Arno Forsius

John (Johan) Jacob von Julin (1787–1853) – apteekkari ja teollisuusmies

Oululaisen apteekkarin poikana John (oik. Johan) Jacob Julin (vuodesta 1849 von Julin) lähti myös apteekkialalle. Apteekkarin toimensa ohella hän kiinnostui teollisuuden harjoittamisesta ja hänestä tulikin merkittävä teollisuustoiminnan uranuurtaja Suomessa. Oltuaan apteekkarina Turussa ja Helsingissä hän siirtyi kokonaan teollisuusmieheksi.

John (Johan) Jacob Julin syntyi Oulussa vuonna 1787. Hänestä on käytetty sekä kasteessa annettuja etunimiä Johan tai Johan Jacob sekä hyvin yleisesti kutsumanimeä John. Tässä kirjoituksessa käytetään hänestä kutsumanimeä John, jotta hänet voitaisiin paremmin erottaa isästään Johan Julinista. Hänen vanhempansa olivat Oulun kaupungin ja myöhemmin Turun kaupungin apteekkari Johan Julin ja Oulun kaupungin edellisen apteekkarin Jakob Karbergin tytär Albertina Karberg. Näillä kotisivuilla on erilliset kuvaukset Johan Julinista ja Jakob Karbergista.

John Julin osoittautui jo nuorena tarkaksi havaintojen tekijäksi ja hän oli nuoruusvuosinaan professori J. Svanbergin apulaisena, kun tämä teki kartoitustöitä varten astemittauksia Lapissa vuosina 1801–1803. Julin valitsi kuitenkin isänsä ammatin ja toimi aluksi oppilaana hänen apteekissaan vuonna 1802. Syyslukukaudella 1806 hän opiskeli Ruotsissa kemiaa Upsalassa professori Afzeliuksen johdolla ja palveli sen jälkeen eri apteekeissa apteekkioppilaana ja farmasian opiskelijana. Hän suoritti vuonna 1808 proviisorin ja vuonna 1810 apteekkarin tutkinnon.

John Julin osti vuonna 1811 Turussa olevan akatemian apteekin. Hän olikin akatemian apteekkarina vuosina 1812–1829, siitä tosin kaksi viimeistä vuotta yliopiston apteekkarina Helsingissä. Kun Julin tuli akatemian apteekkariksi, oli hänen velvollisuutenaan ottaa lääketieteen opiskelijat apteekkiinsa seuraamaan kemian kokeita ja lääkkeiden valmistusta. Kemian laboratorion perustamisen jälkeen tämä vaatimus ei enää rasittanut apteekkia siinä määrin kuin aikaisemmin, mutta apteekin oli kuitenkin konsistorin vaatimuksesta hankittava kemian laboratoriolle sen tarvitsemat lääkeaineet ostohinnalla. Julin kutsuttiin heti farmasianopiskelijan tutkinnon tutkijalautakunnan apteekkarijäseneksi yhdessä Gabriel Freudenthalin kanssa.

John Julin solmi vuonna 1813 avioliiton Elisabet Katarina Keckmanin (1790–1815) kanssa, jonka vanhemmat olivat oululainen kauppias, kauppaneuvos Lars Henrik Keckman ja Helena Schulin. Elisabet Julin kuoli jo vuonna 1815, vain kuukausi ensimmäisen synnytyksen jälkeen.

John Julin hoiti apteekkiaan hyvin ja kehitti tarmokkaasti sen toimintaa. Samalla hän alkoi tuottaa apteekkitavaroita ulkomailta myös monelle muulle maamme apteekille. Julin osti vuonna 1813 yhdessä Turun I apteekin omistajan Gabriel Freudenthalin kanssa nuuskan jauhamiseen käytetyn tuulimyllyn, joka uudistettiin kuume- ja malarialääkkeenä käytettävää kiinakuorta jauhavaksi "kiinamyllyksi". Hän osti lisäksi vuonna 1815 professori Johan Gadolinilta tupakkatehtaan, joka sijaitsi hänen apteekkinsa lähellä.

Turun apteekkioloissa tapahtui vuonna 1814 merkittäviä muutoksia. Johan Julin, John Julinin isä, osti silloin Turun I apteekin apteekkari Freudenthalilta ja muutti Oulusta Turkuun. Samana vuonna Hämeenlinnan II apteekin omistaja Henrik Kjöllerfeldt anoi oikeutta saada perustaa Turkuun kolmas apteekki, koska hänen pari vuotta Hämeenlinnassa toiminut apteekkinsa ei ollut kannattava. Molemmat Julinit vastustivat asiaa ja vetosivat erioikeuksiinsa, vanhempi kaupunginapteekkarina ja nuorempi akatemian apteekkarina. Siitä huolimatta Kjöllerfeldtin anomukseen suostuttiin, vaikka konsistori oli vain viisi vuotta aikaisemmin pitänyt täysin sopimattomana, että joku tarjoutui ilman viranomaisten kutsua kolmanneksi apteekkariksi Turkuun.

John Julin teki vuonna 1815 ensimmäisen vuoden kestäneen matkansa Englantiin, jossa hän perehtyi erityisesti teollisuuslaitosten toimintaan. Siellä hän tutustui myös filantrooppisen toiminnan eri muotoihin. Julin teki vuoteen 1840 saakka useita matkoja Ruotsiin, Englantiin ja Keski-Eurooppaan opiskellen mm. kemiaa Jöns Jacob Berzeliuksen (1779–1848), R. Philipin ja Joseph-Louis Gay-Lussacin (1778–1850) johdolla.

Johan Julin (vanhempi) kuoli vuonna 1820. Hänen omistamansa Turun I (kaupungin)apteekki siirtyi silloin perikunnan haltuun ja sen hoitajaksi tuli hänen toinen apteekkaripoikansa Erik Julin (1796–1874). Tämä lunasti apteekin itselleen vuonna 1826 ja sai siihen erioikeuden vuonna 1827. Myös Erik Julin siirtyi vähitellen teollisuuden ja liike-elämän pariin.

John Julin nautti ammatissaan yleistä luottamusta. Hänet valittiin myös vuonna 1819 jäseneksi uutta farmakopeaa valmistelevaan komiteaan, jossa hän teki osuutensa suurella uutteruudella. Samana vuonna hänelle myönnettiin kollegiasessorin arvonimi. Tiiviit yhteydet Englantiin aiheuttivat sen, että Julin solmi toisen avioliittonsa vuonna 1820 lontoolaisen Emilia Lindsayn (1795–1835) kanssa, jonka vanhemmat olivat skotlantilaissyntyinen pappi James Lindsay ja Sarah Dalton.

Muutamassa vuodessa Julin kehitti Englannin lisäksi laajat liikeyhteydet moniin muihin maihin ja toisaalta apteekkeihin ympäri Suomea. Hän perusti vuonna 1821 Turkuun myös typpihappotehtaan sekä harjoitti kiinakuoren ja typpihapon vientiä ulkomaille. Hän harjoitti lisääntyvästi myös muuta ulkomaankauppaa. Vientitavaroita olivat puutavara, terva ja kupari, tuontitavaroita taas siirtomaatavarat. Julin omisti osuuksia useimmissa Turun höyrylaivoissa ja perusti Suomen ensimmäisen höyrylaivaosakeyhtiön vuonna 1819. Hän suunnitteli höyrylaivayhteyttä Turun ja Tukholman välille, mutta hanke ei toteutunut. Lisäksi hän osti vuonna 1820 osuuden Turun vanhasta laivatelakasta.

John Julin toimi Turussa monella muullakin alalla. Kansansivistystyön alalla hän perusti omalla kustannuksellaan Turkuun vuonna 1820 ns. Bell-Lancaster-koulun, joka oli tarkoitettu aluksi vain suomenkielisille lapsille. Siinä käytettiin vuoro-opetusmenetelmä, jossa varttuneemmat oppilaat toimivat opettajan apuna. Julin tutustui Englannin matkallaan myös säästöpankkiaatteeseen ja perusti Turussa vuonna 1822 Suomen ensimmäisen säästöpankin, joka avattiin tammikuun alussa 1823. Hän laati sanomalehtiinkin kirjoituksia säästöpankkiasioista.

Turun akatemiassa oli jo kauan harkittu akatemian sairaalan eli kliinisen instituutin perustamista lääkärien kouluttamista varten, mutta varojen puutteessa asia lykkääntyi jatkuvasti. Rauman apteekkari Samuel Johan Nyberg lahjoitti perustettavaa sairaalaa varten 16000 bankotaalaria vuonna 1819 siten, että sen koroilla oli maksettava ruoka ja lääkkeet joillekin potilaille. Julin puolestaan lahjoitti akatemian apteekin nimissä vuonna 1820 rahat kahden sairasvuoteen ruokaan ja lääkkeisiin tarvittaviin käyttömenoihin. Lahjoitus koski myös hänen seuraajinaan toimivia apteekkareita. Päätös kliinisen instituutin perustamisesta tehtiin vuonna 1824, mutta se saatiin rakennetuksi vasta yliopiston siirryttyä Helsinkiin Turun kaupungin suurpalon jälkeen.

Oulun kaupunki paloi lähes täysin maan tasalle 23.5.1822 vastaisena yönä. Suurpalo sai aikaan todellisen avustusten virran lähes kaikkialta maasta. Erikoisen merkittävä apu saatiin Turusta, jossa apteekkari John Julin keräsi tarkoitusta varten tuhansia ruplia rahaa ja laivanlastillisen tavaraa oululaisille.

Julin osti marraskuussa 1822 ruukinpatruuna Bengt Ludvig Björkmanilta Pohjan pitäjässä sijainneet Fiskarsin ja Antskogin maatilat sekä niiden alueella ja lähipitäjissä olleet teollisuuslaitokset, joiden yhteinen maa-ala oli noin 70 000 tynnyrinalaa eli noin 35 000 ha. Julin alkoi heti kehittää niitä apteekkitoimintansa ohella, kunnes luopui apteekistaan vuonna 1829. Julinilla ei ollut tehdaslaitoksia ostaessaan mainittavia omia pääomia, joten hän turvautui pääasiallisesti lainoihin. Turun palo viisi vuotta myöhemmin aiheutti hänelle suuria taloudellisia menetyksiä, mutta siitä huolimatta hän pystyi määräajassa suorittamaan velkansa.

Turun kaupungin suurpalo syttyi 4.9.1827 illalla ja sen seurauksena suurin osa kaupungista paloi maan tasalle. Palossa tuhoutuivat myös kaupungin kolme apteekkia ja kaikki apteekkarit menettivät kaupungissa olleen omaisuutensa. Silloin akatemian apteekkari John Julin järjesti Turun lääkehuollon siten, että hän yhdisti apteekkien varastoista pelastuneet laitteet ja rohdokset ja johti näin kokoonpantua tilapäisapteekkia kaikkien apteekkarien laskuun. Senaatti kehotti Turun I apteekin omistajaa Erik Julinia ja III apteekin omistajaa Johan August Liljendahlia pikimmiten rakentamaan apteekkinsa uudelleen.

Apteekkarit eivät saaneet myöskään korvauksia palovakuutuksista, sillä sekä suomalainen että ruotsalainen vakuutusyhtiö joutuivat konkurssiin. Julin ajoi palaneen kaupunkialueen lunastamista kaupungille ja tonttien myymistä huutokaupalla yksityisille. Kun maahan perustettiin 1830-luvun alussa uusi paloapuyhtiö, Julin kutsuttiin sen komitea puheenjohtajaksi, joka laati yhtiölle säännöt.

Turun akatemia siirrettiin kaupungin suurpalon jälkeen vuonna 1828 Helsinkiin, jolloin siitä tuli Helsingin Aleksanterin yliopisto. Sen seurauksena John Julin muutti apteekkinsa Helsinkiin, jossa se avattiin 16.11.1828 Etelä-Esplanadin ja Unioninkadun kulmassa olevassa talossa. Sen nimi muuttui Helsingin yliopiston apteekiksi ja se oli järjestyksessä Helsingin III apteekki.

Seuraavana vuonna Julin sai konsistorilta yksinoikeuden toimittaa lääkkeitä suunnitteilla olevalle kliiniselle instituutille eli yliopistosairaalalle ja lapsenpäästölaitokselle lääketaksan hinnoilla. Samalla sovittiin, että yliopiston sairaalat maksaisivat lääkelaskuista vain sen osan, joka ylittäisi apteekin sairaalalle lupaaman kahden sairaansijan huoltokulut. Jos lääkelaskut jäivät kyseisiä huoltokuluja pienemmiksi, oli apteekkarin maksettava erotus sairaalalle. Kliininen instituutti ja lapsenpäästölaitos avattiin vasta vuonna 1833.

Vaikka Julinin apteekin toiminta alkoi Helsingissä lupaavasti, luopui Julin apteekistaan jo vuonna 1829. Hän muutti Pohjan pitäjän Fiskarsiin ja toimi siellä elämänsä viimeiset vuosikymmenet yritteliäänä teollisuusmiehenä ja maanviljelijänä. Helsingin yliopiston apteekin seuraavaksi apteekkariksi tuli sen proviisorina ollut Conrad Appelgren (1793–1869), joka oli naimisissa John Julinin sisaren Johanna Gustavan (1798–1875) kanssa.

Julinin omistukseen kuuluivat sittemmin maatilojen lisäksi Fiskarsin teollisuuslaitokset ja Antskogin, Kosken, Kärkelän, Näsin ja Trollshovdan ruukit, Orijärven kuparikaivos, Malmbärgin, Haukian, Pahalaksin, Charlottebärgin, Lovisebärgin ja Kelkalan rautakaivokset sekä Emiliedalin saha- ja jauhomylly Kiskossa. Julinin maaomistusten määrä oli yhteensä 76 manttaalia Pohjassa, Tenholassa, Perniössä, Kiskossa, Karjalohjalla, Karjaalla ja Somerolla. Uudet metallisulatot rakennettiin Perniöön Koskelle vuosina 1834–1835 ja Tenholaan Trollshovdaan vuosina 1844–1847. Hän osti vielä vuonna 1845 Perniössä sijaitsevan Latokartanon kankirautatehtaan. Orijärvelle rakennettiin malmin kuljettamista varten ensimmäinen "raitiotie", kapearaiteinen rautatie. Suomalaisen malmin alhaisen rautapitoisuuden vuoksi malmia alettiin pian tuottaa Ruotsista.

John Julin oli erikoisen kiinnostunut vuoriteollisuudesta ja hän laati siitä myös kirjoituksia sanomalehtiin. Lisäksi hän täydensi isänsä Johan Julinin alulle panemaa mineraalikokoelmaa. Tämä "Collectio minerali Julinian" on geologien arvion mukaan Suomen vanhin säilynyt mineraalikokoelma, joka on nykyään Fiskarsin museossa. John Julinin tieteellinen mielenkiinto näkyi myös siinä, että hän teki koko Fiskarsin omistajakauden aikana lämpötila- ja pohjaveden korkeusmittauksia Orijärven kaivoksilla. (Täydennetty maaliskuussa 2006. Mineraalikokoelmaa koskevat tiedot perustuvat Fiskarsin museon johtajan Emi Ingon ilmoitukseen.)

Pohjan pitäjän Antskogin ruukin alueella oli ennestään malmin survinlaitoksen ja huuhtomon lisäksi pieni kuonauuni, jonka toiminta päättyi 1820-luvun puolivälissä. Sen jälkeen survinlaitoksessa ja huuhtomossa käsiteltiin Orijärven kaivoksen kuparimalmia. Malmiproomujen kulun helpottamiseksi Julin rakensi vuonna 1824 sulun Antskogiin ja kaksi vuotta myöhemmin myös Kosken ruukin lähelle. Rikaste kuljetettiin talven aikana Kärkelään sulatettavaksi. Orijärven malmi sisälsi melko niukasti kuparia. Kun huuhtomon lietelaatikot 1820-luvun lopulla vaihdettiin tehokkaampiin tärypöytiin, saatiin rikasteen kuparipitoisuus jokin verran suuremmaksi.

Julin sai vuonna 1839 luvan perustaa Antskogin ruukin yhteyteen verkatehtaan. Sen kivinen tehdasrakennus valmistui 1841 ja se oli vuoteen 1849 asti vuokralla eri yrittäjillä. Tehdasta laajennettiin vuonna 1847, jolloin sinne rakennettiin laitos silkki-, villa-, pellava- ja pumpulikankaiden väripainatusta varten.

Fiskarsiin perustettiin vuonna 1830 maan ensimmäinen hienotaostehdas rauta-, teräs- ja messinkitöitä varten. Sheffieldiläisen E. Hillin ansiosta tehtaan tuotteet saavuttivat suuren maineen etenkin Itämerta ympäröivissä maissa. Fiskarsiin rakennettiin vuonna 1836 ensimmäinen mekaaninen konepaja ja valimo Ruotsissa Motalan kaupungissa vuodesta 1822 toimineen konepajan mallin mukaan. Fiskarsin konepajalla rakennettiin mm. höyrykoneita, ensimmäinen höyrylaivan koneisto vuonna 1838 ja ensimmäinen maahöyrykone Littoisten verkatehtaalle vuonna 1844. Lisäksi konepajalla valmistettiin maatalouskoneita, mm. ketjukuljettimilla (paternoster) varustettuja puimakoneita.

Julin kehitti myös metsänhoitoa ja maanviljelystä. Metsien hoidossa alettiin käyttää lohkohakkuita. Maatiloilla ryhdyttiin noudattamaan vuodesta 1836 alkaen heinävuoroviljelyä, jossa vuoroviljelyn välillä peltoa pidettiin useampia vuosia heinällä. Lisäksi otettiin käyttöön laajoja suoviljelmiä. Maanviljelyä tehostettiin uusien, ulkomailta tuotettujen ja niiden mukaan tehtyjen välineiden ja työkalujen avulla. Julin pani myös toimeen kyntökilpailuja palkintoineen. Hän järjesti maan ensimmäiset karjanäyttelyt vuosina 1841–1851, aluksi vain omille alustalaisilleen ja myöhemmin koko Pohjan pitäjälle, ja lopuksi valtiokin alkoi seurata niiden esimerkkiä. Julin oli jäsenenä myös komiteassa, joka teki ehdotuksen Mustialan maanviljelyskoulun järjestysmuodoksi. Hänet kutsuttiin ruotsalaisen Upplandin maanviljelysseuran kunniajäseneksi.

Julin oli entisajan vastuuntuntoinen ruukinpatruuna, joka pyrki toiminnassaan ottamaan huomioon työväen hyvinvoinnin ja sivistyksen. Hän perusti Bell-Lancaster järjestelmän mukaisen koulun Fiskarsiin vuonna 1824 sekä myöhemmin myös Perniöön Orijärvelle ja Koskelle. Hänen puolisonsa Emilie Julin puolestaan aloitti Fiskarsissa käsityökoulun, jossa opetettiin tehtaalaisten tyttärille ompelua, kehruuta ja kudontaa sekä uskontoa. Fiskarsiin perustettiin ensimmäinen työväen kirjasto vuonna 1840. Julin lähetti myös omalla kustannuksellaan useita nuoria miehiä Ruotsiin vuorikouluun ja muihin oppilaitoksiin saadakseen palvelukseensa paremmin koulutettuja ammattimiehiä ja toimenhaltijoita. Samasta syystä hän palkkasi omiin laitoksiinsa teknikoita ja ammattimiehiä Ruotsista ja Englannista.

Julin oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Societas Pro Fauna et Flora Fennica -seuran sekä kööpenhaminalaisen Nordiske Oldskriftselskab -seuran jäsen. Hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1835. Hänet aateloitiin nimellä von Julin vuonna 1849, jolloin hän otti suomenkielisen tunnuslauseen "Toimi, Totuus ja Toivo".

John Julinin toinen puoliso Emilia kuoli vuonna 1835, kaksi päivää viidennen lapsensa syntymän jälkeen. Julin solmi kolmannen avioliittonsa vuonna 1841 Charlotta Johanna Ottiliana Jägerskjöldin (1814–1844) kanssa, jonka vanhemmat olivat eversti Christer Ludvig Jägerskjöld ja Hedvig Gustafva Christina Taube. Charlotta Julin kuoli jo vuonna 1844, samana päivänä jolloin hänen kolmas lapsensa syntyi. John Julin avioitui neljännen kerran vuonna 1846 edellisen puolisonsa sisaren Engel Lovisa (Louise) Catharina Jägerskjöldin (1810–1890) kanssa. John (von) Julinilla oli neljästä avioliitosta yhteensä 11 lasta, joista kuusi kuoli lapsena. Kolmannesta avioliitosta syntynyt tytär Helene von Julin (1842–1881), joka avioitui Carl Robert Mannerheimin kanssa, oli Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin äiti.

John von Julin kuoli Helsingin matkalla 11.3.1853, jolloin hän oli 65 vuoden ikäinen. Seuraavat 13 vuotta hänen omistuksessaan olleita teollisuuslaitoksia hoiti holhoojahallitus. Perinnönjako toteutettiin vuonna 1866, jolloin vanhin poika, toisesta avioliitosta syntynyt Emil Lindsay von Julin (1835–1898) sai osuudekseen mm. Fiskarsin, Antskogin, Orijärven ja Kärkelän. Muu kiinteistöomaisuus jaettiin nuorempien sisarusten kesken.

[Lisäys maaliskuussa 2006: Emil von Julinin mineraalikokoelma on Fiskars Oyj:n omistuksessa ja se on esillä yhtiön edustustiloissa Fiskarsissa. (Fiskarsin museon johtajan Emi Ingon antama tieto.)]

Kirjoitus on valmistunut helmikuussa 2001. Eräitä täydennyksiä maaliskuussa 2006.

Kirjallisuutta:

Carpelan, T. (utg.): Finsk Biografisk Handbok. Första Bandet A–K. G. W. Edlunds Förlag. Helsingfors 1903.

Kansallinen Elämäkerrasto, III Osa J–Malmivaara, WSOY, Porvoo. Porvoo 1930

Peldán, K.: Suomen farmasian historia. Helsinki 1967

Lisäys kirjallisuuteen:
Hoffman. K.: Julin, von (1700–) suku. Suomen kansallisbiografia 4, Hirviluoto – Karjalainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON