuivat padon alapuolella virran pohjan kiviin. Hän omisti Turussa myös fajanssi- ja kaakelitehtaan Åbo Faijence Fabrik (Turun Fajanssitehdas).

Amiraali Arvid Adolf Etholénin innostamana Erik Julin perusti vuonna 1850 venäläis-suomalaisen valaanpyyntiyhtiön. Etholénin vaikutuksesta venäläis-amerikkalainen kauppakomppania omisti puolet valaanpyyntiyhtiön osakepääomasta. Yhtiö ei menestynyt. Erik Julin keksi yritystä varten tavan tiivistää hylkeenrasvan ja öljyjen säilyttämistä varten tehtyjä kangasastioita. Tätä julinisoimista, joka tuli laajemminkin tunnetuksi, käytettiin mm. palokunnan käyttämien kankaisten vesiämpäreiden valmistamiseen.

Hyvin merkittäviä olivat Erik Julinin ponnistelut purjelaivojen korvaamiseksi höyrylaivoilla. Hän perusti vuonna 1849 uuden höyrylaivayhtiön hoitamaan Tukholman ja Pietarin välistä liikennettä ja vuonna 1857 hän osallistui Pohjanmaan höyrylaivayhtiön perustamiseen. Erik Julin oli myös Turun vanhan laivaveistämön toimitusjohtaja vuodesta 1857 ja vuodesta 1858 hän oli William Crichtonin (1827–1889) kanssa toisena omistajana jälkimmäisen nimellä tunnetussa mekaanisessa konepajassa.

Erik Julin teki vuonna 1848 aloitteen Suomen Merivakuutusyhtiön perustamiseksi. Kun Helsingissä vastustettiin sen sijoittamista Turkuun, perustettiin vuonna 1849 erillinen Länsi-Suomen Merivakuutusyhtiö. Siitä tuli Suomen Merivakuutusyhtiö vuodesta 1859, jolloin Julin tuli yhtiön johtokunnan puheenjohtajaksi. Julin perusti Turussa myös maalaislaivain vakuutusyhtiön, joka kaatui pian taloudellisiin vaikeuksiin.

Laivayhteyksien lisäksi Erik Julin pyrki kehittämään myös rautatieverkostoa. Hän oli vuonna 1861 mukana hankkeessa rautatien rakentamiseksi Turusta sisämaahan Hämeenlinnan ja Tampereen väliselle rataosuudelle. Konsortium, jonka osanottajana Julin oli, teki alustavia suunnitelmia ja tutkimuksia hankkeesta, joka ei kuitenkaan toteutunut.

Itämaisen sodan eli Krimin sodan (1853–1856) jälkeen oli vireillä sähkölennätinyhtiön perustamishanke. Julin oli sen innokkaimpia kannattajia ja osakemerkintää toteutettiin koko maassa. Kenraalikuvernööri Friedrich Wilhelm Rembert von Berg (1794–1874) oli suosiollinen hanketta kohtaan, mutta se kariutui Pietarissa toimivan Venäjän lennätinlaitoksen johtajan vastustuksen vuoksi.

Erik Julin oli vuonna 1859 perustamassa yksityistä pankkia Turkuun, mutta sen toteuttaminen ei ollut mahdollista silloin vallitsevan vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Sen sijaan saatiin liikemiesten keskuudessa aikaan takausyhdistys.

Yhteiskunnallinen toiminta

Erik Julin käynnisti 1830-luvun lopulla Turun Vartiavuoren kaunistamiseksi istutukset, joita jatkettiin vuoteen 1858 saakka. Tarkoitusta varten kerättiin varoja ja Julin otti myös valvoakseen sen työt, sillä hänellä palveluksessaan taitava puutarhuri. Kun keräysrahat loppuivat, jatkoi Julin työtä omalla kustannuksellaan. Lisäksi Julin teki aloitteen kaupungin hautausmaan kaunistamiseksi.

Julin teki vuonna 1838 aloitteen ensimmäisen vapaaehtoisen palokunnan perustamiseksi Turkuun, lähinnä Ruotsin Norrköpingin esimerkin mukaan. Tämä maamme ensimmäinen vapaaehtoinen palokunta oli taas esikuvana muille maassamme perustetuille vastaaville palokunnille. Julin toimi palokunnan päällikkönä vuosina 1840–1858 ja työskenteli sen jälkeen edelleen palonsammutustoiminnan kehittämiseksi ja palokunta-aatteen levittämiseksi.

Englantilais-ranskalainen laivasto aiheutti Itämaisen sodan eli Krimin sodan aikana vuonna 1854 tykkitulellaan vaurioita Turussa ja useissa muissa maamme rannikkokaupungeissa. Sodan jälkeen Englannissa suoritettiin keräys aiheutuneiden sotavahinkojen korvaamista varten ja kertyneen rahasumman, 220 000 mk, jakaminen uskottiin Julinin jaettavaksi. Julin ilmoitti kuitenkin saamastaan tehtävästä kenraalikuvernööri von Bergille ja sai tältä määräyksen lähettää rahat kenraalikuvernöörin virastolle. Silloin Julin kääntyi ministerivaltiosihteeri, kreivi Armfeltin puoleen ja tämän esityksestään keisari-suuriruhtinas Aleksanteri II hyväksyi korvausten myöntäjän asettaman ehdon. Kun suurimmat korvaukset oli jaettu, annettiin ylijäämä 34 000 mk Talousseuran hoidettavaksi. Tämän rahasumman korkoja käytettiin saaristokalastuksen edistämiseen vuoteen 1867 saakka, jolloin Julin otti katovuoden johdosta varat jälleen haltuunsa, ja jäljellä ollut rahamäärä jaettiin vuosina 1867–1868 nälänhädän johdosta apua tarvitseville. Sen lisäksi Julin yritti kirjasten ja asiamiesten avulla antaa rahvaalle tietoja sopivista hätäleipäaineista ja saada heidät keräämään sieniä.

Erik Julin oli Suomen Talousseuran aktiivinen jäsen. Hän oli seuran hallituksen jäsen vuosina 1855–1859, siitä ajasta puheenjohtajana vuosina 1856–1858. Kun vuonna 1856 asetettiin valiokunta laatimaan senaatin pyytämää lausuntoa Suomen kaikinpuolista vaurastumista varten tarvittavista varoista, valittiin Julin puheenjohtajaksi "maatalouden sivuelinkeinoja" ja "yleistä lainotuksen helpottamista" käsitteleviin jaostoihin. Hän toimi talousseurassa komissioiden perustamiseksi tiettyjen toimintojen kehittämistä varten. Itse hän kuului "maamiesopetusta" ja "parempaa voin- ja juustonvalmistusta" varten perustettuihin komissioihin. Julin teki lisäksi Suomen Talousseurassa aloitteen hollantilaisrotuisten lehmien kantayhtiön perustamiseksi.

Hän harrasti monella muullakin tavalla maanviljelyn kehittämistä ja sen sivuelinkeinojen kohottamista. Puutarhanhoitoa edistettiin Turun Kupittaalla kokouksissa, joissa maaseudun nuorisolle opetettiin hedelmien kasvatusta varten puiden silmustamista ja oksastamista. Mehiläishoitoa edistettiin mehiläispesiä jakamalla. Julinin perustamassa kalansuolaamossa opetettiin saaristolaisille kalojen suolaamista.

Sivistystyö ja hyväntekeväisyys

Erik Julin käytti varallisuuttaan monin tavoin myös sivistystyön ja hyväntekeväisyyden tukemiseen. Turun kaupungin vuonna 1827 tapahtuneen suurpalon jälkeen Julin oli mukana pystyttämässä tilapäistä teatteria kaupunkiin. Turkuun perustettiin vuonna 1846 Suomen Taideyhdistyksen haaraosasto, jonka hallitukseen myös Julin valittiin. Muutamia vuosia myöhemmin hän matkusti N. H. Pinellon kanssa Ruotsiin ja osti mm. 18 suomalaisen taidemaalarin Alexander Lauréuksen (1783–1823) taulua, jotka tulivat taideyhdistyksen omistukseen. Julin perusti myös vuonna 1847 lukuseuran, joka oli toiminnassa vielä hänen kuolemansa jälkeenkin vuoteen 1889 saakka. Hän oli jäsenenä vuonna 1863 Henrik Gabriel Porthanin patsaan pystyttämistä varten nimitetyn toimikunnan paikallisessa komiteassa ja vuonna 1865 perustetussa Turun tuomiokirkon muinaismuistojen restaurointikomiteassa.

Julin perusti vuonna 1848 Turussa yhdistyksen Hätääkärsivien ystävät, josta tuli myöhemmin Turun Rouvasväenyhdistys. Lisäksi hän perusti vuonna 1872 eläkekassan turvattomia naisia varten. Julin perusti myös Turussa vuonna 1850 maan ensimmäisen työväenasuntoyhtiön. Itämaisen eli Krimin sodan aikana Julin oli perustamassa vuonna 1855 Turkuun diakonissalaitosta ilmeisesti Saksasta saadun esimerkin mukaan. [Lausetta on tarkistettu Kari Vappulan jäljempänä mainitun tutkimuksen perusteella.] Julin joutui ylläpitämään laitosta lähes yksinään ja sen toiminta lakkasi jo muutaman vuoden kuluttua (vuonna 1862?). Tämä maamme ensimmäinen diakonissalaitos on jäänyt lähes tuntemattomaksi. Lisätietoja siitä saataneen jo lähiaikoina teol. tri, dos. Kari Vappulan valmisteilla olevasta tutkimuksesta. Lisäys 19.1.2011: Tämä tutkimus on valmistunut tammikuussa 2011 ja se on luettavissa tämän kirjoituksen lopussa olevassa internet –osoitteessa.

Tunnutusta työstä ja toiminnasta

Erik Julin sai monitahoisesta ja tuloksellisesta yhteiskunnallisesta toiminnastaan osakseen paljon tunnustusta ja arvonantoa sekä valtakunnan hallinnon että Turun kaupungin ja sen asukkaiden taholta. Julinille myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi vuonna 1854. Hänet valittiin vuonna 1863 edustajaksi valtiopäiville, mutta tästä tehtävästä hän kieltäytyi. Hänelle myönnettiin vuonna 1866 Suomen Talousseuran suuri hopeamitali. Turun kaupungin porvaristo järjesti Julinin 75-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1871 juhlan, johon liittyi palokunnan soihtukulkue ja jossa esitettiin turkulaisen papin ja runoilijan Karl Robert Malmströmin juhlan johdosta sepittämiä säkeitä. Myös Julinin kultahääpäivää juhlittiin vuonna 1872 monin eri tavoin. Vuonna 1873 paljastettiin Walter Runebergin Erik Julinista veistämä marmorinen rintakuva, joka teetettiin Suomen Merivakuutusyhdistyksen kustannuksella. Julin kutsuttiin Porin vapaapalokunnan ensimmäiseksi kunniajäseneksi vuonna 1874. Turun vapaaehtoinen palokunta lyötti 100 vuotta täyttäessään vuonna 1938 perustajansa kunniaksi juhlamitalin, jonka suunnitteli taiteilija Gerda Qvist. Turun kaupunki pystytti Julinille vuonna 1948 muistomerkin valmistamalla punagraniitista jalustan Walter Runebergin vuonna 1873 veistämälle marmorikuvalle. Suomen Merivakuutusyhdistys lyötti 100-vuotisjuhlamitalin perustajansa kunniaksi vuonna 1950.

Kirjoitus on valmistunut lokakuussa 2002. Kielellisiä korjauksia maaliskuussa 2006.

Kirjallisuutta:

Carpelan, T.: Finsk Biografisk Handbok. Första Bandet A – K. Helsingfors 1903.

Carpelan, T.: Åbo donatorer intill år 1909. 1910.

Julin, E.: Strödda anteckningar om Åbo stad. Utg. S. Dahlström. Åbo Akademis årsskrift 1918.

Kansallinen Elämäkerrasto. III osa.

Pinello, N. H.: Små berättelser och tidsbilder af kapten Puff V. 1878.

Haastattelu: Tom Bergroth, Turun kaupunginmuseo, 3.10.2002

Lisäyksiä kirjallisuuteen:

Hoffman. K.: Julin, von (1700–) suku. Suomen kansallisbiografia 4, Hirviluoto – Karjalainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

Vappula, K.: Suomen ensimmäinen diakonissalaitos – Turun diakonissalaitos.  http://investigationes.wordpress.com/artikkeleja/turun-diakonissalaitosa-vuodesta-1855/   Tammikuu 2011.

 

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON